Miksi pienissä kaupungeissa ja maalla pariudutaan niin nuorena, ja tehdään paljon lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne jotka haluaa elämältään jotain muuta kuin tehdä lapsia ovat yleensä muuttaneet sieltä muualle opiskelemaan alle kaksikymppisinä. Nuo on ne mitä jäi jäljelle.

Iso osa kaupunkilaisista haluaa lapsia

En varmaan ole väittänytkään että vain maalla voisi tehdä lapsia? Sieltä vaan on pakko muuttaa muualle mikäli sitä ennen haluaa esimerkiksi kouluttautua. Ne maalle jäävät eivät aio, joten he usein myös saavat lapsia aikaisemmin.

Ei se aina ole noin. Omassa tuttavapiirissäni on lähdetty nuorena yliopistoon tai AMK:n (heti lukion ja / tai armeijan jälkeen), hommattu samoihin aikoihin (tai jopa lukiossa) parisuhde joka kestää, ja sitten kun koulutus on loppuvaiheessa / ohi, palataan takaisin maaseudulle ja perustetaan perhe. Silloin, kun valmistutaan ja aletaan tekemään lapsia, ollaan max. 25-vuotiaita. Ei sen ihmeempää.

Millä rahalla niitä lapsia aletaan tekemään 25-vuotiaana? Saako sieltä maaseudulta oikeasti töitä (ja vieläpä omaa koulutusta vastaavaa) niin helposti, että voi tuosta vaan palata perhettä perustamaan kun todistus on kädessä?

Ihan tosissaan kyselen sillä koko kuvio kuulostaa itselle niin mahdottomalta. Vielä 28-vuotiaana taistelen siitä, että pääsisin kiinni vakituiseen työsopimukseen vaikka opiskelin "hyvin työllistävälle alalle", huomattava opintolaina niskassa ei puhettakaan, että voisin alkaa perustamaan mitään perhettä seuraavan parin vuoden sisällä. Ja olen kyllä katsonut noita pienempiä kyliä ja niiden työpaikkailmoituksia eikä sieltä mulle mitään löytyisi kuitenkaan.

Kyllä Suomessa pystyy lapset kasvattamaan hyvin vaikka ei omia tuloja olisikaan. Sen takia ei kannata lasten tekemistä lykätä.

Jostain syystä tulottomina lapsia tekevät nimenomaan pääkaupunkiseutulaiset. Ja kyllä heidän olisi kannattanut lykätä lasten tekemistä, koska ne lapset sijoitetaan tänne maalle, kun vanhemmista ei ole vanhemmiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuoret ja jotkseennkin puoleensavetävät naiset pienillä paikkakunnilla saavat helposti fiksuja ja meneviä poikakavereita pyydystettyä  jo teininä, ja jos molemmat pystyvät opiskelemaaan lyhyessä ajassa perusammattiin ja saamaan töitä paikkakunnalla  ja pysymään erossa päihteistä, niin aika tavallista että perustetaan perhe jo melko nuorena.  Vanhempien, sukulaisten ja tuttavien verkosto yleensä auttaa kanssa.

Mutta aika paljon noilta pieniltä paikkakunnilta muuttaa nuoria pois eikä tule koskaan takaisin koska a) eivät saa kumppania sieltä b) eivät saa töitä.

Voisiko joku asiasta tietävä avata tätä, miksi pienillä paikkakunnilla saa helposti fiksun poikakaverin jo teininä? Onko siellä enemmän kivoja poikia vai vähemmän puoleensavetäviä tyttöjä? Olen huomannut että pienillä paikkakunnilla nuoret seurustelevat nuorempina kuin isoissa kaupungeissa. Johtuuko se siitä, että on pienet piirit ja kaikki tuntee toisensa hyvin, niin seurustelu saa alkunsa luontevammin kuin suurissa kaupungeissa?

Siellä on liian vähän puoleensavetäviä tyttöjä ja liikaa poikia. Puoleensavetävillä tytöillä on valinnanvaraa. 

Olet väärässä viimeisessä lauseessasi. Maaseudulla on todella vähän puoleensavetäviä poikia, joten tytöillä ei ole juuri ollenkaan valinnanvaraa.

Siellä on liikaa poikia yleisesti ottaen. Tytöillä on markkinat.

Sukupuolijakauma on ihan samanlainen maalla ja kaupungissa. Syntyvien lasten sukupuoleen ei asuinpaikka vaikuta.

Lapsissa ehkä, mutta puhe on pariutumisikäisistä. Tilanne muuttuu kun osa lähtee esimerkiksi opiskelemaan tai harrastustoimintaan oman kylän ulkopuolelle.

Maaseudulla pariutumisikä on lapsena (12-18-vuotiaana).

Tässä päästään siihen varsinaiseen otsikon aiheeseen. 

Eli maaseudulla pariudutaan jo rippikouluiässä. Mutta jotkut jäävät ilman paria, ja heistä enemmistö on poikia. Johtuu siitä että teinitytöt ovat kiinnostuneita myös vanhemmista , kakskymppistä  pojista ja heistä on ylitarjontaa pienellä paikkakunnalla, johtuen vinoutuneista työmarkkinoista. Kakskymppisillä pojilla on usein työpaikka, auto ja rahaa. He vievät näteimmät flikat finninaamaisten teinipoikien nenän edestä, jotka taas itse pistävät vahingon kiertämään kun ovat kaksymppisiä. Osa pojista jää ilman, ja se voi johtua siitä että ei ole urheilullinen, on epäsosiaalinenm käyttää liikaa päihteitä tai muuten huonot elämäntavat, tai homo.

Onko muuten muut mammat miettineet, miten ankea kohtalo on maalais(mies)homolla? Jos ihastut johonkuhun, hän on takuuvarmasti hetero. Muita homoja on ehkä sadan kilometrin säteellä, mutta sinun on käytännössä pakko muuttaa pois, jos aiot pariutua.

