Lue keskustelun säännöt.
Ex-mies se ei turhia aikaillut
08.08.2021 |
Erottiin miehen kanssa ja olen ottanut eron todella raskaasti. Meillä on alle kouluikäinen lapsi jonka kanssa muutimme omillemme. Tyttö alkoi jo heti eron tapahduttua puhua jostain isän kaverista joka heidän kanssaan viettää välillä aikaa kun ovat isän kanssa. Minulle mies ei myöntänyt mitään kun neutraalisti kysyin onko joku uusi naisystävä kuvioissa. Jokin aika sitten mies lopulta myönsi seurustelevansa ja samalla ilmeni, että tämä uusi nainen on ollut paksuna lähes heti eromme jälkeen ja menivät juuri kihloihin. Menin lähes shokkiin. Ei exän asiat minulle kuulu tiedän sen enkä aio hänen elämäänsä millään tavalla sekaantua, asia on vaan ollut itselleni vaikea, koska tunteita edelleen on. Hän sen sijaan on mennyt eteenpäin kuin höyryjuna. Välit exään ovat sinänsä asialliset, mutta pyrin pitämään yhteydenpidon minimissä ja myös hänelle esitin toiveen, että vain välttämättömissä lapseen liittyvissä asioissa pidetään yhteyttä. En osaa uskoa kyseiseen naiseen olleen suhdetta aiemmin, mutta mistä sen tietää. Minä en naista ole koskaan tavannut. Oma eroprosessointi on ottanut kyllä hurjasti takapakkia. Tyttö ei myöskään suostu jäämään isälleen yöksi, koska talossa asustaa vieras nainen. En tiedä mitä voin tehdä asialle...
Halusin vain purkaa ajatuksiani.
Kommentit (178)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun on erottu, niin ex:n elämä ei todellakaan kuulu toiselle tippaakaan. Ihmeen katkeraan porukkaa täällä on.
Kysymys ei ole siitä "kuuluuko" asia itselle. Vaan mitä tunteita se herättää. Vuosia/vuosikymmeniä kestäneen kiintymys- ja rakkaussuhteen purkaminen on usein kivuliasta. Ei toki kaikille.
Paino kohdalle "ei kaikille". Älä oleta, että ihmiset ovat samanlaisia kuin sinä. Jotkut jäävät vatvomaan menneisyyteen, toiset katsovat tulevaisuuteen. Arvaa kummat on onnellisempia.
Se ei ole menneisyyden vatvomista käydä läpi suhteen loppumisen aiheuttamat tunteet. Se on usein myös onnellisen tulevaisuuden edellytys, että ne käydään läpi, koska käsittelemättömät asiat tuppaa hyvin usein ennemmin tai myöhemmin löytämään edestään. Eikä myöskään ole aina eteenpäin menon merkki hypätä suoraan uuteen. Usein se on myös asioiden välttelyä ja pakoilemista.
Yhä oletat, että kaikki käsittelevät asiat samalla tavalle. Eivät käsittele. Joillekin aikaisempi oli yksi elemänvaihe ja sen jälkeen siirrytään seuraavaan. Anna ihmisten elää niin kuin parhaaksi näet. Ei uuden naisen löytäminen ex:lle ole mikään ongelma, joten ei sen pitäisi olla muillekaan.
Missä tuossa oletettiin kaikkien käsittelevän samalla tavalla? Ei missään. Eikä siinä mitään jos seuraavaan oikeasti siirrytään selvästi sen JÄLKEEN kun edellinen suhde on kunnolla hoidettu loppuun. Mutta kun harva tuntuu tätä osaavan ja sen takia se loukkaa ja jättää kysymyksiä.
Tässä riittävä vastaus 90% tilanteista: aikaisempi suhde oli huono, ei haluttu elää huonossa suhteessa, löydettiin parempi suhde. Piste.
Jos tämän ymrtämisee menee 6 kk, niin sitten menee. Joillakin siihen menee 6 minuuttiaHöpsistä. Sinulle tämä voi riittää vastaukseksi, itse uskon ihmisluonteen kuten ihmissuhteidenkin olevan huomattavasti monimutkaisempia eikä ratkaistavissa 90 prosentin todennäköisyyksillä juuri missään tilanteessa.
Jos olisivat, olisi elämä helpompaa meille kaikille ja näitä hankalia tilanteita ei edes tulisi, kun nehän ratkaistaisiin jo ennen tapahtumistaan, itsestään selvyyksinä.
Prosentteja olennaisempaa on, että ihmiset käsittelevät eri tavalla. Jos jotkut käsittelevät nopeasti, niin sen pitäisi sopia kaikille.
