Hei erakkoluonteiset, mitkä syyt ovat ajaneet teidät elämäntyyliinne?

En tiiä. EI oikeen innosta tai kiinnosta mikään. Tietokoneella istun kun ainoa ajankulutuksen metodi mikä minulle on tuttu.

M30 neitsyt.

SadButTrue kirjoitti:

Ihmisissä ei vaan ole jotain sellasta että jaksais olla heidän kanssa niin paljo tekemisissä. Olen vasta 28, ja ajatuksena olis muuttaa ajan myötä jonnekin perä metsään, ja olis mahtavaa että saisi vielä sellaisen työn jota saa ihan rauhassa ja yksin tehdä. 😊

Opiskele maatalousalaa ja ala maatalouslomittajaksi. Mulla nyt kolmas perättäinen viikko niin, että olen työviikon alussa nähnyt 1-2 ihmistä parin tunnin ajan ja sitten saanut olla yksikseni loput päivät.

Tällä alalla kyllä usein saa tehdä työt yksin. Joskus on joku tilanväestä tai toinen lomittaja kaverina, mutta sekin on ihan ok, kun ei niitä töitä välttämättä tehdä kylki kyljessä, vaan jaetaan työt.

Tulen oikein hyvin ihmisten kanssa toimeen, minua pidetään mukavana ihmisenä, mutta minä en kyläilykulttuuria jaksa yhtään. Enkä jaksa asua miehen kanssa, ne ei muuta tee kuin vonkaa seksiä, niitten mielestä olen niin ihana. Varmasti olenkin kun niin näyttävät nauttivan, mutta minä en nauti. Kun ei miehet mitään osaa.

😂

Siinäpä ne syyt.

Viihdyn hyvin yksin. Eikä ole löytynyt samanhenkistä seuraa.

Vierailija kirjoitti:

En ole varsinaisesti erakko, mutta seurani suhteen hyvin valikoiva. Hyvin korkeasti koulutettuna ja omalla työlläni rikastuneena olen mieluummin valikoidun oman porukan, perheen ja tasokkaan samankaltaisista menestyneistä ja koulutetuista ihmisistä koostuvan pienen ystäväporukan kanssa ja välillä yksin kuin suuremmalla porukalla. Syynä yksinkertaisesti keskivertoihmisten massiivinen typeryys, tasottomuus, kunnianhimottumuus, saamattomuus, banaalius, apaattisuus, sivistymättömyys sekä varsinkin suomalaisten tapauksessa äärimmäinen katkera ja hyökkäävä kateus toisten menestystä ja elämää kohtaan. Sellaista ei vain yksinkertaisesti jaksa.

Sinähän kuvaat hyvin itsesi tuossa ylempänä! Olet typerä, tasoton, katkera moukka.

Olen ruma ja saan kuulla siitä aina. Eipä kiinnosta kuunnella samaa vanhaa ilkkumista vuodesta toiseen.

Ihan on vaan ominaispiirre. Olen aina ollut tämmöinen, en minkään syyn tai tapahtuman vaikutuksesta.

Erakkoluonne. Tykkään olla yksin. Ihmiset ärsyttävät herkästi.

Suurin osa ihmisistä on ihan kivaa viihdettä. Siihen se jääkin. En jaksa sitä kun suurimman osan kanssa keskustelu menee aina opettamiseksi. Ihmiset ei tunnu tietävän mistään edes perusasioita jotta voisi edes jotenkin kommunikoida. No sitten jää enää se mitä ihmiset tekee, pahan puhuminen, juoruilu, muiden ihmisten seläntakana pilkkaaminen ja yleinen henkinen ja äkyllinen köyhyys sekä suunnaton typeryys

Lapsesta asti viihtynyt hyvin yksin, on niin paljon mielenkiintoista tekemistä. Ihmiset myös väsyttävät, koska olen jotenkin helvetin herkkä aistimaan ja lukemaan heitä ja ihmiset tulevat jotenkin iholle ihan kuin olisin joku telepaatti, joka menee symbioosiin heidän kanssa ja jotenkin lohduttaa. Olen kuitenkin hyvin kiinnostunut ihmisluonteesta ja käyttäytymisen takana olevista mekanismeista, ja lempeä asenne ihmisiin, en missään tapauksessa vihaa ihmisiä. Tarkkailen vain mielummin sivusta.

autismi

Keijo kirjoitti:

Nythän on niin ,että kaikki merkittävät ihmisuhteen sukuiset kommunikaatiotapahtumat sijoittuvat fragmentoituneisiin internet-todellisuuksiin.

Ei ole paljoakaan syitä jotka puoltaisivat pre-memeologian aikaista jähmettynyttä roolimalli-leikkiä.

Mikä ammattisi? Kuinka vanha olet? Pidätkö padelista ja onko Billie Eilish;in uusin albumi mielestäsi hyvä?

