Lue keskustelun säännöt.
Ex-mies se ei turhia aikaillut
08.08.2021 |
Erottiin miehen kanssa ja olen ottanut eron todella raskaasti. Meillä on alle kouluikäinen lapsi jonka kanssa muutimme omillemme. Tyttö alkoi jo heti eron tapahduttua puhua jostain isän kaverista joka heidän kanssaan viettää välillä aikaa kun ovat isän kanssa. Minulle mies ei myöntänyt mitään kun neutraalisti kysyin onko joku uusi naisystävä kuvioissa. Jokin aika sitten mies lopulta myönsi seurustelevansa ja samalla ilmeni, että tämä uusi nainen on ollut paksuna lähes heti eromme jälkeen ja menivät juuri kihloihin. Menin lähes shokkiin. Ei exän asiat minulle kuulu tiedän sen enkä aio hänen elämäänsä millään tavalla sekaantua, asia on vaan ollut itselleni vaikea, koska tunteita edelleen on. Hän sen sijaan on mennyt eteenpäin kuin höyryjuna. Välit exään ovat sinänsä asialliset, mutta pyrin pitämään yhteydenpidon minimissä ja myös hänelle esitin toiveen, että vain välttämättömissä lapseen liittyvissä asioissa pidetään yhteyttä. En osaa uskoa kyseiseen naiseen olleen suhdetta aiemmin, mutta mistä sen tietää. Minä en naista ole koskaan tavannut. Oma eroprosessointi on ottanut kyllä hurjasti takapakkia. Tyttö ei myöskään suostu jäämään isälleen yöksi, koska talossa asustaa vieras nainen. En tiedä mitä voin tehdä asialle...
Halusin vain purkaa ajatuksiani.
Kommentit (178)
Vierailija kirjoitti:
Kun on erottu, niin ex:n elämä ei todellakaan kuulu toiselle tippaakaan. Ihmeen katkeraan porukkaa täällä on.
Joo, ei se eron jälkeen kuulukaan.
Mutta jos otat toisen kumppanin jonka kanssa alat suunnitella tulevaisuutta niin siitä olisi suotavaa kertoa eikä elää useampaa suhdetta yhtä aikaa ja pakottaa muita elämään valheessa. Silloin se kuuluu, kun et ole sille exälle vielä ilmoittanut että olet tehnyt hänestä exän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
AP on tämän tarinan onnekas osapuoli vaikka nyt varmaan ei siltä tunnukaan. Kukaan järkevä ihminen ei laita lasta alulle tarkoituksella tuossa tilanteessa ellei suhde ole ollut jo paljon pidempään olemassa ap:n tietämättä. Jos kyseessä on vahinko niin yhä vaan olisin ap:n asemassa helpottuneempi voidessani keskittyä omaan elämään. Tuo ei tule päättymään hyvin.
Samaa olin tulossa kertomaan. Uusi nainen varmasti kirjoittaa kaunopuheita facebookiin ylemmyydentunnoissaan miten tapasi "elämänsä rakkauden" ja "sen vaan tietää kun tuntuu oikealta", mutta se ei tee siitä totta. Kukaan täysijärkinen ei toimi tuolla lailla. Olen ap iloinen puolestasi siitä että mieti miten huonoa harkintakykyä osoittaa noin törppö toiminta mieheltä, ja mikä lottovoitto päästä hänestä eroon! Kyllä se helpottaa ajan kanssa. Tsemppiä, ap.
Jos sukupuolet olisivat toisin päin, tässä ketjussa olisi paljon vähemmän viestejä missä tuomittaisiin yllättäen lähtenyt tunteettomaksi kusipääksi ja sen sijaan naureskeltaisiin sille kuinka taas yksi mies ei ole kuunnellut mitä vaimolla on sanottavana ja yllättyy kun tämä lopulta jättää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on vastaavia tuntemuksia ex-naistani kohtaan, kun jätti minut ja oli jo taustalla uusi tilalla. Ikinä en anna hänelle sitä anteeksi, kuinka asiat menivät. Minulta vei kaksi vuotta toipua siten, etten enää ajatellut asiaa joka päivä. Vaikka minulla on jo vuosia ollut uusi nainen ja elämäni ei liity exään enää millään tavalla, niin silti tämä vihan tunne tulee olemaan ikuinen. Niin paljon se minulle pahaa oloa aiheutti ja haaveita murskasi.
Minkä sille voi jos rakastuu toiseen. Ei kukaan halua tuollaista draamaa elää ja aiheuttaa toisellekkaan. Niin vaan elämässä joskus käy. Kannattaa jutella siitä vihantunteesta, vaikka edes kavereiden kanssa, se vahingoittaa sinua itseäsi ei sitä naista.