Siis kun käsittelee niin nopeasti, että toisella ei ole mitään mahdollisuutta edes ymmärtää, mitä tässä tapahtui, sen vain pitää sopia kaikille?
Täällä sotketaan koko ajan kahta asiaa: todellakin huonoa liittoa, jossa on yritetty ongelmista ja erosta puhua ja liittoa, jossa suunnitellaan yhteistä lasta ja paukautetaan ero päin naamaa yllättäen.
Ja ei, mikään asia, joka koskettaa jota kuta muuta kuin sinua, ei ole sinun vallassasi päättää, että tämän nyt vain pitää kaikille sopia. Ellei sovi, ei sovi ja toisella on oikeus näin tuntea ja tuoda tunteensa ilmi.
Eikä sulla ole sanansijaa miten muut asiat käsittelee. Varsinkaan ex:n osalta. Kun suhde loppuu, niin se loppuu, eikä ole tilivelvollinen ex:lle. Saat tietenkin piehtaroida katkeruudessasi niin pitkään kuin haluat, muut jatkaa elämäänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun on erottu, niin ex:n elämä ei todellakaan kuulu toiselle tippaakaan. Ihmeen katkeraan porukkaa täällä on.
Kysymys ei ole siitä "kuuluuko" asia itselle. Vaan mitä tunteita se herättää. Vuosia/vuosikymmeniä kestäneen kiintymys- ja rakkaussuhteen purkaminen on usein kivuliasta. Ei toki kaikille.
Paino kohdalle "ei kaikille". Älä oleta, että ihmiset ovat samanlaisia kuin sinä. Jotkut jäävät vatvomaan menneisyyteen, toiset katsovat tulevaisuuteen. Arvaa kummat on onnellisempia.
Se ei ole menneisyyden vatvomista käydä läpi suhteen loppumisen aiheuttamat tunteet. Se on usein myös onnellisen tulevaisuuden edellytys, että ne käydään läpi, koska käsittelemättömät asiat tuppaa hyvin usein ennemmin tai myöhemmin löytämään edestään. Eikä myöskään ole aina eteenpäin menon merkki hypätä suoraan uuteen. Usein se on myös asioiden välttelyä ja pakoilemista.
Yhä oletat, että kaikki käsittelevät asiat samalla tavalle. Eivät käsittele. Joillekin aikaisempi oli yksi elemänvaihe ja sen jälkeen siirrytään seuraavaan. Anna ihmisten elää niin kuin parhaaksi näet. Ei uuden naisen löytäminen ex:lle ole mikään ongelma, joten ei sen pitäisi olla muillekaan.
Missä tuossa oletettiin kaikkien käsittelevän samalla tavalla? Ei missään. Eikä siinä mitään jos seuraavaan oikeasti siirrytään selvästi sen JÄLKEEN kun edellinen suhde on kunnolla hoidettu loppuun. Mutta kun harva tuntuu tätä osaavan ja sen takia se loukkaa ja jättää kysymyksiä.
Tässä riittävä vastaus 90% tilanteista: aikaisempi suhde oli huono, ei haluttu elää huonossa suhteessa, löydettiin parempi suhde. Piste.
Jos tämän ymrtämisee menee 6 kk, niin sitten menee. Joillakin siihen menee 6 minuuttiaHöpsistä. Sinulle tämä voi riittää vastaukseksi, itse uskon ihmisluonteen kuten ihmissuhteidenkin olevan huomattavasti monimutkaisempia eikä ratkaistavissa 90 prosentin todennäköisyyksillä juuri missään tilanteessa.
Jos olisivat, olisi elämä helpompaa meille kaikille ja näitä hankalia tilanteita ei edes tulisi, kun nehän ratkaistaisiin jo ennen tapahtumistaan, itsestään selvyyksinä.
Prosentteja olennaisempaa on, että ihmiset käsittelevät eri tavalla. Jos jotkut käsittelevät nopeasti, niin sen pitäisi sopia kaikille.
Siis kun käsittelee niin nopeasti, että toisella ei ole mitään mahdollisuutta edes ymmärtää, mitä tässä tapahtui, sen vain pitää sopia kaikille?
Täällä sotketaan koko ajan kahta asiaa: todellakin huonoa liittoa, jossa on yritetty ongelmista ja erosta puhua ja liittoa, jossa suunnitellaan yhteistä lasta ja paukautetaan ero päin naamaa yllättäen.
Ja ei, mikään asia, joka koskettaa jota kuta muuta kuin sinua, ei ole sinun vallassasi päättää, että tämän nyt vain pitää kaikille sopia. Ellei sovi, ei sovi ja toisella on oikeus näin tuntea ja tuoda tunteensa ilmi.
Arvaa kiinnostaako exää, joka on jo onnellisessa suhteessa?
