Yliopistosta valmistuneet: kaduttaako opintolainan ottaminen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen pian valmistumassa ja kaduttaa koska ala jolle niin kovasti halusin osoittautui viimeistään opintojen loppuvaiheessa vääräksi. En sitten enää kehdannut heti vaihtaakaan kun en edelleenkään täysin tiedä mitä haluaisin tehdä ja on kiire valmistua tavoiteajassa jotta saa opintolainahyvityksen.

Varmasti riippuu siis keneltä kysyy. Jos ala työllistävä ja tuntuu omalta, opintolainaan on helppo suhtautua "hyvänä sijoituksena tulevaisuutta varten". Jos taas kysyy alansa väärin valinneelta ja koko laina näyttää menevän ulosottoon, vastaus voi olla päinvastainen. Toisaalta jos tietää ettei tule todennäköisesti alavalinnallaan koskaan saavuttamaan mitään matkustelua yms. sallivaa elintasoa, opintolaina voi olla jopa koko elämän ainoa mahdollisuus siihen. Monet nuorista eivät muutenkaan enää saavuta vanhempiensa tulotasoa ja varmoja koko loppuelämän kestäviä työsuhteita.

Varmaan parhain tilanne on jos lainan ottaminen/ottamatta jättäminen on ollut täysin oma valinta ilman ulkopuolista painostusta (oma lähipiiri, yhteiskunta),koska eniten ainakin itseäni kaduttavat ne pieleen menneet elämän valinnat, jotka on tehnyt pakosta tai "pakosta".

Itse kuulun sukupolveen, joka halusi opiskella ilman lainaa ja tehdä töitä juuri siksi, että meidän vanhempamme joutuivat edelleen usein tekemään sitä mitä nyt sit sai tehdä. Meidän lapset ovat kasvaneet siihen samaan itsensä arvostamiseen ja oman tiensä löytämisen kulttuuriin, joka me itsellemme rakennettiin ja siihen, että omat rahat tienataan samalla kun nautitaan elämästä. Sit on tää haahuileva sukupolvi, jotka joko putoavat kyydistä tai elävät valtion rahoilla vaikka opiskelevat, etsivät itseään vielä kolmekymppisenäkin. Outo ajatus, surullistakin. Millaiset vanhemmat teillä oli? Ja millaisen mallin he olivat saaneet? Ja missä välissä tää sukupolvi ehti syntyä niin erilaiseksi? Laman aikaanko?

Mikä ihmeen haahuileca sukupolvi?

Milloin ei opintolainaa ole tarvittu?

Olisko haahuileva? Ja opintolainaa ei ole tarvittu kuin pienelle ryhmälle koskaan (ennen tätä). Täälläkin porukka ei tarvitse lainaa opintoihinsa vaan haalii ”ilmaista rahaa” sijoittaakseen sen. Kertoo ihmisestä todella paljon, jos systeemiä käytetään vain siksi, että se on kivaa.

Otin opintojen aikana lainaa opintolainahyvitykseen oikeuttavan maksimimäärän (18 000 €) ja laitoin sen lähes kokonaan ASP-tilille. Näin menetellen pääsin heti valmistuttuani (ja töitä saatuani) ostamaan ensiasuntoni. Valtio maksoi valmistumisen jälkeen opintolainahyvityksen, joten velkaa opintolainasta jäi lopulta muistaakseni n. 14 000 €. Ei ole kaduttanut.

Vierailija kirjoitti:

"Mutta entä jos ei onnistukaan työllistymään opintojen jälkeen? Mitä tapahtuu, jos ei ole rahaa lyhentää lainaa edes pienellä summalla?

Ensimmäinen hätäapu on Kelan myöntämä korkoavustus. Korkoavustus kattaa opintolainan korot ja muut lainanhoitokulut, jotka Kela maksaa opiskelijan puolesta pankille esimerkiksi vuoden verran.

- Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että sinä aikana opiskelijan ei tarvitse maksaa mitään. Mutta tämäkin päättyy aikanaan, sanoo Kelan etuuspalveluiden vastaava suunnittelija Ilpo Lahtinen.

Lainanmaksua ei siis voi lykätä ikuisesti, vaikka pankit ovat yleensä joustavia lainan takaisinmaksuaikataulun ja lainalyhennyssummien suhteen.

Jos käy niin, että vähävaraisen vastavalmistuneen tilanne ei yrityksestä huolimatta parane, valtio takaa opintolainan. Tällaisissa tapauksissa Kela siis maksaa pankille opiskelijan kaikki velat, korot ja kulut. Velka ei kuitenkaan katoa, vaan lainan velkojaksi vaihtuu Kela."

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/08/31/opintovelan-takia-kenenkaan-ei…

Kyllä, nykyään myös valtio tukee sitä, että omasta elämästään ei ole mikään pakko ottaa vastuuta. Kauhulla katselen mitä näistä tulee sit ”isona”.

Vierailija kirjoitti:

Otin opintojen aikana lainaa opintolainahyvitykseen oikeuttavan maksimimäärän (18 000 €) ja laitoin sen lähes kokonaan ASP-tilille. Näin menetellen pääsin heti valmistuttuani (ja töitä saatuani) ostamaan ensiasuntoni. Valtio maksoi valmistumisen jälkeen opintolainahyvityksen, joten velkaa opintolainasta jäi lopulta muistaakseni n. 14 000 €. Ei ole kaduttanut.

Mäkin laitoin osan palkastani sivuun ja valmistuttuani asuin vuoden vuokralla töissä käydessäni. Sit ostin oman kodin, omilla rahoilla, en toisten. Kukin tietysti tavallaan, mutta oudoksi on mennyt, kun siitä ollaan ylpeitä, että tukijärjestelmä kantaa.

ainoastaan tulevien lääkäreiden, jurustien, ja varmoille aloiille opiskelevien kaannattaa ottaa lainaa (jos tarvii), mut eiköhän nuo tyypit ole perheistä joissa ei tarvii ottaa lainaa, ainakin itse tuntemani DI:t, KTM, jne kaikki perheistä joissa annetaan omistus kaksiot kaikille lapsille 18v synttärinä että saa asua opiskeluajat avopuolisoiden kanssa siellä ja sit se myydään ja lapsen tilille rahat. Autot ym maksaa isä. Lainan sijaan he kerryttää osakesalkkua. Toiset velkaantuu, nämä rikastuu opiskeluvuosina.

mut mieti taidealoille, tai joku lähihoitajakoulu, tuleva palkka 1500e/kk ei siitä makseta mitään. Taidealat, humanistit ei ehkä välttämättä saa töitä valmistumisen jälkeen kuin pätkätöitä.

Otin opintolainaa, sillä se on periaatteessa ilmainen laina. Korkoprosentti tällä hetkellä 0.02%. Se auttoi itsenäistymään kun pystyi matkustamaan ja ei se summa kuitenkaan päätä huimaa, muistaakseni 4000e vuodessa. Ekan lainan törsäsin reissuun ja kalliiseen kameraan (joka käytän vielä näin 10 vuoden jälkeen). Tajusin aika nopeasti kuitenkin, ettei töräsily kannata ja loput lainoista käytin paljon järkevämmin, esim. "palkkana" kun olin palkattomissa harjoitteluissa. Koen, että lainat opetti paljon rahankäytöstä.

Nykyään lainat myös motivoi valmistumaan ajoissa. En muista, että omana aikanani olisi ollut mitään "anteeksiantoja" jos valmistuit ajallaan, mutta nykyään Kela hyvittää osan lainasta jos valmistuu määräajassa.

Takaisinmaksu on myös ollut todella joustavaa. Maksan 140e kuukaudessa ja takaisinmaksu alkoi 2 vuotta valmistumisen jälkeen, joten hyvin ehti työllistyä ja tienatakkin hetken ennen kun piti alkaa maksamaan takakisin.

