Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mistä saan voimaa erota?
Kertokaa ihmeessä, mistä saan voimaa puskea eron läpi?
Mieheni ei ole alkoholisti, väkivaltainen tai krooninen pettäjä. Oloni on kuitenkin kamalan epävarma hänen kanssaan. Hän on tosi tarkka omista tarpeistaan, rahoistaan ja omaisuudestaan, kun taas minä olisin enemmän me-henkinen.
Olemme eläneet vuosia elämää, jollaista mies haluaa elää, niin että minä olen maksanut siitä kiltisti puolet. Kun vuosi sitten rupesin puhumaan omista tarpeistani, kaikki mahdolliset yhteiset vaihtoehdot punniten, sain kylmää vettä niskaan ja kävi selväksi, ettei häntä kiinnosta osallistua. Minun hyvinvointini ei ole hänelle prioriteetti. Kylmä hymy huulillaan hän vinoili mm. säästöjeni vähyydestä, kun mietin että voisinko rahoittaa unelmani yksin. Ja tottahan tuo, säästöjä ei ole juuri kertynyt, koska minulle tulee kovin kalliiksi elää hänen haluamaansa elämää.
Silti rakkaus ei vaan kuole, en haluaisi satuttaa häntä tai myöntää, ettei yhteistä tulevaisuutta ole. Laitoin kuitenkin juuri hakemuksen vetämään vuokra-asuntoyhtiölle, ja sydäntä kylmää. En tiedä yhtään, miten viedä ero läpi. Hän on ihana ihminen, mutta kamalan itsekäs ja välillä ilkeäkin puolisona.
Miten tästä selviää?
Kommentit (157)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi mukava kuulla ap:n miehen näkemys heidän suhteestaan. Nyt meillä on vain ap:n versio.
Sain sellaisen vaikutelman, että ap ei ole missään vaiheessa avioliittoa kokonaan ollutkaan osa sitä, vaan on pitänyt yllä "intohimoista elämäntapaansa" kotipaikkakunnallaan (?), jossa on läheiset ja tämä "harrastus". Rahat on myös pidetty tiukasti erillään ja nyt ap on uhri ja kärsijä kamalan narsistisen miehensä kynsissä. Miehen pisteliäät kommentit ovat tosiasiassa vain osoitus siitä, miten musertavan loukkaavaa hänelle on ollut se, että ap onkin aina ollut vain toinen jalka liitossa ja toinen jossain muualla.
Luulen, että ap:n on paras lähteäkin kiillottelemaan uhrin sädekehäänsä, koska vaikka mies sureekin liiton loppumista (ja sitä, että se ei ilmeisesti koskaan oikein alkanutkaan?), niin hänellä on kuitenkin mahdollisuus löytää vielä sellainen kumppani, joka uskaltaa oikeasti lähteä täysillä mukaan. Toivottavasti ap:n mies vain itse vielä uskaltaa tämän jälkeen yrittää....
Taisi osua sulle omaan nilkkaan kun noin voimakkaan tunnekuohun herätti ja noin hyvin tunnut tietävän myös miehen tilanteen.
On pelkästään hyvä varsinkin tässä tilanteessa, että ap:lla on läheisiä ihmissuhteita myös muihin kuin omaan mieheen. Olisiko hänen pitänyt katkaista ne. Menneet vuodet on eletty miehen ehdoilla ja ap pienempituloisena on maksanut siitä ison hinnan monessakin mielessä. Ehkä hänen on aika tehdä vihdoin ratkaisuja myös omien toiveidensa mukaisesti.
No enpä tiedä miehen tilannetta, sehän se juuri onkin. Nuo tiedot arvailin ap:n tekstistä.
Mikä taisi osua omaan nilkkaan ja missä mielessä? Olen itse avioliitossa, joka on kestänyt jo 28 vuotta. Arvaan kyllä, että ap:n liitto päättyy eroon ja ap on se, joka saa sympatiat. Mutta asioissa on kuitenkin aina kaksi puolta. Ap:n tekstin perusteella näyttää siltä, että häntä ei ehkä ole tarkoitettu parisuhteeseen lainkaan (itsekkyyden vuoksi) ja toivoin vain miehelle uutta kumppania, ja rohkeutta yrittää vielä.
