Lue keskustelun säännöt.
Olen ollut koko elämäni sinkku, ja olisi tosi vaikea kuvitella elämää miehen kanssa
04.08.2021 |
Olen reilu kolmekymppinen nainen, enkä ole koskaan seurustellut tai edes deittaillut (tai paneskellut, vaikka se ei varsinaisesti asiaan liity). Olen kyllä heteroseksuaali, mutta silti en jotenkin usko, että voisin elää suhteessa miehen kanssa niin, että molemmat oltaisiin tyytyväisiä siihen elämään. Ehkä olen nyt reilusti yli 10 vuotta omillani eläneenä liian kaavoihini kangistunut, mutta on hankala kuvitella, mitä kivaa yhteistä tekemistä olisi päivästä toiseen. Tykkään vaaleanpunaisista sisustustyynyistäni ja kynttilöistäni. Tykkään katsoa RuPauls drag racea uudelleen ja uudelleen. Tykkään muistakin naisille suunnatuista roskaohjelmista. Tykkään vesijuoksusta, kahvilakäynneistä ja vaatteiden ostamisesta.
Kuinka moni mies olisi oikeasti iloinen päästessään seuraksi näihin aktiviteetteihin? Varmaan monikin suostuisi, mutta niin että molemmat oikeasti nauttisivat elämästään ja arjestaan. En minäkään halua katsella urheilua tai jotain pleikkarin pelaamista, tai poikien kaljailtoja. Ja toisaalta omat kaverini viinipäissään olisivat varmaan miehen painajainen. Eikä mun vaatekaapissakaan olisi tilaa :D
Ja sitten toisaalta en ole sellainen perinteinen naisellinen nainen, joka tykkää hoitaa kotia, meikata ja kokata. Meikkiä on ollut viimeksi aika tasan vuosi sitten kummitytön rippijuhlissa. Ruoanlaittoa inhoan. Siivoan kerran kahteen viikkoon (enkä muuten sietäisi sitä, että mies sotkisi siinä välissä minua enemmän). Lihavakin olen. Eli en lainkaan sellainen pakkaus, jonka vuoksi miehet olisivat valmiita syöksymään läpi tulen ja jään ja sisustusohjelmien.
Seksi nyt toki varmasti olisi kivaa yhteistä puuhaa. Mutta kun siinäkin menisi hermot heti, jos se toinen osapuoli vonkaisi vähänkin. Tai haluaisi ihan eri juttuja ja eri aikaan. Oman käden kanssa on aina täydellinen yhteisymmärrys :D
Tiedän kyllä, että kivoja miehiä on paljonkin. Mutta silti ne perimmäiset kiinnostuksenkohteet ovat kuitenkin aika erilaisia. Ja omissa mielipuuhissani naispuoliset kaverit ovat yleisesti parempaa seuraa, koska aidosti tykkäävät itsekin samoista asioista.
Eli ei musta taida olla parisuhteeseen seuraavienkaan vuosikymmenien aikana? ;D
Kommentit (102)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä taas olen elänyt avioliitossa 20v ja nyt eron jälkeen minulla on miesystävä mutta asumme erillään ja tämä sopii kummallekin. Yhdessä meillä on upeaa seksiä, rakastetaan kumpikin ruoanlaittoa, grillaillaan, käydään ulkoilemassa, katsellaan leffoja, käydään tapaamassa ystäviä, jutellaan kaikenlaista maan ja taivaan väliltä ja taas sitä hyvää seksiä.
Sitten on kivaa taas päästä joksikin aikaa omaan kotiin ja touhuamaan itsekseen. Viestejä laitellaan ja soitellaan mutta kummallakin on myös omat työt, jotka pitää hoitaa. Meille sopii tämä oikein hyvin, ei tarvetta yhteenmuuttamiseen.
