Lue keskustelun säännöt.
Olen ollut koko elämäni sinkku, ja olisi tosi vaikea kuvitella elämää miehen kanssa
04.08.2021 |
Olen reilu kolmekymppinen nainen, enkä ole koskaan seurustellut tai edes deittaillut (tai paneskellut, vaikka se ei varsinaisesti asiaan liity). Olen kyllä heteroseksuaali, mutta silti en jotenkin usko, että voisin elää suhteessa miehen kanssa niin, että molemmat oltaisiin tyytyväisiä siihen elämään. Ehkä olen nyt reilusti yli 10 vuotta omillani eläneenä liian kaavoihini kangistunut, mutta on hankala kuvitella, mitä kivaa yhteistä tekemistä olisi päivästä toiseen. Tykkään vaaleanpunaisista sisustustyynyistäni ja kynttilöistäni. Tykkään katsoa RuPauls drag racea uudelleen ja uudelleen. Tykkään muistakin naisille suunnatuista roskaohjelmista. Tykkään vesijuoksusta, kahvilakäynneistä ja vaatteiden ostamisesta.
Kuinka moni mies olisi oikeasti iloinen päästessään seuraksi näihin aktiviteetteihin? Varmaan monikin suostuisi, mutta niin että molemmat oikeasti nauttisivat elämästään ja arjestaan. En minäkään halua katsella urheilua tai jotain pleikkarin pelaamista, tai poikien kaljailtoja. Ja toisaalta omat kaverini viinipäissään olisivat varmaan miehen painajainen. Eikä mun vaatekaapissakaan olisi tilaa :D
Ja sitten toisaalta en ole sellainen perinteinen naisellinen nainen, joka tykkää hoitaa kotia, meikata ja kokata. Meikkiä on ollut viimeksi aika tasan vuosi sitten kummitytön rippijuhlissa. Ruoanlaittoa inhoan. Siivoan kerran kahteen viikkoon (enkä muuten sietäisi sitä, että mies sotkisi siinä välissä minua enemmän). Lihavakin olen. Eli en lainkaan sellainen pakkaus, jonka vuoksi miehet olisivat valmiita syöksymään läpi tulen ja jään ja sisustusohjelmien.
Seksi nyt toki varmasti olisi kivaa yhteistä puuhaa. Mutta kun siinäkin menisi hermot heti, jos se toinen osapuoli vonkaisi vähänkin. Tai haluaisi ihan eri juttuja ja eri aikaan. Oman käden kanssa on aina täydellinen yhteisymmärrys :D
Tiedän kyllä, että kivoja miehiä on paljonkin. Mutta silti ne perimmäiset kiinnostuksenkohteet ovat kuitenkin aika erilaisia. Ja omissa mielipuuhissani naispuoliset kaverit ovat yleisesti parempaa seuraa, koska aidosti tykkäävät itsekin samoista asioista.
Eli ei musta taida olla parisuhteeseen seuraavienkaan vuosikymmenien aikana? ;D
Kommentit (102)
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä olen saman ikäinen sinkku nainen ja olen kyllä seurustellut muutaman kerran hyvin lyhyen aikaa, ja tullut siihen tulokseen etten jaksa miestä saman katon alla. Hermot menee kun mies on sellainen tyypillinen mies, eli lojuu sohvalla, eikä tee mitään aloitetta esim ruuan laiton suhteen tai että laittaisi roskiaan roskiin vaan odottaa vaan että joku muu sen tekee. Ja sit just seksin vonkaus vaikkei toisen yhtään tekisi mieli. Ja tiedetään, on olemassa miehiä jotka siivoaa, kokkaa, ja ei vonkaa, mutta niitä on niin harvassa enkä usko tälläisen lottovoiton tapahtuvan itselleni. Yksin on oikeasti ihan hyvä olla.
Tämän takia leskeydyttyään moni nainen ei enää halua miestä vaivoikseen. Kun kerran asia on nähty, ei toista kertaa enää halua ketään passattavaksi.
