Miksi pienissä kaupungeissa ja maalla pariudutaan niin nuorena, ja tehdään paljon lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Eikö ne alemman sosiaaliluokan yksinhuoltaja-teiniäidit löydy kaupungeista? Ei niitä ainakaan soiaalihuolto täällä maalla elätä.

Kyllä ne alemman sosiaaliluokan yksinhuoltaja-teiniäidit ja kahdenkin huoltajan sosiaaliperheet elävät maaseudulla. Maaseudulla niin suuri osa väestöstä on alinta sosiaaliluokkaa, etteivät erotu merkittävästi joukosta. Sosiaalihuolto on maaseudulla paljon anteliaampi kuin kaupungissa. Lapsiperheille tyrkytetään apua niin paljon, että esim. tuttavaperheeni on aivan kyllästynyt siihen avun määrään ja kieltäytyi kunnan tarjoamasta kodin- ja lastenhoitoavusta. Kaupungissa on paljon rajallisemmat resurssit.

Itse olen suurehkosta suomalaisesta kaupungista ja näin nelikymppisenä miettinyt, että sama kai olisi ollut tehdä lapset aikaisemminkin. Vaimon kanssa ollaan seurusteltu parikymppisestä lähtien. Opiskeluaikana olisi lapsenhoito luonnistunut mainiosti eikä omilla aloillamme lapset vaikuta työnsaantin. 

Sosiaalinen paine tai mallioppiminen se ajoi tekemään lapset myöhemmin. Ihan kuin noilla maaseudun nuorilla toiseen suuntaan. Monet elämänratkaisut tulee kuitenkin etenkin nuorena tehtyä vertaisryhmän mallin mukaan pikemmin kuin omia arvoja tutkaillen.

M41

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuoret ja jotkseennkin puoleensavetävät naiset pienillä paikkakunnilla saavat helposti fiksuja ja meneviä poikakavereita pyydystettyä  jo teininä, ja jos molemmat pystyvät opiskelemaaan lyhyessä ajassa perusammattiin ja saamaan töitä paikkakunnalla  ja pysymään erossa päihteistä, niin aika tavallista että perustetaan perhe jo melko nuorena.  Vanhempien, sukulaisten ja tuttavien verkosto yleensä auttaa kanssa.

Mutta aika paljon noilta pieniltä paikkakunnilta muuttaa nuoria pois eikä tule koskaan takaisin koska a) eivät saa kumppania sieltä b) eivät saa töitä.

Voisiko joku asiasta tietävä avata tätä, miksi pienillä paikkakunnilla saa helposti fiksun poikakaverin jo teininä? Onko siellä enemmän kivoja poikia vai vähemmän puoleensavetäviä tyttöjä? Olen huomannut että pienillä paikkakunnilla nuoret seurustelevat nuorempina kuin isoissa kaupungeissa. Johtuuko se siitä, että on pienet piirit ja kaikki tuntee toisensa hyvin, niin seurustelu saa alkunsa luontevammin kuin suurissa kaupungeissa?

Voin avata, itse 3000 asukkaan kunnasta lähteneenä (huom. lähteneenä). Ensinnäkin, siellä EI ole juuri lainkaan kunnollisia poikaystäväehdokkaita. Tytöt on kyllä kauniita ja ihania, niin kuin tytöt nyt on ihan missä tahansa päin maailmaa. Heidän pitää olla, se on sääntö. Kuten jo aiemmin sanottiin, sitten pitää vaan tyytyä siihen urheilullisimpaan ja kestää se. 

Jos tyttö ei halua lähteä maailmalle, hän hyväksyy jonkun niistä pojista.  Tässä on historian siipien havinaa: nainen on aina joutunut hyväksymään vain jonkun, jos meinaa pariutua. Vai luuleeko joku, että siellä takahikiällä muka on jotain superyksilömiehiä? Juu, ei. Ehkä yksi vuosikymmenessä, ja siitä ei riitä kaikille.

t.  n 30, Sveitsi

Jos nimenomaan ajattelee kenen kanssa voi perustaa perheen  pienellä paikkakunnalla niin silloin nuoren, nätin, ahkeran ja sosiaalisen naisen joka ei halua lähteä maailmalle,  on paras valita mahdollisimman urheilullinen ja terveitä elämäntapoja noudattava mies,  joka on sosiaalinen ja verkostoitunut että menestyy paikallisessa työelämässä, tai pystyy toimimaan tarvittaessa yrittäjänä.  Hieno titteli ei merkitse silloin mitään. Miehistä on maaseudulla aina liikatarjontaa nin siitä vaan valitsemaan parhaat päältä.