En eläissäni enää ottaisi miestä heti hänen eronsa jälkeen. En, vaikka kuinka kertoisi käsitelleensä eroa jo vuosia suhteessa ollessaan. Miehen erosta täytyy olla vähintään vuosi mennyt. Jos tällä periaatteellani miehen menetän, niin ihan sama. Yhden elämäni mokan tein ja opikseni otin.
Kuulostaa ihan teinien touhulta, ei järkevät aikuiset ihmiset toimi noin.
Tässä kohtaa tehtäväsi on lähinnä miettiä asioita tuon teidän tyttären osalta. Esim. miten "valmistaa" lasta tuohon tulevaan isosiskon rooliin ja miten tyttö ylipäänsä suhtautuu siihen? Tässä tilanteessa myös jotenkin yrittää vahvistaa suhdetta isään, jotta nuo yökyläilytkin onnistuisivat jatkossa paremmin. Toki olisi ollut hyvä, jos tämä isä olisi antanut kaikille enemmän aikaa sopeutua tuleviin muutoksiin. Ei ole välttämättä ihan helppoa, lapsenkaan kannalta, sopeutua näin pienellä aikaa moniin noinkin suuriin muutoksiin. Voi myös olla, että ainakin väliaikaisesti tyttö kiintyy enemmän sinuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun on erottu, niin ex:n elämä ei todellakaan kuulu toiselle tippaakaan. Ihmeen katkeraan porukkaa täällä on.
Kysymys ei ole siitä "kuuluuko" asia itselle. Vaan mitä tunteita se herättää. Vuosia/vuosikymmeniä kestäneen kiintymys- ja rakkaussuhteen purkaminen on usein kivuliasta. Ei toki kaikille.
Paino kohdalle "ei kaikille". Älä oleta, että ihmiset ovat samanlaisia kuin sinä. Jotkut jäävät vatvomaan menneisyyteen, toiset katsovat tulevaisuuteen. Arvaa kummat on onnellisempia.
Se ei ole menneisyyden vatvomista käydä läpi suhteen loppumisen aiheuttamat tunteet. Se on usein myös onnellisen tulevaisuuden edellytys, että ne käydään läpi, koska käsittelemättömät asiat tuppaa hyvin usein ennemmin tai myöhemmin löytämään edestään. Eikä myöskään ole aina eteenpäin menon merkki hypätä suoraan uuteen. Usein se on myös asioiden välttelyä ja pakoilemista.
Yhä oletat, että kaikki käsittelevät asiat samalla tavalle. Eivät käsittele. Joillekin aikaisempi oli yksi elemänvaihe ja sen jälkeen siirrytään seuraavaan. Anna ihmisten elää niin kuin parhaaksi näet. Ei uuden naisen löytäminen ex:lle ole mikään ongelma, joten ei sen pitäisi olla muillekaan.
Missä tuossa oletettiin kaikkien käsittelevän samalla tavalla? Ei missään. Eikä siinä mitään jos seuraavaan oikeasti siirrytään selvästi sen JÄLKEEN kun edellinen suhde on kunnolla hoidettu loppuun. Mutta kun harva tuntuu tätä osaavan ja sen takia se loukkaa ja jättää kysymyksiä.
Tässä riittävä vastaus 90% tilanteista: aikaisempi suhde oli huono, ei haluttu elää huonossa suhteessa, löydettiin parempi suhde. Piste.
Jos tämän ymrtämisee menee 6 kk, niin sitten menee. Joillakin siihen menee 6 minuuttiaHöpsistä. Sinulle tämä voi riittää vastaukseksi, itse uskon ihmisluonteen kuten ihmissuhteidenkin olevan huomattavasti monimutkaisempia eikä ratkaistavissa 90 prosentin todennäköisyyksillä juuri missään tilanteessa.
Jos olisivat, olisi elämä helpompaa meille kaikille ja näitä hankalia tilanteita ei edes tulisi, kun nehän ratkaistaisiin jo ennen tapahtumistaan, itsestään selvyyksinä.
Prosentteja olennaisempaa on, että ihmiset käsittelevät eri tavalla. Jos jotkut käsittelevät nopeasti, niin sen pitäisi sopia kaikille.
Siis kun käsittelee niin nopeasti, että toisella ei ole mitään mahdollisuutta edes ymmärtää, mitä tässä tapahtui, sen vain pitää sopia kaikille?
Täällä sotketaan koko ajan kahta asiaa: todellakin huonoa liittoa, jossa on yritetty ongelmista ja erosta puhua ja liittoa, jossa suunnitellaan yhteistä lasta ja paukautetaan ero päin naamaa yllättäen.