Olen sitä mieltä että 40-100v miehistä suurin osa on niitä, jotka toivovat naisen hoitavan heille kodin ja lapset ja että heillä olisi vapaus tulla ja mennä ihan miten heille sopii. Ts. kävisivät kotona nukkumassa, syömässä, panemassa ja kertomassa naiselle mitä puutteita kodin siisteydessä ja ruoassa on.
Siivoaminen on siitä epäkiitollista hommaa naiselle, että jos on siivottu, niin miehen kommentti on ”eihän täällä edes ole mitä siivota!” tai jos ei ole siivottu tai on osittain siivottu niin ”eihän täällä ole edes siivottu!” Eli joka tapauksessa miehen mielestä mitään et ole tehnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole ollut koko elämääni sinkku ja tiedän mitä on asua miehen kanssa yhdessä. En voisi kuvitellakaan, että asuisin enää koskaan yhdessä yhdenkään miehen kanssa.
Mikä siinä oli niin pahaa?
Kysyy nainen, jolla ei ole asiasta kokemusta.
Jaa miksi yhä tehdään niin iso numero sinkuista tai siitä ettei ole seurustellut? Käsittääkseni pohjoismaissa on sinkkutalouksia eniten maailmassa väkilukuun nähden joten miksi ei ole yhtä normaalia elää sinkkuna kuin parisuhteessa? Eikai nykyaikana parisuhde ole ihmisille mikään "pakko" ja ihminen pystyy nykyisin hyvin elämään ilman parisuhdetta.
Tuntuu välillä siltä että osa ihmisistä elää vielä jotain 1920 lukua kun silloin parisuhde oli "pakollinen" ihmisille.
Sama. 19-v asti yksin asunut niin en osaisi kuvitellakaan miltä tuntuisi asua jonkun kanssa. Olen siivousfriikki ja ärsyttää jos asiat ei ole niin kuin mun mielestä pitäisi. Tosin olen miehille täysin näkymätön niin ei mun tarvitse edes miettiä koko asiaa. N32
Mihin sitä kumppania oikein tarvii? Oon kans koko ikäni asunut yksin ja vieläkään ei ole tullut tilannetta vastaan että tarvitsisin kumppania.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa ootteko minkä näkösiä ketkä ette ole seurustellu....???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tavallaan samassa tilanteessa, mutta jo nelikymppinen ja on mulla yksi mies ollut parikymppisenä, että vähän tiedän miltä se tuntuu kun on joku.
Minusta olen tottunut liikaa olemaan yksin. Tavallaan haluaisin miehen, mutta tavallaan en, koska siinä joutuu sitten ottamaan huomioon sitä toista ihmistä ihan kaikessa. Ja minä olen tottunut että saan vain olla sellainen kuin olen, ei tarvitse miellyttää ketään vaan saan olla oma itseni. Enkä oikein jaksa sitäkään uskoa, että kelpaisin täysin omana itsenäni, ei sellainen oikein ole naiselle mahdollista ellei seurustele toisen naisen kanssa.
Toisaalta muistan kuinka parisuhteessa oli ihan mukavaa tehdä välillä asioita yhdessä jonkun kanssa. Jotenkin hirveän vaikeaa päättää mitä haluaa. Molemmissa asioissa on hyvät ja huonot puolet.
Vierailija kirjoitti:
Jaa miksi yhä tehdään niin iso numero sinkuista tai siitä ettei ole seurustellut? Käsittääkseni pohjoismaissa on sinkkutalouksia eniten maailmassa väkilukuun nähden joten miksi ei ole yhtä normaalia elää sinkkuna kuin parisuhteessa? Eikai nykyaikana parisuhde ole ihmisille mikään "pakko" ja ihminen pystyy nykyisin hyvin elämään ilman parisuhdetta.
Tuntuu välillä siltä että osa ihmisistä elää vielä jotain 1920 lukua kun silloin parisuhde oli "pakollinen" ihmisille.
