Ex-mies se ei turhia aikaillut
Erottiin miehen kanssa ja olen ottanut eron todella raskaasti. Meillä on alle kouluikäinen lapsi jonka kanssa muutimme omillemme. Tyttö alkoi jo heti eron tapahduttua puhua jostain isän kaverista joka heidän kanssaan viettää välillä aikaa kun ovat isän kanssa. Minulle mies ei myöntänyt mitään kun neutraalisti kysyin onko joku uusi naisystävä kuvioissa. Jokin aika sitten mies lopulta myönsi seurustelevansa ja samalla ilmeni, että tämä uusi nainen on ollut paksuna lähes heti eromme jälkeen ja menivät juuri kihloihin. Menin lähes shokkiin. Ei exän asiat minulle kuulu tiedän sen enkä aio hänen elämäänsä millään tavalla sekaantua, asia on vaan ollut itselleni vaikea, koska tunteita edelleen on. Hän sen sijaan on mennyt eteenpäin kuin höyryjuna. Välit exään ovat sinänsä asialliset, mutta pyrin pitämään yhteydenpidon minimissä ja myös hänelle esitin toiveen, että vain välttämättömissä lapseen liittyvissä asioissa pidetään yhteyttä. En osaa uskoa kyseiseen naiseen olleen suhdetta aiemmin, mutta mistä sen tietää. Minä en naista ole koskaan tavannut. Oma eroprosessointi on ottanut kyllä hurjasti takapakkia. Tyttö ei myöskään suostu jäämään isälleen yöksi, koska talossa asustaa vieras nainen. En tiedä mitä voin tehdä asialle...
Halusin vain purkaa ajatuksiani.
Kommentit (178)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ole onnellinen että miehesi löysi rakkauden heti eron jälkeen.
Ja tuolla menolla ehtii monta vielä löytämäänkin. Miehet…
Jos ei ole homo, niin käsittääkseni naisia on yhtä paljon.
Uskon että petti. Ainakin henkisesti. Näillä tyypeillä on tapana edetä kuin apina puissa. Yhdestä oksasta ei päästetä irti ennen kuin on ote toiseen oksaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, mun ex meni uudelleen naimisiin juuri. Samana päivänä, kun mitä me menimme aikoinaan. Muuten ihan sama mitä tekee, mutta sama päiväys??? Mahtaakohan uusi vaimo tietää tuon.
Tämä on kyllä jotenkin hulvatonta kaikessa älyttömyydessään. Jos ajatteli, että hän on opetellut tämän muistamaan hääpäivänä, eipähän mene sitten sekaisin myöhemminkään?
Eikös, olen yrittänyt miettiä tuohon jotain "järkiselitystä", mutta en oikein keksi. Koska eihän siinä ole mitään järkeä. Jos itse menen joskus vielä uudelleen naimisiin, niin pitäisiköhän mennä tuona samana päivänä, kun on noin kätevä :)
Ei se mies sitä uutta suhdetta ole aloittanut sinua satuttaakseen. Itselläni oli ihastus työkaveriin jo aikaisemman suhteen aikana. Se oli 100% pelkkä ihastus. Ei mitään muuta. Ja uskoin että tämä työkaverikin oli ihastunut minuun. Emme koskaan puhuneet aiheesta, emme sinne päinkään… hymyiltiin vain ja katseltiin toisiamme. Käytiin yhdessä joskus työlounaalla yhdessä, mutta that’s it.
Kun oma avioliitto sitten kariutui, niin ei siinä mennyt kuin viikko ja uskalsin pyytää tätä työkaveria treffeille. Homma lähti tosi vauhdikkaasti liikkeelle ja selvisi, että hänkin oli ollut ihastunut minuun jo jonkin aikaa. Kun ikää oli molemmilla jo yli 30v, niin ajateltiin että ei tämä tästä miettimällä parane. Asunnon etsiminen vaihtuikin siihen, että alettiin katsomaan yhteistä asuntoa.
Ex-vaimo ei tietenkään uskonut tätä totuutta. Hän epäili ja epäilee edelleenkin, että minulla oli toinen suhde jo hänen aikanaan. Mutta eipä asia hänelle tosiaan enää kuulu. Nyt ollaan asuttu 2v saman katon alla ja hyvin menee.
