Ex-mies se ei turhia aikaillut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on vastaavia tuntemuksia ex-naistani kohtaan, kun jätti minut ja oli jo taustalla uusi tilalla. Ikinä en anna hänelle sitä anteeksi, kuinka asiat menivät. Minulta vei kaksi vuotta toipua siten, etten enää ajatellut asiaa joka päivä. Vaikka minulla on jo vuosia ollut uusi nainen ja elämäni ei liity exään enää millään tavalla, niin silti tämä vihan tunne tulee olemaan ikuinen. Niin paljon se minulle pahaa oloa aiheutti ja haaveita murskasi.

Minkä sille voi jos rakastuu toiseen. Ei kukaan halua tuollaista draamaa elää ja aiheuttaa toisellekkaan. Niin vaan elämässä joskus käy. Kannattaa jutella siitä vihantunteesta, vaikka edes kavereiden kanssa, se vahingoittaa sinua itseäsi ei sitä naista.

Suurin pointti olikin siinä, miten hän asian hoiti. Ero oli täysin yksimielisellä päätöksellä hänen tekemänsä ja vielä yritti, että eiköhän voitaisi kuitenkin jatkaa sellaisina hyvän päivän tuttuina. Hän näki, kuinka tuskaista homma oli minulle ja silti yritti muotoilla asian periaatteella: mitäs me tässä mököttämään, elämä on, ja tunnin päästä hän olisi jo sen uuden jätkän kainalossa. Hyvähän se hänen tilanteessaan on hokea, että ei muistella pahalla.

Jos meillä olisi tullut ero sen takia, että olisin oikeasti ollut paska ihminen ja hän olisi eromme jälkeen myöhemmin löytänyt uuden, niin asia olisi täysin fine. Mutta tuo miten kävi, niin vtut, koskaan en anteeksi anna. Eikä tuo viha ole minun elämääni ainakaan nykyään enää millään tavalla haitannut. Pikemminkin siitä saa jonkilaista tyydytystä, kun salaa toivoo, että hän kokisi itse elämässään mahdollisimman traagisia asioita.

Kuvittelet hänen olevan ajatustenlukija vai miten ajattelet että hän tietäisi noista toiveista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on vastaavia tuntemuksia ex-naistani kohtaan, kun jätti minut ja oli jo taustalla uusi tilalla. Ikinä en anna hänelle sitä anteeksi, kuinka asiat menivät. Minulta vei kaksi vuotta toipua siten, etten enää ajatellut asiaa joka päivä. Vaikka minulla on jo vuosia ollut uusi nainen ja elämäni ei liity exään enää millään tavalla, niin silti tämä vihan tunne tulee olemaan ikuinen. Niin paljon se minulle pahaa oloa aiheutti ja haaveita murskasi.

Ei kehenkään kannata jäädä roikkumaan. Opettele käsittelemään tunteesi ja heitä irti menneestä. 

Tähän kommentoin oman elämäni fiilispohjalta siten, että asia ei ole noin yksiselitteinen. Ihmisillä voi olla elämässään useampia parisuhteita ja hyvin usein totuuden nimissä, joitakin kohtaan vain tunnet enemmän kuin toisia. Edes välttämättä nykyinen kumppanisi ei ole loppujaan se, jota kohtaan olet elämässäsi kokenut suurimpia rakkauden tunteita. Varsinkin näin, jos joku aiemmista kumppaneista on sinut joskus jättänyt vasten omaa tahtoasi ja se on tullut sinulle shokkina.

Katse tulevaisuuteen kirjoitti:

Mies on varmaan prosessoinut eron jo ennen kuin se on astunut voimaan. Sinä vasta aloit käsittelemään asiaa. Toisekseen toiset menevät elämässään nopeammin etäänpäin kuin toiset.

Uuden kumppani löytäminen ei minusta ole kyllä aina merkki eteenpäin menemisestä. Et näin väittänyt mutta käväisipähän mielessäni 

Olen ollut laittavinani merkille, että on heitä, joille olisi saattanut tehdä erinomasisen hyvää, jos olisivat antaneet pölyn hieman laskeutua ennen kuin säntäsivät ja  sitoutuvat uuden kumppaninsa kanssa yksiin.

