Ex-mies se ei turhia aikaillut

Vierailija kirjoitti:

Parhaani aion tehdä, että käyttäydyn asiallisesti sekä exää että uutta naista kohtaan, lapseni takia. Moni asia tässä vaan ihmetyttää ja tuntuu etten tiedä kaikkea. Onneksi uusi työ vie nyt paljon keskittymistä pois näiden asioiden murehtimisesta, mutta todella kipeää tekee silti. Ap

Tilanteeni on sikäli eri, että meillä ei ollut lapsia. Mutta muutettiin innoissaan isompaan asuntoon ja mietittiin jo lapsiakin. Olin äärettömän rakastunut ja onnellinen.

Kunnes pam, mies halusi erota ja kohta oli uusi naisystävä kainalossa.

Se, mikä oli vaikeinta, oli tunne, etten tiennyt kaikkea. Mutta se oli toisaalta ehkä kauheampaa, kun selvisi se kaikki ja kuinka paljon mies oli valehdellut minulle.

Olin ihan rikki ja tilannetta ei parantanut se, että ja kattoon, että oo onnellinen, että pääsit eroon ja että et kai sää enää roiku siinä, kun halusin purkaa pahaa oloani.

Parisen vuotta meni, että sain sotkun selvitettyä ja tasapainoon. Jotenkin se vain otti koville, kun oli ensirakkaus.

Halaus sinulle. Koville se ottaa

Uskon että ap.n exän uusi suhde on tuhoon tuomittu.

Miten aikuiset ihmiset on niin hölmöjä että tulevat vahingossa raskaaksi?

Mulle tapahtunut hyvin samantapainen ero, ja vaikka esitänkin asiallista exän edessä enkä puhu ex-miehestä pahaa lapselle, sisimmässäni toivon keskenmenoa, vammaista lasta, koliikkivauvaa, autistista lasta, ihan mitä tahansa paskaa tälle "nuorelle parille”.

Tiedän että suhteessa ei mene enää hyvin, vaikka vauva ei ole vielä edes syntynyt. Iso virhe koko juttu.

Ei noita tekoja vaan voi antaa anteeksi, niin hyvä ihminen ei tarvitse olla, että sulattaisi mitä tahansa. Ja kysymys ei ole minusta, vaan siitä vanhasta lapsesta, joka jäi ilman läsnä olevaa isää aikuisten sekoilujen takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä39789 kirjoitti:

Tässä kohtaa tehtäväsi on lähinnä miettiä asioita tuon teidän tyttären osalta. Esim. miten "valmistaa" lasta tuohon tulevaan isosiskon rooliin ja miten tyttö ylipäänsä suhtautuu siihen? Tässä tilanteessa myös jotenkin yrittää vahvistaa suhdetta isään, jotta nuo yökyläilytkin onnistuisivat jatkossa paremmin. Toki olisi ollut hyvä, jos tämä isä olisi antanut kaikille enemmän aikaa sopeutua tuleviin muutoksiin. Ei ole välttämättä ihan helppoa, lapsenkaan kannalta, sopeutua näin pienellä aikaa moniin noinkin suuriin muutoksiin. Voi myös olla, että ainakin väliaikaisesti tyttö kiintyy enemmän sinuun.

Aika paljon vaadittu. Lapsi myös huomaa, jos äiti sydän verellä tuputtaa häntä isälle. 

Eiköhän olisi nyt kaikille parasta vaan antaa pölyn laskeutua ja yrittää uudelleen, kun vähän aikaa on kulunut. Lapsi (tiedämmekö muuten, että hän on tyttö?) on ilmeisesti vielä aika pieni, joten hän kyllä ennättää solmia suhteet isän uuteen perheeseen vähän ajan kuluttuakin. 

Sillä ehdolla, että se uusi perhe on vielä kasassa.

TÄMÄ! Miksi näillä pikaeroajilla on yleensä vielä hvetillinen hoppu pakottaa muitakin tähän omaan tahtiinsa, miksi ei voi odottaa, että kaikki pääsisivät edes jotenkin asian yli ennen kuin aletaan hököttää lapsia mukaan uuteen kuvioon ja exää vielä mahdollistamaan se??

Tähänkin liittyy yleensä ne rakkaushormonit vai miksi niitä kutsuisi. Kun itse on täysin tunnekuohun vietävissä, umpirakastunut, jotenkin siihen liittyy jonkinlainen ylimielinen lähes jumalharha, kun kuvittelee, että tämä meidän ihmeellinen suuri rakkaus nyt vain yksinkertaisesti hyvittää kaiken ja sen vuoksi kaikkien on se hyväksyttävä. Koska tämähän ON HYVÄ ASIA! IHANA ASIA!

