Lue keskustelun säännöt.
Olen ollut koko elämäni sinkku, ja olisi tosi vaikea kuvitella elämää miehen kanssa
04.08.2021 |
Olen reilu kolmekymppinen nainen, enkä ole koskaan seurustellut tai edes deittaillut (tai paneskellut, vaikka se ei varsinaisesti asiaan liity). Olen kyllä heteroseksuaali, mutta silti en jotenkin usko, että voisin elää suhteessa miehen kanssa niin, että molemmat oltaisiin tyytyväisiä siihen elämään. Ehkä olen nyt reilusti yli 10 vuotta omillani eläneenä liian kaavoihini kangistunut, mutta on hankala kuvitella, mitä kivaa yhteistä tekemistä olisi päivästä toiseen. Tykkään vaaleanpunaisista sisustustyynyistäni ja kynttilöistäni. Tykkään katsoa RuPauls drag racea uudelleen ja uudelleen. Tykkään muistakin naisille suunnatuista roskaohjelmista. Tykkään vesijuoksusta, kahvilakäynneistä ja vaatteiden ostamisesta.
Kuinka moni mies olisi oikeasti iloinen päästessään seuraksi näihin aktiviteetteihin? Varmaan monikin suostuisi, mutta niin että molemmat oikeasti nauttisivat elämästään ja arjestaan. En minäkään halua katsella urheilua tai jotain pleikkarin pelaamista, tai poikien kaljailtoja. Ja toisaalta omat kaverini viinipäissään olisivat varmaan miehen painajainen. Eikä mun vaatekaapissakaan olisi tilaa :D
Ja sitten toisaalta en ole sellainen perinteinen naisellinen nainen, joka tykkää hoitaa kotia, meikata ja kokata. Meikkiä on ollut viimeksi aika tasan vuosi sitten kummitytön rippijuhlissa. Ruoanlaittoa inhoan. Siivoan kerran kahteen viikkoon (enkä muuten sietäisi sitä, että mies sotkisi siinä välissä minua enemmän). Lihavakin olen. Eli en lainkaan sellainen pakkaus, jonka vuoksi miehet olisivat valmiita syöksymään läpi tulen ja jään ja sisustusohjelmien.
Seksi nyt toki varmasti olisi kivaa yhteistä puuhaa. Mutta kun siinäkin menisi hermot heti, jos se toinen osapuoli vonkaisi vähänkin. Tai haluaisi ihan eri juttuja ja eri aikaan. Oman käden kanssa on aina täydellinen yhteisymmärrys :D
Tiedän kyllä, että kivoja miehiä on paljonkin. Mutta silti ne perimmäiset kiinnostuksenkohteet ovat kuitenkin aika erilaisia. Ja omissa mielipuuhissani naispuoliset kaverit ovat yleisesti parempaa seuraa, koska aidosti tykkäävät itsekin samoista asioista.
Eli ei musta taida olla parisuhteeseen seuraavienkaan vuosikymmenien aikana? ;D
Kommentit (102)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos todella rakastaisin jotakin miestä, naista, tai muuta, syöksyisin hänen vuokseen läpi kitarasoolojen, kovien patjojen ja ilkeiden appien.
Mutta sitten hänen pitäisi kyllä olla se, joka kokkaa, siivoaa ja pussaa tosissaan.
Kodinhengetär?
Tai ihan vaan mies, joka pystyy samaan kuin nainen. Harvinainen otus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naimisissa olevana miehenä sanoisin, että yleensä molemmilla on niitä omia juttuja. Minulla esimerkiksi ei tulisi mieleenkään kutsua vaimoani kavereideni kanssa ryyppäämään. Ei kukaan muukaan kavereistani niin tee. Siinä joutuisivat kaikki käyttämään sordiinoa puheissaan koko illan. Vaimon kaverit olen tavannut moneen kertaan, mutta nuokin ovat olleet ruokailu- tai kahvittelutilanteita. Joistain kavereistaan en pidä, ja se on meille molemmille ihan ok.
Vaimo on myös kaikenlaisten morsiuspuku- ym. ohjelmien suurkuluttaja. Ei se minua haittaa. Nykyasunnoissa on yleensä useampi kuin yksi huone.
Seksistä sen verran, että kaikki miehet ovat baareissa ja liitoissa tottuneet siihen, että nainen sanoo ei. Useimmat miehet varmaan uskovat kerralla, mutta tätä en tietysti miehenä voi tietää. Seksi on kuitenkin aivan erilaista kun siinä on toisen kosketus mukana.