BTW kun kerran asut Sveitsissä, asutko suurkaupungissa vai pikkupaikkakunnalla siellä? Eikö siellä ole ihan samanlaiset parisuhdemarkkinat kuin täällä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuoret ja jotkseennkin puoleensavetävät naiset pienillä paikkakunnilla saavat helposti fiksuja ja meneviä poikakavereita pyydystettyä  jo teininä, ja jos molemmat pystyvät opiskelemaaan lyhyessä ajassa perusammattiin ja saamaan töitä paikkakunnalla  ja pysymään erossa päihteistä, niin aika tavallista että perustetaan perhe jo melko nuorena.  Vanhempien, sukulaisten ja tuttavien verkosto yleensä auttaa kanssa.

Mutta aika paljon noilta pieniltä paikkakunnilta muuttaa nuoria pois eikä tule koskaan takaisin koska a) eivät saa kumppania sieltä b) eivät saa töitä.

Voisiko joku asiasta tietävä avata tätä, miksi pienillä paikkakunnilla saa helposti fiksun poikakaverin jo teininä? Onko siellä enemmän kivoja poikia vai vähemmän puoleensavetäviä tyttöjä? Olen huomannut että pienillä paikkakunnilla nuoret seurustelevat nuorempina kuin isoissa kaupungeissa. Johtuuko se siitä, että on pienet piirit ja kaikki tuntee toisensa hyvin, niin seurustelu saa alkunsa luontevammin kuin suurissa kaupungeissa?

Voin avata, itse 3000 asukkaan kunnasta lähteneenä (huom. lähteneenä). Ensinnäkin, siellä EI ole juuri lainkaan kunnollisia poikaystäväehdokkaita. Tytöt on kyllä kauniita ja ihania, niin kuin tytöt nyt on ihan missä tahansa päin maailmaa. Heidän pitää olla, se on sääntö. Kuten jo aiemmin sanottiin, sitten pitää vaan tyytyä siihen urheilullisimpaan ja kestää se. 

Jos tyttö ei halua lähteä maailmalle, hän hyväksyy jonkun niistä pojista.  Tässä on historian siipien havinaa: nainen on aina joutunut hyväksymään vain jonkun, jos meinaa pariutua. Vai luuleeko joku, että siellä takahikiällä muka on jotain superyksilömiehiä? Juu, ei. Ehkä yksi vuosikymmenessä, ja siitä ei riitä kaikille.

t.  n 30, Sveitsi

Tytöt on kauniita ja ihania ja pojat ihan tymiä.

T.n13

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuoret ja jotkseennkin puoleensavetävät naiset pienillä paikkakunnilla saavat helposti fiksuja ja meneviä poikakavereita pyydystettyä  jo teininä, ja jos molemmat pystyvät opiskelemaaan lyhyessä ajassa perusammattiin ja saamaan töitä paikkakunnalla  ja pysymään erossa päihteistä, niin aika tavallista että perustetaan perhe jo melko nuorena.  Vanhempien, sukulaisten ja tuttavien verkosto yleensä auttaa kanssa.

Mutta aika paljon noilta pieniltä paikkakunnilta muuttaa nuoria pois eikä tule koskaan takaisin koska a) eivät saa kumppania sieltä b) eivät saa töitä.

Voisiko joku asiasta tietävä avata tätä, miksi pienillä paikkakunnilla saa helposti fiksun poikakaverin jo teininä? Onko siellä enemmän kivoja poikia vai vähemmän puoleensavetäviä tyttöjä? Olen huomannut että pienillä paikkakunnilla nuoret seurustelevat nuorempina kuin isoissa kaupungeissa. Johtuuko se siitä, että on pienet piirit ja kaikki tuntee toisensa hyvin, niin seurustelu saa alkunsa luontevammin kuin suurissa kaupungeissa?

Siellä on liian vähän puoleensavetäviä tyttöjä ja liikaa poikia. Puoleensavetävillä tytöillä on valinnanvaraa. 

Olet väärässä viimeisessä lauseessasi. Maaseudulla on todella vähän puoleensavetäviä poikia, joten tytöillä ei ole juuri ollenkaan valinnanvaraa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuoret ja jotkseennkin puoleensavetävät naiset pienillä paikkakunnilla saavat helposti fiksuja ja meneviä poikakavereita pyydystettyä  jo teininä, ja jos molemmat pystyvät opiskelemaaan lyhyessä ajassa perusammattiin ja saamaan töitä paikkakunnalla  ja pysymään erossa päihteistä, niin aika tavallista että perustetaan perhe jo melko nuorena.  Vanhempien, sukulaisten ja tuttavien verkosto yleensä auttaa kanssa.

Mutta aika paljon noilta pieniltä paikkakunnilta muuttaa nuoria pois eikä tule koskaan takaisin koska a) eivät saa kumppania sieltä b) eivät saa töitä.

