Aloitin "vanhana" ammattikoulun, mutta siellä ei opi yhtään mitään. Mitä nyt?

Opettajalla on vastuu opetuksesta. Rehtorin luo ensin ja siitä ylöspäin, jos ei tule muutosta. VAADI selvitys miksi opetusta ei anneta.

Parempi on jos pääsee esim. työkkärin kautta Amiedun koulutuksiin. Ne on paljon laadukkaampia kuin amikset, saaenammän opetusta ja valmistuu nopeammin.

Yritä päästä oppisopimuskoulutukseen.

Vierailija kirjoitti:

Yritä päästä oppisopimuskoulutukseen.

Kiven alla sellaiset. Yritykset haluaa vain valmiita ammattilaisia. 

Suomessa itketään työvoimapulaa esim raksa-alalla , mutta samalla leikataan ammattikoulutuksesta ja ihmetellään miksei uusia raksaukkoja valmistu, ja sit ne pitää kärrätä virosta 

Itseopiskeluahan se nykyään kuullemma on.

Mäkin yritin uutta ammattia amiksessa, mutta en kestänyt kuin vuoden sitä lastentarhatouhua 19-25 vuotiaiden pössyttelijöiden kanssa. Opetusta ei käytännössä ollut lainkaan, koulupäivät alkoi 9-10 ja päättyi 12-13, perjantait vapaita, poissoloja ei vahtinut kukaan, hops mainittiin koulun alkaessa, sen jälkeen siihen ei palattu. Saipahan 9 euroa päivässä edes.

Mikä ala, ap?

Eihän opettajat nykyään opeta, vaan ohjaavat itseohjautuvaa opiskelijaa. Opettaminen on ihan old-school, tulkaa nykyaikaan noista vanhoista käsityksistänne, että jotain opetusta muka annettaisiin.

Ei tietoa voi päähän tunkea muutenkaan. Itse se on opittava.

Nykyamisten tila on huolestuttava! Itse valmistuin 2009 ja silloin koulupäivä oli pääosin 9-15, tunnit ohjattuja ja oppilaita alle 20 per luokka. Silloinkin oli paljon opettajasta kiinni, mitä oppi. Itse sain kaiken ammatillisen tiedon työharjoitteluissa, olin kaksi harjoittelua, yhden kesän ja vielä jouluapulaisenakin yhdessä ja samassa firmassa ja siellä nokkamies otti oikein asiakseen antaa mulle kaikenlaisia töitä. Hän opetti sen, mitä sähköstä tiedän.

Opettajat oli järjestäen insinööritasoa, heille oli tärkeintä opettaa sähköön liittyviä laskuja ja esim releiden ja sulakkeiden toimintaa, ei niiden asentamista.

Voin vain kuvitella, mitä amis nykyään on, kun koulupäivä kestää vain pari tuntia ja loppuajan opiskellaan yksin jos opiskellaan. Samaan aikaan työnantajat helisevät, kun eivät löydä ammattitaitoista porukkaa (hyvät usein jatkavat opintoja amkkiin). Eikä se ole opiskelijoiden vika, he kuitenkin saavat sen kaiken kakan niskaansa työelämässä ja nettipalstoilla. Suurin syyllinen on poliitikko, joka vuosi toisensa perään vähentää tutkimuksesta, kehityksestä ja koulujärjestelmästä määrärahoja.

Mitä alaa opiskelet? Itse aloitin vuosi sitten ammattikoulussa opiskelemaan media-alaa ja tavallaan ymmärrän mitä tarkoitat, tavallaan en. Jos liruttelisi vain sieltä mistä aita on matalin, niin läpi pääsisi ja paperit saisi kyllä aika vähällä (joskaan ei kovin hyviä). Omassakin ryhmässä on pari esimerkkiä tästä. Mutta jos on motivoitunut ja oma-aloitteinen niin on kyllä mahdollista oppia paljonkin. Minulle etäopiskelu sopii hyvin, olen omassa rauhassani perehtynyt opettajan lähettämiin materiaaleihin ja työstänyt tehtävänantojen perusteella omia projektejani, opiskellut tarpeen vaatiessa itsenäisesti lisää.

Olen onneksi samassa ryhmässä muiden jo jonkin tutkinnon suorittaneiden aikuisopiskelijoiden kanssa, eli luojan kiitos ei tarvitse opiskella suoraan peruskoulusta tulleiden kanssa, sitä en kestäisi hetkeäkään.

