Lue keskustelun säännöt.
Miten te muut kestätte että koko ajan on huolia?
07.08.2021 |
Oon 40 v yh-mamma. En kestä tätä jatkuvaa huolien aiheuttamaa painetta. Huolta aiheuttaa ok-talo, auto, teini-ikäiset lapset, korona, ylipaino, tulevaisuus, raha-asiat... Nuo nyt ainakin. Usein mietin että kuolema ois siitä kiva ettei tarvis koko ajan murehtia jostakin. Koitapa tässä sitten kevyesti deittailla ku tuntuu että lyyhistyn tän paineen alle.
Kommentit (45)
Etenen päivä, asia ja ongelma kerrallaan ja luotan että asiat lutviutuu. Näin on aina loppujen lopuksi tapahtunutkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun kerran menetti omaa henkeä lukuun ottamatta aikalailla kaiken, oppi hyvin käyttämään ainutlaatuisen elämänsä ihan muuhun kuin tulevaisuuden murehtimiseen ja stressaamiseen.
No kun ei oo lahaa niin ei oo huolia.
Vierailija kirjoitti:
Kun kerran menetti omaa henkeä lukuun ottamatta aikalailla kaiken, oppi hyvin käyttämään ainutlaatuisen elämänsä ihan muuhun kuin tulevaisuuden murehtimiseen ja stressaamiseen.
Ihminen pärjää vähällä ja tulee onnelliseksi vähästä. Jotkut sen tajuaa hyvissä ajoin, toiset mutkan kautta.
Sitä sanotaan, että negatiivinen ajattelu ruokkii negatiivisuutta ja positiivinen ajattelu positiivisuutta. Negatiivinen ajattelu on myös kuluttavampaa kuin positiivinen tai edes neutraali.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko luonteeltasi murehtija? Miksi tulevaisuus huolettaa? Opettele huolehtimaan vain tässä hetkessä olevista todellisista ongelmista. Kaikkea mahdollista, mitä saattaa tulevaisuudessa tapahtua, ei kannata lähteä murehtimaan.
Laita paperille ne asiat, jotka nyt huolettaa. Mitä voisit niille asioille tehdä?
Miksi ok talo huolettaa? Olisiko joku muu asumismuoto sinulle sopivampi?
Jos ylipaino huolettaa, mieti yksi konkreettinen toimenpide - esim. vähennät herkkuja tai huolehdit säännöllisestä aamupalasta ja lounaasta, jos ne arjestasi puuttuvat.
Koronan suhteen kannattaa tehdä se, minkä voit - huolehdi käsihygieniasta, ota rokote, pidä turvaväliä jne. Päätä, että se on kaikki, mitä sinä voit tehdä, enempään et pysty,
Talo on jo myynnissä ja dieetillä olen koko ajan. Ehkä olen murehtijatyyppiä koska asia kun asia, näen ensimmäisenä uhat siitä enkä mahdollisuuksia. Oppisikin luonnostaan ajattelemaan positiivisesti. Ajattelen kyllä muista hyvää ja yleisesti ottaen positiivisesti mutta jotenkin näissä omissa asioissa kaikkea verhoaa iso pelko siitä että menetän kaiken enkä selviä. Selviä mistä? En oikein itsekään tiedä mutta se on se ydin tässä.
Ap
Kämppä pois ja konttiin muutto.
Osta vanha Yaris ne toimii vaik ajais miten sattuu.
Liikuntaa hapoille joka toinen pv
Lapsille KURI ja Järjestys
Korona Pyh. Kun lakkasin huolehtimasta ei mokoma tauti näy itselleni missään.
Tulevaisuus on jo myyty Globalismin alttarille sitä on jo myöhäistä murehtia.
Rahat loppuu meiltä kaikilta, mutta luotan siihen että soppajono pitää elossa.
Noilla pääsee jo pitkälle 😀
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suuren osan aapeen mainitsemista asioista voi pitää kontrollissa, jolloin niistä ei tarvitse huolehtia.
ok-talo, osta talonhoito-ops, tai lainaa kirjastosta. Sellaisia on.
auto, pidä huolta vuosihuolloista korjaamolla
korona, ota rokote, käytä maskia ja vältä hölmöilyä, kyllä se siitä
ylipaino, harrasta påivittäistä liikuntaa niin pysyt kunnossa - se on tärkeämpää kuin pelkkä paino
tulevaisuus, se eletään, mitä voidaan.