Kaikki liitot muuten päättyvät (kuoleman tai eron kautta) ositukseen ja siihen, että toinen maksaa köyhemmälle tasinkoa. Ei ap varmaan ihan tyhjän päälle jää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi mukava kuulla ap:n miehen näkemys heidän suhteestaan. Nyt meillä on vain ap:n versio.
Sain sellaisen vaikutelman, että ap ei ole missään vaiheessa avioliittoa kokonaan ollutkaan osa sitä, vaan on pitänyt yllä "intohimoista elämäntapaansa" kotipaikkakunnallaan (?), jossa on läheiset ja tämä "harrastus". Rahat on myös pidetty tiukasti erillään ja nyt ap on uhri ja kärsijä kamalan narsistisen miehensä kynsissä. Miehen pisteliäät kommentit ovat tosiasiassa vain osoitus siitä, miten musertavan loukkaavaa hänelle on ollut se, että ap onkin aina ollut vain toinen jalka liitossa ja toinen jossain muualla.
Luulen, että ap:n on paras lähteäkin kiillottelemaan uhrin sädekehäänsä, koska vaikka mies sureekin liiton loppumista (ja sitä, että se ei ilmeisesti koskaan oikein alkanutkaan?), niin hänellä on kuitenkin mahdollisuus löytää vielä sellainen kumppani, joka uskaltaa oikeasti lähteä täysillä mukaan. Toivottavasti ap:n mies vain itse vielä uskaltaa tämän jälkeen yrittää....
Taisi osua sulle omaan nilkkaan kun noin voimakkaan tunnekuohun herätti ja noin hyvin tunnut tietävän myös miehen tilanteen.
On pelkästään hyvä varsinkin tässä tilanteessa, että ap:lla on läheisiä ihmissuhteita myös muihin kuin omaan mieheen. Olisiko hänen pitänyt katkaista ne. Menneet vuodet on eletty miehen ehdoilla ja ap pienempituloisena on maksanut siitä ison hinnan monessakin mielessä. Ehkä hänen on aika tehdä vihdoin ratkaisuja myös omien toiveidensa mukaisesti.
No enpä tiedä miehen tilannetta, sehän se juuri onkin. Nuo tiedot arvailin ap:n tekstistä.
Mikä taisi osua omaan nilkkaan ja missä mielessä? Olen itse avioliitossa, joka on kestänyt jo 28 vuotta. Arvaan kyllä, että ap:n liitto päättyy eroon ja ap on se, joka saa sympatiat. Mutta asioissa on kuitenkin aina kaksi puolta. Ap:n tekstin perusteella näyttää siltä, että häntä ei ehkä ole tarkoitettu parisuhteeseen lainkaan (itsekkyyden vuoksi) ja toivoin vain miehelle uutta kumppania, ja rohkeutta yrittää vielä.
Kaikki liitot muuten päättyvät (kuoleman tai eron kautta) ositukseen ja siihen, että toinen maksaa köyhemmälle tasinkoa. Ei ap varmaan ihan tyhjän päälle jää...
Missä kohdin näet itsekkyyttä? Siinäkö että hän säilytti harrastukset ja ihmissuhteet kotipaikkakunnallaan? Mielestäni se ei ole itsekkyyttä.
Kaikki liitot eivät pääty kuolemaan tai ositukseen. Varsin yleinen vaihtoehto on joko avoliiton päättyminen tai avioliiton jossa on tehty avioehto päättyminen jolloin ei tehdä ositusta vaan säilytetään olemassa olevat omsitussuhteet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi mukava kuulla ap:n miehen näkemys heidän suhteestaan. Nyt meillä on vain ap:n versio.
Sain sellaisen vaikutelman, että ap ei ole missään vaiheessa avioliittoa kokonaan ollutkaan osa sitä, vaan on pitänyt yllä "intohimoista elämäntapaansa" kotipaikkakunnallaan (?), jossa on läheiset ja tämä "harrastus". Rahat on myös pidetty tiukasti erillään ja nyt ap on uhri ja kärsijä kamalan narsistisen miehensä kynsissä. Miehen pisteliäät kommentit ovat tosiasiassa vain osoitus siitä, miten musertavan loukkaavaa hänelle on ollut se, että ap onkin aina ollut vain toinen jalka liitossa ja toinen jossain muualla.