En oikein tajua näitä "minkä sille voi" -selityksiä. Itse olen luopunut yhdestä ja toisesta jutusta, torjunut varattuja ja kasvattanut lapseni kun omakin mies oli selkärangaton ressukka joka ei kerta kaikkiaan voinut mitään millekään ja ravintolassa kännäsi, minä lasten kanssa. Ihan silkkaa itsekkyyttä. Hoitakaa ensin vanha suhde alta, sitten vasta uutta etsimään. Useimmat miehet ei kyllä siihen taida kyetä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun on erottu, niin ex:n elämä ei todellakaan kuulu toiselle tippaakaan. Ihmeen katkeraan porukkaa täällä on.
Kysymys ei ole siitä "kuuluuko" asia itselle. Vaan mitä tunteita se herättää. Vuosia/vuosikymmeniä kestäneen kiintymys- ja rakkaussuhteen purkaminen on usein kivuliasta. Ei toki kaikille.
Paino kohdalle "ei kaikille". Älä oleta, että ihmiset ovat samanlaisia kuin sinä. Jotkut jäävät vatvomaan menneisyyteen, toiset katsovat tulevaisuuteen. Arvaa kummat on onnellisempia.
Se ei ole menneisyyden vatvomista käydä läpi suhteen loppumisen aiheuttamat tunteet. Se on usein myös onnellisen tulevaisuuden edellytys, että ne käydään läpi, koska käsittelemättömät asiat tuppaa hyvin usein ennemmin tai myöhemmin löytämään edestään. Eikä myöskään ole aina eteenpäin menon merkki hypätä suoraan uuteen. Usein se on myös asioiden välttelyä ja pakoilemista.
Yhä oletat, että kaikki käsittelevät asiat samalla tavalle. Eivät käsittele. Joillekin aikaisempi oli yksi elemänvaihe ja sen jälkeen siirrytään seuraavaan. Anna ihmisten elää niin kuin parhaaksi näet. Ei uuden naisen löytäminen ex:lle ole mikään ongelma, joten ei sen pitäisi olla muillekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se mies sitä uutta suhdetta ole aloittanut sinua satuttaakseen. Itselläni oli ihastus työkaveriin jo aikaisemman suhteen aikana. Se oli 100% pelkkä ihastus. Ei mitään muuta. Ja uskoin että tämä työkaverikin oli ihastunut minuun. Emme koskaan puhuneet aiheesta, emme sinne päinkään… hymyiltiin vain ja katseltiin toisiamme. Käytiin yhdessä joskus työlounaalla yhdessä, mutta that’s it.
Kun oma avioliitto sitten kariutui, niin ei siinä mennyt kuin viikko ja uskalsin pyytää tätä työkaveria treffeille. Homma lähti tosi vauhdikkaasti liikkeelle ja selvisi, että hänkin oli ollut ihastunut minuun jo jonkin aikaa. Kun ikää oli molemmilla jo yli 30v, niin ajateltiin että ei tämä tästä miettimällä parane. Asunnon etsiminen vaihtuikin siihen, että alettiin katsomaan yhteistä asuntoa.
Ex-vaimo ei tietenkään uskonut tätä totuutta. Hän epäili ja epäilee edelleenkin, että minulla oli toinen suhde jo hänen aikanaan. Mutta eipä asia hänelle tosiaan enää kuulu. Nyt ollaan asuttu 2v saman katon alla ja hyvin menee.
Tämä on yleistä. Ihastutaan johonkin toiseen, mutta ei haluta tehdä koska on varattu. Mutta eron jälkeen sitten toimitaan nopeasti.
Kovin yleistä on sekin, että jostain syystä se oma liitto sattuu kariutumaan, kun ihastutaan toiseen.
Yleistävänä mutuna sanoisin että toiseen ei ihastuta jos oma liitto ei ole jo pahoin kuralla joltain osin. Ihastuminen tapahtuu kun alkaa haaveilla jostain sellaisesta mitä ei omassa liitossa koe saavansa ja kohtaa jonkun jolta kuvittelee sitä saavansa.
Ihan yhtä yleistä on tulisesti ihastua ja alkaa löytämään suhteesta vikoja, koska kuvittelee, että ihastus tietysti olisi täydellinen.
Itselleni ja parille kaverille on käynyt juuri näin. Vähältä piti, etten jättänyt hyvää miestä, kun pää oli ties mitä ihastushormonia täynnä ja lähti ihan jalat alta. Ei sellaisia tunteita ole helppo pitkässä, vanhassa suhteessa herättää, uusi mies taas onnistui siinä juuri vaiheessa, jossa oma liitto alkoi tavallistumaan, menty naimisiin pari vuotta sitten ja muitakin rajapyykkejä tavoitettu.