Eli vähän sama kuin naisella, joka haluaa säällisen miehen?

Meillä on naapurissa homopariskunta, toinen täältä kotoisin ja toinen muutti Helsingistä maalle. Tapasivat paikallisessa pubissa. Homoja täällä on runsaasti muitakin, kaupunkilaiset vain kuvittelevat, että homot olisivat jotenkin erityisen urbaani ilmiö.

En tiedä minkä kokoinen teidän kylä on, mutta tilastollisesti on harvinaista, että esim. tuhannen populaatiossa olisi useampia homoja, jotka vieläpä kokisivat toisensa puoleensavetäväksi ja haluaisivat pariutua keskenään. Jos ajatellaan, että vaikkapa 4 prosenttia kaikista ihmisistä olisi homoseksuaaleja, mikä on ehkä nykyinen paras arvaus.

Pakko olla melko harvinaista. Tai sitten tulemme siihen naisen "löydä kumppani tai itke ja löydä" -tilanteeseen, jossa vain kelpuutetaan se jossain määrin siedettävä.

Mutta kiva että näin on. 

Tunnen töölöläisiä, jotka eivät ole koskaan asuneet muualla kuin Töölössä. Ja tunne pihtiputaalaisia, jotka ovat asuneet Berliinissä tai Brysselissä. Mistä keksit, että maalaiset ei saa tai osaa poistua kotikuntansa ulkopuolelle?

Jos luet tuon ketjun, johon vastasin, ymmärrät ehkä miksi vastasin noin. Älä ole mamma ja käsitä asioita tahallaan väärin, jooko? Luotan älykkyyteesi ja ymmärrät varmaan kun luet koko keskustelun. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö ne alemman sosiaaliluokan yksinhuoltaja-teiniäidit löydy kaupungeista? Ei niitä ainakaan soiaalihuolto täällä maalla elätä.

Kyllä ne alemman sosiaaliluokan yksinhuoltaja-teiniäidit ja kahdenkin huoltajan sosiaaliperheet elävät maaseudulla. Maaseudulla niin suuri osa väestöstä on alinta sosiaaliluokkaa, etteivät erotu merkittävästi joukosta. Sosiaalihuolto on maaseudulla paljon anteliaampi kuin kaupungissa. Lapsiperheille tyrkytetään apua niin paljon, että esim. tuttavaperheeni on aivan kyllästynyt siihen avun määrään ja kieltäytyi kunnan tarjoamasta kodin- ja lastenhoitoavusta. Kaupungissa on paljon rajallisemmat resurssit.

Oudosti tilastot osoittavat, että asia on nimenomaan päinvastoin. Katsopa Kelan tilastoista, miten perustoimeentulotukea saavat yh-perheet ja kahden huoltajan sosiaaliperheet ovat nimenomaan kaupunkilaisia. Helsingissä 3133 yh-perhettä saa perustoimeentulotukea, se on muuten enemmän kuin maan pikkukunnissa yhteensä (kunnissa, joissa asukkaita vähemmän kuin 4000 hlö) ja Vantaalla on 1088 kahden huoltajan perhettä perustoimeentulotuen varassa.

Muista, että perustoimeentulotuki on ensisijainen suhteessa harkinnanvaraiseen tukeen!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuoret ja jotkseennkin puoleensavetävät naiset pienillä paikkakunnilla saavat helposti fiksuja ja meneviä poikakavereita pyydystettyä  jo teininä, ja jos molemmat pystyvät opiskelemaaan lyhyessä ajassa perusammattiin ja saamaan töitä paikkakunnalla  ja pysymään erossa päihteistä, niin aika tavallista että perustetaan perhe jo melko nuorena.  Vanhempien, sukulaisten ja tuttavien verkosto yleensä auttaa kanssa.

Mutta aika paljon noilta pieniltä paikkakunnilta muuttaa nuoria pois eikä tule koskaan takaisin koska a) eivät saa kumppania sieltä b) eivät saa töitä.

Voisiko joku asiasta tietävä avata tätä, miksi pienillä paikkakunnilla saa helposti fiksun poikakaverin jo teininä? Onko siellä enemmän kivoja poikia vai vähemmän puoleensavetäviä tyttöjä? Olen huomannut että pienillä paikkakunnilla nuoret seurustelevat nuorempina kuin isoissa kaupungeissa. Johtuuko se siitä, että on pienet piirit ja kaikki tuntee toisensa hyvin, niin seurustelu saa alkunsa luontevammin kuin suurissa kaupungeissa?

Siellä on liian vähän puoleensavetäviä tyttöjä ja liikaa poikia. Puoleensavetävillä tytöillä on valinnanvaraa. 

Olet väärässä viimeisessä lauseessasi. Maaseudulla on todella vähän puoleensavetäviä poikia, joten tytöillä ei ole juuri ollenkaan valinnanvaraa.

Siellä on liikaa poikia yleisesti ottaen. Tytöillä on markkinat.

Sukupuolijakauma on ihan samanlainen maalla ja kaupungissa. Syntyvien lasten sukupuoleen ei asuinpaikka vaikuta.

Lapsissa ehkä, mutta puhe on pariutumisikäisistä. Tilanne muuttuu kun osa lähtee esimerkiksi opiskelemaan tai harrastustoimintaan oman kylän ulkopuolelle.

Maaseudulla pariutumisikä on lapsena (12-18-vuotiaana).

Tässä päästään siihen varsinaiseen otsikon aiheeseen. 

