Hyvätuloiset lapsiperheet - saatteko kommentteja tästä
Meillä se tilanne, että olemme hyvätuloinen lapsiperhe. Tästä saamme usein kommenttia lähipiiriltä, ettei meidän tulisi hankkia kaikkea lapsille, sillä täten he oppivat saamaan kaiken. Kyse ei tosiaan ole siitä, vaan esimerkiksi tykkään ostaa lapsille merkkivaatteita, ja muitakin laadukkaita kotimaisia tuotteita, sisustaa heidän huoneitaan isommallakin budjetilla. Lapset eivät saa pyytämällä kaikkea sitä mitä haluavat, kyse on kasvatuksesta ei niinkään siitä etteikö olisi varaa. Lapsi tuskin tajuaa kulkeeko tokmannin vai metsolan vaatteissa, mutta jos minä vanhempana haluan ostaa sen kalliimman vaatteen, niin mikä siinä on väärää?
Tuntuu että tuon tuosta tulee kommenttia varallisuudesta, pyrimme kuitenkin siitä huolimatta kasvattamaan lapset järkevään rahankäyttöön ja työntekoon. Mutta mikä siinä on väärää jos tekee työtä ja ansaitsee rahaa, että sitä käyttää 🤔
Kommentit (285)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan hyvätuloisia. Lapsissa panostamme hyviin kouluihin, eri kulttuureihin tutustumiseen, taiteeseen ja harrastuksiin. Äidinkieleen ja sivistykseen.
Vaatteet yms on ihan sivuseikka. Kauniita vaatteita kyllä. Kaunis koti. Sivistynyt.
En ees tiedä mikä ihme on metsola. Eikö se oo tv-sarja?
Miten noin käytännössä panostetaan hyvään kouluun? Eikös se koulu valikoidu asuinpaikan mukaan?
Hyvätuloisten koulussa on ilkeimmät lapset. Kun ne menee töihin tulee iso ongelma, kun ei saa kaikkea mitä haluaa eikä osaa käyttäytyä.
Suomessa niitä hyvätuloisia on vain vähän ja myös koulussa heidän lapsiaan eli koulut täyttyvät tavislapsista.
Ja vaikka olisi vanhemmilla akateeminen koulutus, ei tarkoita hyvää palkkaa esim. opettaja, lääkäri jne. kun huomioidaan verotus.
Kyllä opettajilla ja lääkäreillä on hyvä palkka.
Todella noloa oli, kun viime syksynä OAJ murehti sitä julkisesti, että opettajat ei pääse koronan takia etelän matkalle ulkomaille, miltähän mahtoi tuntua niistä oppilaista joiden perheessä rahat ei tahdo riittää edes ruokaan.
Alakoulun opettajilla ei todellakaan ole hyvät palkat. Yläkoulun ja lukion aineopettajilla on.
-ohis
Vierailija kirjoitti:
En lukenut koko ketjua, mutta ajattelin vain kertoa, että omista ystävistäni (24-30v.) huonoimpia rahankäyttäjiä on varakkaiden perheiden lapset.
Usein puhutaan siitä, miten köyhät ja rahvas tuhlaa, ei osaa käyttää rahaa jne., mutta oman kokemukseni mukaan duunareiden opiskelijalapset ostaa kiltisti kirppikseltä ja syö makaronia, kun taas lääkärien ja toimitusjohtajien lapset laittavat rahansa ravintoloihin ja niihin "laadukkaisiin ja kestäviin hankintoihin" - vaikka niille ei oikeasti olisi mitään tarvetta. Tämä kannattaa siis ottaa huomioon - lapset, jotka ovat tottuneet todella korkeaan elintasoon, saattavat oikeasti mielummin uhrata säästönsä ja taloudellisen vakautensa kyseisen elintason ylläpitämiseksi, kuin totutella pienempään budjettiin.
Miksi laitat pilkun ennen kuin-sanaa?
Toiseksi miksi pitää syödä makaronia, kun voi syödä terveellisestikin. Jos on rahaa, sitä kannattaa käyttää järkevästi, koska samalla tavalla se 10 e on menetetty, maksoi sillä kirpparilla tai Alkossa. Köyhä ei opi koskaan käyttämään rahaa, varakas oppii sen lapsuudessaan, jos maltetaan opettaa.