Mutta kysymys on yleisemmin toki hyvin hankala, koska mistä sitä tietää, missä ja milloin on ylipäätään mahdollisa löytää ja kohdata mahd. kumppani.

Kuten sanottu vaikka ero astuisi virallisesti tässä ja nyt voimaan, niin ero on saattanut olla osalle selvä jo hyvin pitkän aikaa, virallita hetkeä ennen.  Ja tosien kanssa on saattanut (yrittää) olla yhdessä ajatellen näin esimerkiksi lapsien parasta.

Tai kuten sanotaan, jotta on voinut  säilyttää kauniit ja komeat kulissit. -  Suomi on siinä mielessä hyvä maa asua ja elää, ettei täällä ole kenenkään pakko elää ja olla parisuhteessa, vaan eläminen ja oleminen sinkkuna on yleisesti kaikissa ikäluokissa hyväksyttävää ja mahdollista, eikä vaihoehto, joka tulisi aina järjestyksessä toisena vaihtoehtona sen jälkeen kun syystä tai ttoisesta ei onnistuisi kenenkään kanssa luomaan yhteiseksi miellettyä parisuhdetta; tai muutoin olemaan parisuhteessa, jonkun kanssa.

Toki myös halu ja haave elää tai pyrkimys elää parisuhteessa rakasavan ja välittävän kumppanin kanssa on varisn tavallista sekä  hyvin yleisinhmillinen haave. 

Sinkkumies        

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on vastaavia tuntemuksia ex-naistani kohtaan, kun jätti minut ja oli jo taustalla uusi tilalla. Ikinä en anna hänelle sitä anteeksi, kuinka asiat menivät. Minulta vei kaksi vuotta toipua siten, etten enää ajatellut asiaa joka päivä. Vaikka minulla on jo vuosia ollut uusi nainen ja elämäni ei liity exään enää millään tavalla, niin silti tämä vihan tunne tulee olemaan ikuinen. Niin paljon se minulle pahaa oloa aiheutti ja haaveita murskasi.

Ei kehenkään kannata jäädä roikkumaan. Opettele käsittelemään tunteesi ja heitä irti menneestä. 

Tähän kommentoin oman elämäni fiilispohjalta siten, että asia ei ole noin yksiselitteinen. Ihmisillä voi olla elämässään useampia parisuhteita ja hyvin usein totuuden nimissä, joitakin kohtaan vain tunnet enemmän kuin toisia. Edes välttämättä nykyinen kumppanisi ei ole loppujaan se, jota kohtaan olet elämässäsi kokenut suurimpia rakkauden tunteita. Varsinkin näin, jos joku aiemmista kumppaneista on sinut joskus jättänyt vasten omaa tahtoasi ja se on tullut sinulle shokkina.

Suuretkin tunteet on käsiteltävissä. Ei menneitä kannata haikailla hyvässä eikä varsinkaan pahassa.

Ystäväni käy läpi juuri identtiseltä kuulostavaa vaihetta. Heillä kaksoset ja mies muutti suoraan uuden naisystävän asuntoon. Aika pian selvisi, että nainen on raskaana ja kaksoset eivät siksi oikein voi isäänsä tavata tuolla naisen luona. Muutaman hotellitapaamisen jälkeen tapaamiset loppuivat. 

Erikoisinta on, että ystäväni sanoi, että niihin aikoihin kun tuo nainen tuli miehen elämään, niin heidän suhteensa "parani", siis seksiä yhtäkkiä oli eri tavalla ja paljon verrattuna entiseen. Siksikin yllätys aivan järkky.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on vastaavia tuntemuksia ex-naistani kohtaan, kun jätti minut ja oli jo taustalla uusi tilalla. Ikinä en anna hänelle sitä anteeksi, kuinka asiat menivät. Minulta vei kaksi vuotta toipua siten, etten enää ajatellut asiaa joka päivä. Vaikka minulla on jo vuosia ollut uusi nainen ja elämäni ei liity exään enää millään tavalla, niin silti tämä vihan tunne tulee olemaan ikuinen. Niin paljon se minulle pahaa oloa aiheutti ja haaveita murskasi.