Luulen, että ap:n on paras lähteäkin kiillottelemaan uhrin sädekehäänsä, koska vaikka mies sureekin liiton loppumista (ja sitä, että se ei ilmeisesti koskaan oikein alkanutkaan?), niin hänellä on kuitenkin mahdollisuus löytää vielä sellainen kumppani, joka uskaltaa oikeasti lähteä täysillä mukaan. Toivottavasti ap:n mies vain itse vielä uskaltaa tämän jälkeen yrittää....
Taisi osua sulle omaan nilkkaan kun noin voimakkaan tunnekuohun herätti ja noin hyvin tunnut tietävän myös miehen tilanteen.
On pelkästään hyvä varsinkin tässä tilanteessa, että ap:lla on läheisiä ihmissuhteita myös muihin kuin omaan mieheen. Olisiko hänen pitänyt katkaista ne. Menneet vuodet on eletty miehen ehdoilla ja ap pienempituloisena on maksanut siitä ison hinnan monessakin mielessä. Ehkä hänen on aika tehdä vihdoin ratkaisuja myös omien toiveidensa mukaisesti.
No enpä tiedä miehen tilannetta, sehän se juuri onkin. Nuo tiedot arvailin ap:n tekstistä.
Mikä taisi osua omaan nilkkaan ja missä mielessä? Olen itse avioliitossa, joka on kestänyt jo 28 vuotta. Arvaan kyllä, että ap:n liitto päättyy eroon ja ap on se, joka saa sympatiat. Mutta asioissa on kuitenkin aina kaksi puolta. Ap:n tekstin perusteella näyttää siltä, että häntä ei ehkä ole tarkoitettu parisuhteeseen lainkaan (itsekkyyden vuoksi) ja toivoin vain miehelle uutta kumppania, ja rohkeutta yrittää vielä.
Kaikki liitot muuten päättyvät (kuoleman tai eron kautta) ositukseen ja siihen, että toinen maksaa köyhemmälle tasinkoa. Ei ap varmaan ihan tyhjän päälle jää...
Missä kohdin näet itsekkyyttä? Siinäkö että hän säilytti harrastukset ja ihmissuhteet kotipaikkakunnallaan? Mielestäni se ei ole itsekkyyttä.
Kaikki liitot eivät pääty kuolemaan tai ositukseen. Varsin yleinen vaihtoehto on joko avoliiton päättyminen tai avioliiton jossa on tehty avioehto päättyminen jolloin ei tehdä ositusta vaan säilytetään olemassa olevat omsitussuhteet.
No jos oma puoliso viettäisi joka päivä noin paljon pois kotoa, niin en kyllä tiedä jaksaisi jo katsella. Siihen työt ja muut pakolliset päälle, niin missä välissä sitä yhteistä aikaa on?
Mikä on niin tärkeää että pitää 7 kertaa viikossa ajella ympäri kyliä ja luuhata ties missä? Voisitko avata?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi mukava kuulla ap:n miehen näkemys heidän suhteestaan. Nyt meillä on vain ap:n versio.
Sain sellaisen vaikutelman, että ap ei ole missään vaiheessa avioliittoa kokonaan ollutkaan osa sitä, vaan on pitänyt yllä "intohimoista elämäntapaansa" kotipaikkakunnallaan (?), jossa on läheiset ja tämä "harrastus". Rahat on myös pidetty tiukasti erillään ja nyt ap on uhri ja kärsijä kamalan narsistisen miehensä kynsissä. Miehen pisteliäät kommentit ovat tosiasiassa vain osoitus siitä, miten musertavan loukkaavaa hänelle on ollut se, että ap onkin aina ollut vain toinen jalka liitossa ja toinen jossain muualla.