Opintolaina muuten kannattaa sijoittaa muuhun kuin makaroniin.
Vierailija kirjoitti:
En ole kyllä huomannut, että merkkivaatteet olisi hyvätuloisten juttu. Enemmän päinvastoin.
Samoin, ihmettelin aina kuinka paljon leluja ja merkkivaatteita on pienituloisilla ja kalliit puhelimet
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mä ainakaan alakoulussa katsellut toisten vaatemerkkejä enkä tiennyt vaatteiden hintoja. Kyllä silloin oli paljon muuta mielenkiinnon kohdetta elämässä. En tiedä ovatko ajat sitten muuttuneet, puhutaanko lapsille nykyään jostain vaatteiden hinnoista? Mun mielestä on normaalia, että lapsella on monenhintaista vaatetta eikä niistä tarvitse tehdä numeroa noin nuorena.
Ajat ovat tosiaan muuttuneet. Minun yläasteaikana lääkäreiden lapset saivat merkkivaatteita, mutta osasivat silti olla ystävällisiä muille, enää ei. No, mutta nythän Helsingissä rikkaan lapsi ryöstettiin.
Ja ketä nuoria enää kiinnostaa mitkään vaatemerkit, eikö ne ole enemmän keski-ikäisten rouvien tai vanhempien.
Tämän päivän nuoret ovat ympäristötietoisia ja haluavat laatua ja sen parempi, kun vaate on kierrätetty, kun sekin tuntuu olevan yksi arvo lisää.Ainakin meillä, kun on kolme tyttöä 14-19v
kriittisyys ja ympäristöarvot ovat ykkössijalla ja näin tuntuu olevan myös kaveripiirissä ja halutaan ostaa laatua ja kestävyyttä. Eikä niitä merkkejä haluta edes näkyville.Voi sun tyhmyyttäs...
Se nuorten "ympäristötietoisuus" ON nykyajan "vaatemerkki". Trendi siinä missä muutkin. Se on nyt in. Sitä laumana noudatetaan. Ei kyse ole mistään nuorten paremmuudesta tai yhtään mistään ylevästä aatemaailmasta.
Kuka tässä nyt on puhunut jostakin lapsen paremmuudesta tai ylevästä aatemaailmasta?
Myös lapselle voi joku muu asia olla tärkeämpi ja merkittävämpi, kuin joku vaatemerkki tai tavara esim. harrastukset
Meillä se on musiikki ja liikunta, johon käytetään kaikki mahdollinen aika ja ylimääräiset rahat.
Vierailija kirjoitti:
Itse arvostan vapaa-aikaa, enkä halua kierrellä kirppiksillä tai selata netin kiertätyspalstoja, jos ehkä jotain löytyy. En myöskään myy lasten vanhoja vaatteita, vaan annan ne ilmaiseksi eteenpäin.
Jotenkin en ihan usko, että sinä ostat kalliita vaatteita niin, että otat ensimmäisen, joka käteesi osuu. Ihan varmasti katselet ja mietit ja vertailet, eli teet ihan samaa, mitä kirpparillakin kävijä tekee.
En siis sano, että sinun pitäisi käydä kirpparilla, mutta väite, että siellä menee tuhannesti enemmän aikaa kuin tavallisessa kaupassa, tai nettikaupassa, ei pidä paikkansa.
Ette te mitään väärää tee. Kai sitä nyt saa käyttää rahaa kun sitä kerran on! Ihan oikein sekin että lapsi ei saa kaikkea mitä keksii pyytää. Ymmärsin että te siis arvioitte mitä lapsi tarvitsee, ja hankitte sen laadukkana versiona. Sitten ilmeisesti harkitsette niitä asioita mitä lapsi haluaa, ja keskustelette voiko sen saada. Joskus voi joutua näkemään vaivaa ja/tai odottamaan. Kaikkea ei saa mitä keksii pyytää, ja tavaroista pitää myös osata pitää huolta (ei siis asenteella ettei haittaa jos menee rikki tai katoaa, aina voi ostaa uuden). Lahjoja opetetaan arvostamaan, oli niiden arvo sitten 5€ tai 500€. Lapsen on ymmärrettävä kunnioittaa toisen omaisuutta, arvosta riippumatta. Ja ymmärtää että rahan vuoksi on nähtävä vaivaa ja tehtävä töitä. Lapsen on myös tärkeä oppia että ihminen ei ole sen parempi mitä rikkaampi hän on tai mitä hienompia tavaroita/ vaatteita omistaa. Hänelle pitää opettaa mitkä asiat ovat oikeasti elämässä tärkeitä ja mitkä ominaisuudet ihmisissä hyviä. Rahassa ei ole mitään pahaa. Elämä on helpompaa kun on rahaa riittävästi. Raha on hyvä renki mutta huono isäntä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos hyvätuloiset ei ota lapsiaan puhutteluun kuinka koulussa käyttäydytään niin sitten on syytä varautua että kaikki tietää työpaikallasi millaisia mulkku lapsia olet kasvattanut.
