Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mistä saan voimaa erota?
Kertokaa ihmeessä, mistä saan voimaa puskea eron läpi?
Mieheni ei ole alkoholisti, väkivaltainen tai krooninen pettäjä. Oloni on kuitenkin kamalan epävarma hänen kanssaan. Hän on tosi tarkka omista tarpeistaan, rahoistaan ja omaisuudestaan, kun taas minä olisin enemmän me-henkinen.
Olemme eläneet vuosia elämää, jollaista mies haluaa elää, niin että minä olen maksanut siitä kiltisti puolet. Kun vuosi sitten rupesin puhumaan omista tarpeistani, kaikki mahdolliset yhteiset vaihtoehdot punniten, sain kylmää vettä niskaan ja kävi selväksi, ettei häntä kiinnosta osallistua. Minun hyvinvointini ei ole hänelle prioriteetti. Kylmä hymy huulillaan hän vinoili mm. säästöjeni vähyydestä, kun mietin että voisinko rahoittaa unelmani yksin. Ja tottahan tuo, säästöjä ei ole juuri kertynyt, koska minulle tulee kovin kalliiksi elää hänen haluamaansa elämää.
Silti rakkaus ei vaan kuole, en haluaisi satuttaa häntä tai myöntää, ettei yhteistä tulevaisuutta ole. Laitoin kuitenkin juuri hakemuksen vetämään vuokra-asuntoyhtiölle, ja sydäntä kylmää. En tiedä yhtään, miten viedä ero läpi. Hän on ihana ihminen, mutta kamalan itsekäs ja välillä ilkeäkin puolisona.
Miten tästä selviää?
Kommentit (157)
Ihan valtavasti kiitoksia kaikille vastanneille! Sain täältä ihan mielettömästi hyviä ajatuksia työstettäväksi ja todellakin voimia! Siellä linjojen takana on uskomattoman fiksuja ja empaattisia naisia, ja tottakai sitä toista näkökulmaakin on oikeus tuoda esiin.
Siinähän nämä aiemmat vuodet ovat suht sujuvasti menneet, kun olemme molemmin puolin lakaisseet vaikeat asiat maton alle. Voimme täysin sovussa kokkailla, katsella leffoja ja elää suht normaalia elämää, jos annan sen jatkuvan, välillä hyväntahtoisen (mutta ei aina) piikittelyn mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, enkä ota vaikkapa tulevaisuudensuunnitelmia puheeksi. Nyt, kun olen ottanut niitä ja omia tarpeitani puheeksi, ongelmat ovat tulleet ilmi, koska joustoa ei ollutkaan.
Emme ole naimisissa, mies ei halua. Meillä ei ole lapsia, kumpikaan ei halua. Kyllä, olen hevosharrastaja, mutta ilman hevostakaan en haluaisi asua kaupunkiasunnossa. Miksi maksan baarien, kahviloiden, kauppojen ja lentokentän läheisyydestä, kun haluan vain oman pihan ja viettää aikaani luonnonrauhassa? Olen aina ollut tällainen, kaupunkiasumisen piti olla vain parin vuoden töihin liittyvä välttämättömyys.
Jos se tekee minusta itsekkään, niin eipä sille sitten mitään voi.
Miehelleni toivon vilpittömästi vain kaikkea hyvää, rakastan häntä kaikesta huolimatta edelleen ja paljon! En halua häneltä materiaa tai rahaa, vain jotain merkkiä, että häntä kiinnostaa MEIDÄN yhteinen hyvinvointimme ja molempia tyydyttävä tulevaisuus eikä vain omansa. Muuton lähemmäksi tai mökkihankinnan ei tarvitsisi tapahtua edes heti, lupaus viisivuotissuunnitelmastakin riittäisi eikä tuollainen "osta vaan, mutta eihän sulla ole varaa, haha!"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Muuton lähemmäksi tai mökkihankinnan ei tarvitsisi tapahtua edes heti, lupaus viisivuotissuunnitelmastakin riittäisi eikä tuollainen "osta vaan, mutta eihän sulla ole varaa, haha!""
