Mistä saan voimaa erota?

Vierailija kirjoitti:

Tuo on taloudellista väkivaltaa huolehtia vain omasta hyvinvoinnistaan. Meillä isompituloinen huolehtii että pienempi tuloisella on saman arvoiset harrastukset kuin hänellä itselläänkin. Meillä ei ole tuloeroja parisuhteessa vaikka on merkittävästi eri suuruiset tulot. Minä en muuttaisi yhteen ollenkaan jos taloudellinen epätasaarvo olisi. Ei se ole rakkautta jos toinen käyttää hyväkseen keräämällä omaa omaisuuttaan mittavasti asumalla parisuhteessa kun se tulee halvimaksi ja siten säästäen puolisonsa siivellä. 

Eikö ihminen näe ja tunne että tässä suhteessa on jotain pahasti vialla ja käytetetään vain kämppiksenä puolittamaan asumiskulut. Joku tasan tarkkaan centilleen kulujen laskeminen pitäisi jo olla hälytysmerkki. 

Tämä. Mies maksaa naisen menot kuten muidenkin lasten.

Sisimmästäsi saat voimaa. Ei sitä kannata jäädä odottelemaan ulkopuolelta, kuten ei kovin montaa muutakaan asiaa.

Lähde hyvä ihminen, ennen kuin on liian myöhäistä!

Pullosta.

Vierailija kirjoitti:

Ja vaikka olen tosi paljon kaikkea ilkeilyä sietänyt, minusta nuo viimeisimmät kommentit menivät jo niin ihon alle ja iskivät niin arkaan paikkaan, että koin, että hänen on opittava läksynsä. Itse kestäisin vielä lisää loukkauksia, ilmeisesti ihan loputtomasti, mutta minusta noin ei saa puhua kenellekään ilman seuraamuksia.

Suunnitelmissa on ottaa vuokra-asunto, hoitaa muutto vaivihkaa ja ilmoittaa, kun kaikki on valmista, että vapaa-ajan asunto on nyt hankittu, mutta ympärivuotiseen käyttöön ja vain minulle itselleni. Kalliista kaupunkiasunnosta hän voi ostaa puolikkaani markkinahintaan tai sitten myydään se välittäjän kautta.

Älä anna painaa itseäsi mattoon. Hanki heti oma asunto ja luota hyvään jatkoon.

Saat varmasti onnellisemman ja leppoisemman elämän omin nokkinesi.

Kirjoituksestasi ymmärrän, ettei miehesi arvosta sinua. Se on huono juttu.

Onnea matkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja vaikka olen tosi paljon kaikkea ilkeilyä sietänyt, minusta nuo viimeisimmät kommentit menivät jo niin ihon alle ja iskivät niin arkaan paikkaan, että koin, että hänen on opittava läksynsä. Itse kestäisin vielä lisää loukkauksia, ilmeisesti ihan loputtomasti, mutta minusta noin ei saa puhua kenellekään ilman seuraamuksia.

Suunnitelmissa on ottaa vuokra-asunto, hoitaa muutto vaivihkaa ja ilmoittaa, kun kaikki on valmista, että vapaa-ajan asunto on nyt hankittu, mutta ympärivuotiseen käyttöön ja vain minulle itselleni. Kalliista kaupunkiasunnosta hän voi ostaa puolikkaani markkinahintaan tai sitten myydään se välittäjän kautta.

No, kuulostat siltä, että sinulla ON jo voimaa erota. Ja suunnitelmasi on hyvä.  Jos puoliso on ollut sitä mieltä että "senkus hankit" niin periaatteessa hän vastaa omasta yhteistyökyvyttömyydestään, eikä teidän asiasta tarvitse enempää edes neuvotella, sehän on jo tavallaan "sovittu".

Sanookin vain että senkus eroat minä en jousta mistään. 

Miehesi tietää tasan tarkkaan, kuinka pitkälle hän voi ilkeilyssään mennä. Sitten hellittää ja hyvittelee sen verran, että uskot kaiken muuttuvan hyväksi. Usko minua, mikään ei muutu, pahenee vain. Itse lähdin ja palasin monta kertaa, kunnes hyväksyin tosiasiat. Toipuminen vie vuosia, mutta eräänä päivänä kysyt itseltäsi, miksi jatkoit huonossa suhteessa noinkin kauan. Häpeän voima on suuri. En halunnut myöntää itselleni, että annoin kohdella itseäni kuin roskaa. Olet kadottanut sisimpäsi, löydät vielä itsesi uudestaan.

Olet kaunis, vahva, rohkea, sisukas, antelias, upea ihminen! 