Luulen, että ap:n on paras lähteäkin kiillottelemaan uhrin sädekehäänsä, koska vaikka mies sureekin liiton loppumista (ja sitä, että se ei ilmeisesti koskaan oikein alkanutkaan?), niin hänellä on kuitenkin mahdollisuus löytää vielä sellainen kumppani, joka uskaltaa oikeasti lähteä täysillä mukaan. Toivottavasti ap:n mies vain itse vielä uskaltaa tämän jälkeen yrittää....
Taisi osua sulle omaan nilkkaan kun noin voimakkaan tunnekuohun herätti ja noin hyvin tunnut tietävän myös miehen tilanteen.
On pelkästään hyvä varsinkin tässä tilanteessa, että ap:lla on läheisiä ihmissuhteita myös muihin kuin omaan mieheen. Olisiko hänen pitänyt katkaista ne. Menneet vuodet on eletty miehen ehdoilla ja ap pienempituloisena on maksanut siitä ison hinnan monessakin mielessä. Ehkä hänen on aika tehdä vihdoin ratkaisuja myös omien toiveidensa mukaisesti.
No enpä tiedä miehen tilannetta, sehän se juuri onkin. Nuo tiedot arvailin ap:n tekstistä.
Mikä taisi osua omaan nilkkaan ja missä mielessä? Olen itse avioliitossa, joka on kestänyt jo 28 vuotta. Arvaan kyllä, että ap:n liitto päättyy eroon ja ap on se, joka saa sympatiat. Mutta asioissa on kuitenkin aina kaksi puolta. Ap:n tekstin perusteella näyttää siltä, että häntä ei ehkä ole tarkoitettu parisuhteeseen lainkaan (itsekkyyden vuoksi) ja toivoin vain miehelle uutta kumppania, ja rohkeutta yrittää vielä.
Kaikki liitot muuten päättyvät (kuoleman tai eron kautta) ositukseen ja siihen, että toinen maksaa köyhemmälle tasinkoa. Ei ap varmaan ihan tyhjän päälle jää...
Missä kohdin näet itsekkyyttä? Siinäkö että hän säilytti harrastukset ja ihmissuhteet kotipaikkakunnallaan? Mielestäni se ei ole itsekkyyttä.
Kaikki liitot eivät pääty kuolemaan tai ositukseen. Varsin yleinen vaihtoehto on joko avoliiton päättyminen tai avioliiton jossa on tehty avioehto päättyminen jolloin ei tehdä ositusta vaan säilytetään olemassa olevat omsitussuhteet.
Kyseessä on asuinpaikka 40 km:n päässä nykyisestä. Olen ajellut sinne harrastuksen ja lähipiirin vuoksi 7 vuoden ajan 5-7 kertaa viikossa
Tai sanoisi edes, että pistetään asunto myyntiin ja lähdetään etsimään sopivaa lähempää tätä paikkakuntaa, jottei minun tarvitsisi ajella niin pitkää matkaa joka päivä
kaikilla menee harrastusmatkoihin oma aikansa (minulla 8-9 h viikossa ja parisataa euroa bensoihin) ja oikeastaan koko harrastukseni (koko elämäni kestänyt intohimo ja elämäntapa)
Tuossa nuo ap:n itse antamat speksit.
Puhuin vain avioliitosta, en avoliitosta, ja tiedän, että avioehto muuttaa tilanteen (en vain nyt halunnut viedä juttua siitä keskustelemiseen).
Kun nyt tarkemmin mietin, niin näyttää siltä, että ap:n ”harrastus” saattaisi olla esim. ratsastus, huoh. Siinä tapauksessa en kyllä näe liitolla enää olevan mahdollisuuksia. Lapsista ei ole puhuttu mitään, eli niitä ei ilmeisesti ole, enkä ihmettele. Kaikki tietävät nämä naiset, joille eläimet ovat se suurin intohimo. Toivottavasti olen väärässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen ivallisuus, vähättely ja elämän omiminen vain itselleen on jo riittävän hyvä syy erota.
Tilanne ei parane. Ja vaikka rakkautta onkin, niin parempi lähteä elämään omaa elämää.
Minusta avioliitto on nimenomaan sitä että eletään yhdessä.
Ei sinä, minä vaan me.