Kuule,jos sulla on viisi vuotta aikaa,niin...myy kaikkea turhaa pois,laita säästöön.
Jokaisella pankilla on kai jo "säästöpossu" eli jos maksat pankkikortilla niin voit määritellä että euro menee säästöön joka kerta.
Pankissa voit käydä juttelemassa säästämisestä,rahastoista eli siitä miten saat sen unelmasi toteutettua,paljonko euroja per kk per viisi vuotta.
Taru toimeen!
Ap: oletko kertonut miehellesi että piikittely, joustamattomuus ja sinun tarpeittesi sivuuttelu on johtanut siihen, että olet nyt vakavasti harkinnut eroa? Eli onko hän tietoinen ongelmista?
Meillä oli pitkään niin, että mies halusi maalle asumaan hänen sukulaistensa lähelle. Me juoksimme katsomassa taloja. Torppasin ne kaikki, koska en halua asua metsän ja peltojen keskellä. Siellähän on talvella pimeääkin, ja kaikkialle pitkä matka.
Minä en viihdy maalla, en edes viikonloppua. Voin hyvin lomailla maaseudulla, jos siellä on hauskaa tekemistä, esim. laskettelu tai sup-lautailu tai veneily. Minun lapsuudenperheelläni oli purjevene, josta piti luopua, kun isä sairastui vakavasti. Sellainen on minun haaveeni. Mieheni naureskelee, että osta vaan, jos sulla on rahaa, mutta hän ei maksa senttiäkään veneestä eikä sen pitokustannuksista.
Hän haluaisi, että jos minä en suostu muuttamaan maalle, ostetaan kesämökki. Minä sanoin, että juu, osta sä vaan, mutta minä en senttiäkään siihen mökkiin sijoita. Hyttysten syötävänä jollain työleirillä. Ennen koronaa käytiin usein kesälomilla ulkomailla, mm. Italiassa, Espanjassa, Kroatiassa, Maltalla ja Ranskassa. Minusta se on lomaa, että näkee uusia paikkoja, eikä nyhjötä jossain korven keskellä mökillä. Saapa nähdä, päästäänkö vielä kompromissiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun saat ensimmäisen tilin omassa kodissasi, on jo se luksusta, kun tiedät maksavasi vain omat kulut. Erosta selviää. Olet oppinut rakastamaan hyväksikäyttäjää. Opit vielä rakastamaan ja kunnioittamaan itseäsi. Älä anna mielipiteillään murskata itseäsi. Erosta selviäminen vie aikaa, salli se itsellesi.
Toivon että ap löydät sen oman talon maaseudun rauhasta ja ehkä myöhemmin miehen joka haluaa sitoutua sinuun ja mennä kanssasi naimisiin. Nykyinen avomiehesi ei yksinkertaisesti ansaitse sinua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et tarvi hänen lupaansa. Et kysele häneltä mitään vaan etsit kämpän ja muutat. Ei tarvi olla tavaroita kun aloittaa alusta. Rakennat uuden kodin vähitellen eikä sitä miestä tarvi sinne päästää ollenkaan.
Ihmisoletetun luonne paljastuu siinä kun haluaa tunkea toisen kotiin. Se kun on yksityinen.
Käytännön asiat ei ole tunneasioita. Nyt et epäröi vaan alat elää. Mieheltä ei tarvi kysellä.
On odotettavissa että hän alkaakin käyttäytyä kivasti, jotta et lähtisi. Mutta se on vain sitä peliä, jota ei tule, jos hän ei tiedä suunnitelmistasi.
No onpa kyllä aivan ihana ihminen, vaikka onkin ilkeä ja pirullinen? WTF? Miten sairas pitää olla, että ajattelee tuollaista ihmistä ihanana??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap halusi, että heidän pitää muuttaa, koska AP:n harrastukset on kaukana tai miehen pitää rahoittaa AP:lle talo.
Kuulostaa tosi reilulta, mies on sika.