Kyllä se monia edelleen näyttää ihmetyttävän. Varsinkin jos nainen ei ole koskaan seurustellut. Luulisi sen yllättävän vähemmän kuin miesten kohdalla, kun miehet enemmän naisia vonkuu. Vai onko tässä se perus oletus, että naisten on hankalaa välttyä siltä kokemukselta? Minusta se tapahtuu hyvinkin helposti ihan vaan sillä ettei kaunistaudu, eikä harrasta seksiä. Ikisinkkuus on sillä tavalla lähes taattua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin iso puoli elämästä kannattaa ainakin kertaalleen kokeilla. Muuten sitä saattaa harmitella lopun ikänsä.
Tästä olisin samaa mieltä. On tiettyjä juttuja, joiden kokeilematta jättäminen jää kaduttamaan.
Ota vaikka muutamaksi kuukaudeksi joku miehenpuoli siihen pyörimään, niin ei jää harmittamaan.
Minä taas eri mieltä.
Olen 50+ ja itsellekään ei ole miehistä kokemusta, ei sitten minkäänlaista.
Mutta ei kyllä kaduta, eikä harmita ollenkaan.
Varsinkin menopaussin jälkeen kun tuli hormoonienkin tasolta rauha, niin ei mitään hätää.
Olen miettinyt, että jos joku mies olisi ollut ihan hurjan ihastunut minuun ja minäkin häneen, enkä olisi antanut tuliselle romanssille mahdollisuutta, SE OLISI kaduttanut. Mutta kun sellaista ei ole koskaan tapahtunut, että olisi ollut molemminpuolista kipinää kenenkään kanssa. Ainut kokemus on se yksi seurustelisuhde nuorena jossa ei mitään rakastumista edes tapahtunut, se oli vain sitä yhdessä hengaamista ja panemista.
En minä jää katumaan että uutta sellaista suhdetta ei löydy, kun en koe oikein saaneeni siitäkään mitään irti. Ei kiinnosta olla vaan jonkun patja.
Minä taas olen elänyt avioliitossa 20v ja nyt eron jälkeen minulla on miesystävä mutta asumme erillään ja tämä sopii kummallekin. Yhdessä meillä on upeaa seksiä, rakastetaan kumpikin ruoanlaittoa, grillaillaan, käydään ulkoilemassa, katsellaan leffoja, käydään tapaamassa ystäviä, jutellaan kaikenlaista maan ja taivaan väliltä ja taas sitä hyvää seksiä.
Sitten on kivaa taas päästä joksikin aikaa omaan kotiin ja touhuamaan itsekseen. Viestejä laitellaan ja soitellaan mutta kummallakin on myös omat työt, jotka pitää hoitaa. Meille sopii tämä oikein hyvin, ei tarvetta yhteenmuuttamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mietin mihin tarvitsen naista/naisia niin mulle tulee mieleen vain seksi ja jos mietin mihin nainen/naiset tarvitsee minua niin mieleen tulee vain seksi. Mulla on myös yksinelämisen syynä juuri se että en koe tarvitsevani naista kuin seksiin ja miksi mennä parisuhteeseen kun seksiä saa irtosuhteista sekä aikuisviihde auttaa haluihin. En vihaa naisia, he ovat ihmisiä siinä missä miehetkin paitsi he näyttävät paremmille.
Olen asunut yksin jo 10 vuotta eli koko sen ajan kun muutin vanhemmiltani pois, tuntuisi todella oudolle jos joku ihminen asuisi kanssani koska olen tottunut asumaan yksin.
Joskus minä mietin että miksi osa ihmisistä päätyy parisuhteeseen, minulle koko parisuhde on täysi mysteeri ja parisuhde tuntuu olevan minulle täysin vieraalta planeetalta oleva ajatus.
Loppuun siis lyhyesti sanottuna en tiedä millaista on olla parisuhteessa sekä en keksi mitään kunnollista asiaa mihin minä naista tarvitsisin.