Minä selvisin ihastuksestani takaisin kotiin, vaikka koville otti ja riitoja ja muuta kamalaa oli, nämä pari kaveria ei. Uusiksi meni hommat heillä, kenellä onnistuneemmin, kellä ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun mies otti kostaakseen Facebookista ensimmäisen ja varmaankin kevytkenkäisimmän nausen jonka löysi. Mies mieluummin vihasi minua, kuin antoi rauhan. Tarvitsin etäisyyttä. 2 viikossa oli jo yhdessä tuon naisen kanssa. Nainen lähetti minulle aivan sairaan viesti. Se auttoi etääntymään miehestä ja ymmärtämään, että oli onni, että suhde päättyi.
Vähän vastaava kokemus, nainen oli 3 viikossa heti yhdessä jonkun somekaverinsa kanssa, joka oli ilmeisesti istunut siellä valmiudessa ja siitä vaan tämän nappasi. Onhan miehet onneksi helppoja. Myöhemmin nainen otti mukamas ystävämielessä yhteyttä ja tunkeutui taas elämääni, ilmeisesti tarkoituksena hieroa silmilleni tätä parisuhdettaan. Onneksi mitään ei ole pakko katsella jos ei halua.
Vierailija kirjoitti:
Katse tulevaisuuteen kirjoitti:
Mies on varmaan prosessoinut eron jo ennen kuin se on astunut voimaan. Sinä vasta aloit käsittelemään asiaa. Toisekseen toiset menevät elämässään nopeammin etäänpäin kuin toiset.
Tätä olen usein ajatellut, että pitää olla aivan stanan tunnekylmä ihminen, joka pystyy ottamaan taustalla jo valmiiksi toisen ja prosessoimaan eron ennen kuin kertoo siitä edes toiselle. Siinä ei ollenkaan käsittele asiaa sen toisen kannalta ja siltä, miten tämä asia häneen vaikuttaa. Tämmöinen ihminen vaan kuvainnollisesti käyttäytyy tyyliin: se on moro, mulla alkaa nyt uusi elämä. Normaalin tunne-elämän omaava ihminen osaa ottaa eroprosessissa myös vastapuolen huomioon, kun taas tunnevammainen ja kylmä itsekäs sika käyttäytyy edellä mainitulla tavalla.
Itse työstin erosurun parisuhteen aikana. En pidä itseäni kylmänä, päin vastoin. Väkivaltainen ex-mieheni oli mielestäni meistä kahdesta se kylmempi.
Lopulta kun sain suruni surtua, lähdin turvakotiin ja uuteen elämään. Alle 2kk lähtöni jälkeen, kesken avioeroprosessin, minulla oli uusi miesystävä.
En koe, että olisin tehnyt millään tavalla väärin ex-miestäni kohtaan, vaikka minulla oli uusi kumppani lähes heti lähdettyäni.
Exäni ei katunut käytöstään, joten yhteen palaaminen ei ollut vaihtoehto. Olin suruni surrut viimeisten kolmen parisuhdevuoden aikana, ja olin valmis jatkamaan elämääni heti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun on erottu, niin ex:n elämä ei todellakaan kuulu toiselle tippaakaan. Ihmeen katkeraan porukkaa täällä on.
Kysymys ei ole siitä "kuuluuko" asia itselle. Vaan mitä tunteita se herättää. Vuosia/vuosikymmeniä kestäneen kiintymys- ja rakkaussuhteen purkaminen on usein kivuliasta. Ei toki kaikille.
Paino kohdalle "ei kaikille". Älä oleta, että ihmiset ovat samanlaisia kuin sinä. Jotkut jäävät vatvomaan menneisyyteen, toiset katsovat tulevaisuuteen. Arvaa kummat on onnellisempia.
Se ei ole menneisyyden vatvomista käydä läpi suhteen loppumisen aiheuttamat tunteet. Se on usein myös onnellisen tulevaisuuden edellytys, että ne käydään läpi, koska käsittelemättömät asiat tuppaa hyvin usein ennemmin tai myöhemmin löytämään edestään. Eikä myöskään ole aina eteenpäin menon merkki hypätä suoraan uuteen. Usein se on myös asioiden välttelyä ja pakoilemista.
Yhä oletat, että kaikki käsittelevät asiat samalla tavalle. Eivät käsittele. Joillekin aikaisempi oli yksi elemänvaihe ja sen jälkeen siirrytään seuraavaan. Anna ihmisten elää niin kuin parhaaksi näet. Ei uuden naisen löytäminen ex:lle ole mikään ongelma, joten ei sen pitäisi olla muillekaan.
Missä tuossa oletettiin kaikkien käsittelevän samalla tavalla? Ei missään. Eikä siinä mitään jos seuraavaan oikeasti siirrytään selvästi sen JÄLKEEN kun edellinen suhde on kunnolla hoidettu loppuun. Mutta kun harva tuntuu tätä osaavan ja sen takia se loukkaa ja jättää kysymyksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun on erottu, niin ex:n elämä ei todellakaan kuulu toiselle tippaakaan. Ihmeen katkeraan porukkaa täällä on.