Minkä sille voi jos rakastuu toiseen. Ei kukaan halua tuollaista draamaa elää ja aiheuttaa toisellekkaan. Niin vaan elämässä joskus käy. Kannattaa jutella siitä vihantunteesta, vaikka edes kavereiden kanssa, se vahingoittaa sinua itseäsi ei sitä naista.

Luultavasti ei ole rakastanut missään vaiheessa.

Ihmettelen että joku nainen raskaaksi asti ihastuu juuri eronneeseen mieheen. Voi käydä itselle samoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on vastaavia tuntemuksia ex-naistani kohtaan, kun jätti minut ja oli jo taustalla uusi tilalla. Ikinä en anna hänelle sitä anteeksi, kuinka asiat menivät. Minulta vei kaksi vuotta toipua siten, etten enää ajatellut asiaa joka päivä. Vaikka minulla on jo vuosia ollut uusi nainen ja elämäni ei liity exään enää millään tavalla, niin silti tämä vihan tunne tulee olemaan ikuinen. Niin paljon se minulle pahaa oloa aiheutti ja haaveita murskasi.

Minkä sille voi jos rakastuu toiseen. Ei kukaan halua tuollaista draamaa elää ja aiheuttaa toisellekkaan. Niin vaan elämässä joskus käy. Kannattaa jutella siitä vihantunteesta, vaikka edes kavereiden kanssa, se vahingoittaa sinua itseäsi ei sitä naista.

Luultavasti ei ole rakastanut missään vaiheessa.

Mitä väliä?

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen että joku nainen raskaaksi asti ihastuu juuri eronneeseen mieheen. Voi käydä itselle samoin.

Samoin? Tuosta naisestahan edes ap ei tiedä käytännössä mitään. Voi olla että hänellä on jo lapsi/lapsia, hän on voinut jättää ne vaikka ex:lle, tai hän haluaa vain sen lapsen mutta jättää sen jälkeen parisuhteen taakseen tai ihan mitä muuta tahansa.

Erittäin suurella todennäköisyydellä tulee näistä lähtökohdista ero muutaman vuoden sisällä. Mutta sillä ei toisaalta ole ap:n kannalta väliä, nyt kun käyt kaikki tunteet läpi ja keskityt uuden elämän rakentamiseen, niin jatkossa huomaat ettet voisi vähempää välittää heidän asioistaan. Been there!

Parhaani aion tehdä, että käyttäydyn asiallisesti sekä exää että uutta naista kohtaan, lapseni takia. Moni asia tässä vaan ihmetyttää ja tuntuu etten tiedä kaikkea. Onneksi uusi työ vie nyt paljon keskittymistä pois näiden asioiden murehtimisesta, mutta todella kipeää tekee silti. Ap

Läheinen ystäväni pitää suhdetta yllä naimisissa olevaan naiseen, nuorten lasten äitiin. Eli ystäväni ei koskaan voi olla esimerkiksi joulua, uuttavuotta, vappua, juhannusta naisen kanssa yhdessä. Vain niin kutsuttuja työmatkoja ja valheisiin perustuvia pikalomia. Minua harmittaa asetelma, ja olen varma että ystävälläni ei ole tulevaisuutta tämän naisen kanssa, joka lupailee että eroaa kun lapset ovat isompia. En käsitä miten ystäväni voi uskoa naista, joka koko ajan pettää nykyistä miestään!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on vastaavia tuntemuksia ex-naistani kohtaan, kun jätti minut ja oli jo taustalla uusi tilalla. Ikinä en anna hänelle sitä anteeksi, kuinka asiat menivät. Minulta vei kaksi vuotta toipua siten, etten enää ajatellut asiaa joka päivä. Vaikka minulla on jo vuosia ollut uusi nainen ja elämäni ei liity exään enää millään tavalla, niin silti tämä vihan tunne tulee olemaan ikuinen. Niin paljon se minulle pahaa oloa aiheutti ja haaveita murskasi.

Minkä sille voi jos rakastuu toiseen. Ei kukaan halua tuollaista draamaa elää ja aiheuttaa toisellekkaan. Niin vaan elämässä joskus käy. Kannattaa jutella siitä vihantunteesta, vaikka edes kavereiden kanssa, se vahingoittaa sinua itseäsi ei sitä naista.

Yleensä näissä ei ongelma ole niinkään toiseen rakastuminen vaan se salailu, pelailu ja epärehellisyys joita näihin harmillisen usein liittyy.