Eli maaseudulla pariudutaan jo rippikouluiässä. Mutta jotkut jäävät ilman paria, ja heistä enemmistö on poikia. Johtuu siitä että teinitytöt ovat kiinnostuneita myös vanhemmista , kakskymppistä  pojista ja heistä on ylitarjontaa pienellä paikkakunnalla, johtuen vinoutuneista työmarkkinoista. Kakskymppisillä pojilla on usein työpaikka, auto ja rahaa. He vievät näteimmät flikat finninaamaisten teinipoikien nenän edestä, jotka taas itse pistävät vahingon kiertämään kun ovat kaksymppisiä. Osa pojista jää ilman, ja se voi johtua siitä että ei ole urheilullinen, on epäsosiaalinenm käyttää liikaa päihteitä tai muuten huonot elämäntavat, tai homo.

Onko muuten muut mammat miettineet, miten ankea kohtalo on maalais(mies)homolla? Jos ihastut johonkuhun, hän on takuuvarmasti hetero. Muita homoja on ehkä sadan kilometrin säteellä, mutta sinun on käytännössä pakko muuttaa pois, jos aiot pariutua.

Eli vähän sama kuin naisella, joka haluaa säällisen miehen?

Meillä on naapurissa homopariskunta, toinen täältä kotoisin ja toinen muutti Helsingistä maalle. Tapasivat paikallisessa pubissa. Homoja täällä on runsaasti muitakin, kaupunkilaiset vain kuvittelevat, että homot olisivat jotenkin erityisen urbaani ilmiö.

En tiedä minkä kokoinen teidän kylä on, mutta tilastollisesti on harvinaista, että esim. tuhannen populaatiossa olisi useampia homoja, jotka vieläpä kokisivat toisensa puoleensavetäväksi ja haluaisivat pariutua keskenään. Jos ajatellaan, että vaikkapa 4 prosenttia kaikista ihmisistä olisi homoseksuaaleja, mikä on ehkä nykyinen paras arvaus.

Pakko olla melko harvinaista. Tai sitten tulemme siihen naisen "löydä kumppani tai itke ja löydä" -tilanteeseen, jossa vain kelpuutetaan se jossain määrin siedettävä.

Mutta kiva että näin on. 

Tunnen töölöläisiä, jotka eivät ole koskaan asuneet muualla kuin Töölössä. Ja tunne pihtiputaalaisia, jotka ovat asuneet Berliinissä tai Brysselissä. Mistä keksit, että maalaiset ei saa tai osaa poistua kotikuntansa ulkopuolelle?

Jos luet tuon ketjun, johon vastasin, ymmärrät ehkä miksi vastasin noin. Älä ole mamma ja käsitä asioita tahallaan väärin, jooko? Luotan älykkyyteesi ja ymmärrät varmaan kun luet koko keskustelun. 

Ymmärrän tahallaan oikein. Sinusta kyläläiset eivät koskaan kurkista naapurikylään, vaan elävät kuin töölöläiset kuplassaan, vaikka tosielämässä pariutuminen ei ole sataan vuoteen ollut mikään naapurista naidaan -asia. Paitsi Helsingissä, jossa kaikki on paremmin.

Mulla ja mun miehellä oli vakityöpaikat heti koulusta valmistuttua ja muutettiin yhteenkin melkein heti siinä. Ehdin olla töissä reilu 6kk, kun tulin raskaaksi. Ei ollut mitenkään suunniteltua, mutta niin kävi ja lapsi oli tervetullut. Toki oltiin nuoria, kun vasta kakskymppisiä. Haluttiin myös sisaruksia lapselle, joten oli aika loogista, että kaksi nuorempaa tuli myös nopealla tahdilla. Nyt ollaan molemmat vasta vajaa kolmekymppisiä ja meillä on juurikin ne lapset, omakotitalo, koiria, työpaikat jne. Eikä me olla kaivattu mitään muuta. Meille riittää normaali perhearki ja ollaan onnellisia.

Moni meidän ystävä kaupungissa sinkkukämpässään on kuulemma kateellinen. Toisaalta ymmärrän, mutta toisaalta en, koska oma valinta se pitkälti on kuinka elämänsä rakentaa. 🤷‍♀️

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enpä usko, että hirveesti on eroja kaupungin ja maaseudun välillä lasten hankintaiässä. Kouluttamattomat tietty hankkivat aiemmin, mutta kyllä kaupungeissakin on paljon amisporukkaa. Monet yliopistossa opiskelleet palaavat maaseudulle, kuten mekin. Täällä on paljon akateemisia, koska asunnot ovat edullisempia, koulut rauhallisempia ja lapsilla tilaa juosta ja temmeltää.

Oispa kiva löytää sellainen pikkukylä, jossa tosiaan on paljon akateemisia. Ei siinä, että mulla olisi mitään amiksia vastaan, mutta kyllähän ne puheenaiheet ja jutut on vaan usein ihan eri maailmoista ja olisihan se siellä pikkukylässäkin kivaa olla kaveri edes jonkun kanssa.

Varmaan vähän eroa myös sillä, asutko jossain Etelä-Suomen maalaiskunnassa vai jossain Kainuussa tai Lapin pikkukunnassa. Me asutaan Etelä-Suomessa ja kyllä täällä lukion ja yläkoulun opettajat ovat kaikki akateemisia. Naapurissa asuu lääkäri ja hammaslääkäri, pankin juristi ja kolme ekonomia sekä pappi. Heti tulee mieleen myös kolme hallintotieteen maisteria. Lähellä olevat tehtaat työllistävät diplomi-insinöörejä. Dippainsinöörejäkin on naapurustossa neljä. Ja kylällä tietysti liuta muita tuttuja: arkkitehtia, puheterapeuttia, agronomia, sosiaalityöntekijää jne. Ehkä sitä sitten jokainen hakeutuu myös kaltaiseensa seuraan.

Enpä kyllä laskisi että noista henkilöistä yksikään työskentelee akateemisella alalla. Ja ennen viisasteluita todettakoon että en laske myöskään omaa ammattiani siihen vaikka olenkin suorittanut maisterin tutkinnon.