Raha-asiat - laadi kunnon budjetti jossa kirjaat säännölliset kulut ja suunnittelet, mistä ne maksetaan. Kun tiedät, mihin rahan pitää riittää, et tule käyttäneeksi enempää kuin voit.
Lapset on se ainoa, jota ei voi organisoida eikä kontrolloida. Niiden puolesta pelkää aina. Ehkä sit helpottaa kun ne on eläkkeellä, niinku se mummo sanoo siinä vitsissä.
Kokeile mielessäsi miettiä yhtä murhetta joka sinulla on. Missä kohtaa kehoasi tunnet tuon tunteen? Laita vaikka käsi siihen kohdalle. Nyt yritä maximoida sitä tunnetta ja liioitella sitä mielessäsi. Voit vaikka tehostaa sitä kasvojen ilmeillä. Mitä tunnet? Kasvaako tunne vai katoaako se? Pystytkö hallitsemaan sitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen huolehtimisen ja ahdistuneisuuden mestari! Niin suuret kuin pienetkin asiat huolettaa todella paljon. Tämä on luonne-/temperamenttijuttu minun kohdallani ja olen vuosien varrella tullut tulokseen, etten saa huolista koskaan rauhaa, mutta olen etsinyt keinoja, joilla pyrin pitämään ne aisoissa. Menetelmät on ihan tavanomaisia: jaan huolet
1) niihin, joihin en voi vaikuttaa (esim. korona) ja totean niiden osalta, että on vain uskottava, että asiat lopulta kääntyy parhain päin.
2) ja niihin, joihin pystyn vaikuttamaan ja teen sotasuunnitelman asian suhteen (esim. raha-asioissa budjetoin tulot ja menot ja mietin, voiko jonkin hankinnan siirtää myöhemmäksi tai mikä on laskujen maksamisen tärkeysjärjestys jne.). Kun tämän kategorian huolille on tehty toimintasuunnitelmat, koetan pitää mielessä, että nyt ei niitä asioita enää pidä huolehtia, koska ne on jo hoidossa/työn alla.
Minulla toimii myös se perusohje, että huolia voi ruotia tietyn ajan esim. alkuillasta ja sitten päättää, että nyt niitä ei sinä päivänä enää murehdita. Jos illalla pyörin sängyssä unta etsien ja huolet palaa mieleen, muistutan tiukasti itseäni siitä, että päivän murehtimishetki on jo käytetty ja nyt ajatellaan jotain iloisempia asioita.
Minun kohdallani ahdistuksen ja huolien hallinta on siis ihan tietoista päivittäistä työskentelyä. Kannattaa etsiä itselle sopivia keinoja, jotta ei täysin lamaannu omien murheiden alle.
Myy talo, muuta vuokralle. Laihduta. Ala elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän että tämä voi olla vaikea toteuttaa käytännössä ja kuulostaa lannistavalta jos ei ole jaksamista, mutta terveelliset elämäntavat auttavat jaksamaan. Säännöllinen ruokailurytmi, riittävä liikunta ja tarpeeksi unta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko luonteeltasi murehtija? Miksi tulevaisuus huolettaa? Opettele huolehtimaan vain tässä hetkessä olevista todellisista ongelmista. Kaikkea mahdollista, mitä saattaa tulevaisuudessa tapahtua, ei kannata lähteä murehtimaan.
Laita paperille ne asiat, jotka nyt huolettaa. Mitä voisit niille asioille tehdä?
Miksi ok talo huolettaa? Olisiko joku muu asumismuoto sinulle sopivampi?
Jos ylipaino huolettaa, mieti yksi konkreettinen toimenpide - esim. vähennät herkkuja tai huolehdit säännöllisestä aamupalasta ja lounaasta, jos ne arjestasi puuttuvat.
Koronan suhteen kannattaa tehdä se, minkä voit - huolehdi käsihygieniasta, ota rokote, pidä turvaväliä jne. Päätä, että se on kaikki, mitä sinä voit tehdä, enempään et pysty,Talo on jo myynnissä ja dieetillä olen koko ajan. Ehkä olen murehtijatyyppiä koska asia kun asia, näen ensimmäisenä uhat siitä enkä mahdollisuuksia. Oppisikin luonnostaan ajattelemaan positiivisesti. Ajattelen kyllä muista hyvää ja yleisesti ottaen positiivisesti mutta jotenkin näissä omissa asioissa kaikkea verhoaa iso pelko siitä että menetän kaiken enkä selviä. Selviä mistä? En oikein itsekään tiedä mutta se on se ydin tässä.