Nämä on valitettavasti tilanteita, joissa pitää valita että satuttaako salaamalla vai suoraan kertomalla. Oma arvaus on, että n 1 prosentti valitsee sen tien, että kertoo kaiken täysin avoimesti .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on vastaavia tuntemuksia ex-naistani kohtaan, kun jätti minut ja oli jo taustalla uusi tilalla. Ikinä en anna hänelle sitä anteeksi, kuinka asiat menivät. Minulta vei kaksi vuotta toipua siten, etten enää ajatellut asiaa joka päivä. Vaikka minulla on jo vuosia ollut uusi nainen ja elämäni ei liity exään enää millään tavalla, niin silti tämä vihan tunne tulee olemaan ikuinen. Niin paljon se minulle pahaa oloa aiheutti ja haaveita murskasi.

Minkä sille voi jos rakastuu toiseen. Ei kukaan halua tuollaista draamaa elää ja aiheuttaa toisellekkaan. Niin vaan elämässä joskus käy. Kannattaa jutella siitä vihantunteesta, vaikka edes kavereiden kanssa, se vahingoittaa sinua itseäsi ei sitä naista.

Suurin pointti olikin siinä, miten hän asian hoiti. Ero oli täysin yksimielisellä päätöksellä hänen tekemänsä ja vielä yritti, että eiköhän voitaisi kuitenkin jatkaa sellaisina hyvän päivän tuttuina. Hän näki, kuinka tuskaista homma oli minulle ja silti yritti muotoilla asian periaatteella: mitäs me tässä mököttämään, elämä on, ja tunnin päästä hän olisi jo sen uuden jätkän kainalossa. Hyvähän se hänen tilanteessaan on hokea, että ei muistella pahalla.

Jos meillä olisi tullut ero sen takia, että olisin oikeasti ollut paska ihminen ja hän olisi eromme jälkeen myöhemmin löytänyt uuden, niin asia olisi täysin fine. Mutta tuo miten kävi, niin vtut, koskaan en anteeksi anna. Eikä tuo viha ole minun elämääni ainakaan nykyään enää millään tavalla haitannut. Pikemminkin siitä saa jonkilaista tyydytystä, kun salaa toivoo, että hän kokisi itse elämässään mahdollisimman traagisia asioita.

Ai jaa, siksikö sä koitat yhä vuosikausien jälkeen urkkia exästäsi tietoja ja toivot että saisit kuulla hänelle tapahtuneen jotain tosi kamalaa. Varmaan vituttaa kuulla jos kaikki onkin kunnossa.

Koittaisit elää ihan omaa elämääsi. Tuo kuulostaa säälittävältä.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on vastaavia tuntemuksia ex-naistani kohtaan, kun jätti minut ja oli jo taustalla uusi tilalla. Ikinä en anna hänelle sitä anteeksi, kuinka asiat menivät. Minulta vei kaksi vuotta toipua siten, etten enää ajatellut asiaa joka päivä. Vaikka minulla on jo vuosia ollut uusi nainen ja elämäni ei liity exään enää millään tavalla, niin silti tämä vihan tunne tulee olemaan ikuinen. Niin paljon se minulle pahaa oloa aiheutti ja haaveita murskasi.

Minulla ensimmäinen suhde päättyi siihen, että mies petti ja heti eron perään oli jo uudessa suhteessa. Olen päässyt itse miehestä yli jo kauan sitten, mutta tekonsa jätti jäljet ja edelleen on välillä vaikea luottaa ihmisiin. Kyllähän se sattuu, että ihminen johon täysillä luotit, petti lopulta.

Tästä tekee kivuliainta varmaan se, että meillä tosiaan oli toiveissa pikkusisarus lapsellemme. Hän nyt päätti kuitenkin toteuttaa suunnitelman jonkun toisen kanssa. Ap

Mies ajatteli ottaa itselleen laastarin mutta tulikin vähän pidempi keikka :D vaikea uskoa, että kukaan tekisi tarkoituksella lasta noin nopeasti tai sitten suhde on ollut olemassa jo pidempään. Tuhoon tuomitulta kuulostaa joka tapauksessa.