Nurinkurisesti samaan aikaan tunne on tietysti hyvin hauras, eli tarvitaan kaikki ympärillä pönkittämään sitä, vakuuttamaan, että tämä on hyvä asia. Jokainen soraääni (lue: järjen ääni), joka kehottaa vähän laittamaan jarrua päälle, tulkitaan vihamielisyydeksi, kateudeksi, jne. 

Turhaa tämän ihmeellisen asian edessä on odotella mitään tai ketään!

Tässä oli tiivistetty harvinaisen osuvasti asia.

Ja jos joku on asiasta eri mieltä (kuten se erosta vasta toipuva ex), niin tämä on sairas, veetuilija, manipuloija, kateellinen. Ja suhde eksään (lasten äitiin) oli yhtä suurta virhettä, koskaan ei mitään rakkautta ollutkaan toisin kuin nyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä39789 kirjoitti:

Tässä kohtaa tehtäväsi on lähinnä miettiä asioita tuon teidän tyttären osalta. Esim. miten "valmistaa" lasta tuohon tulevaan isosiskon rooliin ja miten tyttö ylipäänsä suhtautuu siihen? Tässä tilanteessa myös jotenkin yrittää vahvistaa suhdetta isään, jotta nuo yökyläilytkin onnistuisivat jatkossa paremmin. Toki olisi ollut hyvä, jos tämä isä olisi antanut kaikille enemmän aikaa sopeutua tuleviin muutoksiin. Ei ole välttämättä ihan helppoa, lapsenkaan kannalta, sopeutua näin pienellä aikaa moniin noinkin suuriin muutoksiin. Voi myös olla, että ainakin väliaikaisesti tyttö kiintyy enemmän sinuun.

Aika paljon vaadittu. Lapsi myös huomaa, jos äiti sydän verellä tuputtaa häntä isälle. 

Eiköhän olisi nyt kaikille parasta vaan antaa pölyn laskeutua ja yrittää uudelleen, kun vähän aikaa on kulunut. Lapsi (tiedämmekö muuten, että hän on tyttö?) on ilmeisesti vielä aika pieni, joten hän kyllä ennättää solmia suhteet isän uuteen perheeseen vähän ajan kuluttuakin. 

Sillä ehdolla, että se uusi perhe on vielä kasassa.

TÄMÄ! Miksi näillä pikaeroajilla on yleensä vielä hvetillinen hoppu pakottaa muitakin tähän omaan tahtiinsa, miksi ei voi odottaa, että kaikki pääsisivät edes jotenkin asian yli ennen kuin aletaan hököttää lapsia mukaan uuteen kuvioon ja exää vielä mahdollistamaan se??

Tähänkin liittyy yleensä ne rakkaushormonit vai miksi niitä kutsuisi. Kun itse on täysin tunnekuohun vietävissä, umpirakastunut, jotenkin siihen liittyy jonkinlainen ylimielinen lähes jumalharha, kun kuvittelee, että tämä meidän ihmeellinen suuri rakkaus nyt vain yksinkertaisesti hyvittää kaiken ja sen vuoksi kaikkien on se hyväksyttävä. Koska tämähän ON HYVÄ ASIA! IHANA ASIA!

Nurinkurisesti samaan aikaan tunne on tietysti hyvin hauras, eli tarvitaan kaikki ympärillä pönkittämään sitä, vakuuttamaan, että tämä on hyvä asia. Jokainen soraääni (lue: järjen ääni), joka kehottaa vähän laittamaan jarrua päälle, tulkitaan vihamielisyydeksi, kateudeksi, jne. 

Turhaa tämän ihmeellisen asian edessä on odotella mitään tai ketään!

Tässä oli tiivistetty harvinaisen osuvasti asia.

Ja jos joku on asiasta eri mieltä (kuten se erosta vasta toipuva ex), niin tämä on sairas, veetuilija, manipuloija, kateellinen. Ja suhde eksään (lasten äitiin) oli yhtä suurta virhettä, koskaan ei mitään rakkautta ollutkaan toisin kuin nyt.

Näinpä juuri. Ja sekin on niin kummallista, että se ei kuulu kenellekään, miten nopeasti uusi puoliso ja vauva tulee, mutta kaikkien siihen pitää innolla osallistua.

Jos lapsi sanoo, että ei halua mennä ja tavata, pakko on, koska muuten hän on äitinsä manipuloitu, hankala, jne. 

Miksi sitä uutta rakkautta ei voisi vähän aikaa vaalia ihan pariskunnan kesken, eikö voisi ajatella, että entinen elämä tulee mukaan sitten vähän myöhemmin, ajallaan, luonnollisesti.

