Lapset eivät "hyväksy" miesystävääni, erosta kohta neljä vuotta ja nyt olen löytänyt rakkauden miehen kanssa, jonka olen tuntenut nuoruudesta asti.

Miten toimit nykyään? Oletko puhelimessa juttelemassa/ viestittelemässä, kihertelet, puhut miehestä koko ajan? Tämä ei ole arvostelua. Mietin vain, että jostainhan tuo lasten reaktio kumpuaa.

Älkää muuttaako yhteen. Uusperhe on helvettiä ja vahingoittaa kaikkia. T. Uusperheeläinen

Vierailija kirjoitti:

Miksi tällaisia asioita kysellään lapsilta? Kyllä ne sopeutuu, kun vaan menee yhteen sitten kun on harkinnut jutun tarpeeksi vakavasti. Itse menin uusiin naimisiin 6 v erosta, lasten ollessa 10 ja 12, eikä he olisi ikinä hyväksyneet ketään miestä mulle jos olisin kysymään alkanut. Mutta minäpä en kysellyt, se oli ilmoitusasia että äidillä on uusi mies ja on menty kihloihin, ja milloin on häät. Ja sitten mies muutti meille kun oltiiin naimisissa. Hyvin äkkiä lapset sopeutuivat.

En olisi ikinä tuollaiseen yllätykseen sopeutunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset eivät ylipäätään hyväksy, että mulla olisi yhtään ketään. Mun mielestä sille asialle tulisi voida jotain?

ap

Jos puhuminen ei auta, ei voi. Jos ex ottaisi lapset ja sitten voisit alkaa etsiä uutta oikein kunnolla? Ei olisi lapset tiellä estämässä äidin uutta elämää.

Kyllähän se on niin, että aikuinen asettaa rajat. Lapsi ei määrää, miten aikuinen elää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset vai uusi mies? Ei lapsia voi pakottaa hyväksymään äidin uutta.

Ei tarvitse valita. Ei lapset saa päättää vanhempien parisuhteista, eihän vanhemmatkaan päätä lastensa parisuhteista.

Mutta lapset saavat ja voivat reagoida niin kuin haluavat. Vanhemmat lapset voivat valita toisen vanhemman luokse muuttamisen. Välit voivat viiletä vuosiksi ja vaikka uudestaan lämpiävät, on vuosia menetetty. Se on vaan kestettävä. Uusi suhde on tärkeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset eivät ylipäätään hyväksy, että mulla olisi yhtään ketään. Mun mielestä sille asialle tulisi voida jotain?

ap

Jos puhuminen ei auta, ei voi. Jos ex ottaisi lapset ja sitten voisit alkaa etsiä uutta oikein kunnolla? Ei olisi lapset tiellä estämässä äidin uutta elämää.

Kyllähän se on niin, että aikuinen asettaa rajat. Lapsi ei määrää, miten aikuinen elää.

Eikä aikuinen, miten lapsi asiaan suhtautuu ja jos aikuisena lähtee heti kotoa ja katkaisee välit. Siihen vanhempi ei voi mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset eivät ylipäätään hyväksy, että mulla olisi yhtään ketään. Mun mielestä sille asialle tulisi voida jotain?

ap

Jos puhuminen ei auta, ei voi. Jos ex ottaisi lapset ja sitten voisit alkaa etsiä uutta oikein kunnolla? Ei olisi lapset tiellä estämässä äidin uutta elämää.

Kyllähän se on niin, että aikuinen asettaa rajat. Lapsi ei määrää, miten aikuinen elää.

Eikä aikuinen, miten lapsi asiaan suhtautuu ja jos aikuisena lähtee heti kotoa ja katkaisee välit. Siihen vanhempi ei voi mitään.

Todennäköisemmin tuo tapahtuu niille, jotka eivät ota aikuisen roolia suhteessa lapseensa, vaan antavat lapselle päätösvallan.

Muutamia vuosia kun vielä odotat, niin eipä ole lapset enää kotona näkemässä.

Se, että aikuiset tekee mitä huvittaa johtaa siihen, että lapset tulevat kasvettuaan tekemään aivan samaa. Ja siihen ei vanhempien sanomiset paina. Niin hyvässä kuin pahassa. Ja auta armias kuinka se vanhempia kismittää vanhoilla päivillä, kun ei omat lapsetkaan välitä. Miksiköhän.

Minä, kun aikoinani erosin. Lapset oli 6v, 10v ja 14v. En ottanut miestä nurkkiini pyörimään, kun tyttö lapset asu kotona. Nyt aikuisia kaikki. Olen tyytyväinen päätökseeni. Minulla on hyvät välit lapsiin. Näin silloista miesystävääni, kun lapset oli isällä. Tai vanhempana omien kavereitten tai poika ystävien kanssa.