Tää kuulostaa ihan täydelliseltä. Itsellä kans pitkä liitto ja tuore ero takana ja jos nyt joskus enää miestä huolin niin tälläinen olisi ihan loistava järjestely. Ero on on niin tuore vielä, että mun puolesta kaikki miehet vois lähettää kuuta kiertävälle tällä hetkellä, mutta ehkä mieli muuttuu joku päivä :)))
Sama fiilis oli mullakin eron jälkeen ja reilu vuosi meni yksin asioita käsitellessä. Sitten vastaan käveli vanha tuttu ja todettiin, että meillä on kivaa yhdessä mutta kumpikaan ei halua enää muuttaa kenenkään nurkkiin. Joten tsemppiä eron käsittelyyn, kyllä sitä elämää on vielä senkin jälkeen ja aurinko paistaa yhä :)
Kiitos
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ostin itellee flesarin ja seksinuken, en tarvi parisuhdetta.
Ap. Onnea!! Olisinpa minä kaltaisesi. Mutta en ole ja siksi pilasin 20v aikuiselämästäni luulemalla että Perhe-elämä on tavoittelemisen arvoista. Ei ole. Elämä ilman kotona-asuvaa miestä on paljon parempaa!
Ei me miehetkään välttämättä kaivata sua. Joten keep on keeping on.
AP kuulostaa lapselliselta. Katsoo jotain RuPaulia ja polttaa pinkkejä kynttilöitä ja kännää hölöttäjäkavereiden kanssa. Oisko aika kasvaa aikuiseksi ja löytää aikuisten harrastuksia? Ikää kuitenkin jo 30v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisiko parisuhteen tehdä niinkin ettei välttämättä asuis toisen luona vaan molemmilla omat kodit ja omaa aikaa? Vois toimia monelle.
Parisuhteessa eläminen on tuskaa. Ei enää koskaan. Oma kämppä ja vapaus on jotain niin upeaa
M27
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisiko parisuhteen tehdä niinkin ettei välttämättä asuis toisen luona vaan molemmilla omat kodit ja omaa aikaa? Vois toimia monelle.
Mutta mikä järki tässä olisi?
Sinkkuna ikävintä on just se kun pitää yksin maksaa kaikki, kaupat, rempat, siivoamiset.... kaikki yksin.
Haluan ns. rakentaa pesän kumppanin kanssa. Olla yhdessä, muttei aina tarvii olla just jotain tekemistä, olla vain rauhassa, kotona, yhdessä.
Jos taas ajankuluun tarvitsee seuraa on leffat, harrastukset, ystävät, mielikuvitusmaailma.
Mitä siinä ”parisuhteessa” sitten olisi.
Seksikö? Mun mielestä se on just se huonoin puoli ja ikävin asia prisuhteessa.....
En itse saisi tuosta diilistä mitään......
Itse olen ikisinkku mies syy tähän on se, että en ole löytänyt yhteensopivaa naista. Itse olen erittäin siisti ja tykkään kokkailla monipuolisesti kaikkea, usein hyvin mausteista ruokaa. Tapaamani naiset ovat monesti olleet yllättävän sotkuisia, heittelevät vaatteitaan milloin mihinkin ja vaatteita saattaa löytyä jopa lattialta. Minulle tuollainen ei tulisi kuuloonkaan. Lisäksi tapaamani naiset ovat monesti syöneet käsittämättömän määrän karkkia ja muita makeisia ja heidän tekemä ruoka on mautonta ja mausteinen ei puolestaan mene niille alas. Kannatan terveellisiä elämäntapoja ja nautin hyvästä ruuasta, joten en voisi elää näiden naisten kanssa. Lisäksi vihaan yli kaiken tosi-tv ohjelmia yms. roskaviihdettä ja näitähän naiset tuntuu oikein rakastavan. Miksi ihmeessä?