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu todella kummalliselta jos hän on pidempäänkin asiaa prosessoinut, meillä oli toive toisesta lapsestakin. Jollain tavalla tunnen olevani hänelle vihainen vaikka tiedän kyllä ettei se hyödytä. Ap
Mistä ajanjaksoista puhutaan?
Jos uusi nainen on tullut raskaaksi kaksi kuukautta teidän erosta, niin heillä on kyllä ollut suhde jo teidän liiton aikana. Ja silloin voi olla, että vain sinä halusit sitä toista lasta, mies ei.
Mutta jos uusi nainen on ollut raskaana vaikka vuosi teidän erosta, se nyt on ihan normaalia eteen päin menoa, ja aikuiset ihmiset ei enää odottele vuosia lasten tekoa.
Ei miehet edes suostu koon n mmiiikjjveroamaan, ellei niillä ole uusi muija jo hankittuna.
En tiedä yhtäkään miestä joka jättäisi ex-naisen rauhaan, elleivät sitten ole jo jonkun toisen kimpussa.
Elämä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on vastaavia tuntemuksia ex-naistani kohtaan, kun jätti minut ja oli jo taustalla uusi tilalla. Ikinä en anna hänelle sitä anteeksi, kuinka asiat menivät. Minulta vei kaksi vuotta toipua siten, etten enää ajatellut asiaa joka päivä. Vaikka minulla on jo vuosia ollut uusi nainen ja elämäni ei liity exään enää millään tavalla, niin silti tämä vihan tunne tulee olemaan ikuinen. Niin paljon se minulle pahaa oloa aiheutti ja haaveita murskasi.
Minkä sille voi jos rakastuu toiseen. Ei kukaan halua tuollaista draamaa elää ja aiheuttaa toisellekkaan. Niin vaan elämässä joskus käy. Kannattaa jutella siitä vihantunteesta, vaikka edes kavereiden kanssa, se vahingoittaa sinua itseäsi ei sitä naista.
Suurin pointti olikin siinä, miten hän asian hoiti. Ero oli täysin yksimielisellä päätöksellä hänen tekemänsä ja vielä yritti, että eiköhän voitaisi kuitenkin jatkaa sellaisina hyvän päivän tuttuina. Hän näki, kuinka tuskaista homma oli minulle ja silti yritti muotoilla asian periaatteella: mitäs me tässä mököttämään, elämä on, ja tunnin päästä hän olisi jo sen uuden jätkän kainalossa. Hyvähän se hänen tilanteessaan on hokea, että ei muistella pahalla.
Jos meillä olisi tullut ero sen takia, että olisin oikeasti ollut paska ihminen ja hän olisi eromme jälkeen myöhemmin löytänyt uuden, niin asia olisi täysin fine. Mutta tuo miten kävi, niin vtut, koskaan en anteeksi anna. Eikä tuo viha ole minun elämääni ainakaan nykyään enää millään tavalla haitannut. Pikemminkin siitä saa jonkilaista tyydytystä, kun salaa toivoo, että hän kokisi itse elämässään mahdollisimman traagisia asioita.
Ihankuin minun kirjoittama olisi ollut tuo tarinasi. Vei vuosia palautua siitä erosta, ja samalla toinen oli jo naimisiin mennyt uuden miehen kanssa. Ja ne lupaukset mitä sain kuulla, niin nehän ei sitten pitäneetkään yhtään paikkaansa. Elin valheessa.
Vierailija kirjoitti:
Ei se mies sitä uutta suhdetta ole aloittanut sinua satuttaakseen. Itselläni oli ihastus työkaveriin jo aikaisemman suhteen aikana. Se oli 100% pelkkä ihastus. Ei mitään muuta. Ja uskoin että tämä työkaverikin oli ihastunut minuun. Emme koskaan puhuneet aiheesta, emme sinne päinkään… hymyiltiin vain ja katseltiin toisiamme. Käytiin yhdessä joskus työlounaalla yhdessä, mutta that’s it.
Kun oma avioliitto sitten kariutui, niin ei siinä mennyt kuin viikko ja uskalsin pyytää tätä työkaveria treffeille. Homma lähti tosi vauhdikkaasti liikkeelle ja selvisi, että hänkin oli ollut ihastunut minuun jo jonkin aikaa. Kun ikää oli molemmilla jo yli 30v, niin ajateltiin että ei tämä tästä miettimällä parane. Asunnon etsiminen vaihtuikin siihen, että alettiin katsomaan yhteistä asuntoa.
