Yliopistosta valmistuneet: kaduttaako opintolainan ottaminen?

Vierailija kirjoitti:

Lyhennän tällä hetkellä opintolainaa 150e kuussa. Ei tunnu missään, onneksi otin lainan ja nautin nuoruudesta

Vpi luoja! Joku on ylpeä nautittuaan nuoruudesta lainarahalla 😅

Mä nautin nuoruudestani omilla rahoillani, mukavaa oli.

Jotkut ottavat lainaa sijoittaaksen sen. 

Ei kaduta. Olen 50- vuotias maisterivaiheen opiskelija.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lyhennän tällä hetkellä opintolainaa 150e kuussa. Ei tunnu missään, onneksi otin lainan ja nautin nuoruudesta

Vpi luoja! Joku on ylpeä nautittuaan nuoruudesta lainarahalla 😅

Mä nautin nuoruudestani omilla rahoillani, mukavaa oli.

Mikä siinä rahan lainaamisessa niin ihmeellistä on?

Ilmaista rahaa. Kunnon juntti on jos ei ota lainaa. Siitä annetaan osa anteeksi jos valmistuu ajallaan ja muutenkin se on käytännössä korotonta. Laina ei ole mikään pahe.

Laina on ihan yleinen tapa nykyään. Miettikää nyt kuinka korkeat asumiskulutkin nykyään ovat! Saat suht siedettävän yksiön 500-550e, joka jo vie opintotukesi ja asumislisäsi.

Saat käydä aika paljon töissä elääksesi opiskelujen rinnalla ja monikaan ei ota huomioon miten raskasta ja kiireistä opiskelu muutenkin on.

Monilla kavereilla amk ja yliopistotutkinnoista 10 000-20 000 e lainat :) Kyllä itseäkin hirvittää mutta elämä on NYT. Nuoret ymmärtävät sen paremmin eivätkä halua kärsiä nuoruuttaan. Opiskelukin sujuu paremmin kun syö kunnolla ja on muutakin elämää vastapainoksi esim.just niitä harrastuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lyhennän tällä hetkellä opintolainaa 150e kuussa. Ei tunnu missään, onneksi otin lainan ja nautin nuoruudesta

Vpi luoja! Joku on ylpeä nautittuaan nuoruudesta lainarahalla 😅

Mä nautin nuoruudestani omilla rahoillani, mukavaa oli.

Mikä siinä rahan lainaamisessa niin ihmeellistä on?

Minä esimerkiksi tein opintojen aikana 5 kuukauden pituisen maailmanympärimatkan. En olisi millään kyennyt tienaamaan vuoden aikana sellaista summaa matkaa varten ilman, että olisin joutunut tekemään paljon työtunteja iltaisin sekä viikonloppuisin ja niinpä rahoitin sen pitkälti opintolainalla. Oikein hyvä sijoitus mielestäni ja nyt kun olen työelämässä niin pystyn lyhentämään tuon lainan parissa vuodessa pois.

Ei opintolainaa kannata pelätä.

Vierailija kirjoitti:

Ilmaista rahaa. Kunnon juntti on jos ei ota lainaa. Siitä annetaan osa anteeksi jos valmistuu ajallaan ja muutenkin se on käytännössä korotonta. Laina ei ole mikään pahe.

Laina on olennainen osa taloutta. Monilla ihmisillä on erilaisia lainoja koko aikuiselämän ajan. Eläkeikäiset vanhempani ottivat juuri lainan uutta autoa varten. Ja tosiaan, opintolaina on vieläpä lähes korotonta lainaa.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut ottavat lainaa sijoittaaksen sen. 

Sijoittaminen velkarahalla on ihan vihonviimeinen homma. Sijoita omat rahasi, älä muiden.

Vierailija kirjoitti:

Opintolaina on ainoa järkevä laina elämässä.

Olet yksiselitteisesti väärässä.

Minulla on sijoituslaina jonka korko on reilusti alle 0,5% ja olen sijoittanut nämä rahat niin että niiden osinkotuotto nettona on yksistään 3,8%.  mikä tästä lainasta mielestäsi tekee ei järkevän? Toisin sanoen saan joka vuosi 2000 euroa täysin ylimääräistä rahaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmaista rahaa. Kunnon juntti on jos ei ota lainaa. Siitä annetaan osa anteeksi jos valmistuu ajallaan ja muutenkin se on käytännössä korotonta. Laina ei ole mikään pahe.