Vierailija kirjoitti:
Jos mietin mihin tarvitsen naista/naisia niin mulle tulee mieleen vain seksi ja jos mietin mihin nainen/naiset tarvitsee minua niin mieleen tulee vain seksi. Mulla on myös yksinelämisen syynä juuri se että en koe tarvitsevani naista kuin seksiin ja miksi mennä parisuhteeseen kun seksiä saa irtosuhteista sekä aikuisviihde auttaa haluihin. En vihaa naisia, he ovat ihmisiä siinä missä miehetkin paitsi he näyttävät paremmille.
Olen asunut yksin jo 10 vuotta eli koko sen ajan kun muutin vanhemmiltani pois, tuntuisi todella oudolle jos joku ihminen asuisi kanssani koska olen tottunut asumaan yksin.
Joskus minä mietin että miksi osa ihmisistä päätyy parisuhteeseen, minulle koko parisuhde on täysi mysteeri ja parisuhde tuntuu olevan minulle täysin vieraalta planeetalta oleva ajatus.
Loppuun siis lyhyesti sanottuna en tiedä millaista on olla parisuhteessa sekä en keksi mitään kunnollista asiaa mihin minä naista tarvitsisin.
Tuo tarkoittaa sitä, että nainen on sinulle pelkkä objekti. Se tosin on aika yleinen ajattelutapa miehillä. Jotkut naiset myös haluaa olla objekteja, joten he ovat toimiva yhdistelmä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta parisuhteessa parasta on sellainen jatkuva henkinen kumppanuus, turva ja keskustelut. Ei tarvitse olla yksin tässä maailmassa, kun kavereilla on kuitenkin omat perheet. On joku, joka tulee leikkaussaliin pitelemään kättäsi. Joku, jonka kanssa voit jakaa kaikki ilot ja murheet. Keskustella syvällisistä asioista ja jakaa arjen.
Minä ja mieheni olemme varsin perinteisiä miehiä ja naisia. Minä olen romantikko ja rakastan esimerkiksi Jane Austenia ja Bronten sisaruksia. Mieheni taas on kiinnostunut esimerkiksi tietokonepeleistä ja jalkapallosta. Toisaalta meillä on myös monia yhteisiä kiinnostuksenkohteita, kuten luonto ja ympäristöasiat. Retkeilemme yhdessä ja lomalla tykkäämme käydä vaeltamassa ulkomailla.
Viihteen saralla kulutamme melko erilaista sisältöä. En pakota miestäni katsomaan romanttisia sarjoja, eikä hän pakota minua katsomaan scifi-elokuvia. Pitää löytää ne jutut, joista molemmat pitävät. Me katsomme yhdessä esimerkiksi komedioita ja dokumentteja.
Eli vaikka eroja löytyy, niin myös yhteisiä mielenkiinnon kohteita löytyy paljon. Parisuhteessa on tärkeää, että molemmilla on omaa aikaa ja esimerkiksi voidaan katsoa niitä omia tv-sarjoja joskus.
Erilaisuus on kuitenkin myös mielenkiintoista. Miehet ja naiset näkevät maailman vähän eri tavalla ja oma ajattelu avartuu, kun kumpikin kuuntelee toista. Minä olen esimerkiksi oppinut tykkäämään jalkapallosta ja mieheni on innostunut kauttani eläinten oikeuksista.
Vierailija kirjoitti:
Jos mietin mihin tarvitsen naista/naisia niin mulle tulee mieleen vain seksi ja jos mietin mihin nainen/naiset tarvitsee minua niin mieleen tulee vain seksi. Mulla on myös yksinelämisen syynä juuri se että en koe tarvitsevani naista kuin seksiin ja miksi mennä parisuhteeseen kun seksiä saa irtosuhteista sekä aikuisviihde auttaa haluihin. En vihaa naisia, he ovat ihmisiä siinä missä miehetkin paitsi he näyttävät paremmille.