Ex-vaimo ei tietenkään uskonut tätä totuutta. Hän epäili ja epäilee edelleenkin, että minulla oli toinen suhde jo hänen aikanaan. Mutta eipä asia hänelle tosiaan enää kuulu. Nyt ollaan asuttu 2v saman katon alla ja hyvin menee.
Mistäs sinä tiedät? Tapauksia toki on erilaisia, mutta valitettavasti omassa lähipiirissä suurimmassa osassa tällaisista tapauksista homma ei todellakaan ole mennyt noin siististi kuten sinulla, valtaosassa on enemmän tai vähemmän epärehellisyyttä ollut mukana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu todella kummalliselta jos hän on pidempäänkin asiaa prosessoinut, meillä oli toive toisesta lapsestakin. Jollain tavalla tunnen olevani hänelle vihainen vaikka tiedän kyllä ettei se hyödytä. Ap
Mistä ajanjaksoista puhutaan?
Jos uusi nainen on tullut raskaaksi kaksi kuukautta teidän erosta, niin heillä on kyllä ollut suhde jo teidän liiton aikana. Ja silloin voi olla, että vain sinä halusit sitä toista lasta, mies ei.
Mutta jos uusi nainen on ollut raskaana vaikka vuosi teidän erosta, se nyt on ihan normaalia eteen päin menoa, ja aikuiset ihmiset ei enää odottele vuosia lasten tekoa.
Kyllä se mieskin varmaan halunnut, mutta ei AP:n kanssa. Jotenkin tuntuu, että se ero nimenomaan johtui siitä, että mies sai kuulla tulevansa isäksi.
Vierailija kirjoitti:
Ei se mies sitä uutta suhdetta ole aloittanut sinua satuttaakseen. Itselläni oli ihastus työkaveriin jo aikaisemman suhteen aikana. Se oli 100% pelkkä ihastus. Ei mitään muuta. Ja uskoin että tämä työkaverikin oli ihastunut minuun. Emme koskaan puhuneet aiheesta, emme sinne päinkään… hymyiltiin vain ja katseltiin toisiamme. Käytiin yhdessä joskus työlounaalla yhdessä, mutta that’s it.
Kun oma avioliitto sitten kariutui, niin ei siinä mennyt kuin viikko ja uskalsin pyytää tätä työkaveria treffeille. Homma lähti tosi vauhdikkaasti liikkeelle ja selvisi, että hänkin oli ollut ihastunut minuun jo jonkin aikaa. Kun ikää oli molemmilla jo yli 30v, niin ajateltiin että ei tämä tästä miettimällä parane. Asunnon etsiminen vaihtuikin siihen, että alettiin katsomaan yhteistä asuntoa.
Ex-vaimo ei tietenkään uskonut tätä totuutta. Hän epäili ja epäilee edelleenkin, että minulla oli toinen suhde jo hänen aikanaan. Mutta eipä asia hänelle tosiaan enää kuulu. Nyt ollaan asuttu 2v saman katon alla ja hyvin menee.
Tämä on yleistä. Ihastutaan johonkin toiseen, mutta ei haluta tehdä koska on varattu. Mutta eron jälkeen sitten toimitaan nopeasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu todella kummalliselta jos hän on pidempäänkin asiaa prosessoinut, meillä oli toive toisesta lapsestakin. Jollain tavalla tunnen olevani hänelle vihainen vaikka tiedän kyllä ettei se hyödytä. Ap
Mistä ajanjaksoista puhutaan?
Jos uusi nainen on tullut raskaaksi kaksi kuukautta teidän erosta, niin heillä on kyllä ollut suhde jo teidän liiton aikana. Ja silloin voi olla, että vain sinä halusit sitä toista lasta, mies ei.
Mutta jos uusi nainen on ollut raskaana vaikka vuosi teidän erosta, se nyt on ihan normaalia eteen päin menoa, ja aikuiset ihmiset ei enää odottele vuosia lasten tekoa.Kyllä se mieskin varmaan halunnut, mutta ei AP:n kanssa. Jotenkin tuntuu, että se ero nimenomaan johtui siitä, että mies sai kuulla tulevansa isäksi.