Laina on olennainen osa taloutta. Monilla ihmisillä on erilaisia lainoja koko aikuiselämän ajan. Eläkeikäiset vanhempani ottivat juuri lainan uutta autoa varten. Ja tosiaan, opintolaina on vieläpä lähes korotonta lainaa.

No ei ole olennainen osa taloutta. Velkarahalla eläminen on tyhmää. Jokainen ostakoon vain sen mihin on varaa.

Aika paljon sää käydä töissä tai pummia vanhemmilta rahaa jos ei lainaa meinaa ottaa. Kaikki on todella kallista ja ilman lainaa et pysty ostamaan kunnolla edes ruokaa tai lääkkeitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lyhennän tällä hetkellä opintolainaa 150e kuussa. Ei tunnu missään, onneksi otin lainan ja nautin nuoruudesta

Vpi luoja! Joku on ylpeä nautittuaan nuoruudesta lainarahalla 😅

Mä nautin nuoruudestani omilla rahoillani, mukavaa oli.

Mikä siinä rahan lainaamisessa niin ihmeellistä on?

Minä esimerkiksi tein opintojen aikana 5 kuukauden pituisen maailmanympärimatkan. En olisi millään kyennyt tienaamaan vuoden aikana sellaista summaa matkaa varten ilman, että olisin joutunut tekemään paljon työtunteja iltaisin sekä viikonloppuisin ja niinpä rahoitin sen pitkälti opintolainalla. Oikein hyvä sijoitus mielestäni ja nyt kun olen työelämässä niin pystyn lyhentämään tuon lainan parissa vuodessa pois.

Ei opintolainaa kannata pelätä.

Ei toki pelätä, mutta järkevää taloudenhoitoa voi opetella. Mäkin reissasin ja paljon opintojen aikana. Maailmanympärysmatkaa en tehnyt, koska opiskelin. Mielummin mä sitäpaitsi vaikka pelkäisin sitä lainaa kuin työtä.

Mua harmittaa, että otin lainaa, asuessani edellisessä avoliitossa, ammattikoulua varten. Nyt on tikkuista maksella takaisin, ja otin sen lähinnä siksi, että kumppani syyllisti minua jatkuvasti kun en pysynyt taloudellisesti hänen kanssaan samalla tasolla. Hän oli siis töissä, ja oli kiva käydä ravintoloissa ja lomilla jne.

Vierailija kirjoitti:

Toki tuntuu varmaan kovemmalta summalta maksaa takaisin, jos on joku varhaiskasvatuksen opettaja ja palkka 3000€.

Vaka open palkka on kylläkin 2400€, no joo Hesassa 2600€.

Vierailija kirjoitti:

Ihan samanlaisin ajatuksin. Nykyään nuoret eivät näköjään enää hyväksy, että rahaa aletaan käyttää vasta kun sitä alkaa tulla. Aikanaan oli normaalia, eikä mitenkään häiritsevää olla rahaton opiskelijana. Mutta eipä ollut velkaakaan valmistuessa, mikä oli hyvä, koska kas kummaa silloinkin oli menoja!!!

Silloin kun  minä opiskelin yliopistolla, ylivoimainen enemmistö opiskelijoista otti opintolainaa, sillä opintoraha oli nykyistä pienempi ennen vuoden 1992 uudistusta. Ei se tarkoittanut mitenkään erityisen leveää elämää ja 3 hengen soluhuoneistoissa asuminen oli nykyistä tavalliisempaa. Silloin ei ollut kännyköitä tai tietokoneita, mutta useimmilla opiskelijoillla oli tv ja stereot siinä omassa soluhuoneessa,

Monet kävivät silti kesätöissä ja yleensä vain ne jotka asuivat opiskeluajan vanhempiensa luona tai näiden ostamassa asunnossa, eivät ottaneet opintolainaa. Kun minä valmistuin maisteriksi 7 vuoden opintojen jälkeen,  minulla oli opintolainaa noin 100000 markkaa mikä vastaisi nykyrahassa noin 25000 euroa. Se mahdollisti osaltaan keskittymisen opintojen suorittamiseen ja gradun tekoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan samanlaisin ajatuksin. Nykyään nuoret eivät näköjään enää hyväksy, että rahaa aletaan käyttää vasta kun sitä alkaa tulla. Aikanaan oli normaalia, eikä mitenkään häiritsevää olla rahaton opiskelijana. Mutta eipä ollut velkaakaan valmistuessa, mikä oli hyvä, koska kas kummaa silloinkin oli menoja!!!