Itsellä lähipiirissä vähän saman tyyppinen tapaus, ei siinä hyvin käynyt. Parasta mitä voi tehdä on yrittää keskittyä omaan toipumiseen.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu todella kummalliselta jos hän on pidempäänkin asiaa prosessoinut, meillä oli toive toisesta lapsestakin. Jollain tavalla tunnen olevani hänelle vihainen vaikka tiedän kyllä ettei se hyödytä. Ap

Onhan sulla syy olla vihainen, jos miehesi on puhunut toisen lapsen hankkimisesta yms. Hän on pitänyt sut täysin pimennossa. Ei (lähes) kukaan hanki lasta ihmisen kanssa jonka kanssa on ollut yhdessä kaksi viikkoa ellei raskaus ala vahingossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on vastaavia tuntemuksia ex-naistani kohtaan, kun jätti minut ja oli jo taustalla uusi tilalla. Ikinä en anna hänelle sitä anteeksi, kuinka asiat menivät. Minulta vei kaksi vuotta toipua siten, etten enää ajatellut asiaa joka päivä. Vaikka minulla on jo vuosia ollut uusi nainen ja elämäni ei liity exään enää millään tavalla, niin silti tämä vihan tunne tulee olemaan ikuinen. Niin paljon se minulle pahaa oloa aiheutti ja haaveita murskasi.

Minkä sille voi jos rakastuu toiseen. Ei kukaan halua tuollaista draamaa elää ja aiheuttaa toisellekkaan. Niin vaan elämässä joskus käy. Kannattaa jutella siitä vihantunteesta, vaikka edes kavereiden kanssa, se vahingoittaa sinua itseäsi ei sitä naista.

Suurin pointti olikin siinä, miten hän asian hoiti. Ero oli täysin yksimielisellä päätöksellä hänen tekemänsä ja vielä yritti, että eiköhän voitaisi kuitenkin jatkaa sellaisina hyvän päivän tuttuina. Hän näki, kuinka tuskaista homma oli minulle ja silti yritti muotoilla asian periaatteella: mitäs me tässä mököttämään, elämä on, ja tunnin päästä hän olisi jo sen uuden jätkän kainalossa. Hyvähän se hänen tilanteessaan on hokea, että ei muistella pahalla.

Jos meillä olisi tullut ero sen takia, että olisin oikeasti ollut paska ihminen ja hän olisi eromme jälkeen myöhemmin löytänyt uuden, niin asia olisi täysin fine. Mutta tuo miten kävi, niin vtut, koskaan en anteeksi anna. Eikä tuo viha ole minun elämääni ainakaan nykyään enää millään tavalla haitannut. Pikemminkin siitä saa jonkilaista tyydytystä, kun salaa toivoo, että hän kokisi itse elämässään mahdollisimman traagisia asioita.

"Pikemminkin siitä saa jonkilaista tyydytystä, kun salaa toivoo, että hän kokisi itse elämässään mahdollisimman traagisia asioita."

Ei tuokaan tervettä ole. 🤔

Minut jätti mies, joka MONTA kertaa sanoi, ettei koskaan hylkää minua. (Minut oli jo aiemmin jätetty.) En silti kanna kaunaa, vaikka olen edelleen sinkku 20 vuoden jälkeen ja mies ollut pitkään uusissa naimisissa, uuden perheen hankkinut. Olen täysin välinpitämätön miehen suhteen. Jos esim. kuulisin hänen menehtyneen koronaan (kuuluu riskiryhmään sairautensa takia), suhtautuisin kuin anonyymiin uutiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu todella kummalliselta jos hän on pidempäänkin asiaa prosessoinut, meillä oli toive toisesta lapsestakin. Jollain tavalla tunnen olevani hänelle vihainen vaikka tiedän kyllä ettei se hyödytä. Ap

Onhan sulla syy olla vihainen, jos miehesi on puhunut toisen lapsen hankkimisesta yms. Hän on pitänyt sut täysin pimennossa. Ei (lähes) kukaan hanki lasta ihmisen kanssa jonka kanssa on ollut yhdessä kaksi viikkoa ellei raskaus ala vahingossa.

Tämä odottamaton raskaus on ISO riskitekijä miehen uudelle suhteelle.

Taatusti tulee aiemmat lapset ja entinen elämä vaimon kanssa mieleen, kun vauva syntyy.