Lue keskustelun säännöt.
Olen ollut koko elämäni sinkku, ja olisi tosi vaikea kuvitella elämää miehen kanssa
04.08.2021 |
Olen reilu kolmekymppinen nainen, enkä ole koskaan seurustellut tai edes deittaillut (tai paneskellut, vaikka se ei varsinaisesti asiaan liity). Olen kyllä heteroseksuaali, mutta silti en jotenkin usko, että voisin elää suhteessa miehen kanssa niin, että molemmat oltaisiin tyytyväisiä siihen elämään. Ehkä olen nyt reilusti yli 10 vuotta omillani eläneenä liian kaavoihini kangistunut, mutta on hankala kuvitella, mitä kivaa yhteistä tekemistä olisi päivästä toiseen. Tykkään vaaleanpunaisista sisustustyynyistäni ja kynttilöistäni. Tykkään katsoa RuPauls drag racea uudelleen ja uudelleen. Tykkään muistakin naisille suunnatuista roskaohjelmista. Tykkään vesijuoksusta, kahvilakäynneistä ja vaatteiden ostamisesta.
Kuinka moni mies olisi oikeasti iloinen päästessään seuraksi näihin aktiviteetteihin? Varmaan monikin suostuisi, mutta niin että molemmat oikeasti nauttisivat elämästään ja arjestaan. En minäkään halua katsella urheilua tai jotain pleikkarin pelaamista, tai poikien kaljailtoja. Ja toisaalta omat kaverini viinipäissään olisivat varmaan miehen painajainen. Eikä mun vaatekaapissakaan olisi tilaa :D
Ja sitten toisaalta en ole sellainen perinteinen naisellinen nainen, joka tykkää hoitaa kotia, meikata ja kokata. Meikkiä on ollut viimeksi aika tasan vuosi sitten kummitytön rippijuhlissa. Ruoanlaittoa inhoan. Siivoan kerran kahteen viikkoon (enkä muuten sietäisi sitä, että mies sotkisi siinä välissä minua enemmän). Lihavakin olen. Eli en lainkaan sellainen pakkaus, jonka vuoksi miehet olisivat valmiita syöksymään läpi tulen ja jään ja sisustusohjelmien.
Seksi nyt toki varmasti olisi kivaa yhteistä puuhaa. Mutta kun siinäkin menisi hermot heti, jos se toinen osapuoli vonkaisi vähänkin. Tai haluaisi ihan eri juttuja ja eri aikaan. Oman käden kanssa on aina täydellinen yhteisymmärrys :D
Tiedän kyllä, että kivoja miehiä on paljonkin. Mutta silti ne perimmäiset kiinnostuksenkohteet ovat kuitenkin aika erilaisia. Ja omissa mielipuuhissani naispuoliset kaverit ovat yleisesti parempaa seuraa, koska aidosti tykkäävät itsekin samoista asioista.
Eli ei musta taida olla parisuhteeseen seuraavienkaan vuosikymmenien aikana? ;D
Kommentit (102)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mietin mihin tarvitsen naista/naisia niin mulle tulee mieleen vain seksi ja jos mietin mihin nainen/naiset tarvitsee minua niin mieleen tulee vain seksi. Mulla on myös yksinelämisen syynä juuri se että en koe tarvitsevani naista kuin seksiin ja miksi mennä parisuhteeseen kun seksiä saa irtosuhteista sekä aikuisviihde auttaa haluihin. En vihaa naisia, he ovat ihmisiä siinä missä miehetkin paitsi he näyttävät paremmille.
Olen asunut yksin jo 10 vuotta eli koko sen ajan kun muutin vanhemmiltani pois, tuntuisi todella oudolle jos joku ihminen asuisi kanssani koska olen tottunut asumaan yksin.
Joskus minä mietin että miksi osa ihmisistä päätyy parisuhteeseen, minulle koko parisuhde on täysi mysteeri ja parisuhde tuntuu olevan minulle täysin vieraalta planeetalta oleva ajatus.
Loppuun siis lyhyesti sanottuna en tiedä millaista on olla parisuhteessa sekä en keksi mitään kunnollista asiaa mihin minä naista tarvitsisin.Ilmeisesti nainen on sulle vain reikä. Naisen kanssa et keksi mitään muuta tekemistä kuin seksin tai sulla ei tule mitään ajatusta mieleen, mikä olisi kiva jakaa toisen kanssa? Onko ystävätkin sulle sitten vain sitä varten, että he antavat sulle jotain. Tietty jos on noin yksioikoinen ajatusmaailma, niin uskon että naisetkaan eivät kauan viihtyisi seurassasi.