Eniten tässä hämmentää se, miten mies on pystynyt tuolla tavalla ikään kuin liikkuvasta junasta hyppäämään toiseen. Hän puhui pikkusisaruksesta lapsellemme, asunnon myynnistä ja isomman ostosta perheellemme, sanoi rakastavansa. Tietenkin meillä oli vaikeutemme kuten kaikilla pareilla, mutta en ollut tietoinen eroajatuksista. Kyllä me viime vuonna kävimme minun aloitteestani vakavan keskustelun parisuhteen tulevaisuudesta johtuen useista eri syistä, tuolloin harkitsin itse vakavasti eroa ja puhuin siitä ääneen. Ehkä hän on silloin alkanut mielessään etääntyä, en tiedä. Olisin kuitenkin toivonut hänen kommunikoivan ajatuksistaan. Nyt hän näyttää elävän täydellä höyryllä uutta elämää ja minä olen palasina. En toivo hänelle pahaa, mutta olen todella hämmentynyt. Ap

Ainahan miehillä on uusi nainen valmiina jos eron haluavat, ei miehet muutoin edes eroa.

Naiset kun haluavat erota, ne harvoin siirtyvät ojasta allikkoon, päinvastoin harva haluaa enää miestä koskaan sen jälkeen. Miehet on ihan eri lajia, eivät pärjää ikinä yksin jos ovat parisuhteeseen tottuneet.

Vierailija kirjoitti:

Uskon että petti. Ainakin henkisesti. Näillä tyypeillä on tapana edetä kuin apina puissa. Yhdestä oksasta ei päästetä irti ennen kuin on ote toiseen oksaan.

Juuri näin. Hyvin kuvattu.

Lapseni isä oli kans tommonen apina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on vastaavia tuntemuksia ex-naistani kohtaan, kun jätti minut ja oli jo taustalla uusi tilalla. Ikinä en anna hänelle sitä anteeksi, kuinka asiat menivät. Minulta vei kaksi vuotta toipua siten, etten enää ajatellut asiaa joka päivä. Vaikka minulla on jo vuosia ollut uusi nainen ja elämäni ei liity exään enää millään tavalla, niin silti tämä vihan tunne tulee olemaan ikuinen. Niin paljon se minulle pahaa oloa aiheutti ja haaveita murskasi.

Minkä sille voi jos rakastuu toiseen. Ei kukaan halua tuollaista draamaa elää ja aiheuttaa toisellekkaan. Niin vaan elämässä joskus käy. Kannattaa jutella siitä vihantunteesta, vaikka edes kavereiden kanssa, se vahingoittaa sinua itseäsi ei sitä naista.

Ei hän rakastunut. Miehet etsivät vain ränniä.

Kyllä voi hyvin rakastua. Rakastuminen on sitä, että tajuaa, että ei tämän elämän tarvitse olla tätä samaa jaskaa ikuisesti.

Kiimaa ja ihastumista se on, ei miehen ja naisen välillä voi olla oikeaa rakkautta, ellei olla samaa verta, esim sisaruksia.

Pariutumistunteelle pitäisi keksiä ihan uusi sana, ei se rakkautta ole.

Kukaan ei panisi ihmistä jota rakastaa. 

Minäkin olisin halunnut lapseni isän kanssa olla vielä pari vuotta, että olisin saanut toisenkin lapsen, mutta tämä äijä löysikin toisen naisen kun yhteinen vauvamme oli puolivuotias.

Muutti heti tämän uuden nuoremman ja hehkeemmän naisen luo, ja hetken päästä niillä oli jo kolme lasta.

Nekin sitten erosivat, kun toi äijä löysi taas seuraavan muijan, sen jälkeisistä käänteistä en tiedä, en enää ole ollut yhteyksissä sen jälkeen kun lapsi oli pieni ja kävi viikonloppusin isänsä ja sen uuden naisen luona. Lopetin ne käynnit kun äijä kehtasi raivota ja melkein kävi päälle, kun riensin hakemaan lastani joka itkien soitti että tule äiti hakemaan. Sen jälkeen en todellakaan antanut enää lasta sen hoteisiin.

Nyt asuu toisella puolella Suomea, senverran tiedän, en tiedä onko kylvänyt siellä siementään. Meidän lapsi on kuitenkin tämän äijän esikoinen, kuten minunkin, ja minulle myös ainokainen. 

Tiesin jo sen äijän kanssa ollessani, etten ole sen kanssa kauaa, mutta halusin lapsen. Olisin tosiaan toisenkin halunnut, mutta liukasliikkeinen äijä etsi nuoren parikymppisen pimun kun minä hoisin vauvaa. 

Miehiin ei kannata mitenkään luottaa, en minäkään luottanut lapseni isään pätkääkään, mutta kun biologinen kello tikitti niin siksi katselin aikani.

Kuka nainen edes haluaa lisääntyä tuollaisen kanssa?

Ja tämän ketjun naiset ihmettelee miksi miehet halusivat heistä erota.

Vierailija kirjoitti:

Kuka nainen edes haluaa lisääntyä tuollaisen kanssa?