Kysymys ei ole siitä "kuuluuko" asia itselle. Vaan mitä tunteita se herättää. Vuosia/vuosikymmeniä kestäneen kiintymys- ja rakkaussuhteen purkaminen on usein kivuliasta. Ei toki kaikille.
Paino kohdalle "ei kaikille". Älä oleta, että ihmiset ovat samanlaisia kuin sinä. Jotkut jäävät vatvomaan menneisyyteen, toiset katsovat tulevaisuuteen. Arvaa kummat on onnellisempia.
Se ei ole menneisyyden vatvomista käydä läpi suhteen loppumisen aiheuttamat tunteet. Se on usein myös onnellisen tulevaisuuden edellytys, että ne käydään läpi, koska käsittelemättömät asiat tuppaa hyvin usein ennemmin tai myöhemmin löytämään edestään. Eikä myöskään ole aina eteenpäin menon merkki hypätä suoraan uuteen. Usein se on myös asioiden välttelyä ja pakoilemista.
Yhä oletat, että kaikki käsittelevät asiat samalla tavalle. Eivät käsittele. Joillekin aikaisempi oli yksi elemänvaihe ja sen jälkeen siirrytään seuraavaan. Anna ihmisten elää niin kuin parhaaksi näet. Ei uuden naisen löytäminen ex:lle ole mikään ongelma, joten ei sen pitäisi olla muillekaan.
Missä tuossa oletettiin kaikkien käsittelevän samalla tavalla? Ei missään. Eikä siinä mitään jos seuraavaan oikeasti siirrytään selvästi sen JÄLKEEN kun edellinen suhde on kunnolla hoidettu loppuun. Mutta kun harva tuntuu tätä osaavan ja sen takia se loukkaa ja jättää kysymyksiä.
Tässä riittävä vastaus 90% tilanteista: aikaisempi suhde oli huono, ei haluttu elää huonossa suhteessa, löydettiin parempi suhde. Piste.
Jos tämän ymrtämisee menee 6 kk, niin sitten menee. Joillakin siihen menee 6 minuuttia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se mies sitä uutta suhdetta ole aloittanut sinua satuttaakseen. Itselläni oli ihastus työkaveriin jo aikaisemman suhteen aikana. Se oli 100% pelkkä ihastus. Ei mitään muuta. Ja uskoin että tämä työkaverikin oli ihastunut minuun. Emme koskaan puhuneet aiheesta, emme sinne päinkään… hymyiltiin vain ja katseltiin toisiamme. Käytiin yhdessä joskus työlounaalla yhdessä, mutta that’s it.
Kun oma avioliitto sitten kariutui, niin ei siinä mennyt kuin viikko ja uskalsin pyytää tätä työkaveria treffeille. Homma lähti tosi vauhdikkaasti liikkeelle ja selvisi, että hänkin oli ollut ihastunut minuun jo jonkin aikaa. Kun ikää oli molemmilla jo yli 30v, niin ajateltiin että ei tämä tästä miettimällä parane. Asunnon etsiminen vaihtuikin siihen, että alettiin katsomaan yhteistä asuntoa.
Ex-vaimo ei tietenkään uskonut tätä totuutta. Hän epäili ja epäilee edelleenkin, että minulla oli toinen suhde jo hänen aikanaan. Mutta eipä asia hänelle tosiaan enää kuulu. Nyt ollaan asuttu 2v saman katon alla ja hyvin menee.
Tämä on yleistä. Ihastutaan johonkin toiseen, mutta ei haluta tehdä koska on varattu. Mutta eron jälkeen sitten toimitaan nopeasti.
Kovin yleistä on sekin, että jostain syystä se oma liitto sattuu kariutumaan, kun ihastutaan toiseen.
Yleistävänä mutuna sanoisin että toiseen ei ihastuta jos oma liitto ei ole jo pahoin kuralla joltain osin. Ihastuminen tapahtuu kun alkaa haaveilla jostain sellaisesta mitä ei omassa liitossa koe saavansa ja kohtaa jonkun jolta kuvittelee sitä saavansa.
Ihan yhtä yleistä on tulisesti ihastua ja alkaa löytämään suhteesta vikoja, koska kuvittelee, että ihastus tietysti olisi täydellinen.
Itselleni ja parille kaverille on käynyt juuri näin. Vähältä piti, etten jättänyt hyvää miestä, kun pää oli ties mitä ihastushormonia täynnä ja lähti ihan jalat alta. Ei sellaisia tunteita ole helppo pitkässä, vanhassa suhteessa herättää, uusi mies taas onnistui siinä juuri vaiheessa, jossa oma liitto alkoi tavallistumaan, menty naimisiin pari vuotta sitten ja muitakin rajapyykkejä tavoitettu.
Minä selvisin ihastuksestani takaisin kotiin, vaikka koville otti ja riitoja ja muuta kamalaa oli, nämä pari kaveria ei. Uusiksi meni hommat heillä, kenellä onnistuneemmin, kellä ei.