Ero kirjoitti:
Ihan valtavasti kiitoksia kaikille vastanneille! Sain täältä ihan mielettömästi hyviä ajatuksia työstettäväksi ja todellakin voimia! Siellä linjojen takana on uskomattoman fiksuja ja empaattisia naisia, ja tottakai sitä toista näkökulmaakin on oikeus tuoda esiin.
Siinähän nämä aiemmat vuodet ovat suht sujuvasti menneet, kun olemme molemmin puolin lakaisseet vaikeat asiat maton alle. Voimme täysin sovussa kokkailla, katsella leffoja ja elää suht normaalia elämää, jos annan sen jatkuvan, välillä hyväntahtoisen (mutta ei aina) piikittelyn mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, enkä ota vaikkapa tulevaisuudensuunnitelmia puheeksi. Nyt, kun olen ottanut niitä ja omia tarpeitani puheeksi, ongelmat ovat tulleet ilmi, koska joustoa ei ollutkaan.
Emme ole naimisissa, mies ei halua. Meillä ei ole lapsia, kumpikaan ei halua. Kyllä, olen hevosharrastaja, mutta ilman hevostakaan en haluaisi asua kaupunkiasunnossa. Miksi maksan baarien, kahviloiden, kauppojen ja lentokentän läheisyydestä, kun haluan vain oman pihan ja viettää aikaani luonnonrauhassa? Olen aina ollut tällainen, kaupunkiasumisen piti olla vain parin vuoden töihin liittyvä välttämättömyys.
Jos se tekee minusta itsekkään, niin eipä sille sitten mitään voi.
Miehelleni toivon vilpittömästi vain kaikkea hyvää, rakastan häntä kaikesta huolimatta edelleen ja paljon! En halua häneltä materiaa tai rahaa, vain jotain merkkiä, että häntä kiinnostaa MEIDÄN yhteinen hyvinvointimme ja molempia tyydyttävä tulevaisuus eikä vain omansa. Muuton lähemmäksi tai mökkihankinnan ei tarvitsisi tapahtua edes heti, lupaus viisivuotissuunnitelmastakin riittäisi eikä tuollainen "osta vaan, mutta eihän sulla ole varaa, haha!"
Yhteinen hyvinvointi = ap:n harrastus kaukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Arvatkaa mitä vaimo sanoisi, jos pyytäisin häneltä vaikka 10 000 euroa motocrossin harrastamiseen ja muuttamaan maalle. Todennäköisesti nauraisi ja sanoisi että rahoita omat harrastukset.
Jotenkin en nyt taas ihan usko et tämä on koko totuus...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällaiset seläntakana toimijat on kyllä alhaisinta saastaa. Jos ei mies kunnioita, niin et kyllä sinäkään. Oksettavaa.
mitä jos alat nyt alkuun elää itsenäisesti niin kuin miehesikin.
Unohda nämä mammojen huuhaa-vastaukset heti alkuunsa
ja keskity ihan itseesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi mukava kuulla ap:n miehen näkemys heidän suhteestaan. Nyt meillä on vain ap:n versio.
Sain sellaisen vaikutelman, että ap ei ole missään vaiheessa avioliittoa kokonaan ollutkaan osa sitä, vaan on pitänyt yllä "intohimoista elämäntapaansa" kotipaikkakunnallaan (?), jossa on läheiset ja tämä "harrastus". Rahat on myös pidetty tiukasti erillään ja nyt ap on uhri ja kärsijä kamalan narsistisen miehensä kynsissä. Miehen pisteliäät kommentit ovat tosiasiassa vain osoitus siitä, miten musertavan loukkaavaa hänelle on ollut se, että ap onkin aina ollut vain toinen jalka liitossa ja toinen jossain muualla.
Luulen, että ap:n on paras lähteäkin kiillottelemaan uhrin sädekehäänsä, koska vaikka mies sureekin liiton loppumista (ja sitä, että se ei ilmeisesti koskaan oikein alkanutkaan?), niin hänellä on kuitenkin mahdollisuus löytää vielä sellainen kumppani, joka uskaltaa oikeasti lähteä täysillä mukaan. Toivottavasti ap:n mies vain itse vielä uskaltaa tämän jälkeen yrittää....