Ei naiset minulle ole vain pelkkä reikä vaan naiset on minulle ihmisiä siinä missä miehetkin, toki olen hetero ja naisten ulkonäkö herättää mielenkiintoani ja seksiä harrastan vain naisten kanssa.
Ja kyllä minulla on naispuolisia ystäviä ja teen heidän kanssa ihan samoja asioita kuin miespuolisten ystävieni kanssa.
Ystävät ovat minulle sellaisia ihmisiä kenen kanssa voin viettää aikaa ja jaamme asioita toisillemme.
No sitten sulla ei ole tullut vastaan naista, johon olisit oikeasti rakastunut, mitäs sitten? Eihän sitä missään ole luvattukaan, että sellainen jokaiselle jossain olisi. Olet tyytyväinen elämääsi niin eihän asiassa ole sitten mitään kummasteltavaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On niistä miehistä iloakin. Kanssaan uskaltaa olla iltaisin ulkona, koska ovat turvanasi.
Voi ihan hyvin hehkuttaa ihan samoja asioita, kuin sinäkin. Yhdessä iloitsette. Koska on totta, että jaetut surut puolittuvat ja yhteiset ilot tuplaantuvat.
Eivät he ole kotioloissa koko aikaa kimpussa tai häiritsemässä. Miehetkin tarvitsevat omaa hiljaista aikaa.
Olin kauan leskenä ja olosuhteiden pakosta, luokseni muutti pari vuotta sitten mies. Minusta hän on kuin isokokoinen koira.
Pidän hänestä huolta vain kysymällä, onko nälkä, jano onko sulla kylmä. Siihen on tyytyväinen. Eivät he enempää vaadi.
Ja minä taasen saan kokea olevani jollekin tarpeellinen ja toteutan aiemmin niin vierasta hoivausviettiäni.
Kiva katsoa, kun joku raukka ilahtuu pohjaanpalaneista ruokayrityksistäni.
Miehet ovat yksinkertaisia ja vähääntyytyviä ihan reiluja tyyppejä. Pärjäät heidän kanssaan takuuvarmasti.
Vierailija kirjoitti:
Minä taas olen elänyt avioliitossa 20v ja nyt eron jälkeen minulla on miesystävä mutta asumme erillään ja tämä sopii kummallekin. Yhdessä meillä on upeaa seksiä, rakastetaan kumpikin ruoanlaittoa, grillaillaan, käydään ulkoilemassa, katsellaan leffoja, käydään tapaamassa ystäviä, jutellaan kaikenlaista maan ja taivaan väliltä ja taas sitä hyvää seksiä.
Sitten on kivaa taas päästä joksikin aikaa omaan kotiin ja touhuamaan itsekseen. Viestejä laitellaan ja soitellaan mutta kummallakin on myös omat työt, jotka pitää hoitaa. Meille sopii tämä oikein hyvin, ei tarvetta yhteenmuuttamiseen.
Tää kuulostaa ihan täydelliseltä. Itsellä kans pitkä liitto ja tuore ero takana ja jos nyt joskus enää miestä huolin niin tälläinen olisi ihan loistava järjestely. Ero on on niin tuore vielä, että mun puolesta kaikki miehet vois lähettää kuuta kiertävälle tällä hetkellä, mutta ehkä mieli muuttuu joku päivä :)))
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mietin mihin tarvitsen naista/naisia niin mulle tulee mieleen vain seksi ja jos mietin mihin nainen/naiset tarvitsee minua niin mieleen tulee vain seksi. Mulla on myös yksinelämisen syynä juuri se että en koe tarvitsevani naista kuin seksiin ja miksi mennä parisuhteeseen kun seksiä saa irtosuhteista sekä aikuisviihde auttaa haluihin. En vihaa naisia, he ovat ihmisiä siinä missä miehetkin paitsi he näyttävät paremmille.
Olen asunut yksin jo 10 vuotta eli koko sen ajan kun muutin vanhemmiltani pois, tuntuisi todella oudolle jos joku ihminen asuisi kanssani koska olen tottunut asumaan yksin.
Joskus minä mietin että miksi osa ihmisistä päätyy parisuhteeseen, minulle koko parisuhde on täysi mysteeri ja parisuhde tuntuu olevan minulle täysin vieraalta planeetalta oleva ajatus.
Loppuun siis lyhyesti sanottuna en tiedä millaista on olla parisuhteessa sekä en keksi mitään kunnollista asiaa mihin minä naista tarvitsisin.Kuulostat aromantikolta.