Aivan, ei turhaa ole vitsit ja puheet seitsemän vuoden kriisistä jne. Ihminen ei oikeasti ole yksiavioinen luonnostaan, vaan se vaatii itsekuria ja päätöstä, monella. On monia hetkiä, jolloin ns. biologia voi iskeä, eli olla tilanteessa, jossa ihastus iskee ja hormonit jyllää.
Välttämättä tällä ei ole mitään tekemistä sen toisen kanssa tai sen, että suhde olisi huono. Suoraan sanottuna olen esim. työjutuissa nähnyt naisilta sellaista juoksua vieraissa, että oksat pois. Ilman mitään aikomusta lopettaa avioliittoa tai erota, kunhan vaan halutaan ne rakkaushormonien hyrräämiset ja nautinto.
Mutta tätähän ei saa sanoa.
Ymmärräkään nyt ihmiset, että kyse ei ole siitä, että olisi väärin olla uusi suhde eron jälkeen. Silloin kun se suhde aidosti ja oikeasti on alkanut vasta sitten kun on erottu. Valitettavasti asiat vaan eivät useinkaan mene näin vaan jotain viritelmiä on luotu jo ennen kuin edellisestä erotaan.
Mitä tulee tähän ap:n tapaukseen niin osoittaa aivan totaalista harkintakyvyn puutetta toimia noin jos on ollut tarkoituksellista, ap:n on syytä olla onnellinen päästessään moisesta eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun on erottu, niin ex:n elämä ei todellakaan kuulu toiselle tippaakaan. Ihmeen katkeraan porukkaa täällä on.
Kysymys ei ole siitä "kuuluuko" asia itselle. Vaan mitä tunteita se herättää. Vuosia/vuosikymmeniä kestäneen kiintymys- ja rakkaussuhteen purkaminen on usein kivuliasta. Ei toki kaikille.
Paino kohdalle "ei kaikille". Älä oleta, että ihmiset ovat samanlaisia kuin sinä. Jotkut jäävät vatvomaan menneisyyteen, toiset katsovat tulevaisuuteen. Arvaa kummat on onnellisempia.
Se ei ole menneisyyden vatvomista käydä läpi suhteen loppumisen aiheuttamat tunteet. Se on usein myös onnellisen tulevaisuuden edellytys, että ne käydään läpi, koska käsittelemättömät asiat tuppaa hyvin usein ennemmin tai myöhemmin löytämään edestään. Eikä myöskään ole aina eteenpäin menon merkki hypätä suoraan uuteen. Usein se on myös asioiden välttelyä ja pakoilemista.
Yhä oletat, että kaikki käsittelevät asiat samalla tavalle. Eivät käsittele. Joillekin aikaisempi oli yksi elemänvaihe ja sen jälkeen siirrytään seuraavaan. Anna ihmisten elää niin kuin parhaaksi näet. Ei uuden naisen löytäminen ex:lle ole mikään ongelma, joten ei sen pitäisi olla muillekaan.
Missä tuossa oletettiin kaikkien käsittelevän samalla tavalla? Ei missään. Eikä siinä mitään jos seuraavaan oikeasti siirrytään selvästi sen JÄLKEEN kun edellinen suhde on kunnolla hoidettu loppuun. Mutta kun harva tuntuu tätä osaavan ja sen takia se loukkaa ja jättää kysymyksiä.
Tässä riittävä vastaus 90% tilanteista: aikaisempi suhde oli huono, ei haluttu elää huonossa suhteessa, löydettiin parempi suhde. Piste.
Jos tämän ymrtämisee menee 6 kk, niin sitten menee. Joillakin siihen menee 6 minuuttia
Höpsistä. Sinulle tämä voi riittää vastaukseksi, itse uskon ihmisluonteen kuten ihmissuhteidenkin olevan huomattavasti monimutkaisempia eikä ratkaistavissa 90 prosentin todennäköisyyksillä juuri missään tilanteessa.
Jos olisivat, olisi elämä helpompaa meille kaikille ja näitä hankalia tilanteita ei edes tulisi, kun nehän ratkaistaisiin jo ennen tapahtumistaan, itsestään selvyyksinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun on erottu, niin ex:n elämä ei todellakaan kuulu toiselle tippaakaan. Ihmeen katkeraan porukkaa täällä on.
Kysymys ei ole siitä "kuuluuko" asia itselle. Vaan mitä tunteita se herättää. Vuosia/vuosikymmeniä kestäneen kiintymys- ja rakkaussuhteen purkaminen on usein kivuliasta. Ei toki kaikille.
Paino kohdalle "ei kaikille". Älä oleta, että ihmiset ovat samanlaisia kuin sinä. Jotkut jäävät vatvomaan menneisyyteen, toiset katsovat tulevaisuuteen. Arvaa kummat on onnellisempia.