Saat olla johtaja, lääkäri tai asianajaja, kaikki saa tietää minkälaisia mulkkuja lapsesi ovat. Meitä toisia vanhempia ei kiinnosta teidän maineenne työpaikalla eikä muuallakaan.
Suomessa lääkärit, asianajajat ja suurin osa toimareista kuuluvat tuloillaan keskiluokkaan, eikä varakkaisiin/miljönöäreihin, koska korkea on palkkaverotus. Esim. lääkärien ja asianajajien palkat ovat 4000€-10.000€/kk miinus verot, ei vielä noilla tuloilla tulla rikkaaksi, kun käteen jää 2500-6000€/kk.
Päinvastoin, juuri keskituloiset elävät tiukoilla ja puhutaan akateemisestä köyhyydestä, kun ovat kaikkien tukien ja etuuksien ulkopuolella, kun ei ole riittävästi ostovoimaa, toisin kuin rikkailla.
Ei ole keskiluokkaa, jos tienaa 4000-10000 euroa kuussa, eikä ko. asiaa edes mitata käteen tulevasta rahasta, vaan bruttopalkasta. Yleisin palkka Suomessa on muuten jossain 2600 euron tuntumassa.
Akateemista köyhyyttä ei ole se, jos tienaa moisia summia, eivätkä he elä tiukoilla muuten kuin omasta halustaan (eli ostamalla enemmän kuin palkka antaisi myöten). Yritätkö tahallasi vääristellä asioita?
Kun sain esikoisen, tuli ystäviltä niin paljon vaatteita, vaunut, sitteri jne. Emme ostaneet juuri mitään.
Maidontuotto oli melkoista, myin sairaalaan maitoa hyvin paljon.
Helsingissä saa liikkua vaunuilla ilmaiseksi ja harrastukset ovat edullisia.
Meillä vauvavuosina jäätiin plussalle ja isosti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse arvostan vapaa-aikaa, enkä halua kierrellä kirppiksillä tai selata netin kiertätyspalstoja, jos ehkä jotain löytyy. En myöskään myy lasten vanhoja vaatteita, vaan annan ne ilmaiseksi eteenpäin.
Jotenkin en ihan usko, että sinä ostat kalliita vaatteita niin, että otat ensimmäisen, joka käteesi osuu. Ihan varmasti katselet ja mietit ja vertailet, eli teet ihan samaa, mitä kirpparillakin kävijä tekee.
En siis sano, että sinun pitäisi käydä kirpparilla, mutta väite, että siellä menee tuhannesti enemmän aikaa kuin tavallisessa kaupassa, tai nettikaupassa, ei pidä paikkansa.
Mutta kirpparilla ei voi olla varma, mitä siellä on ja missä koossa. Nettikapassa voi filtteröidä koon ja vaatetyypin mukaan. Tosin niissä ongelmana on runsaudenpula. Mutta jos tarvitset lapselle ulkoilutakin, luultavasti löydät sellaisen oikeassa koossa.
Ap:n tuttavat eivät siis itse arvosta kauniita vaatteita ja tämän vuoksi ihmettelevät, ei sen kummempaa :)
Ja kauneushan on katsojan silmissä ;)
Jokainen tehkööt tienaamillaan rahoilla mitä lystää.
Varmaan meillä kaikilla on tuttavapiirissä niin varakkaita kuin vähävarasia ja loppupelin ratkaisee minkälainen ihminen olet ja miten kohtelet toisia.
Ap:na jatkaisin vain omaa elämääni ja käyttäisin rahat niinkuin itse haluaa ja jos se on jollekin ongelma niin jättäisin ihan ongelman kaivajan ongelmaksi :D
Vinkkinä, yleensä kun heittää vitsiksi tällaiset kyselyt niin loppuvatkin nopeasti.