Vaikuttaa siltä, että pohdit tät miesasiaa. Näin iso puoli elämästä kannattaa ainakin kertaalleen kokeilla. Muuten sitä saattaa harmitella lopun ikänsä.
Ei mitään hätää. Hyvin sinulla menee. Emme tarvitse tuollaisia miehiä. Erosin omastani kun en enää kestänyt. Mokoma haukkui minut jatkuvasti, nakkeli niskojaan joka asiaan ja käytti itseen kaikki rahat. Nyt nautin kaksin verroin omasta elämästä, enkä ole katunut.
Jos et kaipaa lapsia tai perhettä, niin seurustelu tai seksi ei ole mitenkään pakollista. Itselläni on kova tarve kumppanille ja yleensä parisuhteessa on ollut jotain yheistä ja sit omia juttuja. Mitä vähemmän yhteistä, niin sitä huonommin on sujunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin iso puoli elämästä kannattaa ainakin kertaalleen kokeilla. Muuten sitä saattaa harmitella lopun ikänsä.
Tästä olisin samaa mieltä. On tiettyjä juttuja, joiden kokeilematta jättäminen jää kaduttamaan.
Ota vaikka muutamaksi kuukaudeksi joku miehenpuoli siihen pyörimään, niin ei jää harmittamaan.
Minä taas eri mieltä.
Olen 50+ ja itsellekään ei ole miehistä kokemusta, ei sitten minkäänlaista.
Mutta ei kyllä kaduta, eikä harmita ollenkaan.
Varsinkin menopaussin jälkeen kun tuli hormoonienkin tasolta rauha, niin ei mitään hätää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin iso puoli elämästä kannattaa ainakin kertaalleen kokeilla. Muuten sitä saattaa harmitella lopun ikänsä.
Tästä olisin samaa mieltä. On tiettyjä juttuja, joiden kokeilematta jättäminen jää kaduttamaan.
Ota vaikka muutamaksi kuukaudeksi joku miehenpuoli siihen pyörimään, niin ei jää harmittamaan.
Joudun myöntämään, että minulla ei kyllä ole oven takana innokasta miesjoukkoa odottamassa, josko ottaisin jonkun heistä pyörimään kanssani. Pitäisi ihan erikseen nähdä kovastikin vaivaa. Ja sitten olisi vähän ilkeää, jos toista käyttäisi vain jonain harjoituskappaleena.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Jos et kaipaa lapsia tai perhettä, niin seurustelu tai seksi ei ole mitenkään pakollista. Itselläni on kova tarve kumppanille ja yleensä parisuhteessa on ollut jotain yheistä ja sit omia juttuja. Mitä vähemmän yhteistä, niin sitä huonommin on sujunut.
Lapset pystyy nykyään saamaan yksinkin. Tai voihan AP haluta jäädä lapsettomaksi. Miehettömyys ei ole syntiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En itsekkään halua ottaa naista riesakseni. Yksin on tyyliin tsiljoona kertaa helpompaa olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin iso puoli elämästä kannattaa ainakin kertaalleen kokeilla. Muuten sitä saattaa harmitella lopun ikänsä.
Tästä olisin samaa mieltä. On tiettyjä juttuja, joiden kokeilematta jättäminen jää kaduttamaan.
Ota vaikka muutamaksi kuukaudeksi joku miehenpuoli siihen pyörimään, niin ei jää harmittamaan.
Minä taas eri mieltä.
Olen 50+ ja itsellekään ei ole miehistä kokemusta, ei sitten minkäänlaista.
Mutta ei kyllä kaduta, eikä harmita ollenkaan.
Varsinkin menopaussin jälkeen kun tuli hormoonienkin tasolta rauha, niin ei mitään hätää.
hmm. Entä jos et olisi koskaan opiskellut ammattiin, tai käynyt ulkomailla, tai puhunut julkisesti, tai syönyt nuudelia, tai nauranut kesäyössä kavereiden kanssa, tai laulanut Suvivirttä?
Ite olen sitä mieltä, että on tiettyjä juttuja, minkä tekemättä jättäminen kaduttaa. Että tuntuisi siltä, kuin ei olisi kunnolla elänyt ja että olisi jäänyt jostain vaille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No meillä mies katsoo kaikkia sisustusjuttuja kuten H&H, Vancouverin jilliania jne. Mä taas rakastan urheilua, mies tuskin tietää edes et olympialaiset tulee tällä hetkellä. Silti pötkötellään sohvalla yhdessä. Toinen sit tabletilla tai lukee lehtiä. Ei pariskuntien tarvi olla toistensa klooneja pitääkseen toisistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen asunut miehen kanssa reilu pari vuotta. Erosin, kun koko ajan tuntui että olen äiti. Siinä avoliitossa opein vittuilemaan huolella eikä siltikään tajunnut. Seuraavan miehen tulisi olla nuori, tasavertainen parisuhde, ongelmainen, ei siis omais hoidettava itsestään huolehtija ja jotenkin muutenkin muista erottuva.