Yleensä "akateemisella alalla" tarkoitetaan alaa, joka vaatii harjoittajaltaan akateemisen tutkinnon. Maisteri on akateeminen tutkinto. Oletko nyt ihan varma omastasi?

No yleensä akateeminen ura tehdään yliopistomaailmassa, mutta toki maalla se ammattikoulun käynytkin on sitä korkeimmin koulutettua kastia.

Akateeminen ura tietenkin vaati tohtorintutkinnon. Maalla on kuitenkin paljon korkeakoulutettua väkeä, kuten juuri lääkäreitä ja opettajia ,jotka ovat akateemisella alalla.  Herra paratkoon, jopa papit ovat maistereita, ja niitäkin siellä on.

Maalla on vain vähän korkeakoulutettua väkeä. Korkeakoulutus on maaseudulla asuvien keskuudessa harvinaista. Se on tilastollinen totuus.

Vähemmän kuin kaupungissa, muttei vähän. Pikkukunnistakin löytyy opettajat, papit, lääkärit, kunnanjohtajat ym. yliopistokoulutetut, puhumattakaan amk-väestä. Kannattaisi ehkä jättää ne Suomi-filmit isovanhempien katsottavaksi :)

Opettajia on todella vähän, täällä on vain yksi ala- ja yläaste. Pappeja on yksi. Lääkäreitä ei ole, koska ei ole mitään terveyskeskustakaan. Kunnanjohtajia on tasan yksi, hän on muualta tullut perheellinen.

Suomi-filmien aikaan maaseutu taisi olla elinvoimaisempi.

Ei aiheesta (OT), mutta miettikää, noin kuoleva kunta että siellä ei ole mi-tään, mutta pappi siellä silti on. Ehkä turhin ihminen kaikista. Aika outoa?

Eikö ”kuolevassa” kunnassa juuri pappia tarvita. Jokaisella on tietenkin oma näkemys siitä, mikä ammatti on turhin. Ei pappi tietenkään vedä vertoja jollekian somejulkkikselle, mutta monet pappejakin tarvitsevat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuoret ja jotkseennkin puoleensavetävät naiset pienillä paikkakunnilla saavat helposti fiksuja ja meneviä poikakavereita pyydystettyä  jo teininä, ja jos molemmat pystyvät opiskelemaaan lyhyessä ajassa perusammattiin ja saamaan töitä paikkakunnalla  ja pysymään erossa päihteistä, niin aika tavallista että perustetaan perhe jo melko nuorena.  Vanhempien, sukulaisten ja tuttavien verkosto yleensä auttaa kanssa.

Mutta aika paljon noilta pieniltä paikkakunnilta muuttaa nuoria pois eikä tule koskaan takaisin koska a) eivät saa kumppania sieltä b) eivät saa töitä.

Voisiko joku asiasta tietävä avata tätä, miksi pienillä paikkakunnilla saa helposti fiksun poikakaverin jo teininä? Onko siellä enemmän kivoja poikia vai vähemmän puoleensavetäviä tyttöjä? Olen huomannut että pienillä paikkakunnilla nuoret seurustelevat nuorempina kuin isoissa kaupungeissa. Johtuuko se siitä, että on pienet piirit ja kaikki tuntee toisensa hyvin, niin seurustelu saa alkunsa luontevammin kuin suurissa kaupungeissa?

Siellä on liian vähän puoleensavetäviä tyttöjä ja liikaa poikia. Puoleensavetävillä tytöillä on valinnanvaraa. 

Olet väärässä viimeisessä lauseessasi. Maaseudulla on todella vähän puoleensavetäviä poikia, joten tytöillä ei ole juuri ollenkaan valinnanvaraa.

Siellä on liikaa poikia yleisesti ottaen. Tytöillä on markkinat.

Sukupuolijakauma on ihan samanlainen maalla ja kaupungissa. Syntyvien lasten sukupuoleen ei asuinpaikka vaikuta.

Lapsissa ehkä, mutta puhe on pariutumisikäisistä. Tilanne muuttuu kun osa lähtee esimerkiksi opiskelemaan tai harrastustoimintaan oman kylän ulkopuolelle.

Maaseudulla pariutumisikä on lapsena (12-18-vuotiaana).

Tässä päästään siihen varsinaiseen otsikon aiheeseen. 

Eli maaseudulla pariudutaan jo rippikouluiässä. Mutta jotkut jäävät ilman paria, ja heistä enemmistö on poikia. Johtuu siitä että teinitytöt ovat kiinnostuneita myös vanhemmista , kakskymppistä  pojista ja heistä on ylitarjontaa pienellä paikkakunnalla, johtuen vinoutuneista työmarkkinoista. Kakskymppisillä pojilla on usein työpaikka, auto ja rahaa. He vievät näteimmät flikat finninaamaisten teinipoikien nenän edestä, jotka taas itse pistävät vahingon kiertämään kun ovat kaksymppisiä. Osa pojista jää ilman, ja se voi johtua siitä että ei ole urheilullinen, on epäsosiaalinenm käyttää liikaa päihteitä tai muuten huonot elämäntavat, tai homo.

Onko muuten muut mammat miettineet, miten ankea kohtalo on maalais(mies)homolla? Jos ihastut johonkuhun, hän on takuuvarmasti hetero. Muita homoja on ehkä sadan kilometrin säteellä, mutta sinun on käytännössä pakko muuttaa pois, jos aiot pariutua.

Eli vähän sama kuin naisella, joka haluaa säällisen miehen?

Meillä on naapurissa homopariskunta, toinen täältä kotoisin ja toinen muutti Helsingistä maalle. Tapasivat paikallisessa pubissa. Homoja täällä on runsaasti muitakin, kaupunkilaiset vain kuvittelevat, että homot olisivat jotenkin erityisen urbaani ilmiö.