Etsikö pariutumiskumppania jota erheellisesti kutsut esimerkiksi vaikkapa sielunystäväksi ajattelematta ,että hän joka tapauksessa, suhteen ns. vakiintuessa, haaveilee jatkuvasti impulsiivisesti ties vaikka mistä muista suhteista imaginääristen fantasia imagojen kanssa?

Tiedosta yksin olosi suosiolla  koska kuitenkin: " 

"Yksin oot sinä, ihminen, kaiken keskellä yksin,

yksin syntynyt oot, yksin sa lähtevä oot.

Askelen, kaksi sa luulet kulkevas rinnalla toisen,

mutta jo eelläs hän on taikka jo jälkehes jäi,

hetken, kaksi sa itseäs vastaan painavas luulet

ihmisen, kaltaises -- vierasta lämmititkin!

Silmää löytänyt et, joka vois sun katsehes kestää,

kättä sa et, joka ei liukunut luotasi pois.

Kylmä on ystävän mieli ja kylmä on armahan rinta.

Huulet liikkuvat vain, rinta on liikkumaton.

Leikkihin kumppanin löydät, et toden riemuhun, tuskaan.

Hiipua yksikseen tuntehes polttavin saa.

Ystävän, armaan vain oma kaipuus sulle on luonut,

houreen, jok' katoaa, kun sitä kohti sa käyt.

Niin olet yksin, sa ihminen, yksin keskellä kaiken,

yksin syntynyt oot, yksin sa lähtevä oot,

yksin erhees kätket ja yksin kyyneles itket.

Ainoa uskollinen on oma varjosi vain."

V.A.Koskenniemi

tämä sai kyyneleet silmiin

Vierailija kirjoitti:

Olen valoisa ja huumorintajuinen ihminen. Suurin osa ihmiskontakteista menee nykyisin vain valittamiseksi, juoruamiseksi ja sairauksien seikkaperäiseksi kuvailemiseksi. Jos ei itsellä ole tarpeeksi vaivoja, kerrotaan puolison, lasten ja sukulaisten vaivat , rahapulat ja koetut vääryydet seikkaperäisesti. Osa haluaa puhua televisosarjoista (en katso) tai julkkiksista (en tunne).

En ole itse sanut mitään vuorovaikutuksesta ihmisten kanssa enää ainakaan 10 vuoteen. Olen erakoitunut vähitellen, kun en enää tapaa kuvaiemiani ihmisiä.

Näin on minulle parempi.

Sama! Ihmisten jutut eivät koskaan lakkaa yllättämästä TYHMYYDELLÄÄN.

Ihmiset elävät unessa ja puhuvat unissaan outoja.

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa ihmisistä on ihan kivaa viihdettä. Siihen se jääkin. En jaksa sitä kun suurimman osan kanssa keskustelu menee aina opettamiseksi. Ihmiset ei tunnu tietävän mistään edes perusasioita jotta voisi edes jotenkin kommunikoida. No sitten jää enää se mitä ihmiset tekee, pahan puhuminen, juoruilu, muiden ihmisten seläntakana pilkkaaminen ja yleinen henkinen ja äkyllinen köyhyys sekä suunnaton typeryys

Allekirjoitan.

Valtaosa ihmisistä on puhtaasti pahoja ja tavoittelee vain omaa etuaan, keinoja kaihtamatta ja jopa nauttii toisen ihmisen elämän tuhoamisesta. Köyhyys ja sairaudet päälle. Lopulta olemme aina yksin.

paloin loppuun kahdesti ihmissuhdetyössä ja sen jälkeen minusta tuli erittäin ärsykeherkkä. pelkkä kaupassa asiointi tekee minut ärsyyntyneeksi ja levottomaksi silloin jos on ruuhka-aika.

Miestä ei enää kiinnostanut seurani, enkä ala 40+ - iässä etsimään uutta mistään tinderistä. En ole kedon kaunein kukka, on pitkäaikaissairauksia enkä halua niistä tai ulkonäöstäni mitään vittuilua. Siis olen yksin ja käyn vain töissä ja kaupassa.

Viihdyn liian hyvin yksin. Kaverit eivät kiinnosta ja puolisoa näyttää olevan mahdoton löytää. Siinäpä ne syyt ovat pähkinänkuoressa.

Hmm hyvä kysymys. Olen itse erittäin erakkoluonteinen, käytännössä ainoat ihmiskontaktit minulla on työelämässä,kaupassa ja muutaman kerran kk näen ystäviäni sekä vanhempiani.

Minä pidän ihmisiä ehkä vähän tyhminä ja rasittavina sekä nautin omasta rauhasta, osittain varmaan myös erakkouteni johtuu luonteesta eli olen sinut itseni kanssa sekä olen todella rauhallinen luonteeltani.

Nuorempana olin todella paljon ihmisten kanssa tekemisissä mutta nyt ikää kun tullut niin olen rauhottunut ja erakoitunut.

Minä taas ihmettelen sitä miksi jotkut ihmiset ei pysty olemaan yksin edes viikkoa, onko he normaaleja? 

M30