Voisiko joku asiasta tietävä avata tätä, miksi pienillä paikkakunnilla saa helposti fiksun poikakaverin jo teininä? Onko siellä enemmän kivoja poikia vai vähemmän puoleensavetäviä tyttöjä? Olen huomannut että pienillä paikkakunnilla nuoret seurustelevat nuorempina kuin isoissa kaupungeissa. Johtuuko se siitä, että on pienet piirit ja kaikki tuntee toisensa hyvin, niin seurustelu saa alkunsa luontevammin kuin suurissa kaupungeissa?

Siellä on liian vähän puoleensavetäviä tyttöjä ja liikaa poikia. Puoleensavetävillä tytöillä on valinnanvaraa. 

Oikeasti? Mistä johtuu?

Tytöt haluavat lähteä opiskelemaan ja töihin kaupunkeihin , pojat eivät. 

Kaikki on halvempaa. Sukulaispariskunta (sairaanhoitaja ja sähköasentaja) teki ensimmäisen lapsensa 19 vuotiaana, nyt heillä on 25 vuotiaana omin käsin rakennettu omakotitalo. Fiksuja ja aikaansaavia ihmisiä. Ei kannata olla Fatim Diarra vaan katsoa maailmaa avoimin silmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enpä usko, että hirveesti on eroja kaupungin ja maaseudun välillä lasten hankintaiässä. Kouluttamattomat tietty hankkivat aiemmin, mutta kyllä kaupungeissakin on paljon amisporukkaa. Monet yliopistossa opiskelleet palaavat maaseudulle, kuten mekin. Täällä on paljon akateemisia, koska asunnot ovat edullisempia, koulut rauhallisempia ja lapsilla tilaa juosta ja temmeltää.

Oispa kiva löytää sellainen pikkukylä, jossa tosiaan on paljon akateemisia. Ei siinä, että mulla olisi mitään amiksia vastaan, mutta kyllähän ne puheenaiheet ja jutut on vaan usein ihan eri maailmoista ja olisihan se siellä pikkukylässäkin kivaa olla kaveri edes jonkun kanssa.

Varmaan vähän eroa myös sillä, asutko jossain Etelä-Suomen maalaiskunnassa vai jossain Kainuussa tai Lapin pikkukunnassa. Me asutaan Etelä-Suomessa ja kyllä täällä lukion ja yläkoulun opettajat ovat kaikki akateemisia. Naapurissa asuu lääkäri ja hammaslääkäri, pankin juristi ja kolme ekonomia sekä pappi. Heti tulee mieleen myös kolme hallintotieteen maisteria. Lähellä olevat tehtaat työllistävät diplomi-insinöörejä. Dippainsinöörejäkin on naapurustossa neljä. Ja kylällä tietysti liuta muita tuttuja: arkkitehtia, puheterapeuttia, agronomia, sosiaalityöntekijää jne. Ehkä sitä sitten jokainen hakeutuu myös kaltaiseensa seuraan.

Enpä kyllä laskisi että noista henkilöistä yksikään työskentelee akateemisella alalla. Ja ennen viisasteluita todettakoon että en laske myöskään omaa ammattiani siihen vaikka olenkin suorittanut maisterin tutkinnon.

Yleensä "akateemisella alalla" tarkoitetaan alaa, joka vaatii harjoittajaltaan akateemisen tutkinnon. Maisteri on akateeminen tutkinto. Oletko nyt ihan varma omastasi?

No yleensä akateeminen ura tehdään yliopistomaailmassa, mutta toki maalla se ammattikoulun käynytkin on sitä korkeimmin koulutettua kastia.

Akateeminen ura tietenkin vaati tohtorintutkinnon. Maalla on kuitenkin paljon korkeakoulutettua väkeä, kuten juuri lääkäreitä ja opettajia ,jotka ovat akateemisella alalla.  Herra paratkoon, jopa papit ovat maistereita, ja niitäkin siellä on.

Maalla on vain vähän korkeakoulutettua väkeä. Korkeakoulutus on maaseudulla asuvien keskuudessa harvinaista. Se on tilastollinen totuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuoret ja jotkseennkin puoleensavetävät naiset pienillä paikkakunnilla saavat helposti fiksuja ja meneviä poikakavereita pyydystettyä  jo teininä, ja jos molemmat pystyvät opiskelemaaan lyhyessä ajassa perusammattiin ja saamaan töitä paikkakunnalla  ja pysymään erossa päihteistä, niin aika tavallista että perustetaan perhe jo melko nuorena.  Vanhempien, sukulaisten ja tuttavien verkosto yleensä auttaa kanssa.

Mutta aika paljon noilta pieniltä paikkakunnilta muuttaa nuoria pois eikä tule koskaan takaisin koska a) eivät saa kumppania sieltä b) eivät saa töitä.

Voisiko joku asiasta tietävä avata tätä, miksi pienillä paikkakunnilla saa helposti fiksun poikakaverin jo teininä? Onko siellä enemmän kivoja poikia vai vähemmän puoleensavetäviä tyttöjä? Olen huomannut että pienillä paikkakunnilla nuoret seurustelevat nuorempina kuin isoissa kaupungeissa. Johtuuko se siitä, että on pienet piirit ja kaikki tuntee toisensa hyvin, niin seurustelu saa alkunsa luontevammin kuin suurissa kaupungeissa?