Amiksen tila on huolestuttava. Olin ite amiksessa 2013-2015. Valmistuin siis, mutta taso oli surkea. Opettajat ei osannu mitään tai niitä kiinnosti enemmän tietokone. Oppilaat joutuvat opettamaan itseään ja toisiaan. Nekin valmistus joita ei paljoa koulussa näkynyt... Oli pettymys. Ala kiinnosti joten jatkoin siitä sitten ammattitutkintoon ja siellä jatku sama systeemi. Opetus oli ala-arvoista sillon, jos sitä nyt ees sai...

Kokoajan leikataan rahoitusta ja lisätään itsenäistä opiskelua, mutta harvassa on ne amisalat joita voi oikeesti opetella itsekseen. Kohta ei varmaan uskalla enää mennä lähihoitajien vastaanotolle tai viedä autoa korjaamon...

Olen kuullut tämänkaltaista puhetta muuallakin. Aina ei kuitenkaan ole näin. Poikani opiskelee ammattikoulussa ajoneuvoasentajaksi ja hänellä on opettajanaan nuorehko mies, joka pitää oppilaille kovaa kuria ja paukuttaa heille päivässä seitsemän tuntia sähkötekniikkaa ja ties mitä milloinkin. Luettavaa materiaalia on paljon, ja testien avulla tarkistetaan, että se myös on oikeasti luettu. Etäopiskelujen aikaan laittoi videoyhteyden halliin ja esitteli kameran välityksellä auton eri osia.

Poika oli jo välillä ihan tuskastunut kovaan tahtiin, mutta kun kuuntelen juttuja noista nuorista velttoilijoista joilta kukaan ei vaadi yhtään mitään, niin minusta tämä on ollut pelkästään hyvä juttu. Liikaa kun ollaan jouten niin on helppo ajautua pahantekoon. Poika itsekin totesi ensimmäisen lukukauden lopulla, että opettaja on tosi vaativa, mutta nyt hänen osaamisensa on aivan eri tasolla kuin toisessa oppilaitoksessa samaa tutkintoa suorittavan kaverin.

Lisää tällaisia opettajia ammattikouluun, eikä enää senttiäkään leikkauksia sieltä!

Samankaltaisia kokemuksia minullakin. Aloitin myös amiksen aikuisena (21v) ja meno oli tosiaan kuin lastentarhassa. Olin koulussa joka päivä turhautunut sillä eteneminen oli todella hidasta ja olinkin luokan paras oppilas ihan yrittämättä:D Eräskin oppilas veti ihan taaperotasoisia itkupotkuraivareita jos ei huvittanut tehdä jotain tehtävää. Keskityin vain omaan opiskeluuni ja valmistuinkin reilusti etuajassa.

Näinhän se on. Meillä on amislainen ja lukiolainen. Toinen heistä on hyvin osaava ja itseohjautuva, ja on tietenkin siellä lukiossa, käymässä valmiiksi tehdyn lukujärjestyksen mukaisia aineenopettajan koulutuksen saaneen pitämiä kursseja.

Toinen on amiksessa, jossa pitää itse valita kaikki opinnot ja huolehtia, että on oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Välillä moduulit menevät päällekkäin mutta niin, että aikuisia ei haittaa. Nuoret arpovat menevätkö ammattiopintoihin vai enkkuun, eli sitä enkkua saa sitten opiskella kotona itsenäisesti, kun ei kerran tunnille päässyt.

Parin viikon opetuksen jälkeen pitää löytää työpaikka. Sitten lähetellään kylmähakemuksia firmoihin harjoittelupaikkaa varten. Ilmaistyöntekijöistäkin on niin paljon tarjontaa nyky-Suomessa, että firmoja ei joku 18-vuotias räkänokka kiinnosta. Jos paikan saa, kukaan ei osaa, ehdi eikä halua ohjata. Pahimmillaan harjoittelu menee keittäessä kahvia.

Kiitos Sipilän hallituksen koulutussäästöt. Tällaiseksi se on mennyt!

1986-1989

Sähkötekniikka, erikoistumisjakso radio- ja TV- asentaja.

Ei yhtään etätuntia, opettaja opetti joka ikisellä tunnilla.

Aika paljon oli myös yleissivistäviä aineita, sähköpuolella erityisesti matematiikkaa, mutta myös äidinkieltä sekä ruotsia ja englantia.

1. heikennys tuli 90- luvulla, kun koulujen rahoitus kytkettiin valmistuneiden määrään.

