Lue keskustelun säännöt.
Aloitin "vanhana" ammattikoulun, mutta siellä ei opi yhtään mitään. Mitä nyt?
05.08.2021 |
Olin tosi innoissani uudesta alasta, kunnes totuus amiksesta kävi ilmi. Oppilaita on todella paljon, tilat on pienet ja surkeat, ja ainoa opettaja on niin kiireinen ettei kerkeä opettamaan kuin joskus harvoin, pari minuuttia. Itse pitäisi harjoitella kaiket päivät yksin, mikä on vaikeaa kun ei ymmärrä edes mistä aloittaa. Työharjoitteluunkaan ei pääse, jos ei osaa vielä yhtään mitään. Tuntuu kuin ammattikoulu olisi vain teinien ja aikuisten lastentarha jonne tullaan kahvittelemaan ja tupakoimaan.
Kommentit (26)
Vaihda alaa, amis tosiaan vaatii itsenäisyyttä, jos ala ei kiinnosta, niin motivaatiota oppia ei ole, oli minkä ikäinen tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse kävin lyhyen aikuiskoulutuksen vuonna -17. Koulupäivät mielestäni turhan lyhyitä. Puolet kurssista oli työssäoppimista, siinä sitten korostui se, saitko oikeasti hyvän, vai pelkän "ilmainen työtekijä kyllä kelpaa, muusta viis"-paikan... No, kävin kurssin ja sain paperit ja olen pätkätöissä alalla, josta pidän.
Niitä tutkintoja on joka lähtöön, osa on haastavia esim lähihoitaja on varmasti yks vaikeampia, vaatii todella laajaa osaamista, mutta hoitoapulainen on paljon helpompi kun tähän ei tarvitse osata esim lääke laskuja...
Vierailija kirjoitti:
Opettajalla on vastuu opetuksesta. Rehtorin luo ensin ja siitä ylöspäin, jos ei tule muutosta. VAADI selvitys miksi opetusta ei anneta.
Opettajalla ei ole vastuuta jos palkkaa maksetaan kahdesta lähiopetustunnista. Syytä koulutusleikksuksis.
Vierailija kirjoitti:
Nykyamisten tila on huolestuttava! Itse valmistuin 2009 ja silloin koulupäivä oli pääosin 9-15, tunnit ohjattuja ja oppilaita alle 20 per luokka. Silloinkin oli paljon opettajasta kiinni, mitä oppi. Itse sain kaiken ammatillisen tiedon työharjoitteluissa, olin kaksi harjoittelua, yhden kesän ja vielä jouluapulaisenakin yhdessä ja samassa firmassa ja siellä nokkamies otti oikein asiakseen antaa mulle kaikenlaisia töitä. Hän opetti sen, mitä sähköstä tiedän.
Opettajat oli järjestäen insinööritasoa, heille oli tärkeintä opettaa sähköön liittyviä laskuja ja esim releiden ja sulakkeiden toimintaa, ei niiden asentamista.
Voin vain kuvitella, mitä amis nykyään on, kun koulupäivä kestää vain pari tuntia ja loppuajan opiskellaan yksin jos opiskellaan. Samaan aikaan työnantajat helisevät, kun eivät löydä ammattitaitoista porukkaa (hyvät usein jatkavat opintoja amkkiin). Eikä se ole opiskelijoiden vika, he kuitenkin saavat sen kaiken kakan niskaansa työelämässä ja nettipalstoilla. Suurin syyllinen on poliitikko, joka vuosi toisensa perään vähentää tutkimuksesta, kehityksestä ja koulujärjestelmästä määrärahoja.
Pilven hopeareunuksena on toki se, että työelämään mentäessä asenne ja näytöt ratkaisee enemmän, kuin paperit. Minulle se on ollu vain parempi asia. Ammattikoulu oli minulle kolme hukkaan heitettyä vuotta, hyvin olisi voinut talolainaa lyhentää sen ajan.
Olin itse ammattikoulussa opettajana toista kymmentä vuotta kunnes vaihdoin työpaikkaa Grahn-Laasosen ja Sipilän hallituksen aivopierureformin tultua voimaan. Oma ammattiylpeys ei kestänyt sitä pakotettua opetuksen tason alasajoa ja opiskelijoiden heitteillejättöä mikä siitä seurasi.