Siellä on liian vähän puoleensavetäviä tyttöjä ja liikaa poikia. Puoleensavetävillä tytöillä on valinnanvaraa. 

Olet väärässä viimeisessä lauseessasi. Maaseudulla on todella vähän puoleensavetäviä poikia, joten tytöillä ei ole juuri ollenkaan valinnanvaraa.

Siellä on liikaa poikia yleisesti ottaen. Tytöillä on markkinat.

Sukupuolijakauma on ihan samanlainen maalla ja kaupungissa. Syntyvien lasten sukupuoleen ei asuinpaikka vaikuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enpä usko, että hirveesti on eroja kaupungin ja maaseudun välillä lasten hankintaiässä. Kouluttamattomat tietty hankkivat aiemmin, mutta kyllä kaupungeissakin on paljon amisporukkaa. Monet yliopistossa opiskelleet palaavat maaseudulle, kuten mekin. Täällä on paljon akateemisia, koska asunnot ovat edullisempia, koulut rauhallisempia ja lapsilla tilaa juosta ja temmeltää.

Oispa kiva löytää sellainen pikkukylä, jossa tosiaan on paljon akateemisia. Ei siinä, että mulla olisi mitään amiksia vastaan, mutta kyllähän ne puheenaiheet ja jutut on vaan usein ihan eri maailmoista ja olisihan se siellä pikkukylässäkin kivaa olla kaveri edes jonkun kanssa.

Varmaan vähän eroa myös sillä, asutko jossain Etelä-Suomen maalaiskunnassa vai jossain Kainuussa tai Lapin pikkukunnassa. Me asutaan Etelä-Suomessa ja kyllä täällä lukion ja yläkoulun opettajat ovat kaikki akateemisia. Naapurissa asuu lääkäri ja hammaslääkäri, pankin juristi ja kolme ekonomia sekä pappi. Heti tulee mieleen myös kolme hallintotieteen maisteria. Lähellä olevat tehtaat työllistävät diplomi-insinöörejä. Dippainsinöörejäkin on naapurustossa neljä. Ja kylällä tietysti liuta muita tuttuja: arkkitehtia, puheterapeuttia, agronomia, sosiaalityöntekijää jne. Ehkä sitä sitten jokainen hakeutuu myös kaltaiseensa seuraan.

Enpä kyllä laskisi että noista henkilöistä yksikään työskentelee akateemisella alalla. Ja ennen viisasteluita todettakoon että en laske myöskään omaa ammattiani siihen vaikka olenkin suorittanut maisterin tutkinnon.

Yleensä "akateemisella alalla" tarkoitetaan alaa, joka vaatii harjoittajaltaan akateemisen tutkinnon. Maisteri on akateeminen tutkinto. Oletko nyt ihan varma omastasi?

No yleensä akateeminen ura tehdään yliopistomaailmassa, mutta toki maalla se ammattikoulun käynytkin on sitä korkeimmin koulutettua kastia.

Akateeminen ura tietenkin vaati tohtorintutkinnon. Maalla on kuitenkin paljon korkeakoulutettua väkeä, kuten juuri lääkäreitä ja opettajia ,jotka ovat akateemisella alalla.  Herra paratkoon, jopa papit ovat maistereita, ja niitäkin siellä on.

Maalla on vain vähän korkeakoulutettua väkeä. Korkeakoulutus on maaseudulla asuvien keskuudessa harvinaista. Se on tilastollinen totuus.

Vähemmän kuin kaupungissa, muttei vähän. Pikkukunnistakin löytyy opettajat, papit, lääkärit, kunnanjohtajat ym. yliopistokoulutetut, puhumattakaan amk-väestä. Kannattaisi ehkä jättää ne Suomi-filmit isovanhempien katsottavaksi :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan tottahan ne puhuu. Sun parhaat lapsentekovuodet alkaa pikkuhiljaa olla jo takanapäin ja kaikki hyvät miehet on jo varattu. Mitä sun mielestä ihmisten pitäisi sit tehdä? Juoda viiniä ja matkustella nelikymppiseksi asti ja sit hoitojen avulla yksi lapsi? 

Eikö avioliitoista puolet pääty eroon? Varmaan pienillä paikkakunnilla erotaan myös. Niin ne parhaat miehet ja naiset vapautuu.

Juu voi saada sit toisella kierroksella olevan puolison nelikymppisenä jolla muksuja edellisestä liitosta. Ei kiva homma.

Eiköhän ihmisiä eroa ihan joka iässä. Avioliittojen lisäksi kun katsotaan avoliittoja, niin eroaahan ihmisiä jatkuvasti. Ennen lasten tekemistä myös.