Taisi osua sulle omaan nilkkaan kun noin voimakkaan tunnekuohun herätti ja noin hyvin tunnut tietävän myös miehen tilanteen.
On pelkästään hyvä varsinkin tässä tilanteessa, että ap:lla on läheisiä ihmissuhteita myös muihin kuin omaan mieheen. Olisiko hänen pitänyt katkaista ne. Menneet vuodet on eletty miehen ehdoilla ja ap pienempituloisena on maksanut siitä ison hinnan monessakin mielessä. Ehkä hänen on aika tehdä vihdoin ratkaisuja myös omien toiveidensa mukaisesti.
No enpä tiedä miehen tilannetta, sehän se juuri onkin. Nuo tiedot arvailin ap:n tekstistä.
Mikä taisi osua omaan nilkkaan ja missä mielessä? Olen itse avioliitossa, joka on kestänyt jo 28 vuotta. Arvaan kyllä, että ap:n liitto päättyy eroon ja ap on se, joka saa sympatiat. Mutta asioissa on kuitenkin aina kaksi puolta. Ap:n tekstin perusteella näyttää siltä, että häntä ei ehkä ole tarkoitettu parisuhteeseen lainkaan (itsekkyyden vuoksi) ja toivoin vain miehelle uutta kumppania, ja rohkeutta yrittää vielä.
Kaikki liitot muuten päättyvät (kuoleman tai eron kautta) ositukseen ja siihen, että toinen maksaa köyhemmälle tasinkoa. Ei ap varmaan ihan tyhjän päälle jää...
Missä kohdin näet itsekkyyttä? Siinäkö että hän säilytti harrastukset ja ihmissuhteet kotipaikkakunnallaan? Mielestäni se ei ole itsekkyyttä.
Kaikki liitot eivät pääty kuolemaan tai ositukseen. Varsin yleinen vaihtoehto on joko avoliiton päättyminen tai avioliiton jossa on tehty avioehto päättyminen jolloin ei tehdä ositusta vaan säilytetään olemassa olevat omsitussuhteet.
No jos oma puoliso viettäisi joka päivä noin paljon pois kotoa, niin en kyllä tiedä jaksaisi jo katsella. Siihen työt ja muut pakolliset päälle, niin missä välissä sitä yhteistä aikaa on?
Mikä on niin tärkeää että pitää 7 kertaa viikossa ajella ympäri kyliä ja luuhata ties missä? Voisitko avata?Miten kukaan jaksaa olla naimisissa sun kanssa?
Pelosta vai tottumuksesta?
Olen samaa mieltä kuin tuo lainaamaasi kirjoittaja, ja meillä 20 v parisuhdetta takana ja toivottavasti monia onnellisia vuosia edessä.
En minäkään katselis et mies ramppais jatkuvasti muualla harrastelemassa, jos siihen menee noin paljon aikaa ja rahaa...
Ei moni muukaan nainen katselis.
Kyllä tuntisin itseni petetyksi, tuhrautuneeksi ja jopa vihaiseksi, jos mies alkaisi yhtäkkiä vaatimaan, että pitäis muuttaa maalle tai ostaa joku mökinhöskä riesaksi, että hän saisi harrastaa mahdollisimman täysipainoisesti. Ei tulis kauppoja. No ehkä jos itse ostais sen mökin ja huolehtis siellä kaikesta siten, ettei itselleni jäisi valtaosa arjen pyörittämisestä kotona. Siis siellä kotona, joka yhdessä alunperin valittiin. Varsinkin jos vetäis jotkut ero-ultimatumit, ni heipparalla vaan!
Ero kirjoitti:
Jo tuo asuntohakemuksen kirjoittaminen oli konkreettisin askel, minkä olen tähän mennessä ottanut. Voin fyysisesti pahoin, kun sitä naputtelin.
Kyseessä on asuinpaikka 40 km:n päässä nykyisestä. Olen ajellut sinne harrastuksen ja lähipiirin vuoksi 7 vuoden ajan 5-7 kertaa viikossa, maksaen yksin auton ja kaikki siihen liittyvät kulut. Lisäksi ennen koronaa kuljin työmatkaa 45 min / suunta, nyt etäilen onneksi. Tuolla haluaisin tietysti asua.