Suurin osa ihmisistä joutuu ottamaan lainaa jossain vaiheessa elämää, esim asuntoa tai autoa varten. Itse koen, että opin paljon lainaehdoista, koroista ja muusta opintolainan kautta, jolloin pystyin fiksusti kilpailuttamaan asuntolainan kun sen aika tuli. Olisi ollut pelottavaa ensimmäistä kertaa ikinä miettiä laina-asioita kun summat ja korot olivat päätähuimaavia verrattuna opintolainaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen pian valmistumassa ja kaduttaa koska ala jolle niin kovasti halusin osoittautui viimeistään opintojen loppuvaiheessa vääräksi. En sitten enää kehdannut heti vaihtaakaan kun en edelleenkään täysin tiedä mitä haluaisin tehdä ja on kiire valmistua tavoiteajassa jotta saa opintolainahyvityksen.

Varmasti riippuu siis keneltä kysyy. Jos ala työllistävä ja tuntuu omalta, opintolainaan on helppo suhtautua "hyvänä sijoituksena tulevaisuutta varten". Jos taas kysyy alansa väärin valinneelta ja koko laina näyttää menevän ulosottoon, vastaus voi olla päinvastainen. Toisaalta jos tietää ettei tule todennäköisesti alavalinnallaan koskaan saavuttamaan mitään matkustelua yms. sallivaa elintasoa, opintolaina voi olla jopa koko elämän ainoa mahdollisuus siihen. Monet nuorista eivät muutenkaan enää saavuta vanhempiensa tulotasoa ja varmoja koko loppuelämän kestäviä työsuhteita.

Varmaan parhain tilanne on jos lainan ottaminen/ottamatta jättäminen on ollut täysin oma valinta ilman ulkopuolista painostusta (oma lähipiiri, yhteiskunta),koska eniten ainakin itseäni kaduttavat ne pieleen menneet elämän valinnat, jotka on tehnyt pakosta tai "pakosta".

Itse kuulun sukupolveen, joka halusi opiskella ilman lainaa ja tehdä töitä juuri siksi, että meidän vanhempamme joutuivat edelleen usein tekemään sitä mitä nyt sit sai tehdä. Meidän lapset ovat kasvaneet siihen samaan itsensä arvostamiseen ja oman tiensä löytämisen kulttuuriin, joka me itsellemme rakennettiin ja siihen, että omat rahat tienataan samalla kun nautitaan elämästä. Sit on tää haahuileva sukupolvi, jotka joko putoavat kyydistä tai elävät valtion rahoilla vaikka opiskelevat, etsivät itseään vielä kolmekymppisenäkin. Outo ajatus, surullistakin. Millaiset vanhemmat teillä oli? Ja millaisen mallin he olivat saaneet? Ja missä välissä tää sukupolvi ehti syntyä niin erilaiseksi? Laman aikaanko?

Mikä ihmeen haahuileca sukupolvi?

Milloin ei opintolainaa ole tarvittu?

Olisko haahuileva? Ja opintolainaa ei ole tarvittu kuin pienelle ryhmälle koskaan (ennen tätä). Täälläkin porukka ei tarvitse lainaa opintoihinsa vaan haalii ”ilmaista rahaa” sijoittaakseen sen. Kertoo ihmisestä todella paljon, jos systeemiä käytetään vain siksi, että se on kivaa.

Olet täysin väärässä. Ilman lainaa ei ole koskaan pärjätty ellei vanhemmat sponsiro7. Opintotuki ja asumistuki on riittänyt vain asumiseen.

Tämä sukupolvi ei haahuile yhtään enempää kuin me aikanaan. Vain täti kauhistelee nykynuoria, kuten on aina kauhistellut.

eihän valtion takaus tarkoita kuitenkaan että valtio maksaisi sen nostetun velan jos et pysty itse maksamaan, vaan se peritään pois sun kaikista Kelan tuista sitten kun sun pitäisi saada niitä myöhempinä vuosina, eikö? Eli olet velkavankeudessa, ulosotossa lopun ikääsi kunnes olet suorittanut velan takaisin. NÄin ainakin joku kertoi täällä.