Meillä on tapana kertoa lapsillemme mitä mikäkin maksaa mikäli sitä kysyvät. Miksi pitäisimme heidät pimennossa näistä asioista?? Samalla siinä tulee myös heille kerrattua miten johonkin on varaa ja miten sellaisen aseman voi saavuttaa. Eipä tarvitse heidän myöhemmin elämässä ihmetellä miten ei ole (jos ei ole) varaa ja miksi kannattaa tehdä asioiden eteen töitä mikäli jotain haluaa tulevaisuudessa.
Ja ihan realistisesti myös kerrottaan miten toisilla voi olla huonommat lähtökohdat, joista huomattavasti vaikeampi ponnistaa ja miten tärkeää on, että maksamme myös veroja, jotta jokaiselle saadaan vähintään se "perus" elintaso.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse arvostan vapaa-aikaa, enkä halua kierrellä kirppiksillä tai selata netin kiertätyspalstoja, jos ehkä jotain löytyy. En myöskään myy lasten vanhoja vaatteita, vaan annan ne ilmaiseksi eteenpäin.
Jotenkin en ihan usko, että sinä ostat kalliita vaatteita niin, että otat ensimmäisen, joka käteesi osuu. Ihan varmasti katselet ja mietit ja vertailet, eli teet ihan samaa, mitä kirpparillakin kävijä tekee.
En siis sano, että sinun pitäisi käydä kirpparilla, mutta väite, että siellä menee tuhannesti enemmän aikaa kuin tavallisessa kaupassa, tai nettikaupassa, ei pidä paikkansa.
Miksi ei voisi? Itse tiedän vaatetta ostaessa mitä haluan ja otan ensimmäisen kriteerit ja budjetin täyttävän ehdokkaan. Usein vaateostokset kestävät minuutteja. Netin kautta vielä tehokkaampaa. Ohis
Itse ostan hyvälaatuisia vaatteita lapsilleni ja sitten joukkoon hemppamaukkaa sopivasti, niin ettei liikaa erotu joukosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olemme myös hyvätuloinen lapsiperhe, 3 lasta. Käytämme rahaa:
- lasten harrastuksiin, saavat kukin harrastaa mitä haluavat
- omakotitaloon, sen pihaan ja sisustamiseen, pidän siitä, että kotona on kivan näköistä
- siivojaan, käy joka toinen viikko
- autoihin, molemmilla uudet hyvät autot, minusta on mukavaa ajaa uudella autolla, molemmat ajavat työn puolesta myös paljon
- lasten vaatteisiin, menen kauppaan ja ostan mitä tarvitsee, ei valitettavasti ole aikaa kierrellä ja etsiä kirpputoreilta, ostan myös kerralla isoja määriä esim. kaikille lapsille yhdellä ostoskierroksella kaikki tarvittavat talvivarusteet
- omiin vaatteisiin, olen toimitusjohtaja ja työni vuoksi paljon esillä.
- kesämökkiin ja sen pihan laittoon
- kirjoihin, menen kirjakauppaan ja ostan mitä perheemme haluaa lukea, en kerkeä ikinä palauttaa kirjoja kirjastoon, luen paljon, kotona monta seinällistä kirjahyllyjä
- matkusteluun.Toistaiseksi kukaan ei ole huomauttanut rahan käytöstä. Lapset koululaisia ja ovat oppineet työntekoon, niin kotitöiden kuin koulutöiden, osaavat perkaa kalat ja siivota vessanpöntöt, kaikilla myös keskiarvo koulussa yli 9,5 (olen sanonut, että huonompikin riittää). Emme tuo esiin, että meillä on rahaa, mutta mielelläni käytän sitä helpottamaan elämääni.
Mitä ihmettä? Olen alempaa keskiluokkaa ja minullakin on varaa ostaa kalat valmiiksi perattuna. Tuskin haluat lapsillesi elämää, jossa kalojen perkaamistaito on oleellinen juttu?
Siis et halua lastesi ottavan kaikkea iloa irti suomen luonnosta? Se olisi jotenkin kamalaa jo ei ole täysin kaupunkilaiset elintavat? Miksi?
Ap täällä taas kirjoittelee.
