Lue keskustelun säännöt.
Miten te muut kestätte että koko ajan on huolia?
07.08.2021 |
Oon 40 v yh-mamma. En kestä tätä jatkuvaa huolien aiheuttamaa painetta. Huolta aiheuttaa ok-talo, auto, teini-ikäiset lapset, korona, ylipaino, tulevaisuus, raha-asiat... Nuo nyt ainakin. Usein mietin että kuolema ois siitä kiva ettei tarvis koko ajan murehtia jostakin. Koitapa tässä sitten kevyesti deittailla ku tuntuu että lyyhistyn tän paineen alle.
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Ei ole lapsia, mutta muuten ei kyllä huoleta nuo asiat yhtään.
Lapset ovat usein juuri se syy, miksi huolettaa. Kun kaikki vaikuttaa niihin lapsiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä lyyhistyisin deittailuun. Jos mulla olis talo, istuisin tuolilla kissan kanssa ja juotas sangriaa syksyn pimeinä iltoina.
Mua huolettaa kans liikaa, niin elämä tuntuu raskaalta ja tulevaisuus ei näytä toiveikkaalta eikä valoisalta. Mua huolettaa oma terveys jossa pulmia, korona tosi paljon, saadaanko tartunta, koulujen alku liittyen edelliseen, työnäkymät, rahapulmat, yksin asuva vanheneva isäni, välien meno sisaruksen kanssa, miehen juominen, yksinäisyys, plaah. Niin moni asia.
Pääset sentään treffeille vaikka olet ylipainoinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pääset sentään treffeille vaikka olet ylipainoinen
En ole vielä, mutta tätä menoa kohta olen kun syön ahdistukseeni välillä.
Ja tuo on totta, kaikki tämä vaikuttaa lapsiin. Jos ois yksin niin ei kai sillä niin väliä oiskaan vaikka sössis kaiken.
Huolettaa myös että talo homehtuu ja auton ajan vahingossa paskaksi kun en osaa kumpaakaan huoltaa kunnolla. Kaikki on vähän rempallaan.
Ap
Sama. Ympärilläni on läheisiä, jotka tarvitsevat monenlaista tukea (lakimiehiä myöten) ja olen ollut äärettömän uupunut hoitamaan ja huolehtimaan muiden asioita vuosikausia. Nyt onneksi helpottaa, mutta unettomuus on jäänyt krooniseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keskityn vain asioihin, joihin voin oikeasti vaikuttaa itse. Siksi en stressaa koronasta tms.
Ihmiselle ei anneta enempää kuin jaksaa kantaa, sano.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Keskityn vain asioihin, joihin voin oikeasti vaikuttaa itse. Siksi en stressaa koronasta tms.
No näitä asioita on kohtuullisen vähän. Ja haluaisin vain että edes hetkittäin elämä tuntuis huolettomalta. Olen omistanut tämän talon 8 vuotta ja nyt on alkanut huolettaa vasta. Onko sitä nuorempana jotenkin huolettomampi ja luottaa että kaikesta selviää?
Ap
Olen myös yksinhuoltaja sinua 10 vuotta vanhempi. Lapsen isä ei ole kuvioissa mukana ollenkaaan, koskaan ollutkaan. Olen kohdannut elämässäni paljon vaikeuksia, luonteeltani olen peruspositiivinen, siinä varmaan pelastukseni. Olen realisti, hyväksyn tilanteet sellaisena kuin ne tulevat. Käytän myös paljon aivojani ajattelutyöhön miten saisin käännettyä asiat parempaan.
Olen kiitollinen terveestä lapsestani, omasta kodista, omasta autosta, työpaikasta...............olen jossain vaiheessa päässyt elämässä maistamaan myös niinkutsuttua hyvää elämää.
Nyt elän säästöliekillä, mutta tiedän, että se on väliaikaista. Olen myös unelmoija ja minulla on runsaasti ideoita, nämä pitävät mieleni virkeänä. En kuitenkaan lannistu, vaikka unelmani eivät toteutuisikaan. Ohje sinulle, keskity olennaiseen, jos yrittää hajoittaa itseään liikaa eri suuntiin, ihminen väsyy väistämättä. Keskity itseesi ja lapsiisi ja teidän hyvinvointiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmiselle ei anneta enempää kuin jaksaa kantaa, sano.
Tuo ei pidä paikkaansa. Monihan ottaa itseltään hengen, kun ei enää jaksa. Silloin on annettu ihmiselle enemmän kuin hän jaksaa kantaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pääset sentään treffeille vaikka olet ylipainoinen
En ole vielä, mutta tätä menoa kohta olen kun syön ahdistukseeni välillä.