En tiedä minkä kokoinen teidän kylä on, mutta tilastollisesti on harvinaista, että esim. tuhannen populaatiossa olisi useampia homoja, jotka vieläpä kokisivat toisensa puoleensavetäväksi ja haluaisivat pariutua keskenään. Jos ajatellaan, että vaikkapa 4 prosenttia kaikista ihmisistä olisi homoseksuaaleja, mikä on ehkä nykyinen paras arvaus.

Pakko olla melko harvinaista. Tai sitten tulemme siihen naisen "löydä kumppani tai itke ja löydä" -tilanteeseen, jossa vain kelpuutetaan se jossain määrin siedettävä.

Mutta kiva että näin on. 

Tunnen töölöläisiä, jotka eivät ole koskaan asuneet muualla kuin Töölössä. Ja tunne pihtiputaalaisia, jotka ovat asuneet Berliinissä tai Brysselissä. Mistä keksit, että maalaiset ei saa tai osaa poistua kotikuntansa ulkopuolelle?

Jos luet tuon ketjun, johon vastasin, ymmärrät ehkä miksi vastasin noin. Älä ole mamma ja käsitä asioita tahallaan väärin, jooko? Luotan älykkyyteesi ja ymmärrät varmaan kun luet koko keskustelun. 

Jos neljä prosenttia on homoja, tekee se tuhannen ihmisen populaatiossa neljäkymmentä homoa. Se on melko paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enpä usko, että hirveesti on eroja kaupungin ja maaseudun välillä lasten hankintaiässä. Kouluttamattomat tietty hankkivat aiemmin, mutta kyllä kaupungeissakin on paljon amisporukkaa. Monet yliopistossa opiskelleet palaavat maaseudulle, kuten mekin. Täällä on paljon akateemisia, koska asunnot ovat edullisempia, koulut rauhallisempia ja lapsilla tilaa juosta ja temmeltää.

Oispa kiva löytää sellainen pikkukylä, jossa tosiaan on paljon akateemisia. Ei siinä, että mulla olisi mitään amiksia vastaan, mutta kyllähän ne puheenaiheet ja jutut on vaan usein ihan eri maailmoista ja olisihan se siellä pikkukylässäkin kivaa olla kaveri edes jonkun kanssa.

Muuta tänne meille, tässä pikkukylässä on noin 100 aikuista asukasta ja 32 meistä on akateemisia ja 26 on suorittanut AMK-tutkinnon. Matkaa Helsinkiin alle 100 km. Mutta ei meillä oikein ole aikaa keskenämme jutella, päivät kuluvat töissä.

Teidän kylä on siinä tapauksessa joku "hippiyhteisö". Ja moniko on vielä työelämässä? 

Me olemme kaikki työelämässä, tosin osa tutkinoista apurahalla ja osa on yrittäjiä. Hippiyhteisöstä olemme aika lailla kaukana ellei sitten juristi ja rahoitusanalyytikko edusta sinulle hippejä. Tai hammaslääkäri ja opettaja.

No se teidän "kylä" on siitten joku vanha ruuukkiyhdyskunta josta alkuperäisaet sukkaat ovat lähtenet kun tehdas on lakkautettu, ja tilalle on muuttanut hipstereitä Helsingistä, ja suurin osa tekee etätöitä  globaaleille työnantajille. Täytyyhän pakolline opettaja ja hammaslääkäri olla mutta muut tekevät muualle töitä. Ei mikään normimaalaiskylä siis.

Vierailija kirjoitti:

Alhainen koulutustaso, suvussa ei ole ennenkään osattu tehdä muuta kuin lisääntyä parikymppisenä, mahdollisesti myös alhainen ÄO syynä.

Ei voi tehdä tuollaisia yleistyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enpä usko, että hirveesti on eroja kaupungin ja maaseudun välillä lasten hankintaiässä. Kouluttamattomat tietty hankkivat aiemmin, mutta kyllä kaupungeissakin on paljon amisporukkaa. Monet yliopistossa opiskelleet palaavat maaseudulle, kuten mekin. Täällä on paljon akateemisia, koska asunnot ovat edullisempia, koulut rauhallisempia ja lapsilla tilaa juosta ja temmeltää.

Oispa kiva löytää sellainen pikkukylä, jossa tosiaan on paljon akateemisia. Ei siinä, että mulla olisi mitään amiksia vastaan, mutta kyllähän ne puheenaiheet ja jutut on vaan usein ihan eri maailmoista ja olisihan se siellä pikkukylässäkin kivaa olla kaveri edes jonkun kanssa.

Muuta tänne meille, tässä pikkukylässä on noin 100 aikuista asukasta ja 32 meistä on akateemisia ja 26 on suorittanut AMK-tutkinnon. Matkaa Helsinkiin alle 100 km. Mutta ei meillä oikein ole aikaa keskenämme jutella, päivät kuluvat töissä.

Teidän kylä on siinä tapauksessa joku "hippiyhteisö". Ja moniko on vielä työelämässä? 

Me olemme kaikki työelämässä, tosin osa tutkinoista apurahalla ja osa on yrittäjiä. Hippiyhteisöstä olemme aika lailla kaukana ellei sitten juristi ja rahoitusanalyytikko edusta sinulle hippejä. Tai hammaslääkäri ja opettaja.

No se teidän "kylä" on siitten joku vanha ruuukkiyhdyskunta josta alkuperäisaet sukkaat ovat lähtenet kun tehdas on lakkautettu, ja tilalle on muuttanut hipstereitä Helsingistä, ja suurin osa tekee etätöitä  globaaleille työnantajille. Täytyyhän pakolline opettaja ja hammaslääkäri olla mutta muut tekevät muualle töitä. Ei mikään normimaalaiskylä siis.