Niin? Tuo vaihe pikkupaikkakunnilla käydään läpi todella nuorena. Lapset tehdään sit parikymppisenä ja eroava kolmi-nelikymppinen on useinmiten perheellinen. Sekin, että valinnanvaraa on paljon vähemmän noissa paikoissa. Ei helpolla löydy puolisoa jolla ei olisi lapsia ja jonka kanssa on kemiaa jne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuoret ja jotkseennkin puoleensavetävät naiset pienillä paikkakunnilla saavat helposti fiksuja ja meneviä poikakavereita pyydystettyä  jo teininä, ja jos molemmat pystyvät opiskelemaaan lyhyessä ajassa perusammattiin ja saamaan töitä paikkakunnalla  ja pysymään erossa päihteistä, niin aika tavallista että perustetaan perhe jo melko nuorena.  Vanhempien, sukulaisten ja tuttavien verkosto yleensä auttaa kanssa.

Mutta aika paljon noilta pieniltä paikkakunnilta muuttaa nuoria pois eikä tule koskaan takaisin koska a) eivät saa kumppania sieltä b) eivät saa töitä.

Voisiko joku asiasta tietävä avata tätä, miksi pienillä paikkakunnilla saa helposti fiksun poikakaverin jo teininä? Onko siellä enemmän kivoja poikia vai vähemmän puoleensavetäviä tyttöjä? Olen huomannut että pienillä paikkakunnilla nuoret seurustelevat nuorempina kuin isoissa kaupungeissa. Johtuuko se siitä, että on pienet piirit ja kaikki tuntee toisensa hyvin, niin seurustelu saa alkunsa luontevammin kuin suurissa kaupungeissa?

Siellä on liian vähän puoleensavetäviä tyttöjä ja liikaa poikia. Puoleensavetävillä tytöillä on valinnanvaraa. 

Olet väärässä viimeisessä lauseessasi. Maaseudulla on todella vähän puoleensavetäviä poikia, joten tytöillä ei ole juuri ollenkaan valinnanvaraa.

Siellä on liikaa poikia yleisesti ottaen. Tytöillä on markkinat.

Sukupuolijakauma on ihan samanlainen maalla ja kaupungissa. Syntyvien lasten sukupuoleen ei asuinpaikka vaikuta.

Lapsissa ehkä, mutta puhe on pariutumisikäisistä. Tilanne muuttuu kun osa lähtee esimerkiksi opiskelemaan tai harrastustoimintaan oman kylän ulkopuolelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuoret ja jotkseennkin puoleensavetävät naiset pienillä paikkakunnilla saavat helposti fiksuja ja meneviä poikakavereita pyydystettyä  jo teininä, ja jos molemmat pystyvät opiskelemaaan lyhyessä ajassa perusammattiin ja saamaan töitä paikkakunnalla  ja pysymään erossa päihteistä, niin aika tavallista että perustetaan perhe jo melko nuorena.  Vanhempien, sukulaisten ja tuttavien verkosto yleensä auttaa kanssa.

Mutta aika paljon noilta pieniltä paikkakunnilta muuttaa nuoria pois eikä tule koskaan takaisin koska a) eivät saa kumppania sieltä b) eivät saa töitä.

Voisiko joku asiasta tietävä avata tätä, miksi pienillä paikkakunnilla saa helposti fiksun poikakaverin jo teininä? Onko siellä enemmän kivoja poikia vai vähemmän puoleensavetäviä tyttöjä? Olen huomannut että pienillä paikkakunnilla nuoret seurustelevat nuorempina kuin isoissa kaupungeissa. Johtuuko se siitä, että on pienet piirit ja kaikki tuntee toisensa hyvin, niin seurustelu saa alkunsa luontevammin kuin suurissa kaupungeissa?

Siellä on liian vähän puoleensavetäviä tyttöjä ja liikaa poikia. Puoleensavetävillä tytöillä on valinnanvaraa. 

Olet väärässä viimeisessä lauseessasi. Maaseudulla on todella vähän puoleensavetäviä poikia, joten tytöillä ei ole juuri ollenkaan valinnanvaraa.

Siellä on liikaa poikia yleisesti ottaen. Tytöillä on markkinat.

Sukupuolijakauma on ihan samanlainen maalla ja kaupungissa. Syntyvien lasten sukupuoleen ei asuinpaikka vaikuta.