Se ei ole menneisyyden vatvomista käydä läpi suhteen loppumisen aiheuttamat tunteet. Se on usein myös onnellisen tulevaisuuden edellytys, että ne käydään läpi, koska käsittelemättömät asiat tuppaa hyvin usein ennemmin tai myöhemmin löytämään edestään. Eikä myöskään ole aina eteenpäin menon merkki hypätä suoraan uuteen. Usein se on myös asioiden välttelyä ja pakoilemista.
Yhä oletat, että kaikki käsittelevät asiat samalla tavalle. Eivät käsittele. Joillekin aikaisempi oli yksi elemänvaihe ja sen jälkeen siirrytään seuraavaan. Anna ihmisten elää niin kuin parhaaksi näet. Ei uuden naisen löytäminen ex:lle ole mikään ongelma, joten ei sen pitäisi olla muillekaan.
Missä tuossa oletettiin kaikkien käsittelevän samalla tavalla? Ei missään. Eikä siinä mitään jos seuraavaan oikeasti siirrytään selvästi sen JÄLKEEN kun edellinen suhde on kunnolla hoidettu loppuun. Mutta kun harva tuntuu tätä osaavan ja sen takia se loukkaa ja jättää kysymyksiä.
Tässä riittävä vastaus 90% tilanteista: aikaisempi suhde oli huono, ei haluttu elää huonossa suhteessa, löydettiin parempi suhde. Piste.
Jos tämän ymrtämisee menee 6 kk, niin sitten menee. Joillakin siihen menee 6 minuuttia
Jos suhde on huono niin se ei välttämättä parane hyppäämällä uuteen jos ei samalla ole valmis katsomaan peiliin ja myöntämään miten itse vaikutti siihen, että se suhde oli huono. Lisäksi, ihmiset pettävät ja jättävät onnellisissakin suhteissa, koska kaipaavat jotain uutta ja jännittävää ja syntyy harha, että aidan takana on ruoho aina vihreämpää.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on vastaavia tuntemuksia ex-naistani kohtaan, kun jätti minut ja oli jo taustalla uusi tilalla. Ikinä en anna hänelle sitä anteeksi, kuinka asiat menivät. Minulta vei kaksi vuotta toipua siten, etten enää ajatellut asiaa joka päivä. Vaikka minulla on jo vuosia ollut uusi nainen ja elämäni ei liity exään enää millään tavalla, niin silti tämä vihan tunne tulee olemaan ikuinen. Niin paljon se minulle pahaa oloa aiheutti ja haaveita murskasi.
Tuskin olen eksäsi, mutta olen vastaavan ”tempun” tehnyt aikanani omalle eksälleni. Syitä kertyi sen 10v seurustelun aikana seuraavia:
-mies ei ollut koskaan kotona
-ei halunnut osallistua perheemme elämään: ei siivoukseen, ei lastenhoitoon
-ei halunnut matkailla ikinä
-ei halunnut koskaan panostaa kotiin rahallisesti
-oli työnarkomaani
- ja pihikinttu
Pyysin ja rukoilin eksääni 6 v ajan että olisi ollut meidän kanssa ja että olisi auttanut kotihommissa minua. Muutosta ei tullut minkäänlaista. Lopulta päätin että minä alan elämään siten kuin hänkin, eli omilla ehdoillani. Päädyin suhteeseen toisen miehen kanssa, jonka kanssa olen ollut vuosikausia naimisissa ja meillä on lapsikin.
Eksmieheni siis kulki kohti omaa avioeroaan vääjäämättä, vaikka kuinka koitin hänelle sanoa omia vähäisiä toiveitani. Eksäni ei tajunnut ettei minua, pitkälle koulutettua tyttöä hyvästä perheestä, voi kohdella kuin jotain rättiä kenen mielipiteellä ei ole mitään väliä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun on erottu, niin ex:n elämä ei todellakaan kuulu toiselle tippaakaan. Ihmeen katkeraan porukkaa täällä on.
Kysymys ei ole siitä "kuuluuko" asia itselle. Vaan mitä tunteita se herättää. Vuosia/vuosikymmeniä kestäneen kiintymys- ja rakkaussuhteen purkaminen on usein kivuliasta. Ei toki kaikille.
Paino kohdalle "ei kaikille". Älä oleta, että ihmiset ovat samanlaisia kuin sinä. Jotkut jäävät vatvomaan menneisyyteen, toiset katsovat tulevaisuuteen. Arvaa kummat on onnellisempia.
Se ei ole menneisyyden vatvomista käydä läpi suhteen loppumisen aiheuttamat tunteet. Se on usein myös onnellisen tulevaisuuden edellytys, että ne käydään läpi, koska käsittelemättömät asiat tuppaa hyvin usein ennemmin tai myöhemmin löytämään edestään. Eikä myöskään ole aina eteenpäin menon merkki hypätä suoraan uuteen. Usein se on myös asioiden välttelyä ja pakoilemista.