On näköjään kovasti tullut keskustelua viikonlopun aikana. Omaan korvaani kyllä nyt kovasti särähtää kommentit siitä, mitä edes teen täällä, että varakkaammilla on ihan muut piirit ja jutut.
No, muiden puolesta en voi puhua, mutta me ainakin ollaan ihmisiä siinä missä muutkin. Meillä syödään myös ihan tavallista kotiruokaa, lapset kattoo pikkukakkosta, ollaan yltäpäältä mudassa kuraleikkien päätteeksi, lapset käy tavallista koulua ja päiväkotia.. ja minä olen ihan tavallinen äiti joka pyörii vauva.fin keskustelupalstalla. Yllätyitkö? Ei varakkuus mittaa ihmisarvoa tai tee mitenkään parempaa ihmistä kenestäkään. Ihan samalla tavalla haen vinkkejä lasten kasvatukseen ja ongelmiini, niitäkin on ihmisillä riippumatta taloudellisesta tilanteesta...
Mutta takaisin aiheeseen. Nämä kommentit joissa kehotetaan liikkumaan vaan "varakkaiden piireissä", ei kyllä meillä toteudu. Kuten ylempänä kerroin, kummankaan suku ei ole syntyjään varakasta, vaan me olemme oman varakkuutemme hankkineet työllä. Sen vuoksi asettelu on mielestäni haastava, sillä lähipiiri ei ehkä ymmärrä meitä.
Ratkaisu ei mielestäni ole katkaista välejä sukuumme ja lähipiirimme, koska emme arvota ja jaa ihmisiä varakkuuden mukaan. Vaikkakin he aiheuttavat meille ikäviä tunteita kommenteillaan (mutta ei tietenkään päivittäin) ovat he kuitenkin rakkaita lähimmäisiämme.
Kiitos asiallisista kommenteista ja neuvoista! Pitäisi itsellä keksiä joku asiallinen vastalause mitä alkaa käyttää lähipiirien kommentoijille ;-)
AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset tajuaa jo todella nuorina eron Tokmannin ja Metsolan vaatteiden välillä. Nuorena se meno sitten villiintyykin. Parasta olla itse tekemättä asiasta mitään numeroa. Mikään ei ole ärsyttävämpää, kuin ne lapset, joiden vanhemmat ovat kertoneet sentilleen kuinka kallista kaikki heidän omistamansa on.
Avoin ja suvaitsevainen asenne kaikkia muita ihmisiä kohtaan on myös hyvä opettaa. Eihän siinä mitään hävettävää ole, että rahaa on ja sitä käyttää, mutta se asenne edelleen kaiken edelle. Näin siis itse toimin.
Tässä on hyvin paljon sitä, mitä itse ajattelen. Lähinnä tuolla omalla kirjoituksella tokmannin ja metsolan vaatteiden erolla tarkoitin sitä, että meidän lapset eivät ainakaan tiedä kulkevatko merkkivaatteissa vai ei saatika minkä hintaisia vaatteensa ovat.
AP
Ekaluokalla viimeistään alkoi ihmeellinen vertailu lasten kesken. Kaikesta kyseltiin paljonko on maksanut, kenellä on kalleimmat kengät, takki, tietokone, mitä tahansa. Silloin opin itse pitämään suuni kiinni, hyvin nopeasti lapset olivat valmiita 'mun takki maksaakin enemmän kuin sun takki" lällätyksiin.
Teini-ikäisenä hintatietoisuus vain lisääntyy ja silloin mitataan sitä miten kasvatus on onnistunut. Rahalla on helppo kasvattaa lapsia, jotka lyövät toisia alaspäin. Näitäkin on tuttavapiirissä.
Voi olla niitäkin, mutta aivan varmasti on niitä päinvastaisiakin. Siis tyyppejä, jotka ovat aukomassa päätään kaikesta vain siksi, että ovat kateellisia niille, joilla on jotakin.
Kyse on siitä, miten on kasvatettu. Ei siitä mitä on.
Yleensä ottaen en ymmärrä tätä köyhyyden ylistämistä. Kauhea mekastus miten erinomaista jos joku julkkiskin on ostanut halpaa vaatetta. Ketään ei kiinnosta enää se, millaisissa olostuhteissa tuote, miten kestävä jne. Nuo kalliimmat suomalaiset lasten vaatteetkin on hyviä sijoituksia kaikin puolin, kun niistä riittää useammankin lapsen käyttöön ja osan hinnasta voi vielä saada takaisin kirpparilla.