Tämä nimenomaan on normimaalaiskylä, jossa ei ole ainuttakaan maalaispuotia tai vastaavaa. Tehdasta ei ole ollut koskaan. Täällä on maatiloja ja ihan tavallisia akateemisia, ei mitään hipstereitä. Miksi on niin hankala uskoa, että maalla asuu ihan samalla tavalla koulutettuja kuin muuallakin? Suurimmalla osalla työpaikat on muualla, mutta on paljon nopeampaa siirtyä maalla 20 km päähän töihin kuin tehdä sama pääkaupunkiseudulla. Muutama tekee etätöitä globaaleille työnantajille, osa ihan suomalaisille, mutta niinhän tehdään Espoossakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enpä usko, että hirveesti on eroja kaupungin ja maaseudun välillä lasten hankintaiässä. Kouluttamattomat tietty hankkivat aiemmin, mutta kyllä kaupungeissakin on paljon amisporukkaa. Monet yliopistossa opiskelleet palaavat maaseudulle, kuten mekin. Täällä on paljon akateemisia, koska asunnot ovat edullisempia, koulut rauhallisempia ja lapsilla tilaa juosta ja temmeltää.

Oispa kiva löytää sellainen pikkukylä, jossa tosiaan on paljon akateemisia. Ei siinä, että mulla olisi mitään amiksia vastaan, mutta kyllähän ne puheenaiheet ja jutut on vaan usein ihan eri maailmoista ja olisihan se siellä pikkukylässäkin kivaa olla kaveri edes jonkun kanssa.

Varmaan vähän eroa myös sillä, asutko jossain Etelä-Suomen maalaiskunnassa vai jossain Kainuussa tai Lapin pikkukunnassa. Me asutaan Etelä-Suomessa ja kyllä täällä lukion ja yläkoulun opettajat ovat kaikki akateemisia. Naapurissa asuu lääkäri ja hammaslääkäri, pankin juristi ja kolme ekonomia sekä pappi. Heti tulee mieleen myös kolme hallintotieteen maisteria. Lähellä olevat tehtaat työllistävät diplomi-insinöörejä. Dippainsinöörejäkin on naapurustossa neljä. Ja kylällä tietysti liuta muita tuttuja: arkkitehtia, puheterapeuttia, agronomia, sosiaalityöntekijää jne. Ehkä sitä sitten jokainen hakeutuu myös kaltaiseensa seuraan.

Enpä kyllä laskisi että noista henkilöistä yksikään työskentelee akateemisella alalla. Ja ennen viisasteluita todettakoon että en laske myöskään omaa ammattiani siihen vaikka olenkin suorittanut maisterin tutkinnon.

Yleensä "akateemisella alalla" tarkoitetaan alaa, joka vaatii harjoittajaltaan akateemisen tutkinnon. Maisteri on akateeminen tutkinto. Oletko nyt ihan varma omastasi?

No yleensä akateeminen ura tehdään yliopistomaailmassa, mutta toki maalla se ammattikoulun käynytkin on sitä korkeimmin koulutettua kastia.

Akateeminen ura tietenkin vaati tohtorintutkinnon. Maalla on kuitenkin paljon korkeakoulutettua väkeä, kuten juuri lääkäreitä ja opettajia ,jotka ovat akateemisella alalla.  Herra paratkoon, jopa papit ovat maistereita, ja niitäkin siellä on.

Maalla on vain vähän korkeakoulutettua väkeä. Korkeakoulutus on maaseudulla asuvien keskuudessa harvinaista. Se on tilastollinen totuus.

Ei pidä paikkaansa. Mietin tässä yhtä pikkukylää Pohjois-Pohjanmaalla. En itse asu siellä. Suuressa osassa kotitalouksia vähintään yhdellä on korkeakoulututkinto, joko yliopisto tai amk. Tämä ei ole ollenkaan poikkeus. Nyt kannattaisi kommentoijien tuoda tietämyksensä tähän päivään.

Vierailija kirjoitti:

Enpä usko, että hirveesti on eroja kaupungin ja maaseudun välillä lasten hankintaiässä. Kouluttamattomat tietty hankkivat aiemmin, mutta kyllä kaupungeissakin on paljon amisporukkaa. Monet yliopistossa opiskelleet palaavat maaseudulle, kuten mekin. Täällä on paljon akateemisia, koska asunnot ovat edullisempia, koulut rauhallisempia ja lapsilla tilaa juosta ja temmeltää.

Ei siltä tuntunut. Tein nuorempana yhden opetusvuoden pikkukylässä ja viikonloppuisin teki mieli huutaa tyynyyn, kun asukkaat olivat kuin jostain kummelisketseistä. Kollegatkin asuivat muualla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enpä usko, että hirveesti on eroja kaupungin ja maaseudun välillä lasten hankintaiässä. Kouluttamattomat tietty hankkivat aiemmin, mutta kyllä kaupungeissakin on paljon amisporukkaa. Monet yliopistossa opiskelleet palaavat maaseudulle, kuten mekin. Täällä on paljon akateemisia, koska asunnot ovat edullisempia, koulut rauhallisempia ja lapsilla tilaa juosta ja temmeltää.

Oispa kiva löytää sellainen pikkukylä, jossa tosiaan on paljon akateemisia. Ei siinä, että mulla olisi mitään amiksia vastaan, mutta kyllähän ne puheenaiheet ja jutut on vaan usein ihan eri maailmoista ja olisihan se siellä pikkukylässäkin kivaa olla kaveri edes jonkun kanssa.

Muuta tänne meille, tässä pikkukylässä on noin 100 aikuista asukasta ja 32 meistä on akateemisia ja 26 on suorittanut AMK-tutkinnon. Matkaa Helsinkiin alle 100 km. Mutta ei meillä oikein ole aikaa keskenämme jutella, päivät kuluvat töissä.