Vierailija kirjoitti:

Otin opintolainaa, sillä se on periaatteessa ilmainen laina. Korkoprosentti tällä hetkellä 0.02%. Se auttoi itsenäistymään kun pystyi matkustamaan ja ei se summa kuitenkaan päätä huimaa, muistaakseni 4000e vuodessa. Ekan lainan törsäsin reissuun ja kalliiseen kameraan (joka käytän vielä näin 10 vuoden jälkeen). Tajusin aika nopeasti kuitenkin, ettei töräsily kannata ja loput lainoista käytin paljon järkevämmin, esim. "palkkana" kun olin palkattomissa harjoitteluissa. Koen, että lainat opetti paljon rahankäytöstä.

Nykyään lainat myös motivoi valmistumaan ajoissa. En muista, että omana aikanani olisi ollut mitään "anteeksiantoja" jos valmistuit ajallaan, mutta nykyään Kela hyvittää osan lainasta jos valmistuu määräajassa.

Takaisinmaksu on myös ollut todella joustavaa. Maksan 140e kuukaudessa ja takaisinmaksu alkoi 2 vuotta valmistumisen jälkeen, joten hyvin ehti työllistyä ja tienatakkin hetken ennen kun piti alkaa maksamaan takakisin.

Suurin osa ihmisistä joutuu ottamaan lainaa jossain vaiheessa elämää, esim asuntoa tai autoa varten. Itse koen, että opin paljon lainaehdoista, koroista ja muusta opintolainan kautta, jolloin pystyin fiksusti kilpailuttamaan asuntolainan kun sen aika tuli. Olisi ollut pelottavaa ensimmäistä kertaa ikinä miettiä laina-asioita kun summat ja korot olivat päätähuimaavia verrattuna opintolainaan.

no on typerin ikinä kuulemani syy ottaa lainaa: "opit miten otetaan lainaa ja käytetään rahaa"?

hohhoijaa....kantapäänkautta-koulun kautta oppimista...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan samanlaisin ajatuksin. Nykyään nuoret eivät näköjään enää hyväksy, että rahaa aletaan käyttää vasta kun sitä alkaa tulla. Aikanaan oli normaalia, eikä mitenkään häiritsevää olla rahaton opiskelijana. Mutta eipä ollut velkaakaan valmistuessa, mikä oli hyvä, koska kas kummaa silloinkin oli menoja!!!

Milloin on ilman lainaa pystynyt opiskelemaan?

😂 Apua, tämä kertoo kyllä ihan kaiken. Mä olin yliopistossa 1998-2002 ja jatkotutkinnon tein 2008-20013. Ei lainaa, lainaa ottivat vain harvat. Mun vanhin lapsi opiskelee nyt ekaa vuotta yliopistossa, ei todellakaan ota lainaa, se on hänenkin mielestään merkki siitä, että ei handlaa elämäänsä.

Millä se sun lapsi elää? Tuet menee täysin asumiseen.

Ehkä sun aikana tuet oli isommat. Itse opiskelin 10 vuotta ennen sinua ja ilman lainaa pärjäsi he, joura vanhemmat tuki.

Itse opiskelin 2004-2010 ja kävin koko ajan töissä samalla. Ei silloin ollut tyypillistä ottaa lainaa, vaan sitä välteltiin ja vain pakkoraossa turvauduttiin opintolainaan. Itse halusin kuitenkin myös matkustella ja päädyin ottamaan kaikkiaan noin 5000 euron opintolainan matkoja varten ja vähän häpesinkin sitä, että silleen törsään turhaan. Mutta koen sen olleen sen arvoista näin jälkikäteen. Nyt en millään pääsisi matkustelemaan, kun on töitä ja lapsia. Maksan opintolainaa 24 e kuussa, korot on mitättömät. Nyt tonni vielä maksamatta. Ei haittaa yhtään elämää tuo opintolaina. Onneksi matkustin silloin, kun vielä pystyin.