Sittemmin leikkaukset ovat syöneet opetuksen tasoa muneen kertaan.

Mukava(tai sitten ei...) olisi tietää, millaista on elektroniikka- ja sähköalan koulutus nykyään.

Olen tavannut elektroniikka-asentajan, jolle diodin toiminta tuntui olevan täysi mysteeri.

Meille tuli harjoitteluun toisen vuoden amisopiskelija aikuislinjalta. Olen itse opiskellut saman alan vuosia sitten, ja tiedän, mitä toisena vuonna pitäisi jo osata. Tällä oli ihan perusteetkin hukassa. Opiskelu oli pitkälti itseopiskelua, lähitunteja todella vähän, opettajiin ei saanut tukea, näytöistä taisi päästä läpi kunhan vain vaivautui paikalle. Ja tämä ennen koronaa. Monesti mietin, että itse en päästäisi tuolla osaamisella läpi.

Itse istuin perinteisesti koulunpenkissä ja opettajat opetti. Paljon ja monipuolisesti käytännönharjoituksia ohjauksessa, paljon tutustumiskäyntejä alan kohteisiin. Opettajille oli ammattiylpeys saada meidät ulos mahdollisimman osaavina. Saatiin todella vahva pohja ammatissa toimimiseen, joka todellakin näkyy edelleenkin verrattuna myöhemmin opiskelleisiin työkavereihini. Toki se todellinen taito syntyy vasta työssä ja vuosien myötä, mutta kyllähän sillä laadukkaalla koulutuksella tehdään se pohja.

Huolestuttava on tämä nykyinen suunta...

Vierailija kirjoitti:

Meille tuli harjoitteluun toisen vuoden amisopiskelija aikuislinjalta. Olen itse opiskellut saman alan vuosia sitten, ja tiedän, mitä toisena vuonna pitäisi jo osata. Tällä oli ihan perusteetkin hukassa. Opiskelu oli pitkälti itseopiskelua, lähitunteja todella vähän, opettajiin ei saanut tukea, näytöistä taisi päästä läpi kunhan vain vaivautui paikalle. Ja tämä ennen koronaa. Monesti mietin, että itse en päästäisi tuolla osaamisella läpi.

Itse istuin perinteisesti koulunpenkissä ja opettajat opetti. Paljon ja monipuolisesti käytännönharjoituksia ohjauksessa, paljon tutustumiskäyntejä alan kohteisiin. Opettajille oli ammattiylpeys saada meidät ulos mahdollisimman osaavina. Saatiin todella vahva pohja ammatissa toimimiseen, joka todellakin näkyy edelleenkin verrattuna myöhemmin opiskelleisiin työkavereihini. Toki se todellinen taito syntyy vasta työssä ja vuosien myötä, mutta kyllähän sillä laadukkaalla koulutuksella tehdään se pohja.

Huolestuttava on tämä nykyinen suunta...

Sehän se kovin paikka aikuisena alaa vaihtavana onkin, kun tajuaa, ettei siinä koulutuksessa opi mitään eikä oma ammattiylpeys ikinä sallisi itsensä kaltaisen työntekijän työstä ottaa palkkaa edes.

Aloitin itse myös ammatilliset opinnot tammikuussa 2020, kun selkä pamahti lopullisesti ja vanhassa työssä en pystynyt enää jatkamaan. 

Opetusta on naurettavan vähän, noin neljä kertaa kuukaudessa. Viime huhtikuussa oli yksi, muutaman tunnin koulupäivä! Jos lähiopetusta on, koostuu se pelkästä ryhmätyöskentelystä, eikä ryhmätöitä edes käydä läpi. Asioita ei "ehditä" opettamaan, vaan opetus kuitataan "katsokaa netistä"-periaatteella. Työharjoittelut kestävät 4-6 viikkoa ja ammattitaitovaatimukset vastaavat vuosien kokemusta! Kun opiskelin ensimmäisen aikuislinjan tutkintoni, oli opetusta joka päivä. Ja hyvää opetusta olikin! 

Annoimme ryhmän kanssa palautetta jo viime syksynä, että olemme erittäin pettyneitä opetuksen tasoon, tämä ei opettajia kiinnostanut pätkääkään. 

En usko, että pelkkä pandemia on vaikuttanut opetuksen tasoon (kuten eräs opettajamme väitti). Ystäväni opiskeli saman tutkinnon vuonna 2017 ja opetus oli tuolloinkin vähäistä ja erittäin huonoa.