Teidän kylä on siinä tapauksessa joku "hippiyhteisö". Ja moniko on vielä työelämässä? 

Me olemme kaikki työelämässä, tosin osa tutkinoista apurahalla ja osa on yrittäjiä. Hippiyhteisöstä olemme aika lailla kaukana ellei sitten juristi ja rahoitusanalyytikko edusta sinulle hippejä. Tai hammaslääkäri ja opettaja.

No se teidän "kylä" on siitten joku vanha ruuukkiyhdyskunta josta alkuperäisaet sukkaat ovat lähtenet kun tehdas on lakkautettu, ja tilalle on muuttanut hipstereitä Helsingistä, ja suurin osa tekee etätöitä  globaaleille työnantajille. Täytyyhän pakolline opettaja ja hammaslääkäri olla mutta muut tekevät muualle töitä. Ei mikään normimaalaiskylä siis.

Tämä nimenomaan on normimaalaiskylä, jossa ei ole ainuttakaan maalaispuotia tai vastaavaa. Tehdasta ei ole ollut koskaan. Täällä on maatiloja ja ihan tavallisia akateemisia, ei mitään hipstereitä. Miksi on niin hankala uskoa, että maalla asuu ihan samalla tavalla koulutettuja kuin muuallakin? Suurimmalla osalla työpaikat on muualla, mutta on paljon nopeampaa siirtyä maalla 20 km päähän töihin kuin tehdä sama pääkaupunkiseudulla. Muutama tekee etätöitä globaaleille työnantajille, osa ihan suomalaisille, mutta niinhän tehdään Espoossakin.

No täytyy sanoa että on vaikea uskoa. Suurin osa ainakin akateemisista muualta sinne  muutttaneita, eller hur?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuoret ja jotkseennkin puoleensavetävät naiset pienillä paikkakunnilla saavat helposti fiksuja ja meneviä poikakavereita pyydystettyä  jo teininä, ja jos molemmat pystyvät opiskelemaaan lyhyessä ajassa perusammattiin ja saamaan töitä paikkakunnalla  ja pysymään erossa päihteistä, niin aika tavallista että perustetaan perhe jo melko nuorena.  Vanhempien, sukulaisten ja tuttavien verkosto yleensä auttaa kanssa.

Mutta aika paljon noilta pieniltä paikkakunnilta muuttaa nuoria pois eikä tule koskaan takaisin koska a) eivät saa kumppania sieltä b) eivät saa töitä.

Voisiko joku asiasta tietävä avata tätä, miksi pienillä paikkakunnilla saa helposti fiksun poikakaverin jo teininä? Onko siellä enemmän kivoja poikia vai vähemmän puoleensavetäviä tyttöjä? Olen huomannut että pienillä paikkakunnilla nuoret seurustelevat nuorempina kuin isoissa kaupungeissa. Johtuuko se siitä, että on pienet piirit ja kaikki tuntee toisensa hyvin, niin seurustelu saa alkunsa luontevammin kuin suurissa kaupungeissa?

Siellä on liian vähän puoleensavetäviä tyttöjä ja liikaa poikia. Puoleensavetävillä tytöillä on valinnanvaraa. 

Olet väärässä viimeisessä lauseessasi. Maaseudulla on todella vähän puoleensavetäviä poikia, joten tytöillä ei ole juuri ollenkaan valinnanvaraa.

Siellä on liikaa poikia yleisesti ottaen. Tytöillä on markkinat.

Sukupuolijakauma on ihan samanlainen maalla ja kaupungissa. Syntyvien lasten sukupuoleen ei asuinpaikka vaikuta.

Lapsissa ehkä, mutta puhe on pariutumisikäisistä. Tilanne muuttuu kun osa lähtee esimerkiksi opiskelemaan tai harrastustoimintaan oman kylän ulkopuolelle.

Maaseudulla pariutumisikä on lapsena (12-18-vuotiaana).

Tässä päästään siihen varsinaiseen otsikon aiheeseen. 

Eli maaseudulla pariudutaan jo rippikouluiässä. Mutta jotkut jäävät ilman paria, ja heistä enemmistö on poikia. Johtuu siitä että teinitytöt ovat kiinnostuneita myös vanhemmista , kakskymppistä  pojista ja heistä on ylitarjontaa pienellä paikkakunnalla, johtuen vinoutuneista työmarkkinoista. Kakskymppisillä pojilla on usein työpaikka, auto ja rahaa. He vievät näteimmät flikat finninaamaisten teinipoikien nenän edestä, jotka taas itse pistävät vahingon kiertämään kun ovat kaksymppisiä. Osa pojista jää ilman, ja se voi johtua siitä että ei ole urheilullinen, on epäsosiaalinenm käyttää liikaa päihteitä tai muuten huonot elämäntavat, tai homo.

Onko muuten muut mammat miettineet, miten ankea kohtalo on maalais(mies)homolla? Jos ihastut johonkuhun, hän on takuuvarmasti hetero. Muita homoja on ehkä sadan kilometrin säteellä, mutta sinun on käytännössä pakko muuttaa pois, jos aiot pariutua.

Eli vähän sama kuin naisella, joka haluaa säällisen miehen?

Meillä on naapurissa homopariskunta, toinen täältä kotoisin ja toinen muutti Helsingistä maalle. Tapasivat paikallisessa pubissa. Homoja täällä on runsaasti muitakin, kaupunkilaiset vain kuvittelevat, että homot olisivat jotenkin erityisen urbaani ilmiö.