Silloin kun  minä opiskelin yliopistolla, ylivoimainen enemmistö opiskelijoista otti opintolainaa, sillä opintoraha oli nykyistä pienempi ennen vuoden 1992 uudistusta. Ei se tarkoittanut mitenkään erityisen leveää elämää ja 3 hengen soluhuoneistoissa asuminen oli nykyistä tavalliisempaa. Silloin ei ollut kännyköitä tai tietokoneita, mutta useimmilla opiskelijoillla oli tv ja stereot siinä omassa soluhuoneessa,

Monet kävivät silti kesätöissä ja yleensä vain ne jotka asuivat opiskeluajan vanhempiensa luona tai näiden ostamassa asunnossa, eivät ottaneet opintolainaa. Kun minä valmistuin maisteriksi 7 vuoden opintojen jälkeen,  minulla oli opintolainaa noin 100000 markkaa mikä vastaisi nykyrahassa noin 25000 euroa. Se mahdollisti osaltaan keskittymisen opintojen suorittamiseen ja gradun tekoon.

🤭 Anteeksi mitä? Kyllä mä vaan keskityin opintoihini ihan ilman lainaa ja asuin avopuolisoni kanssa kolmiossa, muutettiin 17-vuotiaina vanhemmiltamme. Mihin sä sait hassattua 100000mk? Me elettiin hyvinkin leveästi kahden ihmisen pienillä lisätöillä ja opintotuella. En mä lainarahaa graduun (enkä lisuriin) tarvinnut, väikkäriin sit sain tutkimusrahaa ja tein tohtoriopiskelijana töitä yliopistolla. Aikamoiset velat kehittelit ihan turhaan itsellesi.

Olen pian valmistumassa ja kaduttaa koska ala jolle niin kovasti halusin osoittautui viimeistään opintojen loppuvaiheessa vääräksi. En sitten enää kehdannut heti vaihtaakaan kun en edelleenkään täysin tiedä mitä haluaisin tehdä ja on kiire valmistua tavoiteajassa jotta saa opintolainahyvityksen.

Varmasti riippuu siis keneltä kysyy. Jos ala työllistävä ja tuntuu omalta, opintolainaan on helppo suhtautua "hyvänä sijoituksena tulevaisuutta varten". Jos taas kysyy alansa väärin valinneelta ja koko laina näyttää menevän ulosottoon, vastaus voi olla päinvastainen. Toisaalta jos tietää ettei tule todennäköisesti alavalinnallaan koskaan saavuttamaan mitään matkustelua yms. sallivaa elintasoa, opintolaina voi olla jopa koko elämän ainoa mahdollisuus siihen. Monet nuorista eivät muutenkaan enää saavuta vanhempiensa tulotasoa ja varmoja koko loppuelämän kestäviä työsuhteita.

Varmaan parhain tilanne on jos lainan ottaminen/ottamatta jättäminen on ollut täysin oma valinta ilman ulkopuolista painostusta (oma lähipiiri, yhteiskunta),koska eniten ainakin itseäni kaduttavat ne pieleen menneet elämän valinnat, jotka on tehnyt pakosta tai "pakosta".

Paljonko lainaa saa 5 vuodessa enimmillään?

Pitää alkaa itse säästää että saa valmistujaislahjaksi maksaa nuorille lainan pois. Ehån halua että sellaisen kanssa joutuvat aloittamasn elämänsä.

Ei kaduta. Otin lainaa vain ensimmäisenä vuonna kun muutin yliopistokaupunkiin. Tokana ja kolmantena vuonna tein töitä opintojen ohessa. Lainaa oli siis alun perinkin alle 3 000 e maksettavana takaisin joten noin pienen lainan takaisinmaksu käy nopeasti.