Lisää kokemuksia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älkää muuttako yhteen, mutta jatkaakaa suhdetta, jos sitä molemmat hamuatte.

Lapsille sanot, että miesystäväsi on sinulle äärettömänrakas eikä ole poistumassa elämästäsi ja että sillä sipuli.

Kiitos, ei olla yhteen muuttamassakaan juuri lasten vuoksi.

ap

Mietin vain asiaa tämän miehen näkökulmasta. Suostuuko hän sellaiseen "ei muuteta yhteen" seukkaamiseen? Hyvä jos suostuu, mutta ellei, ongelma on edessä. Se rajaa ison osan miehiä pois, tuntuu olevan palstalla vallitseva kuvio että eronnut ei ota uutta miestä/naista asumaan. Entä sitten jos lapsi 18-vuotiaana muuttaa pois, ja miesystävä muuttaa naisen luo - tadaa: lapsi ei pärjääkän maailmalla ja haluaa palata äidin luo! Lähteekö samalla oven avauksella mies ulos, kun aikuinen lapsi tulee sisään? Hmm. 

Itse muutin nykyisen mieheni kanssa asumaan aika pian, hänellä on lapsia. Olihan siinä alkukankeutensa, mutta hengissä selvittiin. Mä en olisi nähnyt itseäni tilanteessa (silloin olin 34v), että olisin odottanut kymmenen vuotta hänen lastensa täysi-ikäistymispäivää!

Mietin vain, ei tarvitse suuttua kenenkään. 

Mietin sitäkin, voiko lapsille antaa päätettäväksi näin ison asian? Tiedän sitä paitsi tapauksia, joissa lähes 30v lapsi ei hyväksy äidilleen uutta onnea. 

”Kiitos! ja en tosiaan ole edes tuomassa miestä kotiimme, aiomme tässä vaiheessa tavata muualla ja yön yli sitten, kun lapset ovat isällään. Ja olen samaa mieltä, en ole lapsia hylkäämässä, mutta en myöskään aio päästää tätä nuoruuteni rakkautta menemään sen takia, että lapset eivät halua äidin seurustelevan.

ap”

Tapaatte muualla ja yön yli sitten kun lapset ovat isällään? Okei. Kyllä tuossa kuviossa lapset jää vaille äidin huomiota enemmän kuin jos äidillä ei olisi suhdetta.

Mietin vaan, että kahden aikuisen taloudessakin saa sumplia, että työn, lasten harrastusten ja asioiden hoitamisen jälkeen ehtii edes kunnostaan pitää huolta ja nähdä edes kerran kuussa kavereitaan. Ilman, että lapset joutuvat olemaan yksin. Nuorempaa lasta en varmaan jättäisi yksin arki-iltana pitkän päivän (ja mahdollisesti koulun jälkeisen pitkän yksinolon) jälkeen. Ja velvoitatko uuden miehesi takia, että vanhempi lapsi joutuu vahtimaan pientä ja jättämään omat menonsa? Entä voitko suunnitella lastesi kanssa jotain kivaa viikonloppuun vai meneekö miehen ja sinun suunnitelmat edelle? Mitä sanot lapsille, jos he haluaisivat isältä tuntuaan olla viikonlopun ihan rauhassa kanssasi.

Mistä ap otat ajan nyt tuolle rakastajalle?

Voi hyvinkin olla, että lapset oppivat hyväksymään miesystävän myöhemmin, jos mies ei ole ihan kauhea. En minäkään aluksi pitänyt isäpuolestani, mutta nykyään pidän, vaikka siihen meni kyllä todella monta vuotta.

Up

Ei onnaa uusper(s)heily.

Vierailija kirjoitti:

Ei onnaa uusper(s)heily.

Eikö?

Joko miesystävä on hyväksytty?

Ei lapsilta kysytä mitä aikuinen elämässään tekee. Ei lapset voi olettaa että asiat pysyy aina muuttumattomina, se on hyvä oppia viimeistään teini-iässä. Vanhemmat eivät ole olemassa vain lapsiaan varten. Varmaan ihan ydinperheissäkin aikuiset päättää tehdäänkö lisää lapsia, vaikka esikoinen kuinka inhoaisi ajatusta itsekkyyttään. Ydinperheessä aikuiset päättävät myös jos muutetaan toiselle paikkakunnalle tai toiseen asuntoon. Ei sitä usein voi lässyttää lapselle että haluaisiko kultapuppeli muuttaa muualle vai olisiko kivempi jäädä tähän?

Miksi tämä olisi yhtäkkiä eri asia kun ydinperheen vanhemmat ovat eronneet, silloinko lapset saa päättää kaiken ja silloinko pitää lapsia käsitellä loppuun asti silkkihansikkain ettei vaan yhtään mikään enää koskaan muutu heidän elämässä niin kauan kuin asuvat kotona?