 "Ihana mies paitsi ihan kamala" -kuuntele nyt itseäsi. Ilkeys _ei_ ole hyvä juttu. Jos ei ole lapsia ja taloudellinen tilanteesi voi vain kohentua, niin tässäpä vinkki: OKCupid havaitsi, että miehet eivät koskaan aloita viestittelyä vanhempien naisten kanssa. Mutta! He melkein aina kiinnostuvat, jos vanhempi nainen aloittaa sen viestittelyn. Lataa 8 deittiappia ja ota yhteyttä kaikkiin mielenkiintoisilta vaikuttaviin: saat uuden ja paremman miehen kunhan olet aktiivinen. Hyväksy vain kiltti, mukava ja me-keskeinen (muista asioista saa ja yleensä pitää tinkiä). 

Aloittaja tässä, hei!

Olipa yllätys nähdä tämän oman viestin nousseen uudestaan esiin. Kiitos ihan valtavan fiksuista ja empaattisista viesteistä.

Kuulumisiakin kyseltiin ja kyllä, voin kertoa ilouutisen että lähdin. Lähtö tapahtui ilman riitoja siten, että ehdotin eron sijaan erilleen muuttamista. Suhde kuivui sitten kasaan muuton jälkeen, mutta olin varautunut siihen ja sujut sen kanssa.

Elämä on tosi hyvää nyt kaikin puolin, jopa parempaa kuin osasin odotta. Asun siellä missä haluan, ystävät ovat lähellä, harrastaminen on vaivatonta, talousasiat kunnossa ja ennen kaikkea: kukaan ei kritisoi eikä hermostu minuun omassa kodissani. Voin niin paljon paremmin, ettei sitä uskoisikaan!

Onneton oli suhteessamme miehenikin ja purki vain pahan olonsa minuun. Hänelläkin menee nyt paremmin.

Ota ero hänestä ja hommaa itsellesi toinen mies joka on: tuulella käyvä alkoholisti, hakkaaja ja pettäjä. Olet varmasti onnellinen hänen kanssaan sitten kun tuhlaatte rahanne yhdessä, ilman huolta. Persaukisena ette voi tapella rahoista, kun sossusta saatte lisää.

On tässä huomattu,että mies kun tuo sen isomman palkan niin silloin mies siinä perheessä päättää ja yleensä oman maun ja halunsa mukaan ja vaimon on vaan myönnyttävä,että mieshän se paremmin tietää.Sillä verukkeella sitten eletään miehen näköistä elämää.Siinä jää kyllä oma elämä omana elämättä.

Ihana kuulla, että kaikki meni hyvin ja voit elää oman näköistä elämää.

Aika usein myös puoliso myöhemmin kiittää, koska onnellisuus löytynyt sinnekin eron jälkeen. Omaa pahoinvointia ei vaan huomaa tai jatketaan tavan vuoksi ja kun on tullut luvattuakin , heh.

Mutta meillä on vaan tämä yksi elämä ja matkan varrella muututaan ja tutustutaa tarkemmin, eikä se ole ihme, että sellaisia ikäviä yllätyksiä elämä eteen tuo, että on viisasta muuttaa systeemiä eikä kiusata toisiaan väkisin lopun ikää.

Ja se katkeruus jota moni eronnut kantaa on aivan turhaa ja vihanpito typerää niin toista kun itseäänkin kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ero kirjoitti:

Ensin ehdotin, että muutetaan vähän lähemmäksi, 10 kilsaakin auttaisi paljon. Ei käynyt, pitää olla kaupungin sykkeessä. Sitten ehdotin, että kun sinä kerran viihdyt tässä kaupunkiasunnossa, pidetään tämä, mutta hankitaan vapaa-ajan asunto /mökki, ja löysin ihan täydellisen ehdokkaankin siihen. Mies on usein itsekin miettinyt, että mökki kohtuumatkan päässä olisi kiva.

Tälle mies nauroi, että hän ei kaupungista lähde eikä tuollaiseen osallistu, hanki loma-asunto ihan vapaasti tai vaikka vuokraa, kyllä hän tulee sitten grillaamaan. Jatkoi, että pitää kuitenkin silmät kiinni, kun kuitenkin sisustan niin rumasti sen. Paitsi että ai niin, eihän minulla ole edes varaa, koska olen niin huono rahankäyttäjäkin vielä.

Mitäh??? Miksi enää mietit hetkeäkään? Kuulostaa perin oudolta rakkaudelta miehesi puolelta, hänhän ei anna teidän suhteelle mitään, on vaan ottajana. Ja todellakin käyttää henkistä väkivaltaa. Olet jo ensimmäisen askeleen ottanut ja suunta on oikea. Siitä selviää kyllä. Tsemppiä ap!