20 ikävuoden paikkeilla puolet pikkupaikkakunna nuorista naisista on lähtenyt pois. Ne jotka ovat jääneet löytävät helposti miehen koska miehistä pienempi osa lähtee pois. Se että tytöt lähtevät pois  osittain siitä että maalla ei ole niin paljon naisille sopivia työpaikkoja. Miehille löytyy metsä- tai maatalous- tai teollisuuden  tai kuljetusalan työtä joihin riittää ammattikoulu, naisille huomattavasti vähemmän. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enpä usko, että hirveesti on eroja kaupungin ja maaseudun välillä lasten hankintaiässä. Kouluttamattomat tietty hankkivat aiemmin, mutta kyllä kaupungeissakin on paljon amisporukkaa. Monet yliopistossa opiskelleet palaavat maaseudulle, kuten mekin. Täällä on paljon akateemisia, koska asunnot ovat edullisempia, koulut rauhallisempia ja lapsilla tilaa juosta ja temmeltää.

Oispa kiva löytää sellainen pikkukylä, jossa tosiaan on paljon akateemisia. Ei siinä, että mulla olisi mitään amiksia vastaan, mutta kyllähän ne puheenaiheet ja jutut on vaan usein ihan eri maailmoista ja olisihan se siellä pikkukylässäkin kivaa olla kaveri edes jonkun kanssa.

Varmaan vähän eroa myös sillä, asutko jossain Etelä-Suomen maalaiskunnassa vai jossain Kainuussa tai Lapin pikkukunnassa. Me asutaan Etelä-Suomessa ja kyllä täällä lukion ja yläkoulun opettajat ovat kaikki akateemisia. Naapurissa asuu lääkäri ja hammaslääkäri, pankin juristi ja kolme ekonomia sekä pappi. Heti tulee mieleen myös kolme hallintotieteen maisteria. Lähellä olevat tehtaat työllistävät diplomi-insinöörejä. Dippainsinöörejäkin on naapurustossa neljä. Ja kylällä tietysti liuta muita tuttuja: arkkitehtia, puheterapeuttia, agronomia, sosiaalityöntekijää jne. Ehkä sitä sitten jokainen hakeutuu myös kaltaiseensa seuraan.

Enpä kyllä laskisi että noista henkilöistä yksikään työskentelee akateemisella alalla. Ja ennen viisasteluita todettakoon että en laske myöskään omaa ammattiani siihen vaikka olenkin suorittanut maisterin tutkinnon.

Yleensä "akateemisella alalla" tarkoitetaan alaa, joka vaatii harjoittajaltaan akateemisen tutkinnon. Maisteri on akateeminen tutkinto. Oletko nyt ihan varma omastasi?

No yleensä akateeminen ura tehdään yliopistomaailmassa, mutta toki maalla se ammattikoulun käynytkin on sitä korkeimmin koulutettua kastia.

Akateeminen ura tietenkin vaati tohtorintutkinnon. Maalla on kuitenkin paljon korkeakoulutettua väkeä, kuten juuri lääkäreitä ja opettajia ,jotka ovat akateemisella alalla.  Herra paratkoon, jopa papit ovat maistereita, ja niitäkin siellä on.

Maalla on vain vähän korkeakoulutettua väkeä. Korkeakoulutus on maaseudulla asuvien keskuudessa harvinaista. Se on tilastollinen totuus.

Vähemmän kuin kaupungissa, muttei vähän. Pikkukunnistakin löytyy opettajat, papit, lääkärit, kunnanjohtajat ym. yliopistokoulutetut, puhumattakaan amk-väestä. Kannattaisi ehkä jättää ne Suomi-filmit isovanhempien katsottavaksi :)

Mutta ei löydy vapaita paikkoja. Akateemiset työpaikat vapautuvat käytännössä vain jos joku vanha lähtee eläkkeelle jos silloinkaan. Ainoa poikkeus on terveyskeskuslääkärit joiden vaihtuvuus on suurta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan tottahan ne puhuu. Sun parhaat lapsentekovuodet alkaa pikkuhiljaa olla jo takanapäin ja kaikki hyvät miehet on jo varattu. Mitä sun mielestä ihmisten pitäisi sit tehdä? Juoda viiniä ja matkustella nelikymppiseksi asti ja sit hoitojen avulla yksi lapsi? 

Eikö avioliitoista puolet pääty eroon? Varmaan pienillä paikkakunnilla erotaan myös. Niin ne parhaat miehet ja naiset vapautuu.

Juu voi saada sit toisella kierroksella olevan puolison nelikymppisenä jolla muksuja edellisestä liitosta. Ei kiva homma.

Eiköhän ihmisiä eroa ihan joka iässä. Avioliittojen lisäksi kun katsotaan avoliittoja, niin eroaahan ihmisiä jatkuvasti. Ennen lasten tekemistä myös.

Niin? Tuo vaihe pikkupaikkakunnilla käydään läpi todella nuorena. Lapset tehdään sit parikymppisenä ja eroava kolmi-nelikymppinen on useinmiten perheellinen. Sekin, että valinnanvaraa on paljon vähemmän noissa paikoissa. Ei helpolla löydy puolisoa jolla ei olisi lapsia ja jonka kanssa on kemiaa jne. 