Ensin ehdotin, että muutetaan vähän lähemmäksi, 10 kilsaakin auttaisi paljon. Ei käynyt, pitää olla kaupungin sykkeessä. Sitten ehdotin, että kun sinä kerran viihdyt tässä kaupunkiasunnossa, pidetään tämä, mutta hankitaan vapaa-ajan asunto /mökki, ja löysin ihan täydellisen ehdokkaankin siihen. Mies on usein itsekin miettinyt, että mökki kohtuumatkan päässä olisi kiva.
Tälle mies nauroi, että hän ei kaupungista lähde eikä tuollaiseen osallistu, hanki loma-asunto ihan vapaasti tai vaikka vuokraa, kyllä hän tulee sitten grillaamaan. Jatkoi, että pitää kuitenkin silmät kiinni, kun kuitenkin sisustan niin rumasti sen. Paitsi että ai niin, eihän minulla ole edes varaa, koska olen niin huono rahankäyttäjäkin vielä.
Mitäh??? Miksi enää mietit hetkeäkään? Kuulostaa perin oudolta rakkaudelta miehesi puolelta, hänhän ei anna teidän suhteelle mitään, on vaan ottajana. Ja todellakin käyttää henkistä väkivaltaa. Olet jo ensimmäisen askeleen ottanut ja suunta on oikea. Siitä selviää kyllä. Tsemppiä ap!
Se, että mietit tällaisia kielii siitä ettei asia ole vielä loppuun käsitelty ja tällöin ero voi jäädä kaduttamaan myöhemmin. Sun pitää ehdottomasti ottaa asiat puheeksi miehesi kanssa ja sanot ihan suoraan että jos meno ei muutu niin ero tulee! Jos hänellä on rakkautta sinua kohtaan, pitäisi hänen silloin tajuta pysähtyä miettimään käytöstään. Miehet eivät kuitenkaan osaa lukea ajatuksiasi jos et tuo niitä selkeästi esiin, siksi se kissa on nyt nostettava pöydälle ensi tilassa!
Heikot ihmiset ryntäävät heti eroamaan kun on vähänkin epämukavaa - ja heitä näyttää tämäkin palsta olevan väärällään. Älä ole sellainen, vaan käännä kaikki kortit ennen kuin teet lopullisen päätöksen. Kannattaa myös muistaa, että hyviä miehiä ei kasva kuin sieniä sateella vaan pettäjiä, alkoholisteja ja kaiken maailman muita sekopäitä on maailma väärällään tai jopa valtaosa. Joten miestä vaihtamalla voivat asiat mennä myös heikompaan suuntaan. Muista kuitenkin että hyvilläkin miehillä on heikot hetkensä, jos on joskus sanonut pahasti niin ei välttämättä sitä ole tarkoittanut, mutta jos se on jatkuvaa niin sitten rakkautta ei ehkä enää ole.
Vahva ihminen näkee myös vaivaa suhteensa eteen - silloinkin kun on vaikeaa. Loukkauksia ei kuitenkaan pidä lakaista maton alle, vaan ne selvitetään puhumalla ja tehdään selväksi mitä käytöstä ei suvaita. Mutta vahvallakin ihmisellä pitää olla rajansa, joten jos asiat eivät ratkea puhumalla ja/tai toinen osapuoli on narsisti niin siinä kohtaa on vaan parempi luovuttaa. Tällöin voit kuitenkin hyvällä omalla tunnolla todeta itsellesi, että kaikkesi teit ja mikään ei auttanut, jpööpoim se erokaan ei jää kaduttamaan - se oli ainoa oikea päätös ja tiedät sen silloin itsekin ilman että kyselet muiden mielipidettä.
Tsemppiä, olipa lopputulos sitten mikä tahansa!
Alue: Aihe vapaa
jätä nykyinen mies ja tutustu sellaiseen, jonka kanssa voitte yhdessä hankkia sen mökin. miehesi ei saisi haukkua sinun taloudellista tilaa, se on alistamista.