Kannattaa omasta mielestäni ottaa, jos siitä pystyy jonkin verran myös säästämään ja rakentamaan puskuria tilille. Ei ole painanut opintolaina mieltä, tilillä nyt +30k rahaa ja velkaa taitaa olla 14k. Pitää mielen balansissa, kun samalla pystyy tekemään melkein mitä tahansa (mitä harvoin teen, mutta se tunne) ja valmistautua yllättäviin menoihin. Olen myös pystynyt tekemään fiksuja pitkäaikaishankintoja, vaikka suurin osa omaisuudestani onkin vielä ilmaista ja saatua. Ja mikä itselle on tärkeää, niin pystyn säästämään! 

Riippuu siis täysin siitä, että miten on nuorensa kasvattanut. Jos osaa rahankäytön, niin paljon positiivisia puolia.

Vierailija kirjoitti:

ainoastaan tulevien lääkäreiden, jurustien, ja varmoille aloiille opiskelevien kaannattaa ottaa lainaa (jos tarvii), mut eiköhän nuo tyypit ole perheistä joissa ei tarvii ottaa lainaa, ainakin itse tuntemani DI:t, KTM, jne kaikki perheistä joissa annetaan omistus kaksiot kaikille lapsille 18v synttärinä että saa asua opiskeluajat avopuolisoiden kanssa siellä ja sit se myydään ja lapsen tilille rahat. Autot ym maksaa isä. Lainan sijaan he kerryttää osakesalkkua. Toiset velkaantuu, nämä rikastuu opiskeluvuosina.

Oma ystäväpiirini koostuu perheistä, joissa vähintään toinen (useimmissa molemmat) vanhemmista on DI tai tekniikan tohtori. Yhdessäkään näistä opiskelemaan lähtevälle lapselle ei ole ostettu omaa asuntoa, vaan lapset ovat asuneet vuokralla - monet opiskelija-asuntolassa.

Olen itse sitä mieltä, että nykyisillä ehdoilla ei ole mitään järkeä tehdä lukukausien aikana hanttihommia siksi, että ei tarvitsisi nostaa opintolainaa. Työkokemuksen hankkiminen omalta alalta on sitten asia erikseen, koska siitä voi olla hyötyä valmistumisen jälkeen työllistymisessä.

Ihmetyttää, miten aikuiset ihmiset eivät ymmärrä mitä laina tarkoittaa. Täälläkin huudellaan että toisten rahoilla eletään. Höpö höpö, jokainen sentti maksetaan takaisin, sillä ne on LAINASSA.

Tosin aika suomalainen mentaliteetti tämä että yksin pitää pärjätä ja puurtaa ilman apuja, koska sisu.

Onneksi suurin osa oman ikäluokkani (30-35v) ihmisistä otti lainaa, samoin nykynuoret. Jos annetaan mahdollisuus apuun, ei ole mitenkään hienompaa olla ottamatta sitä apua vastaan.

Vierailija kirjoitti:

ainoastaan tulevien lääkäreiden, jurustien, ja varmoille aloiille opiskelevien kaannattaa ottaa lainaa (jos tarvii), mut eiköhän nuo tyypit ole perheistä joissa ei tarvii ottaa lainaa, ainakin itse tuntemani DI:t, KTM, jne kaikki perheistä joissa annetaan omistus kaksiot kaikille lapsille 18v synttärinä että saa asua opiskeluajat avopuolisoiden kanssa siellä ja sit se myydään ja lapsen tilille rahat. Autot ym maksaa isä. Lainan sijaan he kerryttää osakesalkkua. Toiset velkaantuu, nämä rikastuu opiskeluvuosina.

mut mieti taidealoille, tai joku lähihoitajakoulu, tuleva palkka 1500e/kk ei siitä makseta mitään. Taidealat, humanistit ei ehkä välttämättä saa töitä valmistumisen jälkeen kuin pätkätöitä.