Nelikymppinen eronut joka on saanut ekan pesuseensa kaksymppisenä on ihan hyvää valuuttaa parisuhdemarkkinoilla koska lapset jo isoja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuoret ja jotkseennkin puoleensavetävät naiset pienillä paikkakunnilla saavat helposti fiksuja ja meneviä poikakavereita pyydystettyä  jo teininä, ja jos molemmat pystyvät opiskelemaaan lyhyessä ajassa perusammattiin ja saamaan töitä paikkakunnalla  ja pysymään erossa päihteistä, niin aika tavallista että perustetaan perhe jo melko nuorena.  Vanhempien, sukulaisten ja tuttavien verkosto yleensä auttaa kanssa.

Mutta aika paljon noilta pieniltä paikkakunnilta muuttaa nuoria pois eikä tule koskaan takaisin koska a) eivät saa kumppania sieltä b) eivät saa töitä.

Voisiko joku asiasta tietävä avata tätä, miksi pienillä paikkakunnilla saa helposti fiksun poikakaverin jo teininä? Onko siellä enemmän kivoja poikia vai vähemmän puoleensavetäviä tyttöjä? Olen huomannut että pienillä paikkakunnilla nuoret seurustelevat nuorempina kuin isoissa kaupungeissa. Johtuuko se siitä, että on pienet piirit ja kaikki tuntee toisensa hyvin, niin seurustelu saa alkunsa luontevammin kuin suurissa kaupungeissa?

Voin avata, itse 3000 asukkaan kunnasta lähteneenä (huom. lähteneenä). Ensinnäkin, siellä EI ole juuri lainkaan kunnollisia poikaystäväehdokkaita. Tytöt on kyllä kauniita ja ihania, niin kuin tytöt nyt on ihan missä tahansa päin maailmaa. Heidän pitää olla, se on sääntö. Kuten jo aiemmin sanottiin, sitten pitää vaan tyytyä siihen urheilullisimpaan ja kestää se. 

Jos tyttö ei halua lähteä maailmalle, hän hyväksyy jonkun niistä pojista.  Tässä on historian siipien havinaa: nainen on aina joutunut hyväksymään vain jonkun, jos meinaa pariutua. Vai luuleeko joku, että siellä takahikiällä muka on jotain superyksilömiehiä? Juu, ei. Ehkä yksi vuosikymmenessä, ja siitä ei riitä kaikille.

t.  n 30, Sveitsi

Jos nimenomaan ajattelee kenen kanssa voi perustaa perheen  pienellä paikkakunnalla niin silloin nuoren, nätin, ahkeran ja sosiaalisen naisen joka ei halua lähteä maailmalle,  on paras valita mahdollisimman urheilullinen ja terveitä elämäntapoja noudattava mies,  joka on sosiaalinen ja verkostoitunut että menestyy paikallisessa työelämässä, tai pystyy toimimaan tarvittaessa yrittäjänä.  Hieno titteli ei merkitse silloin mitään. Miehistä on maaseudulla aina liikatarjontaa nin siitä vaan valitsemaan parhaat päältä.

BTW kun kerran asut Sveitsissä, asutko suurkaupungissa vai pikkupaikkakunnalla siellä? Eikö siellä ole ihan samanlaiset parisuhdemarkkinat kuin täällä? 

Asun pikkupaikkakunnalla, mutta miehen vein mukana Helsingistä, joten en osaa vastata tuohon parisuhdemarkkinakysymykseen.

En oikeasti usko, että titteli merkitsee mitään suurimmalle osalle naisista, kyllä ne on muut asiat.

sama

Vierailija kirjoitti:

Nelikymppinen eronut joka on saanut ekan pesuseensa kaksymppisenä on ihan hyvää valuuttaa parisuhdemarkkinoilla koska lapset jo isoja. 

Jep, ei pelkoa että haluaisi lisää lapsia eikä toisaalta pikkulapsia vinkumassa jaloissa. Me like.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enpä usko, että hirveesti on eroja kaupungin ja maaseudun välillä lasten hankintaiässä. Kouluttamattomat tietty hankkivat aiemmin, mutta kyllä kaupungeissakin on paljon amisporukkaa. Monet yliopistossa opiskelleet palaavat maaseudulle, kuten mekin. Täällä on paljon akateemisia, koska asunnot ovat edullisempia, koulut rauhallisempia ja lapsilla tilaa juosta ja temmeltää.

Oispa kiva löytää sellainen pikkukylä, jossa tosiaan on paljon akateemisia. Ei siinä, että mulla olisi mitään amiksia vastaan, mutta kyllähän ne puheenaiheet ja jutut on vaan usein ihan eri maailmoista ja olisihan se siellä pikkukylässäkin kivaa olla kaveri edes jonkun kanssa.