Vierailija kirjoitti:
Raamatun mukaan jos nainen eroaa miehestään niin nainen on kivitettävä.
Lisäksi naisen paikka on nyrkin ja hellan välissä. Vanhan kansan viisaus.
Onneksi "vanha kansa"alkaa olla kuollut ja kuopattu. Nykyisin puhaltaa uudet tuulet ja hyvä niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse googletin miten avioerota, aina vaikeina aikoina, kun toinen dokaa ja valehtelee.
Korvissani kaikuu läheisen tiesit kyllä mitä saat.
Olen ajatellut olevani tämän saman kanssa naimisissa loppuun asti.
Mentiin niin äkkiä naimisiin että kaverit nauroi, ei kestä. Kestää kestää!
Vierailija kirjoitti:
Olisi mukava kuulla ap:n miehen näkemys heidän suhteestaan. Nyt meillä on vain ap:n versio.
Sain sellaisen vaikutelman, että ap ei ole missään vaiheessa avioliittoa kokonaan ollutkaan osa sitä, vaan on pitänyt yllä "intohimoista elämäntapaansa" kotipaikkakunnallaan (?), jossa on läheiset ja tämä "harrastus". Rahat on myös pidetty tiukasti erillään ja nyt ap on uhri ja kärsijä kamalan narsistisen miehensä kynsissä. Miehen pisteliäät kommentit ovat tosiasiassa vain osoitus siitä, miten musertavan loukkaavaa hänelle on ollut se, että ap onkin aina ollut vain toinen jalka liitossa ja toinen jossain muualla.
Luulen, että ap:n on paras lähteäkin kiillottelemaan uhrin sädekehäänsä, koska vaikka mies sureekin liiton loppumista (ja sitä, että se ei ilmeisesti koskaan oikein alkanutkaan?), niin hänellä on kuitenkin mahdollisuus löytää vielä sellainen kumppani, joka uskaltaa oikeasti lähteä täysillä mukaan. Toivottavasti ap:n mies vain itse vielä uskaltaa tämän jälkeen yrittää....
Joku ap:n miehen veriveli puhuu mustaa valkoiseksi. 👎.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse googletin miten avioerota, aina vaikeina aikoina, kun toinen dokaa ja valehtelee.
Korvissani kaikuu läheisen tiesit kyllä mitä saat.
Olen ajatellut olevani tämän saman kanssa naimisissa loppuun asti.
Mentiin niin äkkiä naimisiin että kaverit nauroi, ei kestä. Kestää kestää!
Avioero on oma asiasi, ei muiden.
Kukaan ei ole vastuussa toisen tekemästä huonosta kohtelusta. Sinähän olet tehnyt parhaasi, toinen ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raamatun mukaan jos nainen eroaa miehestään niin nainen on kivitettävä.
Lisäksi naisen paikka on nyrkin ja hellan välissä. Vanhan kansan viisaus.
Onneksi "vanha kansa"alkaa olla kuollut ja kuopattu. Nykyisin puhaltaa uudet tuulet ja hyvä niin.
Kiitos kun lainasit poistetun viestin. Nyt se on taas näkyvillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ero kirjoitti:
Silti rakkaus ei vaan kuole, en haluaisi satuttaa häntä tai myöntää, ettei yhteistä tulevaisuutta ole. Laitoin kuitenkin juuri hakemuksen vetämään vuokra-asuntoyhtiölle, ja sydäntä kylmää. En tiedä yhtään, miten viedä ero läpi. Hän on ihana ihminen, mutta kamalan itsekäs ja välillä ilkeäkin puolisona.
Millä tavoin hän sitten on ihana, jos kerran on kamalan itsekäs ja ilkeäkin?
menee se toistepäinkin,tuo toisen elämän rahoittaminen. Usein mies katsoo vierestä kun perheen rahat valuvat sisustustyynyihin, verhoihin, puutarhaistutuksiin, lukemattomiin jumppiin, typeriin massa-lomiin (seurataan mitö muut tekee) jne. Jos sitten mies hankkii omilla rahoillaan jotain omia harrastusvälineitä tulee lunta tupaan. Kun naisen harrastukset ovat perhettä varten ja yhteisiä mutta miehen vain ja ainoastaan miestä varten. Ero on hyvä ratkaisu, on harrastusvälineet kunnossa, tuvassa rauha, lapset onnellisia ja tyttöystävä ymmärtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ero kirjoitti:
Jo tuo asuntohakemuksen kirjoittaminen oli konkreettisin askel, minkä olen tähän mennessä ottanut. Voin fyysisesti pahoin, kun sitä naputtelin.