Ap
Opit kun tietoisesti harjoittelet.
"Apua, apua, miten selviän jos talo homehtuu" -> "Lukuisat ihmiset ovat selvinneet siitä, joten minäkin voin selvitä. Olen homehtumisen jälkeen kuitenkin vielä elossa niin kuin lapsetkin. Asuntoja saa kyllä uusia."
"Apua, apua, miten selviän, jos auto hajoaa" -> "Lukuisat ihmiset pärjäävät kokonaan ilman autoa. Autottomana tulee liikuttua enemmän, mikä edistää painonhallintaa ja muutenkin terveyttä."
"Apua, apua, miten selviän, kun on 15kg ylipainoa" -> "No, olen hengissä ja toiminta kykyinen, joten hyvin näyn selviävän"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myy talo ja muuta kerrostaloon. Autoa ei ole pakko olla. Käytä bussia ja polkupyörää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pääset sentään treffeille vaikka olet ylipainoinen
En ole vielä, mutta tätä menoa kohta olen kun syön ahdistukseeni välillä.
Ja tuo on totta, kaikki tämä vaikuttaa lapsiin. Jos ois yksin niin ei kai sillä niin väliä oiskaan vaikka sössis kaiken.
Huolettaa myös että talo homehtuu ja auton ajan vahingossa paskaksi kun en osaa kumpaakaan huoltaa kunnolla. Kaikki on vähän rempallaan.
Ap
Eikös nuo oo aika simppeleitä asioita selvittää? Mä ainakin ihan vaan siitä auton manuaalista ja huoltokirjasta luin, että mitä pitää tehdä ja milloin.
Voi kuulostaa huuhaalta, mutta kiitollisuuspäiväkirjaa kannattaa testata. Joka päivä kynällä paperille kolme asiaa, mistä juuri tänään olet kiitollinen tai mitkä juuri tänään tuottivat sinulle iloa. Konkretisoituu se, miten paljon elämässä onkaan hyvää ja miten turhia ne mielessä pyörivät kauhuskenaariot ovatkaan.
Vierailija kirjoitti:
Minä en aina oikeen jaksakaan.
Ei kukaan aina jaksa. Eikä tarvitsekaan.
Minua aina alkaa ahdistaa syksyllä, kun tulee kylmää ja pimeää, vaikka muuten olen oikeasti luonteeltani positiivinen. Silloin kaikista ihan tavallisista asioista tulee helposti valtavan isoja ongelmia, joita jää helposti vatvomaan yökaudet. Olen opetellut keskittymään hyviin asioihin ja ongelmiin suhtaudun miettimällä mahdollisia ratkaisuja. Pahimpaan kaamosaikaan syön mäkikuismaa. Siitä on ihan selkeästi apua, mutta mitään sivuvaikutuksia ei ole tullut toisin kuin joskus kokeilemistani masennuslääkkeistä.
Sekin on auttanut, että olen karsinut elämästä kaiken ylimääräisen pois. En osallistu vanhempainyhdistyksiin tai ota stressiä joulukorteista ja vastaavista, koti on mahdollisimman pelkistetty ja kaikki mietitty niin, että siivoaminen on helppoa. Lasten harrastukset on valittu niin, että pääsevät itse liikkumaan niihin. En ole enää ottanut lemmikkejä, koska niistä huolehtiminen on yksi velvollisuus lisää, eikä minulla ole säännöllistä läsnäoloa vaativia omia harrastuksia. Oma palautuminen on etusijalla, koska muuten en jaksa huolehtia lapsistakaan. Yritän joka päivä myös tehdä ainakin yhden asian josta nautin erityisesti, oli se sitten joogaa, kirjan lukemista, ulkoilua tai lautapelejä lasten kanssa.
Itse olen kans havahtunut tähän. Olen käynyt lääkärissä kyllä mutta eipä siitä mitään apua ole kun en masennuslääkkeitä halua ja terapiaan pääsee kai joskus.
Paras apu minulle on ollut aiheeseen liittyvistä äänikirjoista. Lataa jonkun äänikirjapalvelun 30pv kokeilujakso ja kokeile. Oon itse saanut käännettyä ajattelua muualle ja positiivisempaan suuntaan, ainakin hieman.