Ostin lapsille aina Prisma-vaatteita, sillä ne kestivät yhtä hyvin kuin joku merkkivaate.
Teineiksi/isommiksi koululaisiksi tultuaan saivat ansaita itse rahat merkkivaatteisiin jos sellaista toivoivat (pl.harrastuksiin tarvittavat vaatteet/välineet). Meillä tämä oli yksi tavoista opettaa rahan arvoa. Meidän kohdalla oli toimiva ratkaisu. Kyse ei ollut tulotasosta.
Jokainen taaplaa tyylillään eikä itseäni kiinnosta mitä muut tekee tai mitä lapsilleen pukevat päälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan hyvätuloisia. Lapsissa panostamme hyviin kouluihin, eri kulttuureihin tutustumiseen, taiteeseen ja harrastuksiin. Äidinkieleen ja sivistykseen.
Vaatteet yms on ihan sivuseikka. Kauniita vaatteita kyllä. Kaunis koti. Sivistynyt.
En ees tiedä mikä ihme on metsola. Eikö se oo tv-sarja?
Miten noin käytännössä panostetaan hyvään kouluun? Eikös se koulu valikoidu asuinpaikan mukaan?
Hyvätuloisten koulussa on ilkeimmät lapset. Kun ne menee töihin tulee iso ongelma, kun ei saa kaikkea mitä haluaa eikä osaa käyttäytyä.
Suomessa niitä hyvätuloisia on vain vähän ja myös koulussa heidän lapsiaan eli koulut täyttyvät tavislapsista.
Ja vaikka olisi vanhemmilla akateeminen koulutus, ei tarkoita hyvää palkkaa esim. opettaja, lääkäri jne. kun huomioidaan verotus.
Opettajilla ja lääkäreillä on hyvä palkka. Liian iso asuntolaina ei ole muiden vika.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut koko ketjua, mutta ajattelin vain kertoa, että omista ystävistäni (24-30v.) huonoimpia rahankäyttäjiä on varakkaiden perheiden lapset.
Usein puhutaan siitä, miten köyhät ja rahvas tuhlaa, ei osaa käyttää rahaa jne., mutta oman kokemukseni mukaan duunareiden opiskelijalapset ostaa kiltisti kirppikseltä ja syö makaronia, kun taas lääkärien ja toimitusjohtajien lapset laittavat rahansa ravintoloihin ja niihin "laadukkaisiin ja kestäviin hankintoihin" - vaikka niille ei oikeasti olisi mitään tarvetta. Tämä kannattaa siis ottaa huomioon - lapset, jotka ovat tottuneet todella korkeaan elintasoon, saattavat oikeasti mielummin uhrata säästönsä ja taloudellisen vakautensa kyseisen elintason ylläpitämiseksi, kuin totutella pienempään budjettiin.
Miksi laitat pilkun ennen kuin-sanaa?
Toiseksi miksi pitää syödä makaronia, kun voi syödä terveellisestikin. Jos on rahaa, sitä kannattaa käyttää järkevästi, koska samalla tavalla se 10 e on menetetty, maksoi sillä kirpparilla tai Alkossa. Köyhä ei opi koskaan käyttämään rahaa, varakas oppii sen lapsuudessaan, jos maltetaan opettaa.
Opintolaina muuten kannattaa sijoittaa muuhun kuin makaroniin.
Kyllä köyhä osaa käyttää rahaa oikein, mutta hyvätuloiset ei ymmärrä mihin köyhän rahat riittää ja siksi meillä loppuu moni yritys, kun eläkeläiset ei enää kuluta, heillä on monella jo paljon ikää.
Meidän perheen nettotulot yhteensä 2460, auto on pakollinen, mutta emme käy parturissa, emme polta tupakkaa, emme juo alkoholia, emme käy vaatekaupoissa vaan ostamme vaatteet kirppikseltä, ei ole lemmikkiä, ei ole saunavuoroa, lapsilla ei ole harrastuksia, en käytä meikkiä, ei tule lehtitilauksia, tuosta voit päätellä mitä on tulossa eläkeläisten tilalle.
Mitä tutkintoja miksi noin monta?