Ja ei, mikään asia, joka koskettaa jota kuta muuta kuin sinua, ei ole sinun vallassasi päättää, että tämän nyt vain pitää kaikille sopia. Ellei sovi, ei sovi ja toisella on oikeus näin tuntea ja tuoda tunteensa ilmi.
Arvaa kiinnostaako exää, joka on jo onnellisessa suhteessa?
Ei varmaankaan. Mitä se siihen kuuluu, mitä minä tunnen ja minulla on oikeus tuntea? Exä olkoon onnellinen, minua vtuttaa ja pidän häntä täyspskana ja kerron sen. Eikö tämä ole ihan ok?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun on erottu, niin ex:n elämä ei todellakaan kuulu toiselle tippaakaan. Ihmeen katkeraan porukkaa täällä on.
Kysymys ei ole siitä "kuuluuko" asia itselle. Vaan mitä tunteita se herättää. Vuosia/vuosikymmeniä kestäneen kiintymys- ja rakkaussuhteen purkaminen on usein kivuliasta. Ei toki kaikille.
Paino kohdalle "ei kaikille". Älä oleta, että ihmiset ovat samanlaisia kuin sinä. Jotkut jäävät vatvomaan menneisyyteen, toiset katsovat tulevaisuuteen. Arvaa kummat on onnellisempia.
Se ei ole menneisyyden vatvomista käydä läpi suhteen loppumisen aiheuttamat tunteet. Se on usein myös onnellisen tulevaisuuden edellytys, että ne käydään läpi, koska käsittelemättömät asiat tuppaa hyvin usein ennemmin tai myöhemmin löytämään edestään. Eikä myöskään ole aina eteenpäin menon merkki hypätä suoraan uuteen. Usein se on myös asioiden välttelyä ja pakoilemista.
Yhä oletat, että kaikki käsittelevät asiat samalla tavalle. Eivät käsittele. Joillekin aikaisempi oli yksi elemänvaihe ja sen jälkeen siirrytään seuraavaan. Anna ihmisten elää niin kuin parhaaksi näet. Ei uuden naisen löytäminen ex:lle ole mikään ongelma, joten ei sen pitäisi olla muillekaan.
Missä tuossa oletettiin kaikkien käsittelevän samalla tavalla? Ei missään. Eikä siinä mitään jos seuraavaan oikeasti siirrytään selvästi sen JÄLKEEN kun edellinen suhde on kunnolla hoidettu loppuun. Mutta kun harva tuntuu tätä osaavan ja sen takia se loukkaa ja jättää kysymyksiä.
Tässä riittävä vastaus 90% tilanteista: aikaisempi suhde oli huono, ei haluttu elää huonossa suhteessa, löydettiin parempi suhde. Piste.
Jos tämän ymrtämisee menee 6 kk, niin sitten menee. Joillakin siihen menee 6 minuuttiaHöpsistä. Sinulle tämä voi riittää vastaukseksi, itse uskon ihmisluonteen kuten ihmissuhteidenkin olevan huomattavasti monimutkaisempia eikä ratkaistavissa 90 prosentin todennäköisyyksillä juuri missään tilanteessa.
Jos olisivat, olisi elämä helpompaa meille kaikille ja näitä hankalia tilanteita ei edes tulisi, kun nehän ratkaistaisiin jo ennen tapahtumistaan, itsestään selvyyksinä.
Prosentteja olennaisempaa on, että ihmiset käsittelevät eri tavalla. Jos jotkut käsittelevät nopeasti, niin sen pitäisi sopia kaikille.
Siis kun käsittelee niin nopeasti, että toisella ei ole mitään mahdollisuutta edes ymmärtää, mitä tässä tapahtui, sen vain pitää sopia kaikille?
Täällä sotketaan koko ajan kahta asiaa: todellakin huonoa liittoa, jossa on yritetty ongelmista ja erosta puhua ja liittoa, jossa suunnitellaan yhteistä lasta ja paukautetaan ero päin naamaa yllättäen.
Ja ei, mikään asia, joka koskettaa jota kuta muuta kuin sinua, ei ole sinun vallassasi päättää, että tämän nyt vain pitää kaikille sopia. Ellei sovi, ei sovi ja toisella on oikeus näin tuntea ja tuoda tunteensa ilmi.
Arvaa kiinnostaako exää, joka on jo onnellisessa suhteessa?
Ei varmaankaan. Mitä se siihen kuuluu, mitä minä tunnen ja minulla on oikeus tuntea? Exä olkoon onnellinen, minua vtuttaa ja pidän häntä täyspskana ja kerron sen. Eikö tämä ole ihan ok?
Juuri! Ja jos siihen päälle sitten naureskelen paskaista naurua, kun uusi onni kariutuu, niin sehän on myös minun asiani, eikä kuulu exälle taas mitään, vaikkakin nauran koko kaveripiirin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun on erottu, niin ex:n elämä ei todellakaan kuulu toiselle tippaakaan. Ihmeen katkeraan porukkaa täällä on.