Olen asunut yksin jo 10 vuotta eli koko sen ajan kun muutin vanhemmiltani pois, tuntuisi todella oudolle jos joku ihminen asuisi kanssani koska olen tottunut asumaan yksin.
Joskus minä mietin että miksi osa ihmisistä päätyy parisuhteeseen, minulle koko parisuhde on täysi mysteeri ja parisuhde tuntuu olevan minulle täysin vieraalta planeetalta oleva ajatus.
Loppuun siis lyhyesti sanottuna en tiedä millaista on olla parisuhteessa sekä en keksi mitään kunnollista asiaa mihin minä naista tarvitsisin.
Ilmeisesti nainen on sulle vain reikä. Naisen kanssa et keksi mitään muuta tekemistä kuin seksin tai sulla ei tule mitään ajatusta mieleen, mikä olisi kiva jakaa toisen kanssa? Onko ystävätkin sulle sitten vain sitä varten, että he antavat sulle jotain. Tietty jos on noin yksioikoinen ajatusmaailma, niin uskon että naisetkaan eivät kauan viihtyisi seurassasi.
Joitakin ei vain ole luotu parisuhteeseen, suosittelen sinkkuna jatkamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mietin mihin tarvitsen naista/naisia niin mulle tulee mieleen vain seksi ja jos mietin mihin nainen/naiset tarvitsee minua niin mieleen tulee vain seksi. Mulla on myös yksinelämisen syynä juuri se että en koe tarvitsevani naista kuin seksiin ja miksi mennä parisuhteeseen kun seksiä saa irtosuhteista sekä aikuisviihde auttaa haluihin. En vihaa naisia, he ovat ihmisiä siinä missä miehetkin paitsi he näyttävät paremmille.
Olen asunut yksin jo 10 vuotta eli koko sen ajan kun muutin vanhemmiltani pois, tuntuisi todella oudolle jos joku ihminen asuisi kanssani koska olen tottunut asumaan yksin.
Joskus minä mietin että miksi osa ihmisistä päätyy parisuhteeseen, minulle koko parisuhde on täysi mysteeri ja parisuhde tuntuu olevan minulle täysin vieraalta planeetalta oleva ajatus.
Loppuun siis lyhyesti sanottuna en tiedä millaista on olla parisuhteessa sekä en keksi mitään kunnollista asiaa mihin minä naista tarvitsisin.Tuo tarkoittaa sitä, että nainen on sinulle pelkkä objekti. Se tosin on aika yleinen ajattelutapa miehillä. Jotkut naiset myös haluaa olla objekteja, joten he ovat toimiva yhdistelmä.
Ei naiset ole minulle pelkkä objekti vaan ajattelen naisia ihmisinä siinä missä miehiäkin sillä erotuksella että naiset näyttävät paremmilta. Tasa-arvoisesti ajattelen sekä kohtelen naisia sekä miehiä mutta mitään sille en voi että olen hetero ja naiset miellyttää silmääni mutta miehet ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mietin mihin tarvitsen naista/naisia niin mulle tulee mieleen vain seksi ja jos mietin mihin nainen/naiset tarvitsee minua niin mieleen tulee vain seksi. Mulla on myös yksinelämisen syynä juuri se että en koe tarvitsevani naista kuin seksiin ja miksi mennä parisuhteeseen kun seksiä saa irtosuhteista sekä aikuisviihde auttaa haluihin. En vihaa naisia, he ovat ihmisiä siinä missä miehetkin paitsi he näyttävät paremmille.
Olen asunut yksin jo 10 vuotta eli koko sen ajan kun muutin vanhemmiltani pois, tuntuisi todella oudolle jos joku ihminen asuisi kanssani koska olen tottunut asumaan yksin.
Joskus minä mietin että miksi osa ihmisistä päätyy parisuhteeseen, minulle koko parisuhde on täysi mysteeri ja parisuhde tuntuu olevan minulle täysin vieraalta planeetalta oleva ajatus.