Ja tuo on totta, kaikki tämä vaikuttaa lapsiin. Jos ois yksin niin ei kai sillä niin väliä oiskaan vaikka sössis kaiken.
Huolettaa myös että talo homehtuu ja auton ajan vahingossa paskaksi kun en osaa kumpaakaan huoltaa kunnolla. Kaikki on vähän rempallaan.
Ap
Kannattaa ihan päättää aivan kuin kotitöistä, että huoli A:lle varaan 15 minuuttia, huoli B:lle 10 minuuttia jne. Kirjoita ne vaikka itsellesi tekemään sähköpostilaatikkoon ja lähetä. Sen jälkeen et mieti huolta yhtään sen enempää, koska olet jo käyttänyt päivän huoliannoksesi.
Muistuttaa siis laihduttamista, huolten laihduttamista sekä ruotuun laittoa. Eivät ne huolet murehtimalla vähene yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko luonteeltasi murehtija? Miksi tulevaisuus huolettaa? Opettele huolehtimaan vain tässä hetkessä olevista todellisista ongelmista. Kaikkea mahdollista, mitä saattaa tulevaisuudessa tapahtua, ei kannata lähteä murehtimaan.
Laita paperille ne asiat, jotka nyt huolettaa. Mitä voisit niille asioille tehdä?
Miksi ok talo huolettaa? Olisiko joku muu asumismuoto sinulle sopivampi?
Jos ylipaino huolettaa, mieti yksi konkreettinen toimenpide - esim. vähennät herkkuja tai huolehdit säännöllisestä aamupalasta ja lounaasta, jos ne arjestasi puuttuvat.
Koronan suhteen kannattaa tehdä se, minkä voit - huolehdi käsihygieniasta, ota rokote, pidä turvaväliä jne. Päätä, että se on kaikki, mitä sinä voit tehdä, enempään et pysty,
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskityn vain asioihin, joihin voin oikeasti vaikuttaa itse. Siksi en stressaa koronasta tms.
No näitä asioita on kohtuullisen vähän. Ja haluaisin vain että edes hetkittäin elämä tuntuis huolettomalta. Olen omistanut tämän talon 8 vuotta ja nyt on alkanut huolettaa vasta. Onko sitä nuorempana jotenkin huolettomampi ja luottaa että kaikesta selviää?
Ap
Tuskinpa. Olen 53. Osa ihmisitä vain on murehtijatyyppiä, joka ottaa kaikki murheet kantaakseen. Osa taasen sellaisia kuin minä, jotka nauttivat siitä mitä on, murehtimatta siitä mitä ehkä voi tapahtua. Se on myös opeteltavissa oleva taito, että oppii lopettamaan turhan murehtimisen.
t. lainaamasi
Päivä kerrallaan. Yritän myös järjestää jokaiseen päivään pienen hetken, jolloin teen jotain kivaa. Ihan pienikin juttu, vaikka 10 minuuttia, kun vaan juon kahvia enkä mieti muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskityn vain asioihin, joihin voin oikeasti vaikuttaa itse. Siksi en stressaa koronasta tms.
No näitä asioita on kohtuullisen vähän. Ja haluaisin vain että edes hetkittäin elämä tuntuis huolettomalta. Olen omistanut tämän talon 8 vuotta ja nyt on alkanut huolettaa vasta. Onko sitä nuorempana jotenkin huolettomampi ja luottaa että kaikesta selviää?
Ap
Hienoa! Sittenhän sinulla on hyvin vähän, mistä pitäisi huolestua tai mitä pitäisi murehtia. Pirujen maalaaminen seinille on hyödytöntä.
Juttelet jollekin ihan face to face. Se auttaa.
Talo ei homehdu jos on vesistä tarkkana. Suosittelen laittamaan kotoa pitempään poissaollessa aina vessanpöntön ja muut vesihanat kiinni.
Meillä kerran vierasvessa oli omia aikojaan valitellut vettä päivällä vessan kynnykseen saakka. Säikähdin niin paljon, että otin tavaksi kääntää tongeilla sen vessanpytyn hanaruuvin kiinni ja tingit ovat aina vessassa käsillä jos joku menee sinne ja unohtaa etten minä ole avannut vierasvessaa, jossa yleensä vain pestään kädet kotiin tullessa. Rasvasin ruuvin ihan rypsiöljyllä.
Ei ole lapsia, mutta muuten ei kyllä huoleta nuo asiat yhtään.