Lapset eivät "hyväksy" miesystävääni, erosta kohta neljä vuotta ja nyt olen löytänyt rakkauden miehen kanssa, jonka olen tuntenut nuoruudesta asti.

Minulla on suhde eron jälkeen, enkä siihen lupia lapsilta kysellyt. Totesin vain, että aion pyytää "Timoa" kahville. Pyysin ja hän tuli. Lapseni ovat 18- ja 15- vuotiaita. Lapset suhtautuivat asiaan neutraalisti. Kerroin heille kuitenkin, että emme ole muuttamassa yhteen. Myös "Timolla" on alaikäisiä lapsia. Mitä yhteen muuttamiseen myöhemmin tulee, niin onhan se mahdollista. Jos sitten lapset haluavat muuttaa takaisin, niin se ei onnistuisi, mutta se ei onnistuisi muutenkaan, koska joutuisin pienituloisena joka tapauksessa muuttamaan yksiöön, sikäli mikäli en siis "Tomon" kanssa asuisi. Olen totaaliyksinhuoltaja, joten lapset eivät ole ikinä isällään.

Minulla on 2 lasta. Tytär oli 12v kun aloitin uuden suhteen ja poika oli 16v.

Keskustelin pitkään tytön kanssa asiasta. Sai kysyä kaiken mitä mueleen tuli. 1 iso pelko tuntui olevan olenko tekemässä lisää lapsia. Tyttärelle myös ero heidän isästään oli ollu vaikeampi.

Poika taas vanhempana ymmärsi eron ja sen syyt hyvin. Myös alusta asti hyväksyi kun löysin uuden suhteen.

1 tärkeä asia tyttären kanssa oli että mies oli enempi kuin isoveli eikä tytölle tullu oloa että joku mies yrittää isäksi isän paikalle.

Parin vuoden seurustelun jälkeen se oli tyttö joka otti puheeksi että voihan "Hannu" muuttaa meille. Noh muutettiin sitten kyllä mutta kokonaan uuteen taloon. Nykyään tyttö itse puhuu isäpuolesta vaikka sitä ei ole ikinä pyydetty tai ehdotettu.

Tyttö on läheinen niin isän kuin isäpuolenki kanssa nykyään.

Kuinka pian otitte âhtérííŋ uuden suhteen alettua?

Kysy lapsilta, että mitä tykkäisivät, jos he eivät saisi tuoda tyttö/poikaystävää kotiin tai kieltäisit seurustelun kokonaan? Kymmenen vuotiasta asia nyt ei kauheasti kiinnosta, mutta 14-vuotiasta sitäkin enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Lapsien pitäisi mennä aina kaiken muun edelle. En ymmärrä tällaisia pohdintoja.

Samaa mieltä, kaikki eronneet, ISÄT ja äidit, yksin vaan loppuelämä, ei ne penskat hyväksy suulle kumppania vaikka olisivat itse jo 60 ja sinä 90 v. Höpö höpö.

Sanot lapsille, ettet hylkää heitä, mutta sinäkin tarvitset itselle aikuisen ystävän. Ja kysy olisivatko lapset itse valmiita jättämään omia kavereitaan sinun takiasi?

Vierailija kirjoitti:

Ootko jutellu lastesi kanssa, osaavatko selittää miksi eivät hyväksy että seurustelisit?

Ovat sen verran jo isoja, ainakin 14 vuotias, että ihan asiallisesti pyytäisin kertomaan mikä siinä on kamalaa jos äidillä on miesystävä. Oletan tietenkin että mies on ihan fiksu ja sulla ei ole miehiä pyörinyt kuvioissa jatkuvasti.

Eivät välttämättä saa seurustella itsekään, ja tuon ikäisellä on jo haluja ja tarvetta seksille.

Vierailija kirjoitti:

Lapsien pitäisi mennä aina kaiken muun edelle. En ymmärrä tällaisia pohdintoja.

Juu mutta lapset eivät päätä aikuisten seurustelusta, niinkuin eivät muistakaan aikuisten asioista.

Eri asia sitten, kuinka asiat käytännössä toteutetaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsien pitäisi mennä aina kaiken muun edelle. En ymmärrä tällaisia pohdintoja.

Juu mutta lapset eivät päätä aikuisten seurustelusta, niinkuin eivät muistakaan aikuisten asioista.

Eri asia sitten, kuinka asiat käytännössä toteutetaan.

Juurikin näin. Nykyään annetaan liikaa valtaa lapsille. Silloin kun olin lapsi ei aikuisille olisi tullut mieleenkään kysyä lasten mielipidettä seeurustelu tai asumiskuvioihin.