En tiedä minkä kokoinen teidän kylä on, mutta tilastollisesti on harvinaista, että esim. tuhannen populaatiossa olisi useampia homoja, jotka vieläpä kokisivat toisensa puoleensavetäväksi ja haluaisivat pariutua keskenään. Jos ajatellaan, että vaikkapa 4 prosenttia kaikista ihmisistä olisi homoseksuaaleja, mikä on ehkä nykyinen paras arvaus.

Pakko olla melko harvinaista. Tai sitten tulemme siihen naisen "löydä kumppani tai itke ja löydä" -tilanteeseen, jossa vain kelpuutetaan se jossain määrin siedettävä.

Mutta kiva että näin on. 

Tunnen töölöläisiä, jotka eivät ole koskaan asuneet muualla kuin Töölössä. Ja tunne pihtiputaalaisia, jotka ovat asuneet Berliinissä tai Brysselissä. Mistä keksit, että maalaiset ei saa tai osaa poistua kotikuntansa ulkopuolelle?

Jos luet tuon ketjun, johon vastasin, ymmärrät ehkä miksi vastasin noin. Älä ole mamma ja käsitä asioita tahallaan väärin, jooko? Luotan älykkyyteesi ja ymmärrät varmaan kun luet koko keskustelun. 

Jos neljä prosenttia on homoja, tekee se tuhannen ihmisen populaatiossa neljäkymmentä homoa. Se on melko paljon.

Puolet naisia, puolet miehiä eli 20 -20. Mutta suurin osa lähtenyt muualle tai elää kaapissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enpä usko, että hirveesti on eroja kaupungin ja maaseudun välillä lasten hankintaiässä. Kouluttamattomat tietty hankkivat aiemmin, mutta kyllä kaupungeissakin on paljon amisporukkaa. Monet yliopistossa opiskelleet palaavat maaseudulle, kuten mekin. Täällä on paljon akateemisia, koska asunnot ovat edullisempia, koulut rauhallisempia ja lapsilla tilaa juosta ja temmeltää.

Oispa kiva löytää sellainen pikkukylä, jossa tosiaan on paljon akateemisia. Ei siinä, että mulla olisi mitään amiksia vastaan, mutta kyllähän ne puheenaiheet ja jutut on vaan usein ihan eri maailmoista ja olisihan se siellä pikkukylässäkin kivaa olla kaveri edes jonkun kanssa.

Varmaan vähän eroa myös sillä, asutko jossain Etelä-Suomen maalaiskunnassa vai jossain Kainuussa tai Lapin pikkukunnassa. Me asutaan Etelä-Suomessa ja kyllä täällä lukion ja yläkoulun opettajat ovat kaikki akateemisia. Naapurissa asuu lääkäri ja hammaslääkäri, pankin juristi ja kolme ekonomia sekä pappi. Heti tulee mieleen myös kolme hallintotieteen maisteria. Lähellä olevat tehtaat työllistävät diplomi-insinöörejä. Dippainsinöörejäkin on naapurustossa neljä. Ja kylällä tietysti liuta muita tuttuja: arkkitehtia, puheterapeuttia, agronomia, sosiaalityöntekijää jne. Ehkä sitä sitten jokainen hakeutuu myös kaltaiseensa seuraan.

Enpä kyllä laskisi että noista henkilöistä yksikään työskentelee akateemisella alalla. Ja ennen viisasteluita todettakoon että en laske myöskään omaa ammattiani siihen vaikka olenkin suorittanut maisterin tutkinnon.

Yleensä "akateemisella alalla" tarkoitetaan alaa, joka vaatii harjoittajaltaan akateemisen tutkinnon. Maisteri on akateeminen tutkinto. Oletko nyt ihan varma omastasi?

No yleensä akateeminen ura tehdään yliopistomaailmassa, mutta toki maalla se ammattikoulun käynytkin on sitä korkeimmin koulutettua kastia.

Akateeminen ura tietenkin vaati tohtorintutkinnon. Maalla on kuitenkin paljon korkeakoulutettua väkeä, kuten juuri lääkäreitä ja opettajia ,jotka ovat akateemisella alalla.  Herra paratkoon, jopa papit ovat maistereita, ja niitäkin siellä on.

Maalla on vain vähän korkeakoulutettua väkeä. Korkeakoulutus on maaseudulla asuvien keskuudessa harvinaista. Se on tilastollinen totuus.

Ei pidä paikkaansa. Mietin tässä yhtä pikkukylää Pohjois-Pohjanmaalla. En itse asu siellä. Suuressa osassa kotitalouksia vähintään yhdellä on korkeakoulututkinto, joko yliopisto tai amk. Tämä ei ole ollenkaan poikkeus. Nyt kannattaisi kommentoijien tuoda tietämyksensä tähän päivään.

Oulun yliopiston  läheisyys ja lestadiolaisuus joka kannustaa pänttäämiseen aivan toisella tavalla kuin normisuomalaisilla selittää asian.

Vierailija kirjoitti:

Miksi pienissä kaupungeissa ja maalla pariudutaan niin nuorena, ja tehdään paljon lapsia?

Koska mädätys on keskusten ongelma siinä, missä periferia-asema suojaa mädätykseltä. Periferian ihmiset elävät onnellisen tietämättöminä feminismin ja sosialismin kaltaisista koukkunenien muotoilemista vitsauksista, joiden mahdottomuuden alla keskusten ihmisraukat luhistuvat.

Kotipuolessakin kaikki ne, jotka ovat sinne jääneet, ovat pyöräyttäneet pari kakaraa. Ammatti on yleensä metallimies, lähihoitaja tai myyjä. Itse olin aika outolintu uraa tekevänä dippainssinä, kun kävin kotipuolessa eräässä tapahtumassa. Kaikilla muilla ikätovereilla oli perhettä ja kakaroita useampi, minä sen sijaan viihdyn itekseni. Ja taidan viihtyä jatkossakin, kahden viikon päästä olen muuttamassa Brysseliin EU:n viran perässä.