Hei erakkoluonteiset, mitkä syyt ovat ajaneet teidät elämäntyyliinne?

Rahanpuute

-Koulukiusaaminen

-Ei isähahmoa

-Ylikontrolloiva ja ylisuojeleva äiti

Näistä on tämä peräkammarin poika tehty

Kiusaaminen, nöyryyttäminen, ihmisarvon poisvienti. Siinäpä syitä vetäytyä syrjään.

Tämä korona todistaa kaiken tarvittavan. Vihaan tyhmiä ihmisiä, johtajia, 'yhteiskuntaa' enkä halua liiemmin vuorovaikuttaa niistä kenenkään kanssa.

Omat ystävät minulla on mutta vietän mieluusti erakkotyylistä elämää.

Ihmisissä ei vaan ole jotain sellasta että jaksais olla heidän kanssa niin paljo tekemisissä. Olen vasta 28, ja ajatuksena olis muuttaa ajan myötä jonnekin perä metsään, ja olis mahtavaa että saisi vielä sellaisen työn jota saa ihan rauhassa ja yksin tehdä. 😊

SadButTrue kirjoitti:

Ihmisissä ei vaan ole jotain sellasta että jaksais olla heidän kanssa niin paljo tekemisissä. Olen vasta 28, ja ajatuksena olis muuttaa ajan myötä jonnekin perä metsään, ja olis mahtavaa että saisi vielä sellaisen työn jota saa ihan rauhassa ja yksin tehdä. 😊

Jos olet itse mielenkiintoinen, löydät myös mielenkiintoista seuraa...

Monen tekijän summa aikanaan. Kouluväkivalta, pitkäaikaistyöttömyys, jne, jne.

Ihmiset eivät vain pidä minusta, noin keskimäärin, ja he todella ilmaisevat sen.

Omat vanhemmat esimerkiksi.

Tietyssä vaiheessa sitä toteaa, että no antaa olla. En rasita teitä läsnäolollani.

moraali.

Ihmiset on pääosin rasittavia ja itsekeskeisiä, lakkasin hakeutumasta ihmisten seuraan kun tuntui että kaikki vaan selittää omia asioitaan, ei kuuntele yhtään mitä minulla on sanottavaa. Tunne osoittautui todeksi kun kavereina pitämäni ihmiset soittelivat vain kun halusivat jotain palveluksia.

Nyt olen ihan tyytyväinen itsekseni. Töissä joidan työhön liittyvät juttelut mutta en käy esim kahvihuoneessa

No ei mikään kielteinen syy. Viihdyn vain itsekseni ja väsyn seurassa jota en kunnolla tunne. Ja isoissa porukoissa. Korona-aika on ollut mukavaa kun on voinut elää kuten haluaa ilman, että joku kauhistelee tai ihmettelee. Olen siis perheellinen, avioliitossa oleva nainen joka työskentelee kotoa käsin yhden naisen luovan alan yrityksessään.

Massojen järjetön typeryys. Yksilönä löydän kyllä (lähes) jokaisesta jotain rakastettavaa, mutta hiukankin isompana laumana ihmiset ovat typerryttäviä tyhmyreitä.

Joukossa tyhmyys tiivistyy.

Olen mieluummin itsekseni.

Ei ole mitään erityisiä syitä. En vain viihdy ihmisten seurassa, poislukien ehkä neljä ihmistä maailmassa.

Eipä siihen tarvita kuin työttömyys. Perhe kyllä on, mutta ei työkavereita. Eikä muutenkaan kavereita, sillä mistä niitä saa? Sieltä työpaikalta, jota ei ole, tai harrastuksista, joihin ei ole varaa.

Ihmiset käyttäytyvät mua kohtaan todella huonosti kaiken kaikkaan kun ilmeisesti säteilen jotain sellaista auraa että tuota kuuluu kohdella paskasti tai jotain. Sen lisäksi en voi sietää sellaista jonninjoutavaa juoruiluja muista ihmisistä tms asiasta mihin ei voi itse vaikuttaa mitenkään niin en koe että kovin paljon edes menetän kun jotkut ihmissuhteet ovat jääneet em. syistä.

Pieni pili. Ei siihen muuta tarvita. Menee mielenkiinto koko maailmaa kohtaan.

En vietä aikaa kuin verisukulaisten kanssa. Muut tyhmiä.

Ikä. En enää näin 59 vuotiaana jaksa juosta kavereita näkemässä heidän luonaan tai että mentäis jonnekin baariin. Ruoka ja TV ovat nykyisin riittävää seuraa. Enpä olisi uskonut itsestäni 20-40 vuotiaana.

Introverttius ajaa erakoksi. Sinä saat energiaa ihmisten kanssa olemisesta, minä taas menetän sitä. 

Peruskoulussa pahimmat kiusaajat esittivät kavereita. Selän takana juoruttiin ja leviteltiin salaisuuksia ja ihastuksia. Nyt välttelen kaikkia läheisiä ihmiskontakteja ja jätän kaikki tuttavat pelkälle tuttavatasolle.

Sairauteni ja siitä saamani huomio kanssaihmisiltä. Kyseessä fyysinen sairaus. Ei huvita liikkua ihmisten ilmoilla kuin pakolliset lääkäri, kauppa, apteekki ym. Lisäksi invapysäköintimerkkinikin tuntuu joitakin ärsyttävän.