Nykyään myös ”köyhemmille” vanhemmat ostaa asunnot, se on sitä helikopterivanhemmuutta parhaimmillaan. Vanhemmat ottaa vaikka lainaa lastensa puolesta ettei vaan lapset itse opi elämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen pian valmistumassa ja kaduttaa koska ala jolle niin kovasti halusin osoittautui viimeistään opintojen loppuvaiheessa vääräksi. En sitten enää kehdannut heti vaihtaakaan kun en edelleenkään täysin tiedä mitä haluaisin tehdä ja on kiire valmistua tavoiteajassa jotta saa opintolainahyvityksen.

Varmasti riippuu siis keneltä kysyy. Jos ala työllistävä ja tuntuu omalta, opintolainaan on helppo suhtautua "hyvänä sijoituksena tulevaisuutta varten". Jos taas kysyy alansa väärin valinneelta ja koko laina näyttää menevän ulosottoon, vastaus voi olla päinvastainen. Toisaalta jos tietää ettei tule todennäköisesti alavalinnallaan koskaan saavuttamaan mitään matkustelua yms. sallivaa elintasoa, opintolaina voi olla jopa koko elämän ainoa mahdollisuus siihen. Monet nuorista eivät muutenkaan enää saavuta vanhempiensa tulotasoa ja varmoja koko loppuelämän kestäviä työsuhteita.

Varmaan parhain tilanne on jos lainan ottaminen/ottamatta jättäminen on ollut täysin oma valinta ilman ulkopuolista painostusta (oma lähipiiri, yhteiskunta),koska eniten ainakin itseäni kaduttavat ne pieleen menneet elämän valinnat, jotka on tehnyt pakosta tai "pakosta".

Itse kuulun sukupolveen, joka halusi opiskella ilman lainaa ja tehdä töitä juuri siksi, että meidän vanhempamme joutuivat edelleen usein tekemään sitä mitä nyt sit sai tehdä. Meidän lapset ovat kasvaneet siihen samaan itsensä arvostamiseen ja oman tiensä löytämisen kulttuuriin, joka me itsellemme rakennettiin ja siihen, että omat rahat tienataan samalla kun nautitaan elämästä. Sit on tää haahuileva sukupolvi, jotka joko putoavat kyydistä tai elävät valtion rahoilla vaikka opiskelevat, etsivät itseään vielä kolmekymppisenäkin. Outo ajatus, surullistakin. Millaiset vanhemmat teillä oli? Ja millaisen mallin he olivat saaneet? Ja missä välissä tää sukupolvi ehti syntyä niin erilaiseksi? Laman aikaanko?

Mikä ihmeen haahuileca sukupolvi?

Milloin ei opintolainaa ole tarvittu?

Olisko haahuileva? Ja opintolainaa ei ole tarvittu kuin pienelle ryhmälle koskaan (ennen tätä). Täälläkin porukka ei tarvitse lainaa opintoihinsa vaan haalii ”ilmaista rahaa” sijoittaakseen sen. Kertoo ihmisestä todella paljon, jos systeemiä käytetään vain siksi, että se on kivaa.

Olet täysin väärässä. Ilman lainaa ei ole koskaan pärjätty ellei vanhemmat sponsiro7. Opintotuki ja asumistuki on riittänyt vain asumiseen.

Tämä sukupolvi ei haahuile yhtään enempää kuin me aikanaan. Vain täti kauhistelee nykynuoria, kuten on aina kauhistellut.

Täh, vielä 2000-luvun alussa kukaan ei ottanut opintolainaa, vaan ekstrarahatarpeet tienattiin tekemällä töitä. Jengi asui halvoissa soluissa ja söi halpaa ruokaa yliopiston ruokalassa. Kyllä pärjäsi ihan hienosti ilman lainaa. Vain tosi harva otti lainaa, esim. jos ei saanut töitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otin opintolainaa, sillä se on periaatteessa ilmainen laina. Korkoprosentti tällä hetkellä 0.02%. Se auttoi itsenäistymään kun pystyi matkustamaan ja ei se summa kuitenkaan päätä huimaa, muistaakseni 4000e vuodessa. Ekan lainan törsäsin reissuun ja kalliiseen kameraan (joka käytän vielä näin 10 vuoden jälkeen). Tajusin aika nopeasti kuitenkin, ettei töräsily kannata ja loput lainoista käytin paljon järkevämmin, esim. "palkkana" kun olin palkattomissa harjoitteluissa. Koen, että lainat opetti paljon rahankäytöstä.