Yhä oletat, että kaikki käsittelevät asiat samalla tavalle. Eivät käsittele. Joillekin aikaisempi oli yksi elemänvaihe ja sen jälkeen siirrytään seuraavaan. Anna ihmisten elää niin kuin parhaaksi näet. Ei uuden naisen löytäminen ex:lle ole mikään ongelma, joten ei sen pitäisi olla muillekaan.
Missä tuossa oletettiin kaikkien käsittelevän samalla tavalla? Ei missään. Eikä siinä mitään jos seuraavaan oikeasti siirrytään selvästi sen JÄLKEEN kun edellinen suhde on kunnolla hoidettu loppuun. Mutta kun harva tuntuu tätä osaavan ja sen takia se loukkaa ja jättää kysymyksiä.
Tässä riittävä vastaus 90% tilanteista: aikaisempi suhde oli huono, ei haluttu elää huonossa suhteessa, löydettiin parempi suhde. Piste.
Jos tämän ymrtämisee menee 6 kk, niin sitten menee. Joillakin siihen menee 6 minuuttiaJos suhde on huono niin se ei välttämättä parane hyppäämällä uuteen jos ei samalla ole valmis katsomaan peiliin ja myöntämään miten itse vaikutti siihen, että se suhde oli huono. Lisäksi, ihmiset pettävät ja jättävät onnellisissakin suhteissa, koska kaipaavat jotain uutta ja jännittävää ja syntyy harha, että aidan takana on ruoho aina vihreämpää.
Juuri näin. On olemassa aivan järjettömäksi tekevää ihastusta, joka vääristää kaikki ajatukset. Oma kokemus todellakin on, että aloin etsiä sen vallassa ihan kaikesta vikaa omassa suhteessa ja totta kai niitä normaalien ihmisten suhteista löytyy.
Tässä tilanteessa ilmeisesti moni eroaa ja uskoo, että ei voisi muuta tehdä.
Sitten kun siitä hormonimyrskystä selvisi, oli kuin olisi tullut järkiinsä, selvinnyt viikon humalan jälkeen. Kauhistuin omia tekojani ja ajatuksiani.
Näinkin mitä ilmeisemmin käy usein, mutta liian myöhään, on ollut pakko erota jo, loukata entistä puolisoa täydellisellä kylmyydellään, eli näin nyt kävi, minkäs sille mahtaa, nyt vasta tiedän, mitä rakkaus on, ei minun sinulle mitään tarvitse selittää, jne mitä näitä on.
Kun sitten haluaakin takaisin, ei se enää onnistu, ei pääse takaisin edes omaan mielenrauhaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun on erottu, niin ex:n elämä ei todellakaan kuulu toiselle tippaakaan. Ihmeen katkeraan porukkaa täällä on.
Kysymys ei ole siitä "kuuluuko" asia itselle. Vaan mitä tunteita se herättää. Vuosia/vuosikymmeniä kestäneen kiintymys- ja rakkaussuhteen purkaminen on usein kivuliasta. Ei toki kaikille.
Paino kohdalle "ei kaikille". Älä oleta, että ihmiset ovat samanlaisia kuin sinä. Jotkut jäävät vatvomaan menneisyyteen, toiset katsovat tulevaisuuteen. Arvaa kummat on onnellisempia.
Se ei ole menneisyyden vatvomista käydä läpi suhteen loppumisen aiheuttamat tunteet. Se on usein myös onnellisen tulevaisuuden edellytys, että ne käydään läpi, koska käsittelemättömät asiat tuppaa hyvin usein ennemmin tai myöhemmin löytämään edestään. Eikä myöskään ole aina eteenpäin menon merkki hypätä suoraan uuteen. Usein se on myös asioiden välttelyä ja pakoilemista.
Yhä oletat, että kaikki käsittelevät asiat samalla tavalle. Eivät käsittele. Joillekin aikaisempi oli yksi elemänvaihe ja sen jälkeen siirrytään seuraavaan. Anna ihmisten elää niin kuin parhaaksi näet. Ei uuden naisen löytäminen ex:lle ole mikään ongelma, joten ei sen pitäisi olla muillekaan.
Missä tuossa oletettiin kaikkien käsittelevän samalla tavalla? Ei missään. Eikä siinä mitään jos seuraavaan oikeasti siirrytään selvästi sen JÄLKEEN kun edellinen suhde on kunnolla hoidettu loppuun. Mutta kun harva tuntuu tätä osaavan ja sen takia se loukkaa ja jättää kysymyksiä.
Tässä riittävä vastaus 90% tilanteista: aikaisempi suhde oli huono, ei haluttu elää huonossa suhteessa, löydettiin parempi suhde. Piste.