Kyseessä on asuinpaikka 40 km:n päässä nykyisestä. Olen ajellut sinne harrastuksen ja lähipiirin vuoksi 7 vuoden ajan 5-7 kertaa viikossa, maksaen yksin auton ja kaikki siihen liittyvät kulut. Lisäksi ennen koronaa kuljin työmatkaa 45 min / suunta, nyt etäilen onneksi. Tuolla haluaisin tietysti asua.
Ensin ehdotin, että muutetaan vähän lähemmäksi, 10 kilsaakin auttaisi paljon. Ei käynyt, pitää olla kaupungin sykkeessä. Sitten ehdotin, että kun sinä kerran viihdyt tässä kaupunkiasunnossa, pidetään tämä, mutta hankitaan vapaa-ajan asunto /mökki, ja löysin ihan täydellisen ehdokkaankin siihen. Mies on usein itsekin miettinyt, että mökki kohtuumatkan päässä olisi kiva.
Tälle mies nauroi, että hän ei kaupungista lähde eikä tuollaiseen osallistu, hanki loma-asunto ihan vapaasti tai vaikka vuokraa, kyllä hän tulee sitten grillaamaan. Jatkoi, että pitää kuitenkin silmät kiinni, kun kuitenkin sisustan niin rumasti sen. Paitsi että ai niin, eihän minulla ole edes varaa, koska olen niin huono rahankäyttäjäkin vielä.
Hei haloo!!! Mitä vielä mietit??? Huomenna heti eropaperit vetämään! En katselisi/kuuntelisi tuollaista äijää enää hetkeäkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi mukava kuulla ap:n miehen näkemys heidän suhteestaan. Nyt meillä on vain ap:n versio.
Sain sellaisen vaikutelman, että ap ei ole missään vaiheessa avioliittoa kokonaan ollutkaan osa sitä, vaan on pitänyt yllä "intohimoista elämäntapaansa" kotipaikkakunnallaan (?), jossa on läheiset ja tämä "harrastus". Rahat on myös pidetty tiukasti erillään ja nyt ap on uhri ja kärsijä kamalan narsistisen miehensä kynsissä. Miehen pisteliäät kommentit ovat tosiasiassa vain osoitus siitä, miten musertavan loukkaavaa hänelle on ollut se, että ap onkin aina ollut vain toinen jalka liitossa ja toinen jossain muualla.
Luulen, että ap:n on paras lähteäkin kiillottelemaan uhrin sädekehäänsä, koska vaikka mies sureekin liiton loppumista (ja sitä, että se ei ilmeisesti koskaan oikein alkanutkaan?), niin hänellä on kuitenkin mahdollisuus löytää vielä sellainen kumppani, joka uskaltaa oikeasti lähteä täysillä mukaan. Toivottavasti ap:n mies vain itse vielä uskaltaa tämän jälkeen yrittää....
Taisi osua sulle omaan nilkkaan kun noin voimakkaan tunnekuohun herätti ja noin hyvin tunnut tietävän myös miehen tilanteen.
On pelkästään hyvä varsinkin tässä tilanteessa, että ap:lla on läheisiä ihmissuhteita myös muihin kuin omaan mieheen. Olisiko hänen pitänyt katkaista ne. Menneet vuodet on eletty miehen ehdoilla ja ap pienempituloisena on maksanut siitä ison hinnan monessakin mielessä. Ehkä hänen on aika tehdä vihdoin ratkaisuja myös omien toiveidensa mukaisesti.
No enpä tiedä miehen tilannetta, sehän se juuri onkin. Nuo tiedot arvailin ap:n tekstistä.