Vierailija kirjoitti:
Jos et kaipaa lapsia tai perhettä, niin seurustelu tai seksi ei ole mitenkään pakollista. Itselläni on kova tarve kumppanille ja yleensä parisuhteessa on ollut jotain yheistä ja sit omia juttuja. Mitä vähemmän yhteistä, niin sitä huonommin on sujunut.
Just näin!
Sama miehenä, eli kovasti haluan naista, about 25 vuotiasta! Mikään ei oo parempaa kuin, et naisen kanssa tehdään yhdessä juttuja.
Yhessä urheillaan, tehdään kotitöitä. Eli esim ite teen pihatyöt sillä aikaa, kun kumppani leipoo. Kaikenkaikkiaan olla luonnossa sporttaillaan kunnolla, käydään lämpimässä/ kylmässä vuoron perään ja naidaan kuin kanit!
Arkena tehdään yrittäjänä viikkoduunit, jo torstaihin mennessä, viikonloppuna ollaan kun "ellun kanat".
Itseasiassa kaikki naiset, joiden kans olen ollut, ovat tykänneet tästä vitaalisesta elämäntyylistä.
Muksuja on toki jo 8. Neljän eri naisen kanssa. Kaikkiin on hyvät/ok välit, ja elarit hoidettu.
Mut halvaks ei tuu!
Mut täytyy sanoa, et nuorissa naisissa on sitä jotain!
En suosittele KENENKÄÄN nuoren naisen jäävän sohvan ja näytön väliin.
Eläkää elämää!
M43
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin iso puoli elämästä kannattaa ainakin kertaalleen kokeilla. Muuten sitä saattaa harmitella lopun ikänsä.
Tästä olisin samaa mieltä. On tiettyjä juttuja, joiden kokeilematta jättäminen jää kaduttamaan.
Ota vaikka muutamaksi kuukaudeksi joku miehenpuoli siihen pyörimään, niin ei jää harmittamaan.
Minä taas eri mieltä.
Olen 50+ ja itsellekään ei ole miehistä kokemusta, ei sitten minkäänlaista.
Mutta ei kyllä kaduta, eikä harmita ollenkaan.
Varsinkin menopaussin jälkeen kun tuli hormoonienkin tasolta rauha, niin ei mitään hätää.hmm. Entä jos et olisi koskaan opiskellut ammattiin, tai käynyt ulkomailla, tai puhunut julkisesti, tai syönyt nuudelia, tai nauranut kesäyössä kavereiden kanssa, tai laulanut Suvivirttä?
Ite olen sitä mieltä, että on tiettyjä juttuja, minkä tekemättä jättäminen kaduttaa. Että tuntuisi siltä, kuin ei olisi kunnolla elänyt ja että olisi jäänyt jostain vaille.
Ohiksena, en ole se kenelle vastasit.
Minä kyllä mielelläni jättäisin kaikki ”kokemani kokemukset” miesten kanssa kokematta.
Kunnalla elämiseen ei todellakaan tarvita miestä, päinvastoin eläisin varmaan paljon vapaammin ja terveemmin nyt jos mies-jutut olisin tajunnut jättää väliin.
Niinpä. Mies pystyttää Marsun tuplaplexin sohvan viereen ja alkaa revittämään Flying V:llä All along the watchtoweria potikat kaakossa. Kuka sellaista kestää, minä vain kysyn?
Täällä lähes samanlainen mutta ikisinkku ja mies sukupuoletani olen. Intovertti ja kun viihtyy omissa oloissa on aika iso este parisuhteelle sekä puuttuu halu pyrkiä parisuhteeseen.
M30
Minäkään en suostuisi muuttamaan yhteen kenenkään kanssa mutta ei se estä seurustelemasta vakavasti jonkun kanssa vaikka loppuiän jos molemmille ok että asutaan erillään eikä kumpikaan halua lapsia.
Se on mukavaa käydä treffeillä ja matkustella yhdessä ja sitten saa palata omaan rauhaan.
Minä en ole ollut koko elämääni sinkku ja tiedän mitä on asua miehen kanssa yhdessä. En voisi kuvitellakaan, että asuisin enää koskaan yhdessä yhdenkään miehen kanssa.
Ohi aiheen, mutta sulla on ap minua todella paljon miellyttävä tapa kirjoittaa. :)
Kodinhengetär?