Kysymys ei ole siitä "kuuluuko" asia itselle. Vaan mitä tunteita se herättää. Vuosia/vuosikymmeniä kestäneen kiintymys- ja rakkaussuhteen purkaminen on usein kivuliasta. Ei toki kaikille.
Paino kohdalle "ei kaikille". Älä oleta, että ihmiset ovat samanlaisia kuin sinä. Jotkut jäävät vatvomaan menneisyyteen, toiset katsovat tulevaisuuteen. Arvaa kummat on onnellisempia.
Se ei ole menneisyyden vatvomista käydä läpi suhteen loppumisen aiheuttamat tunteet. Se on usein myös onnellisen tulevaisuuden edellytys, että ne käydään läpi, koska käsittelemättömät asiat tuppaa hyvin usein ennemmin tai myöhemmin löytämään edestään. Eikä myöskään ole aina eteenpäin menon merkki hypätä suoraan uuteen. Usein se on myös asioiden välttelyä ja pakoilemista.
Yhä oletat, että kaikki käsittelevät asiat samalla tavalle. Eivät käsittele. Joillekin aikaisempi oli yksi elemänvaihe ja sen jälkeen siirrytään seuraavaan. Anna ihmisten elää niin kuin parhaaksi näet. Ei uuden naisen löytäminen ex:lle ole mikään ongelma, joten ei sen pitäisi olla muillekaan.
Missä tuossa oletettiin kaikkien käsittelevän samalla tavalla? Ei missään. Eikä siinä mitään jos seuraavaan oikeasti siirrytään selvästi sen JÄLKEEN kun edellinen suhde on kunnolla hoidettu loppuun. Mutta kun harva tuntuu tätä osaavan ja sen takia se loukkaa ja jättää kysymyksiä.
Tässä riittävä vastaus 90% tilanteista: aikaisempi suhde oli huono, ei haluttu elää huonossa suhteessa, löydettiin parempi suhde. Piste.
Jos tämän ymrtämisee menee 6 kk, niin sitten menee. Joillakin siihen menee 6 minuuttiaHöpsistä. Sinulle tämä voi riittää vastaukseksi, itse uskon ihmisluonteen kuten ihmissuhteidenkin olevan huomattavasti monimutkaisempia eikä ratkaistavissa 90 prosentin todennäköisyyksillä juuri missään tilanteessa.
Jos olisivat, olisi elämä helpompaa meille kaikille ja näitä hankalia tilanteita ei edes tulisi, kun nehän ratkaistaisiin jo ennen tapahtumistaan, itsestään selvyyksinä.
Prosentteja olennaisempaa on, että ihmiset käsittelevät eri tavalla. Jos jotkut käsittelevät nopeasti, niin sen pitäisi sopia kaikille.
Siis kun käsittelee niin nopeasti, että toisella ei ole mitään mahdollisuutta edes ymmärtää, mitä tässä tapahtui, sen vain pitää sopia kaikille?
Täällä sotketaan koko ajan kahta asiaa: todellakin huonoa liittoa, jossa on yritetty ongelmista ja erosta puhua ja liittoa, jossa suunnitellaan yhteistä lasta ja paukautetaan ero päin naamaa yllättäen.
Ja ei, mikään asia, joka koskettaa jota kuta muuta kuin sinua, ei ole sinun vallassasi päättää, että tämän nyt vain pitää kaikille sopia. Ellei sovi, ei sovi ja toisella on oikeus näin tuntea ja tuoda tunteensa ilmi.
Arvaa kiinnostaako exää, joka on jo onnellisessa suhteessa?
Ei varmaankaan. Mitä se siihen kuuluu, mitä minä tunnen ja minulla on oikeus tuntea? Exä olkoon onnellinen, minua vtuttaa ja pidän häntä täyspskana ja kerron sen. Eikö tämä ole ihan ok?
No, ei laki ainakaan kiellä kirjoittamasta vauva-palstalle. Jos siitä tulee parempi olo.
Käyttäjä39789 kirjoitti:
Tässä kohtaa tehtäväsi on lähinnä miettiä asioita tuon teidän tyttären osalta. Esim. miten "valmistaa" lasta tuohon tulevaan isosiskon rooliin ja miten tyttö ylipäänsä suhtautuu siihen? Tässä tilanteessa myös jotenkin yrittää vahvistaa suhdetta isään, jotta nuo yökyläilytkin onnistuisivat jatkossa paremmin. Toki olisi ollut hyvä, jos tämä isä olisi antanut kaikille enemmän aikaa sopeutua tuleviin muutoksiin. Ei ole välttämättä ihan helppoa, lapsenkaan kannalta, sopeutua näin pienellä aikaa moniin noinkin suuriin muutoksiin. Voi myös olla, että ainakin väliaikaisesti tyttö kiintyy enemmän sinuun.