Niin että mikä?
Vierailija kirjoitti:
Jaa ootteko minkä näkösiä ketkä ette ole seurustellu....???
Ei siinä tarvitse olla mitenkään ihmeellisen näköinen. Kyllähän niissä seurustelevissakin on kaiken näköisiä. Tottakai jos on hemmetin hyvän näköinen niin riski ajautua parisuhteisiin on korkeampi. Mutta sekin edellyttää, että on aktiivisesti tekemisissä ihmisten kanssa. Ei niitä hyvän näköisiäkään kotoa haeta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta parisuhteessa parasta on sellainen jatkuva henkinen kumppanuus, turva ja keskustelut. Ei tarvitse olla yksin tässä maailmassa, kun kavereilla on kuitenkin omat perheet. On joku, joka tulee leikkaussaliin pitelemään kättäsi. Joku, jonka kanssa voit jakaa kaikki ilot ja murheet. Keskustella syvällisistä asioista ja jakaa arjen.
Minä ja mieheni olemme varsin perinteisiä miehiä ja naisia. Minä olen romantikko ja rakastan esimerkiksi Jane Austenia ja Bronten sisaruksia. Mieheni taas on kiinnostunut esimerkiksi tietokonepeleistä ja jalkapallosta. Toisaalta meillä on myös monia yhteisiä kiinnostuksenkohteita, kuten luonto ja ympäristöasiat. Retkeilemme yhdessä ja lomalla tykkäämme käydä vaeltamassa ulkomailla.
Viihteen saralla kulutamme melko erilaista sisältöä. En pakota miestäni katsomaan romanttisia sarjoja, eikä hän pakota minua katsomaan scifi-elokuvia. Pitää löytää ne jutut, joista molemmat pitävät. Me katsomme yhdessä esimerkiksi komedioita ja dokumentteja.
Eli vaikka eroja löytyy, niin myös yhteisiä mielenkiinnon kohteita löytyy paljon. Parisuhteessa on tärkeää, että molemmilla on omaa aikaa ja esimerkiksi voidaan katsoa niitä omia tv-sarjoja joskus.
Erilaisuus on kuitenkin myös mielenkiintoista. Miehet ja naiset näkevät maailman vähän eri tavalla ja oma ajattelu avartuu, kun kumpikin kuuntelee toista. Minä olen esimerkiksi oppinut tykkäämään jalkapallosta ja mieheni on innostunut kauttani eläinten oikeuksista.
Vaikuttaa aivan upealta ! Tuo, että on jonkun paras kaveri ja kuitenkin siinä on romanttinen rakkausaspekti.
Hienoa, että symppaa eläinten oikeuksia. Niin minunkin jäyhä mieheni.
Mä just mietin, että jos miehen löytäisin ja haluaisin muuttaa yhteen, niin tarvittaisiin tosi iso asunto. Siis molemmille omat huoneet varmasti. Ei sillä, että kovin luultavasti ketään löytäisin, kun en ole vielä löytänyt ja olen 30.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seurustella kyllä kannattaa mutta hyvä pitää oma kämppä kummankin osapuolen. Niin ja niitä yhteisiä harrastuksia olis hyvä olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa ootteko minkä näkösiä ketkä ette ole seurustellu....???
Ei siinä tarvitse olla mitenkään ihmeellisen näköinen. Kyllähän niissä seurustelevissakin on kaiken näköisiä. Tottakai jos on hemmetin hyvän näköinen niin riski ajautua parisuhteisiin on korkeampi. Mutta sekin edellyttää, että on aktiivisesti tekemisissä ihmisten kanssa. Ei niitä hyvän näköisiäkään kotoa haeta.
Minä olen esimerkiksi hyvin lapsenkasvoinen. Olen pitkä ja hoikka, mutta kasvonpiirteet on ns. seksittömät.
n31
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä taas olen elänyt avioliitossa 20v ja nyt eron jälkeen minulla on miesystävä mutta asumme erillään ja tämä sopii kummallekin. Yhdessä meillä on upeaa seksiä, rakastetaan kumpikin ruoanlaittoa, grillaillaan, käydään ulkoilemassa, katsellaan leffoja, käydään tapaamassa ystäviä, jutellaan kaikenlaista maan ja taivaan väliltä ja taas sitä hyvää seksiä.