Mikä taisi osua omaan nilkkaan ja missä mielessä? Olen itse avioliitossa, joka on kestänyt jo 28 vuotta. Arvaan kyllä, että ap:n liitto päättyy eroon ja ap on se, joka saa sympatiat. Mutta asioissa on kuitenkin aina kaksi puolta. Ap:n tekstin perusteella näyttää siltä, että häntä ei ehkä ole tarkoitettu parisuhteeseen lainkaan (itsekkyyden vuoksi) ja toivoin vain miehelle uutta kumppania, ja rohkeutta yrittää vielä.
Kaikki liitot muuten päättyvät (kuoleman tai eron kautta) ositukseen ja siihen, että toinen maksaa köyhemmälle tasinkoa. Ei ap varmaan ihan tyhjän päälle jää...
Missä kohdin näet itsekkyyttä? Siinäkö että hän säilytti harrastukset ja ihmissuhteet kotipaikkakunnallaan? Mielestäni se ei ole itsekkyyttä.
Kaikki liitot eivät pääty kuolemaan tai ositukseen. Varsin yleinen vaihtoehto on joko avoliiton päättyminen tai avioliiton jossa on tehty avioehto päättyminen jolloin ei tehdä ositusta vaan säilytetään olemassa olevat omsitussuhteet.
No jos oma puoliso viettäisi joka päivä noin paljon pois kotoa, niin en kyllä tiedä jaksaisi jo katsella. Siihen työt ja muut pakolliset päälle, niin missä välissä sitä yhteistä aikaa on?
Mikä on niin tärkeää että pitää 7 kertaa viikossa ajella ympäri kyliä ja luuhata ties missä? Voisitko avata?
Miten kukaan jaksaa olla naimisissa sun kanssa?
Pelosta vai tottumuksesta?
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että miehesi tunteet sinua kohtaan eivät ole enää kunnossa. Ei noin epäkunnioittavasti toimita, jos toista rakastetaan. Hän vaikuttaa myös pitävän sinua itsestäänselvyytenä.
Johdattele teidät rauhassa rehelliseen keskusteluun. Kysele häneltä, onko hän onnellinen suhteessanne, millä tavoin hän sinua rakastaa, kokeeko että annatte rakkautta toisillenne toisen toivomilla tavoilla, kiinnostaako häntä mitä sinä tunnet ja ajattelet elämästänne, kiinnostaako häntä kuulla, että sinusta tuntuu että olet jäänyt vaille välittämistä noissa kertomissasi asioissa. Jos keskustelut eivät mene toivomaasi suuntaan, älä tee kompromisseja. Sano, että tällainen ei ole sitä, mitä haluat.
Älä valmistele eron käytännöntoimia selän takana. Se on monella tavalla väärin.
Ap ei ole velkaa miehelle mitään ja voi vapaasti elää omaa elämäänsä. He ovat jo keskustelleet tulevaisuudesta ja ap:n tarpeista.
Öö..
Siis tuommosta paskaa etkä vielä ole lähtenyt?!
Mikä teitä fiksuja naisia vaivaa! Katso ihana vuokra-asunto ja lähde. Yksi elämä.
Mä sanoin tänään jäähyväiset yhdelle tärkeälle ihmiselle. Jätän hänet taakseni ja siirryn eteenpäin. Kipeää teki ja olen itkenyt. Muuta vaihtoehtoa ei kuitenkaan ollut. Pelotti etukäteen miten hän suhtautuisi mutta ainakin tähän saakka mennyt hyvin.
Alue: Aihe vapaa
Taisi osua sulle omaan nilkkaan kun noin voimakkaan tunnekuohun herätti ja noin hyvin tunnut tietävän myös miehen tilanteen.
On pelkästään hyvä varsinkin tässä tilanteessa, että ap:lla on läheisiä ihmissuhteita myös muihin kuin omaan mieheen. Olisiko hänen pitänyt katkaista ne. Menneet vuodet on eletty miehen ehdoilla ja ap pienempituloisena on maksanut siitä ison hinnan monessakin mielessä. Ehkä hänen on aika tehdä vihdoin ratkaisuja myös omien toiveidensa mukaisesti.