Loppuun siis lyhyesti sanottuna en tiedä millaista on olla parisuhteessa sekä en keksi mitään kunnollista asiaa mihin minä naista tarvitsisin.Ilmeisesti nainen on sulle vain reikä. Naisen kanssa et keksi mitään muuta tekemistä kuin seksin tai sulla ei tule mitään ajatusta mieleen, mikä olisi kiva jakaa toisen kanssa? Onko ystävätkin sulle sitten vain sitä varten, että he antavat sulle jotain. Tietty jos on noin yksioikoinen ajatusmaailma, niin uskon että naisetkaan eivät kauan viihtyisi seurassasi.
Ei naiset minulle ole vain pelkkä reikä vaan naiset on minulle ihmisiä siinä missä miehetkin, toki olen hetero ja naisten ulkonäkö herättää mielenkiintoani ja seksiä harrastan vain naisten kanssa.
Ja kyllä minulla on naispuolisia ystäviä ja teen heidän kanssa ihan samoja asioita kuin miespuolisten ystävieni kanssa.
Ystävät ovat minulle sellaisia ihmisiä kenen kanssa voin viettää aikaa ja jaamme asioita toisillemme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä olen saman ikäinen sinkku nainen ja olen kyllä seurustellut muutaman kerran hyvin lyhyen aikaa, ja tullut siihen tulokseen etten jaksa miestä saman katon alla. Hermot menee kun mies on sellainen tyypillinen mies, eli lojuu sohvalla, eikä tee mitään aloitetta esim ruuan laiton suhteen tai että laittaisi roskiaan roskiin vaan odottaa vaan että joku muu sen tekee. Ja sit just seksin vonkaus vaikkei toisen yhtään tekisi mieli. Ja tiedetään, on olemassa miehiä jotka siivoaa, kokkaa, ja ei vonkaa, mutta niitä on niin harvassa enkä usko tälläisen lottovoiton tapahtuvan itselleni. Yksin on oikeasti ihan hyvä olla.
Tämän takia leskeydyttyään moni nainen ei enää halua miestä vaivoikseen. Kun kerran asia on nähty, ei toista kertaa enää halua ketään passattavaksi.
Olen sitä mieltä että 40-100v miehistä suurin osa on niitä, jotka toivovat naisen hoitavan heille kodin ja lapset ja että heillä olisi vapaus tulla ja mennä ihan miten heille sopii. Ts. kävisivät kotona nukkumassa, syömässä, panemassa ja kertomassa naiselle mitä puutteita kodin siisteydessä ja ruoassa on.
Siivoaminen on siitä epäkiitollista hommaa naiselle, että jos on siivottu, niin miehen kommentti on ”eihän täällä edes ole mitä siivota!” tai jos ei ole siivottu tai on osittain siivottu niin ”eihän täällä ole edes siivottu!” Eli joka tapauksessa miehen mielestä mitään et ole tehnyt.
Miehillä olisi kyllä oppimisen paikka tässä asiassa. Naiset tekevät ihan älyttömästi asioita pelkästään miehen miellyttämiseksi, mutta miehet vain väheksyvät kaikkea ja ihmettelevät mihin nainen saa kulumaan niin paljon aikaa ja rahaa. No ei ilman miestä tarvitsekaan nähdä sitä kaikkea vaivaa ja rahaakin säästyy.
Sitten vasta huomataan kun nainen lopettaa niiden asioiden tekemisen. Siinä kohtaa on suhde kriisissä.
Sama täällä! Olen jo 50+ ja jo alta kolmekymppisenä totesin, että en vaan pysty asumaan kenenkään kanssa saman katon alla! En ole koskaan halunnut lapsia ja kai aseksuaalikin olen, kun seksikään ei kauheasti kiinnosta. On oma talo ja piha ja nautin siitä, että ne on yksin mun ja saan tehdä mitä haluan. Työkseni olen ihmisten kanssa tekemisissä ihan tarpeeksi, ihana on olla työpäivän jälkeen kotona omassa rauhassa.