Ihan tarkalleen en ajanjaksosta tiedä enkä ole mieheltä asiasta tietenkään tarkemmin kysellyt, mutta alle kolmesta kuukaudesta puhutaan varmuudella. Mitä tulee tuohon toiseen lapseen, niin se ajatus lähti alunperin mieheltä itseltään eikä minulta. Kärsin viimeksi synnytyksen jälkeisen masennuksen minkä vuoksi arkailin toista lasta, mutta lopulta lämpenin ajatukselle ja ajan myötä innostuin asiasta koko ajan enemmän. Ap
Mitä ex-miehen asiat sinulle enää kuuluu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on vastaavia tuntemuksia ex-naistani kohtaan, kun jätti minut ja oli jo taustalla uusi tilalla. Ikinä en anna hänelle sitä anteeksi, kuinka asiat menivät. Minulta vei kaksi vuotta toipua siten, etten enää ajatellut asiaa joka päivä. Vaikka minulla on jo vuosia ollut uusi nainen ja elämäni ei liity exään enää millään tavalla, niin silti tämä vihan tunne tulee olemaan ikuinen. Niin paljon se minulle pahaa oloa aiheutti ja haaveita murskasi.
Ei kehenkään kannata jäädä roikkumaan. Opettele käsittelemään tunteesi ja heitä irti menneestä.
Tähän kommentoin oman elämäni fiilispohjalta siten, että asia ei ole noin yksiselitteinen. Ihmisillä voi olla elämässään useampia parisuhteita ja hyvin usein totuuden nimissä, joitakin kohtaan vain tunnet enemmän kuin toisia. Edes välttämättä nykyinen kumppanisi ei ole loppujaan se, jota kohtaan olet elämässäsi kokenut suurimpia rakkauden tunteita. Varsinkin näin, jos joku aiemmista kumppaneista on sinut joskus jättänyt vasten omaa tahtoasi ja se on tullut sinulle shokkina.
Suuretkin tunteet on käsiteltävissä. Ei menneitä kannata haikailla hyvässä eikä varsinkaan pahassa.
Asiat voi käsitellä, mutta ne voi silti jättää jälkensä ihmiseen. Sitä voi kokea asioita ja ne voi käsitellä siten, että sen menneisyyden kanssa oppii elämään, mutta ei välttämättä koskaan unohtamaan. Se riippuu erittäin paljon siitä/ oikeastaan täysin siitä, että mitä saat elämässäsi näiden negatiivisten asioiden jälkeen, eli kuinka paljon sinulla on syytä olla onnellinen nykytilanteessasi.
Vierailija kirjoitti:
Mitä ex-miehen asiat sinulle enää kuuluu?
Kuten sanoin eivät kuulukaan, halusin vain purkaa ajatuksiani. Lisäksi lapsen takia täydellinen irtiotto ei onnistu, mikä tuo omat hidasteensa. Ap
Ex- mies luulee, että minulla oli uusi jo katsottuna valmiiksi, koska aloin seurustella puoli vuotta meidän virallisesta erosta. Näin ei ole asia.
Olin prosessoinut exän alkoholinkäyttöä ja meidän seksittömäksi muuttunutta suhdetta jo kahdeksan vuotta, ennen kuin ilmoitin lopullisesta erosta. Näistä oli puhuttu ja puhuttu puutumukseen asti.
Eroa olin jahkaillut jo kaksi vuotta, ennen kuin muutin pois. Olin siis henkisesti jo aivan kypsä jättämään exän ja sen alkoholin myrkyttämän elämän taakseni. Hänen taivuttelu paperitöihin vei vielä puoli vuotta lisää. Siitä puolen vuoden kuluttua olinkin jo treffeillä, ja tapasin elämäni miehen. Kyllä melkein kymmenen vuotta tuskittelua riittää tietämään, millaista miestä en halua, ja tunnistamaan hyvän miehen, kun sellainen tulee eteen.
Mutta tosiaan ex- mies on toista mieltä, ja on minulle ikuisesti täynnä vihaa. No siinä sitten on.