Mistä APn olisi pitänyt tietää, että mies on tuollainen? Siitäkö, että mies puhuu toisesta lapsesta, suuremmasta asunnosta ja kertoo rakastavansa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka nainen edes haluaa lisääntyä tuollaisen kanssa?

Mistä APn olisi pitänyt tietää, että mies on tuollainen? Siitäkö, että mies puhuu toisesta lapsesta, suuremmasta asunnosta ja kertoo rakastavansa?

Ehkä tuossa viitattiin siihen uuteen naiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä39789 kirjoitti:

Tässä kohtaa tehtäväsi on lähinnä miettiä asioita tuon teidän tyttären osalta. Esim. miten "valmistaa" lasta tuohon tulevaan isosiskon rooliin ja miten tyttö ylipäänsä suhtautuu siihen? Tässä tilanteessa myös jotenkin yrittää vahvistaa suhdetta isään, jotta nuo yökyläilytkin onnistuisivat jatkossa paremmin. Toki olisi ollut hyvä, jos tämä isä olisi antanut kaikille enemmän aikaa sopeutua tuleviin muutoksiin. Ei ole välttämättä ihan helppoa, lapsenkaan kannalta, sopeutua näin pienellä aikaa moniin noinkin suuriin muutoksiin. Voi myös olla, että ainakin väliaikaisesti tyttö kiintyy enemmän sinuun.

Aika paljon vaadittu. Lapsi myös huomaa, jos äiti sydän verellä tuputtaa häntä isälle. 

Eiköhän olisi nyt kaikille parasta vaan antaa pölyn laskeutua ja yrittää uudelleen, kun vähän aikaa on kulunut. Lapsi (tiedämmekö muuten, että hän on tyttö?) on ilmeisesti vielä aika pieni, joten hän kyllä ennättää solmia suhteet isän uuteen perheeseen vähän ajan kuluttuakin. 

Sillä ehdolla, että se uusi perhe on vielä kasassa.

TÄMÄ! Miksi näillä pikaeroajilla on yleensä vielä hvetillinen hoppu pakottaa muitakin tähän omaan tahtiinsa, miksi ei voi odottaa, että kaikki pääsisivät edes jotenkin asian yli ennen kuin aletaan hököttää lapsia mukaan uuteen kuvioon ja exää vielä mahdollistamaan se??

Tähänkin liittyy yleensä ne rakkaushormonit vai miksi niitä kutsuisi. Kun itse on täysin tunnekuohun vietävissä, umpirakastunut, jotenkin siihen liittyy jonkinlainen ylimielinen lähes jumalharha, kun kuvittelee, että tämä meidän ihmeellinen suuri rakkaus nyt vain yksinkertaisesti hyvittää kaiken ja sen vuoksi kaikkien on se hyväksyttävä. Koska tämähän ON HYVÄ ASIA! IHANA ASIA!

Nurinkurisesti samaan aikaan tunne on tietysti hyvin hauras, eli tarvitaan kaikki ympärillä pönkittämään sitä, vakuuttamaan, että tämä on hyvä asia. Jokainen soraääni (lue: järjen ääni), joka kehottaa vähän laittamaan jarrua päälle, tulkitaan vihamielisyydeksi, kateudeksi, jne. 

Turhaa tämän ihmeellisen asian edessä on odotella mitään tai ketään!

Tässä oli tiivistetty harvinaisen osuvasti asia.

Ja jos joku on asiasta eri mieltä (kuten se erosta vasta toipuva ex), niin tämä on sairas, veetuilija, manipuloija, kateellinen. Ja suhde eksään (lasten äitiin) oli yhtä suurta virhettä, koskaan ei mitään rakkautta ollutkaan toisin kuin nyt.

Juuri noilla sanoilla exäni puhui vahinkovauvastaan😂 Ihana asia, hyvä asia😂 Tuskin tunsi edes sitä naista jonka kanssa lähti toiselle kierrokselle.

Nyt mies on niin nöyrää poikaa ja nolona. Rakkaushuurut on haihtuneet.

Kyllä näitä selkärangattomia tapauksia riittää.

Onko kyseessä rikas mies? Nainen hankkiutunut tarkoituksella raskaaksi

Kävin miehen luona hakemassa lapsen tavaroita ja päädyimme vaihtamaan muutaman sanan eroon liittyen. Hän vaikuttaa syyttävän minua siitä, että asiat ovat kuten ovat. En jäänyt jatkamaan keskustelua pidempään, mutta olen järkyttynyt hänen suhtautumisestaan. Toisaalta sen ei pitäisi yllättää, hän ei ole myöskään suhteen aikana kovin hanakasti myöntänyt omia virheitään vaan minä olen ollut se osapuoli joka myöntyy ja pahoittelee. Alan nähdä koko miehen eri valossa kuin aiemmin. Ehkä silmät alkavat avautua... Ap

Up