Jos tämän ymrtämisee menee 6 kk, niin sitten menee. Joillakin siihen menee 6 minuuttiaHöpsistä. Sinulle tämä voi riittää vastaukseksi, itse uskon ihmisluonteen kuten ihmissuhteidenkin olevan huomattavasti monimutkaisempia eikä ratkaistavissa 90 prosentin todennäköisyyksillä juuri missään tilanteessa.
Jos olisivat, olisi elämä helpompaa meille kaikille ja näitä hankalia tilanteita ei edes tulisi, kun nehän ratkaistaisiin jo ennen tapahtumistaan, itsestään selvyyksinä.
Prosentteja olennaisempaa on, että ihmiset käsittelevät eri tavalla. Jos jotkut käsittelevät nopeasti, niin sen pitäisi sopia kaikille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun on erottu, niin ex:n elämä ei todellakaan kuulu toiselle tippaakaan. Ihmeen katkeraan porukkaa täällä on.
Kysymys ei ole siitä "kuuluuko" asia itselle. Vaan mitä tunteita se herättää. Vuosia/vuosikymmeniä kestäneen kiintymys- ja rakkaussuhteen purkaminen on usein kivuliasta. Ei toki kaikille.
Paino kohdalle "ei kaikille". Älä oleta, että ihmiset ovat samanlaisia kuin sinä. Jotkut jäävät vatvomaan menneisyyteen, toiset katsovat tulevaisuuteen. Arvaa kummat on onnellisempia.
Se ei ole menneisyyden vatvomista käydä läpi suhteen loppumisen aiheuttamat tunteet. Se on usein myös onnellisen tulevaisuuden edellytys, että ne käydään läpi, koska käsittelemättömät asiat tuppaa hyvin usein ennemmin tai myöhemmin löytämään edestään. Eikä myöskään ole aina eteenpäin menon merkki hypätä suoraan uuteen. Usein se on myös asioiden välttelyä ja pakoilemista.
Yhä oletat, että kaikki käsittelevät asiat samalla tavalle. Eivät käsittele. Joillekin aikaisempi oli yksi elemänvaihe ja sen jälkeen siirrytään seuraavaan. Anna ihmisten elää niin kuin parhaaksi näet. Ei uuden naisen löytäminen ex:lle ole mikään ongelma, joten ei sen pitäisi olla muillekaan.
Missä tuossa oletettiin kaikkien käsittelevän samalla tavalla? Ei missään. Eikä siinä mitään jos seuraavaan oikeasti siirrytään selvästi sen JÄLKEEN kun edellinen suhde on kunnolla hoidettu loppuun. Mutta kun harva tuntuu tätä osaavan ja sen takia se loukkaa ja jättää kysymyksiä.
Tässä riittävä vastaus 90% tilanteista: aikaisempi suhde oli huono, ei haluttu elää huonossa suhteessa, löydettiin parempi suhde. Piste.
Jos tämän ymrtämisee menee 6 kk, niin sitten menee. Joillakin siihen menee 6 minuuttiaHöpsistä. Sinulle tämä voi riittää vastaukseksi, itse uskon ihmisluonteen kuten ihmissuhteidenkin olevan huomattavasti monimutkaisempia eikä ratkaistavissa 90 prosentin todennäköisyyksillä juuri missään tilanteessa.
Jos olisivat, olisi elämä helpompaa meille kaikille ja näitä hankalia tilanteita ei edes tulisi, kun nehän ratkaistaisiin jo ennen tapahtumistaan, itsestään selvyyksinä.
Prosentteja olennaisempaa on, että ihmiset käsittelevät eri tavalla. Jos jotkut käsittelevät nopeasti, niin sen pitäisi sopia kaikille.
Siis kun käsittelee niin nopeasti, että toisella ei ole mitään mahdollisuutta edes ymmärtää, mitä tässä tapahtui, sen vain pitää sopia kaikille?
Täällä sotketaan koko ajan kahta asiaa: todellakin huonoa liittoa, jossa on yritetty ongelmista ja erosta puhua ja liittoa, jossa suunnitellaan yhteistä lasta ja paukautetaan ero päin naamaa yllättäen.
Ja ei, mikään asia, joka koskettaa jota kuta muuta kuin sinua, ei ole sinun vallassasi päättää, että tämän nyt vain pitää kaikille sopia. Ellei sovi, ei sovi ja toisella on oikeus näin tuntea ja tuoda tunteensa ilmi.
Se ei ole menneisyyden vatvomista käydä läpi suhteen loppumisen aiheuttamat tunteet. Se on usein myös onnellisen tulevaisuuden edellytys, että ne käydään läpi, koska käsittelemättömät asiat tuppaa hyvin usein ennemmin tai myöhemmin löytämään edestään. Eikä myöskään ole aina eteenpäin menon merkki hypätä suoraan uuteen. Usein se on myös asioiden välttelyä ja pakoilemista.