Aika paljon vaadittu. Lapsi myös huomaa, jos äiti sydän verellä tuputtaa häntä isälle.
Eiköhän olisi nyt kaikille parasta vaan antaa pölyn laskeutua ja yrittää uudelleen, kun vähän aikaa on kulunut. Lapsi (tiedämmekö muuten, että hän on tyttö?) on ilmeisesti vielä aika pieni, joten hän kyllä ennättää solmia suhteet isän uuteen perheeseen vähän ajan kuluttuakin.
Sillä ehdolla, että se uusi perhe on vielä kasassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En eläissäni enää ottaisi miestä heti hänen eronsa jälkeen. En, vaikka kuinka kertoisi käsitelleensä eroa jo vuosia suhteessa ollessaan. Miehen erosta täytyy olla vähintään vuosi mennyt. Jos tällä periaatteellani miehen menetän, niin ihan sama. Yhden elämäni mokan tein ja opikseni otin.
Samat oppirahat maksanut. Kyllä siinä itsellä aika musta pekka oli kädessä koko ajan, sillä se keskeneräisyys paistoi kaikissa hommissa.
Jotkut jutut pyrittiin tekemään just niin kuin edellisessä liitossa ja toiset just toisinpäin, että välillä tuntui, että onko tässä hommassa mitään meidän omaa. Lisäksi kalvava pelko siitä, että jos kumminkin palaa perheensä luo.
Ihme kilareita, jotka johtui kai huonosta omastatunnosta. Milloinkaan et tiennyt, mikä sana ne laukaisee. Huhu jälkeenpäin.
Minä olin se johon siirryttiin suoraan edellisestä suhteesta, kihlat ja lapsi seurasi hyvin nopealla aikataululla. Itse olin täysin sokea ihastuksesta tuolloin, koska olin ollut rakastunut kyseiseen mieheen jo pitkään. Alussa kaikki olikin kuin unelmaa ja naiivisti kuvittelin, että tässä on nyt joku elämää suurempi rakkaustarina kyseessä. No ei ollut. Arki tulee kaikissa suhteissa. Eikä se mies ollut yhtään niin ihana enää sen arjen koitettua, kuin miltä hän etäältä katsottuna vaikutti. Sanotaanko etten enää yhtään ihmetellyt miksi hän oli maalannut exästään kuvan hankalana ja mustasukkaisena naisena. Ei selkeästi myöskään ollut ikinä mitään suhteitaan käsitellyt tai ottanut omaa vastuuta mistään. Erohan siitä tuli. En suosittele kenellekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä39789 kirjoitti:
Tässä kohtaa tehtäväsi on lähinnä miettiä asioita tuon teidän tyttären osalta. Esim. miten "valmistaa" lasta tuohon tulevaan isosiskon rooliin ja miten tyttö ylipäänsä suhtautuu siihen? Tässä tilanteessa myös jotenkin yrittää vahvistaa suhdetta isään, jotta nuo yökyläilytkin onnistuisivat jatkossa paremmin. Toki olisi ollut hyvä, jos tämä isä olisi antanut kaikille enemmän aikaa sopeutua tuleviin muutoksiin. Ei ole välttämättä ihan helppoa, lapsenkaan kannalta, sopeutua näin pienellä aikaa moniin noinkin suuriin muutoksiin. Voi myös olla, että ainakin väliaikaisesti tyttö kiintyy enemmän sinuun.
Aika paljon vaadittu. Lapsi myös huomaa, jos äiti sydän verellä tuputtaa häntä isälle.
Eiköhän olisi nyt kaikille parasta vaan antaa pölyn laskeutua ja yrittää uudelleen, kun vähän aikaa on kulunut. Lapsi (tiedämmekö muuten, että hän on tyttö?) on ilmeisesti vielä aika pieni, joten hän kyllä ennättää solmia suhteet isän uuteen perheeseen vähän ajan kuluttuakin.
Sillä ehdolla, että se uusi perhe on vielä kasassa.
Sillä ehdolla, niin. Meillä kävi vanhanaikaisesti, mies oli pyytelemässä takaisin alle vuoden lähdöstään, uusi lapsi 6 kk.