Ja joo tiedän, että yleistin aika lailla:) Ehkä jonain päivänä löydän vielä sen naisen kenen kanssa sovitaan yhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä parisuhteissa miehet on ihan tyytyväisiä jos saavat yhden huoneen omaksi mancaveksi. Ei tarvi sitäkään jos on autotalli. Antavat emännälle vapauden päättää kaikesta muusta sisustuksesta. Parisuhteessa kuin parisuhteessa jatkuvasti toisen kanssa hengailu rupeaa käymään hermoille kenellä tahansa pidemmän päälle joten se on aina terveellistä että parisuhteen osapuolilla on myös omat kaverit, harrastukset ja harrastustilat.
Miehet ovat pelottavia. Tullut trauma siitä kun koulussa kaikki kiusaajani olivat miespuolisia. Joskus oli jotain fyysistä väkivaltaa (lyömistä ym.), mutta enemmän rumaksi haukkumista ja muuta itsetuntoa nostattavaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yleensä parisuhteissa miehet on ihan tyytyväisiä jos saavat yhden huoneen omaksi mancaveksi. Ei tarvi sitäkään jos on autotalli. Antavat emännälle vapauden päättää kaikesta muusta sisustuksesta. Parisuhteessa kuin parisuhteessa jatkuvasti toisen kanssa hengailu rupeaa käymään hermoille kenellä tahansa pidemmän päälle joten se on aina terveellistä että parisuhteen osapuolilla on myös omat kaverit, harrastukset ja harrastustilat.
Helsingissä tällaisen mancaven järjestäminen voi olla aika vaikeaa nykyisellä vuokratasolla.
Vierailija kirjoitti:
Miehet ovat pelottavia. Tullut trauma siitä kun koulussa kaikki kiusaajani olivat miespuolisia. Joskus oli jotain fyysistä väkivaltaa (lyömistä ym.), mutta enemmän rumaksi haukkumista ja muuta itsetuntoa nostattavaa...
Minulla sama. Aristelen miehiä alitajuisesti. Arkielämässä se ei haittaa, mutta en halua ketään kotiini. Enkä halua mennä kenenkään miehen kotiin. Minua on heitelty esineillä, kampitettu ja yritetty suudella väkisin sellaisissakin tilanteissa, mitä ei voi mitenkään järkevästi välttää (miten olet menemättä peruskouluun tai miten olet käymättä töissä, jos sossuilu ei sovi arvoille lainkaan?).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostat todelliselta unelmasaaliilta.
Itse olen reilu viisikymppinen mies, enkä ole koskaan asunut toisen ihmisen kanssa sitten vanhempien katon alta pois muutettuani. Seurustellut toki olen nuorempana (hetero), mutta se enemmänkin vahvisti tunnetta että elelen mieluummin yksin.
Itselläni ei kuitenkaan ole mitään tarvetta aggressiiviseen tai vähättelevään ajatteluun naisista, tunnen paljon todella hienoja naisia, mutta toisen ihmisen kanssa asuminen samassa osoitteessa ei vain sovi itselleni.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen reilu viisikymppinen mies, enkä ole koskaan asunut toisen ihmisen kanssa sitten vanhempien katon alta pois muutettuani. Seurustellut toki olen nuorempana (hetero), mutta se enemmänkin vahvisti tunnetta että elelen mieluummin yksin.
Itselläni ei kuitenkaan ole mitään tarvetta aggressiiviseen tai vähättelevään ajatteluun naisista, tunnen paljon todella hienoja naisia, mutta toisen ihmisen kanssa asuminen samassa osoitteessa ei vain sovi itselleni.
Reilut tyypit on hyviä. Tykkään.
Ikää kohta kolmekymmentä ja koskaan en ole seurustellut. Hyvin pärjää näin ja tuntuisi todella oudolta että joku toinen ihminen asuisi kanssani. Tykkään että saan päättää omista asioistani ja oma rauha on myös mukavaa. Pienessä kaksiossa asun ja asuntolainaa maksan pois. Miksi ottaisin toisen ihmiseen asumaan asuntooni? Seksin ja rahan takiako?