Sitten on kivaa taas päästä joksikin aikaa omaan kotiin ja touhuamaan itsekseen. Viestejä laitellaan ja soitellaan mutta kummallakin on myös omat työt, jotka pitää hoitaa. Meille sopii tämä oikein hyvin, ei tarvetta yhteenmuuttamiseen.
Tää kuulostaa ihan täydelliseltä. Itsellä kans pitkä liitto ja tuore ero takana ja jos nyt joskus enää miestä huolin niin tälläinen olisi ihan loistava järjestely. Ero on on niin tuore vielä, että mun puolesta kaikki miehet vois lähettää kuuta kiertävälle tällä hetkellä, mutta ehkä mieli muuttuu joku päivä :)))
Sama fiilis oli mullakin eron jälkeen ja reilu vuosi meni yksin asioita käsitellessä. Sitten vastaan käveli vanha tuttu ja todettiin, että meillä on kivaa yhdessä mutta kumpikaan ei halua enää muuttaa kenenkään nurkkiin. Joten tsemppiä eron käsittelyyn, kyllä sitä elämää on vielä senkin jälkeen ja aurinko paistaa yhä :)
Itse ole jo 46 enkä ole koskaan varsinaisesti asunut miehen kanssa, enkä haluaisikaan asua. Viihdyn parhaiten yksin. Seksiksikin riittää itsetyydytys. Seuraa en kaipaa ollenkaan.
Olen kyllä seurustellut muutaman kerran, pisin suhde 4 vuotta. Mutta tiiesin koko ajan että en halua mitään avioliittoa enkä lapsia enkä yhdessä asumista. Ne miehet taas halusi juuri sitä perinteistä, joten suhteet loppui sitten omalla painollaan. Silloin haaveilin miehestä joka haluaisi erikseen asuen yhdessä oloa ilman sitoumuksia, kuten minäkin, mutta enää en jaksaisi minkäälaista miestä. En edes seksiä kumppanin kanssa. Epämiellyttävää se 40 kg ylipainon kanssa olisikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan meitä ikisinkkuja aika paljon ja mukava lukea että on muitakin ikisinkkuja palstalla. Omalla kohdalla ikisinkkuus johtuu pääosin siitä että en tarvitse parisuhdetta, minulla on ystäviä ja sukulaisia kenen kanssa pystyn viettämään aikaa sekä heidän kanssa pystyn jakamaan asioita.
Minulla oli samansuuntaisia ajatuksia/huolia ennen kuin päädyin parisuhteeseen. Etsinkin todella pitkään parisuhdetta yhteiset kiinnostuksenkohteet edellä, ja kun tapasin mieheni olin todella pitkään huolissani siitä, onko meillä tarpeeksi yhteistä jotta suhde toimisi. Miehelle tämä ei koskaan ollut yhtä tärkeää kuin minulle, ja koska luonteet ja arvopohja olivat kuitenkin yhteensopivat, niin päätin antaa suhteelle mahdollisuuden. Nyt ollaan oltu neljä vuotta yhdessä ja yhteiselo on ainakin tähän asti toiminut hyvin. Kummallakin on omat kuvionsa ja niiden lisäksi meillä on yhteiset kuviot. Kun seura on hyvää, niin kumpikin mielellään tekee sellaisiakin asioita, jotka eivät omia suosikkeja ilman parisuhdetta olisikaan. Olemme molemmat introvertteja, joten tilan antaminen toiselle onnistuu kivuitta. En koe, että minun olisi tarvinnut luopua mistään (paitsi hieman olen joutunut joustamaan toivomastani asunnon siisteystasosta).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samat fiilikset kuin aloittajalla. Välillä tosin harmittaa kun haluaisin perustaa perheen. Sitä ei kuitenkaan pidä tehdä kevyin perustein tai hätäillen joten odotellaan nyt, vaikka tässä alkaakin kiire jo olla.
M34
Monelle taitaa nykyään olla se vastakkainen sukupuoli niin arkinen asia että he eivät koe siinä mitää ihmeellistä eikä jännää. Nykyisin myös moni näkee sen vastakkaisen sukupuolen juuri vain objektina.
Moni kokee vastakkaisen sukupuolen siten että he tarvitsevat sitä seksiin koska kaikki muut asiat hän osaa tehdä itse, ei siis ole mitään "tarvetta" suhteelle?
Kumppaneille asetetaan myös aika paljon vaatimuksia koska nykyisin ei ole sitä "tarvetta" suhteelle?
Ulkonäköpaineista en puhu mitään muuta kuin että nykyisin on aika paljon ulkonäköpaineita koska se taitaa olla yksi suuri kriteeri parinmuodostuksessa.