Lapsiin vetosi ilman muuta, kuinka heillekin olisi parempi, jos vanhemmat olisi yhdessä. Kysymykseen entäs sen uuden lapsen vanhemmat, eikö heidänkin pitäisi olla yhdessä, tulikin sitten vähemmän vastauksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on vastaavia tuntemuksia ex-naistani kohtaan, kun jätti minut ja oli jo taustalla uusi tilalla. Ikinä en anna hänelle sitä anteeksi, kuinka asiat menivät. Minulta vei kaksi vuotta toipua siten, etten enää ajatellut asiaa joka päivä. Vaikka minulla on jo vuosia ollut uusi nainen ja elämäni ei liity exään enää millään tavalla, niin silti tämä vihan tunne tulee olemaan ikuinen. Niin paljon se minulle pahaa oloa aiheutti ja haaveita murskasi.
Minkä sille voi jos rakastuu toiseen. Ei kukaan halua tuollaista draamaa elää ja aiheuttaa toisellekkaan. Niin vaan elämässä joskus käy. Kannattaa jutella siitä vihantunteesta, vaikka edes kavereiden kanssa, se vahingoittaa sinua itseäsi ei sitä naista.
Suurin pointti olikin siinä, miten hän asian hoiti. Ero oli täysin yksimielisellä päätöksellä hänen tekemänsä ja vielä yritti, että eiköhän voitaisi kuitenkin jatkaa sellaisina hyvän päivän tuttuina. Hän näki, kuinka tuskaista homma oli minulle ja silti yritti muotoilla asian periaatteella: mitäs me tässä mököttämään, elämä on, ja tunnin päästä hän olisi jo sen uuden jätkän kainalossa. Hyvähän se hänen tilanteessaan on hokea, että ei muistella pahalla.
Jos meillä olisi tullut ero sen takia, että olisin oikeasti ollut paska ihminen ja hän olisi eromme jälkeen myöhemmin löytänyt uuden, niin asia olisi täysin fine. Mutta tuo miten kävi, niin vtut, koskaan en anteeksi anna. Eikä tuo viha ole minun elämääni ainakaan nykyään enää millään tavalla haitannut. Pikemminkin siitä saa jonkilaista tyydytystä, kun salaa toivoo, että hän kokisi itse elämässään mahdollisimman traagisia asioita.
Eli exäsi hallitsee kuitenkin jollain tapaa elämääsi, kun tuollaisia fantasioit? Jokainenhan tietysti käsittelee petturiexän aiheuttamia tuntoja omalla tavallaan, mutta minusta kyllä tunteiden kuolettaminen on oman itsen kannalta paljon parempi ratkaisu. Silloin pääsee lopullisesti vapaaksi. Jos exä aiheuttaa vihan tunteita vielä vuosien jälkeen, niin ei silloin ole oikeasti hänestä vapaa. Rakkauden vastakohta ei ole viha vaan välinpitämättömyys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nussitaanko?
Ehkä seuraavassa elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä39789 kirjoitti:
Tässä kohtaa tehtäväsi on lähinnä miettiä asioita tuon teidän tyttären osalta. Esim. miten "valmistaa" lasta tuohon tulevaan isosiskon rooliin ja miten tyttö ylipäänsä suhtautuu siihen? Tässä tilanteessa myös jotenkin yrittää vahvistaa suhdetta isään, jotta nuo yökyläilytkin onnistuisivat jatkossa paremmin. Toki olisi ollut hyvä, jos tämä isä olisi antanut kaikille enemmän aikaa sopeutua tuleviin muutoksiin. Ei ole välttämättä ihan helppoa, lapsenkaan kannalta, sopeutua näin pienellä aikaa moniin noinkin suuriin muutoksiin. Voi myös olla, että ainakin väliaikaisesti tyttö kiintyy enemmän sinuun.
Aika paljon vaadittu. Lapsi myös huomaa, jos äiti sydän verellä tuputtaa häntä isälle.
Eiköhän olisi nyt kaikille parasta vaan antaa pölyn laskeutua ja yrittää uudelleen, kun vähän aikaa on kulunut. Lapsi (tiedämmekö muuten, että hän on tyttö?) on ilmeisesti vielä aika pieni, joten hän kyllä ennättää solmia suhteet isän uuteen perheeseen vähän ajan kuluttuakin.
Sillä ehdolla, että se uusi perhe on vielä kasassa.
TÄMÄ! Miksi näillä pikaeroajilla on yleensä vielä hvetillinen hoppu pakottaa muitakin tähän omaan tahtiinsa, miksi ei voi odottaa, että kaikki pääsisivät edes jotenkin asian yli ennen kuin aletaan hököttää lapsia mukaan uuteen kuvioon ja exää vielä mahdollistamaan se??