Nykyään lainat myös motivoi valmistumaan ajoissa. En muista, että omana aikanani olisi ollut mitään "anteeksiantoja" jos valmistuit ajallaan, mutta nykyään Kela hyvittää osan lainasta jos valmistuu määräajassa.

Takaisinmaksu on myös ollut todella joustavaa. Maksan 140e kuukaudessa ja takaisinmaksu alkoi 2 vuotta valmistumisen jälkeen, joten hyvin ehti työllistyä ja tienatakkin hetken ennen kun piti alkaa maksamaan takakisin.

Suurin osa ihmisistä joutuu ottamaan lainaa jossain vaiheessa elämää, esim asuntoa tai autoa varten. Itse koen, että opin paljon lainaehdoista, koroista ja muusta opintolainan kautta, jolloin pystyin fiksusti kilpailuttamaan asuntolainan kun sen aika tuli. Olisi ollut pelottavaa ensimmäistä kertaa ikinä miettiä laina-asioita kun summat ja korot olivat päätähuimaavia verrattuna opintolainaan.

no on typerin ikinä kuulemani syy ottaa lainaa: "opit miten otetaan lainaa ja käytetään rahaa"?

hohhoijaa....kantapäänkautta-koulun kautta oppimista...

Eri, mutta mitä tyhmää siinä on? Aika moni asia opitaan jostain ihan muualla kun teoriassa. Kyllä itsekin ajattelisin että ihan fiksua vaan joutua miettimään korkoasioita ja lainan takaisimaksua suht riskittömällä lainalla mieluummin kun esim 400 000 asuntolainalla jossa korot huitelee viidessä prosentissa. Nykyään suomalaiset velkaantuu ennätysvauhtia ja suurin velkaantuva ikäluokka on 40-60-vuotiaat, eli tilastollisesti juuri nuo, jotka ovat ottaneet vähiten opintolainoja.

Vierailija kirjoitti:

Ihmetyttää, miten aikuiset ihmiset eivät ymmärrä mitä laina tarkoittaa. Täälläkin huudellaan että toisten rahoilla eletään. Höpö höpö, jokainen sentti maksetaan takaisin, sillä ne on LAINASSA.

Tosin aika suomalainen mentaliteetti tämä että yksin pitää pärjätä ja puurtaa ilman apuja, koska sisu.

Onneksi suurin osa oman ikäluokkani (30-35v) ihmisistä otti lainaa, samoin nykynuoret. Jos annetaan mahdollisuus apuun, ei ole mitenkään hienompaa olla ottamatta sitä apua vastaan.

Juu, toki pikavipitkin maksetaan takaisin, jos pystytään. Valtion tai Kelan takaamat lainat on oikeasti muiden rahaa, vai mistä sä luulet niiden rahojen tulevan? Puusta tai seinästäkö?

Opiskelin 80-luvulla, jolloin opintoraha oli surkea. Otin täyden lainan, mutta se meni ihan peruselämiseen eikä bling-bling-biletys-matkusteluun.

Monessa tutkinnossa on nykyään pakollinen työharjoittelu, johon saa todella huonosti tukea yliopistolta. Näissä tilanteissa suurin osa tarjolla olevista harjoittelupaikoista on palkattomia, joten jo ihan senkin takia on pakko ottaa lainaa, että pystyy elättämään itsensä. Koska harjoittelukin on usein kokopäivähomma, niin ei siinä mitään lisätöitä kyllä samalla ehdi tehdä.