Ap:lle sanon sen että et ole millään tavalla omituinen tai rikki, toi on ihan yleistä nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mietin mihin tarvitsen naista/naisia niin mulle tulee mieleen vain seksi ja jos mietin mihin nainen/naiset tarvitsee minua niin mieleen tulee vain seksi. Mulla on myös yksinelämisen syynä juuri se että en koe tarvitsevani naista kuin seksiin ja miksi mennä parisuhteeseen kun seksiä saa irtosuhteista sekä aikuisviihde auttaa haluihin. En vihaa naisia, he ovat ihmisiä siinä missä miehetkin paitsi he näyttävät paremmille.
Olen asunut yksin jo 10 vuotta eli koko sen ajan kun muutin vanhemmiltani pois, tuntuisi todella oudolle jos joku ihminen asuisi kanssani koska olen tottunut asumaan yksin.
Joskus minä mietin että miksi osa ihmisistä päätyy parisuhteeseen, minulle koko parisuhde on täysi mysteeri ja parisuhde tuntuu olevan minulle täysin vieraalta planeetalta oleva ajatus.
Loppuun siis lyhyesti sanottuna en tiedä millaista on olla parisuhteessa sekä en keksi mitään kunnollista asiaa mihin minä naista tarvitsisin.Kuulostat aromantikolta.
Niin että mikä?
Aromantikko = Ei tunne romanttista vetovoimaa toisia kohtaan.
Noilla spekseillä olet kyllä kieltämättä tehnyt ihan oikeat johtopäätökset, siitä pisteet.
t. mies
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mietin mihin tarvitsen naista/naisia niin mulle tulee mieleen vain seksi ja jos mietin mihin nainen/naiset tarvitsee minua niin mieleen tulee vain seksi. Mulla on myös yksinelämisen syynä juuri se että en koe tarvitsevani naista kuin seksiin ja miksi mennä parisuhteeseen kun seksiä saa irtosuhteista sekä aikuisviihde auttaa haluihin. En vihaa naisia, he ovat ihmisiä siinä missä miehetkin paitsi he näyttävät paremmille.
Olen asunut yksin jo 10 vuotta eli koko sen ajan kun muutin vanhemmiltani pois, tuntuisi todella oudolle jos joku ihminen asuisi kanssani koska olen tottunut asumaan yksin.
Joskus minä mietin että miksi osa ihmisistä päätyy parisuhteeseen, minulle koko parisuhde on täysi mysteeri ja parisuhde tuntuu olevan minulle täysin vieraalta planeetalta oleva ajatus.
Loppuun siis lyhyesti sanottuna en tiedä millaista on olla parisuhteessa sekä en keksi mitään kunnollista asiaa mihin minä naista tarvitsisin.Kuulostat aromantikolta.
Niin että mikä?
Aromantikko = Ei tunne romanttista vetovoimaa toisia kohtaan.
Mitä on romanttinen vetovoima sinun mielestä?
Itselläni on usein ihmisiä kohtaa ajatuksia että pidän heistä ja heidän kanssaan on kiva viettää aikaa, rakastan myös monia ihmisiä kuten parhaimpia ystäviäni sekä vanhempiani.
Minä en itseäni pidä aromantikkona koska rakastan muita ihmisiä ja minulla on ollut sutinaa ihmisten kanssa sekä olen treffeillä käynnyt ihmisten kanssa missä on ollut romanttinen tunnelma sekä lataus.
Mutta siis jos pystyt kertomaan mitä on romanttinen vetovoima niin sitten osaan vastata siihen olenko sittenkin aromantikko.
Itse olen parikymppinen nuori nainen (tykkään kyllä enemmän käyttää sanaa tyttö) enkä ole koskaan seurustellut. Kun olen lukenut kavereiden valitusta kumppanin kanssa asumisesta niin olen alkanut arvostaa omaa pientä kotiani entistä enemmän. Pidän siitä että voin sisustaa ihan miten haluan eikä tarvitse neuvotella kenenkään kanssa (mun sisustus on vaaleanpunainen ja kimaltava), ei tarvitse huomioida muita ruokakaupassa ja kokatessa, ei tarvitse siivota kuin omat sotkut ja saan olla omassa rauhassa.
Ainoa mikä huolettaa vähän, on raha-asiat. Pystynkö yksin hankkimaan omakotitaloa ja loma-asuntoa sun muita? Toisaalta eipä noita ole lähes kaikilla pariskunnillakaan.
Kuulostat aromantikolta.