Voi jestas. Ihanko oikeasti kuvittelet keskustelun menneen tuolla tavalla? Ettekö te ihmiset opi elävästä elämästä mitään??? Ainahan kaikki kerrotaan siten, että itse on viaton puhdas pulmunen ja toinen julma henkisen väkivallan käyttäjä. Olen näitä riitaisia pareja nähnyt niiiiiiiiiin monta, että se toisen versio on aivan erilainen. Yleensä totuus, sen verran kun se selviää, on jotain siltä väliltä.

Älkää herranen aika uskoko koskaan eroavia ihmisiä! :'D

Tähän on vielä pakko kommentoida: kyllä se keskustelu vaan meni ihan täysin näin. Ja vastaavia käytiin vielä sen jälkeen.

Avauduin tähän ketjuun oikeastaan kahdesta eri ongelmasta. Yksinkertaisempi ongelma oli se, että mies halusi asua kaupungissa ja minä maalla. Näin voi käydä, se on ikävää, syyllistä on turha osoitella ja ero on hyvä ratkaisu.

Toinen puoli oli sitten se, mitä yhteisten seiniemme sisällä tapahtui, ja se on paljon vaikeampi asia käsitellä edelleen. Hiippailin yhteisessä kodissamme kuin vieras. Se, että olin paljon pois kotoa, oli mieheni mielestä vain hyvä asia, koska hän halusi olla paljon yksin eikä seurassani viihtynyt. Olin kuin työntekijä, jonka tehtäviin sisältyi ruokahuolto, siivoilu ja pois jaloista pysyminen. Sanomista tuli heti, jos näissä lipsuin. Ero tuntuikin lopulta kummallisen paljon työsuhteen päättämiseltä.

Hyvä, ap, kun tänne vastasit vielä ja kerroit nykyelämästäsi. Kaikkea hyvää sulle.

Ps.tekisipä muutkin ap:t näin, että palaisivat kertomaan, mitä kuuluu. Minä ainakin toivoisin kuulevani aina vielä aloittajien "jatkotarinankin",

Klikkasin tämän auki siinä toivossa, että kysyjä olisi ollut Marinisti :), anteeksi ap, tsemppiä!

Mä tässä myös eroa mietin. Suhteemme on niin monimutkainen, että mietin mitä ihmettä tässä olen.

Olen itse alkoholisti, tosin hoidan sitä ja käyn terapiassa. Olen myös läheisriippuvainen ja muutenkin hyvin traumatisoitunut ihminen.

Mies on avoliitossa, alkoholisti, tekee viikot reissutyötä, maine naistenmiehenä.

Tapaamme noin kaksi kertaa kuukaudessa ja elämme silloin kuin parisuhteessa. Riitelimme edellispäivänä ja tämän jälkeen päätin, että nyt riittää. Jatkan tätä pettämissuhdetta ja jäädytän kaikki tunteeni tuota idioottia kohtaan. Hän saa täällä käydä, mutta alan etsimään itselleni miestä, joka kunnioittaa minua ja haluaa olla vain kanssani. On ns. yhden naisen mies ja haluaa jakaa elämänsä kanssani. Mahdollisesti perustaa myös perheen.

Vierailija kirjoitti:

Mä tässä myös eroa mietin. Suhteemme on niin monimutkainen, että mietin mitä ihmettä tässä olen.

Olen itse alkoholisti, tosin hoidan sitä ja käyn terapiassa. Olen myös läheisriippuvainen ja muutenkin hyvin traumatisoitunut ihminen.

Mies on avoliitossa, alkoholisti, tekee viikot reissutyötä, maine naistenmiehenä.

Tapaamme noin kaksi kertaa kuukaudessa ja elämme silloin kuin parisuhteessa. Riitelimme edellispäivänä ja tämän jälkeen päätin, että nyt riittää. Jatkan tätä pettämissuhdetta ja jäädytän kaikki tunteeni tuota idioottia kohtaan. Hän saa täällä käydä, mutta alan etsimään itselleni miestä, joka kunnioittaa minua ja haluaa olla vain kanssani. On ns. yhden naisen mies ja haluaa jakaa elämänsä kanssani. Mahdollisesti perustaa myös perheen.

Lähti liian aikaisin

Eli kun eroon on valmis niin sen tekee. Aloittaja itse on sen tehnyt ja nätisti näköjään meni. Tuo on hyvä kuulla. Ihailen, kuinka päättäväisesti pidit puolia omista tarpeistasi ja haluista. Hienoa!!