Mietin kyllä, että liekö joku karma nyt osunut. Mies ei ole koskaan sinkkuna pitkään suhteiden välissä viihtynyt ja meidänkin suhde alkoi aikoinaan sillä tavalla, ettei hänen suhteensa edelliseen ollut täysin selvä. En vain silloin ollut täysin perillä asiasta. Mikään puhdas pulmunen hän ei nuorempana ole suhteissaan ollut, mutta olen olettanut hänen ottaneen opikseen ja aikuistuneen. Lapselleen hän on hyvä vanhempi, mutta tällä hetkellä tuntuu syyttävän minua lapsen vastahakoisuudesta yökyläilyihin. Ap
Vierailija kirjoitti:
Ex- mies luulee, että minulla oli uusi jo katsottuna valmiiksi, koska aloin seurustella puoli vuotta meidän virallisesta erosta. Näin ei ole asia.
Olin prosessoinut exän alkoholinkäyttöä ja meidän seksittömäksi muuttunutta suhdetta jo kahdeksan vuotta, ennen kuin ilmoitin lopullisesta erosta. Näistä oli puhuttu ja puhuttu puutumukseen asti.
Eroa olin jahkaillut jo kaksi vuotta, ennen kuin muutin pois. Olin siis henkisesti jo aivan kypsä jättämään exän ja sen alkoholin myrkyttämän elämän taakseni. Hänen taivuttelu paperitöihin vei vielä puoli vuotta lisää. Siitä puolen vuoden kuluttua olinkin jo treffeillä, ja tapasin elämäni miehen. Kyllä melkein kymmenen vuotta tuskittelua riittää tietämään, millaista miestä en halua, ja tunnistamaan hyvän miehen, kun sellainen tulee eteen.
Mutta tosiaan ex- mies on toista mieltä, ja on minulle ikuisesti täynnä vihaa. No siinä sitten on.
Lienee tämä uusi ja hyvä mies sellainen perus tossun alla eläjä, jolla ei ole mitään omaa tahtoa toisin kuin entisellä miehellä.
Vierailija kirjoitti:
Ex- mies luulee, että minulla oli uusi jo katsottuna valmiiksi, koska aloin seurustella puoli vuotta meidän virallisesta erosta. Näin ei ole asia.
Olin prosessoinut exän alkoholinkäyttöä ja meidän seksittömäksi muuttunutta suhdetta jo kahdeksan vuotta, ennen kuin ilmoitin lopullisesta erosta. Näistä oli puhuttu ja puhuttu puutumukseen asti.
Eroa olin jahkaillut jo kaksi vuotta, ennen kuin muutin pois. Olin siis henkisesti jo aivan kypsä jättämään exän ja sen alkoholin myrkyttämän elämän taakseni. Hänen taivuttelu paperitöihin vei vielä puoli vuotta lisää. Siitä puolen vuoden kuluttua olinkin jo treffeillä, ja tapasin elämäni miehen. Kyllä melkein kymmenen vuotta tuskittelua riittää tietämään, millaista miestä en halua, ja tunnistamaan hyvän miehen, kun sellainen tulee eteen.
Mutta tosiaan ex- mies on toista mieltä, ja on minulle ikuisesti täynnä vihaa. No siinä sitten on.
Puoli vuotta eron jälkeen on ihan normaali aika eikä oikein verrattavissa näihin ap:n kaltaisiin tapauksiin.
Vierailija kirjoitti:
Ystäväni käy läpi juuri identtiseltä kuulostavaa vaihetta. Heillä kaksoset ja mies muutti suoraan uuden naisystävän asuntoon. Aika pian selvisi, että nainen on raskaana ja kaksoset eivät siksi oikein voi isäänsä tavata tuolla naisen luona. Muutaman hotellitapaamisen jälkeen tapaamiset loppuivat.
Erikoisinta on, että ystäväni sanoi, että niihin aikoihin kun tuo nainen tuli miehen elämään, niin heidän suhteensa "parani", siis seksiä yhtäkkiä oli eri tavalla ja paljon verrattuna entiseen. Siksikin yllätys aivan järkky.
Mitä tuossa on ihmeellistä, että seksiä oli paljon ja eri tavalla verrattuna entiseen?
Ja tuolla menolla ehtii monta vielä löytämäänkin. Miehet…