Lasten takia on tottakai käyttäydyttävä mahdollisimman asiallisesti, mutta sanon silti tämän: sinuun saa sattua, saat olla vihainen, jopa raivoissasi, saat surra, saat käsitellä asiaa. Vaikka erot ovat nykyään todella yleisiä, niin eivät ne ole psykologisesti sen helpompia kuin ennen. Petetyksi ja jätetyksi tuleminen, ydinperheen rikkimeneminen - ne ovat valtavan isoja asioita. Kun itse et pysty millään tasolla vaikuttamaan tähän päätökseen, niin se voi olla kokemuksena todella raju. Tiedän ihmisen, joka on kokenut sekä petetyksi tulemisen,/shokkieron että leskeytymisen. Hänen mukaansa avioero oli paljon kovempi paikka kuin puolison menetys kuolemalla. Vain ensimmäiseen liittyi valehtelu ja tietoinen päätös hylätä.
Monet asiantuntijat sanovat, että tällaisen käsittelyyn pitää varata jopa 7 vuotta. Ei siis tapahdu yhdessä yössä.
Kaikesta kuitenkin selviää, tästäkin. Tunti ja päivä kerrallaan. Kannattaa ottaa paljon etäisyyttä. Kun itse kävin läpi samaa, niin eksä yritti varmaan huonoa omaatuntoa pysyä hyvänä kaverinani. Kun tunteeni heittelivät, hän moitti minua siitä. On ihan mahdoton ajatus, että aviopuolisoista voisi hypätä suoraan ystävyyteen, jos toinen on yksipuolisesti toiminut jättäjänä. Mahdollinen ystävyys voi olla mahdollinen ehkä sitten vuosien päästä. Itsellä toipuminen alkoi vasta, kun vedin rajat ja ilmoitin, ettei voi pitää sekä uutta kumppania että minua kaverina lastensa äitinä siinä samassa "tiimissä".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä39789 kirjoitti:
Tässä kohtaa tehtäväsi on lähinnä miettiä asioita tuon teidän tyttären osalta. Esim. miten "valmistaa" lasta tuohon tulevaan isosiskon rooliin ja miten tyttö ylipäänsä suhtautuu siihen? Tässä tilanteessa myös jotenkin yrittää vahvistaa suhdetta isään, jotta nuo yökyläilytkin onnistuisivat jatkossa paremmin. Toki olisi ollut hyvä, jos tämä isä olisi antanut kaikille enemmän aikaa sopeutua tuleviin muutoksiin. Ei ole välttämättä ihan helppoa, lapsenkaan kannalta, sopeutua näin pienellä aikaa moniin noinkin suuriin muutoksiin. Voi myös olla, että ainakin väliaikaisesti tyttö kiintyy enemmän sinuun.
Aika paljon vaadittu. Lapsi myös huomaa, jos äiti sydän verellä tuputtaa häntä isälle.
Eiköhän olisi nyt kaikille parasta vaan antaa pölyn laskeutua ja yrittää uudelleen, kun vähän aikaa on kulunut. Lapsi (tiedämmekö muuten, että hän on tyttö?) on ilmeisesti vielä aika pieni, joten hän kyllä ennättää solmia suhteet isän uuteen perheeseen vähän ajan kuluttuakin.
Sillä ehdolla, että se uusi perhe on vielä kasassa.
TÄMÄ! Miksi näillä pikaeroajilla on yleensä vielä hvetillinen hoppu pakottaa muitakin tähän omaan tahtiinsa, miksi ei voi odottaa, että kaikki pääsisivät edes jotenkin asian yli ennen kuin aletaan hököttää lapsia mukaan uuteen kuvioon ja exää vielä mahdollistamaan se??
Tähänkin liittyy yleensä ne rakkaushormonit vai miksi niitä kutsuisi. Kun itse on täysin tunnekuohun vietävissä, umpirakastunut, jotenkin siihen liittyy jonkinlainen ylimielinen lähes jumalharha, kun kuvittelee, että tämä meidän ihmeellinen suuri rakkaus nyt vain yksinkertaisesti hyvittää kaiken ja sen vuoksi kaikkien on se hyväksyttävä. Koska tämähän ON HYVÄ ASIA! IHANA ASIA!
Nurinkurisesti samaan aikaan tunne on tietysti hyvin hauras, eli tarvitaan kaikki ympärillä pönkittämään sitä, vakuuttamaan, että tämä on hyvä asia. Jokainen soraääni (lue: järjen ääni), joka kehottaa vähän laittamaan jarrua päälle, tulkitaan vihamielisyydeksi, kateudeksi, jne.
Turhaa tämän ihmeellisen asian edessä on odotella mitään tai ketään!
Joskus näitä lukiessa miettii, että parempi varmaan pysytellä erossa parisuhteista.
Tämä! Täällä puhutaan sekaisin kahdesta ihan erilaisesta tilanteesta, joita ei mitenkään voi verrata toisiinsa.