Varmaan vähän eroa myös sillä, asutko jossain Etelä-Suomen maalaiskunnassa vai jossain Kainuussa tai Lapin pikkukunnassa. Me asutaan Etelä-Suomessa ja kyllä täällä lukion ja yläkoulun opettajat ovat kaikki akateemisia. Naapurissa asuu lääkäri ja hammaslääkäri, pankin juristi ja kolme ekonomia sekä pappi. Heti tulee mieleen myös kolme hallintotieteen maisteria. Lähellä olevat tehtaat työllistävät diplomi-insinöörejä. Dippainsinöörejäkin on naapurustossa neljä. Ja kylällä tietysti liuta muita tuttuja: arkkitehtia, puheterapeuttia, agronomia, sosiaalityöntekijää jne. Ehkä sitä sitten jokainen hakeutuu myös kaltaiseensa seuraan.

Enpä kyllä laskisi että noista henkilöistä yksikään työskentelee akateemisella alalla. Ja ennen viisasteluita todettakoon että en laske myöskään omaa ammattiani siihen vaikka olenkin suorittanut maisterin tutkinnon.

Yleensä "akateemisella alalla" tarkoitetaan alaa, joka vaatii harjoittajaltaan akateemisen tutkinnon. Maisteri on akateeminen tutkinto. Oletko nyt ihan varma omastasi?

No yleensä akateeminen ura tehdään yliopistomaailmassa, mutta toki maalla se ammattikoulun käynytkin on sitä korkeimmin koulutettua kastia.

Akateeminen ura tietenkin vaati tohtorintutkinnon. Maalla on kuitenkin paljon korkeakoulutettua väkeä, kuten juuri lääkäreitä ja opettajia ,jotka ovat akateemisella alalla.  Herra paratkoon, jopa papit ovat maistereita, ja niitäkin siellä on.

Maalla on vain vähän korkeakoulutettua väkeä. Korkeakoulutus on maaseudulla asuvien keskuudessa harvinaista. Se on tilastollinen totuus.

Vähemmän kuin kaupungissa, muttei vähän. Pikkukunnistakin löytyy opettajat, papit, lääkärit, kunnanjohtajat ym. yliopistokoulutetut, puhumattakaan amk-väestä. Kannattaisi ehkä jättää ne Suomi-filmit isovanhempien katsottavaksi :)

Opettajia on todella vähän, täällä on vain yksi ala- ja yläaste. Pappeja on yksi. Lääkäreitä ei ole, koska ei ole mitään terveyskeskustakaan. Kunnanjohtajia on tasan yksi, hän on muualta tullut perheellinen.

Suomi-filmien aikaan maaseutu taisi olla elinvoimaisempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enpä usko, että hirveesti on eroja kaupungin ja maaseudun välillä lasten hankintaiässä. Kouluttamattomat tietty hankkivat aiemmin, mutta kyllä kaupungeissakin on paljon amisporukkaa. Monet yliopistossa opiskelleet palaavat maaseudulle, kuten mekin. Täällä on paljon akateemisia, koska asunnot ovat edullisempia, koulut rauhallisempia ja lapsilla tilaa juosta ja temmeltää.

Oispa kiva löytää sellainen pikkukylä, jossa tosiaan on paljon akateemisia. Ei siinä, että mulla olisi mitään amiksia vastaan, mutta kyllähän ne puheenaiheet ja jutut on vaan usein ihan eri maailmoista ja olisihan se siellä pikkukylässäkin kivaa olla kaveri edes jonkun kanssa.

Varmaan vähän eroa myös sillä, asutko jossain Etelä-Suomen maalaiskunnassa vai jossain Kainuussa tai Lapin pikkukunnassa. Me asutaan Etelä-Suomessa ja kyllä täällä lukion ja yläkoulun opettajat ovat kaikki akateemisia. Naapurissa asuu lääkäri ja hammaslääkäri, pankin juristi ja kolme ekonomia sekä pappi. Heti tulee mieleen myös kolme hallintotieteen maisteria. Lähellä olevat tehtaat työllistävät diplomi-insinöörejä. Dippainsinöörejäkin on naapurustossa neljä. Ja kylällä tietysti liuta muita tuttuja: arkkitehtia, puheterapeuttia, agronomia, sosiaalityöntekijää jne. Ehkä sitä sitten jokainen hakeutuu myös kaltaiseensa seuraan.

Enpä kyllä laskisi että noista henkilöistä yksikään työskentelee akateemisella alalla. Ja ennen viisasteluita todettakoon että en laske myöskään omaa ammattiani siihen vaikka olenkin suorittanut maisterin tutkinnon.

Yleensä "akateemisella alalla" tarkoitetaan alaa, joka vaatii harjoittajaltaan akateemisen tutkinnon. Maisteri on akateeminen tutkinto. Oletko nyt ihan varma omastasi?

No yleensä akateeminen ura tehdään yliopistomaailmassa, mutta toki maalla se ammattikoulun käynytkin on sitä korkeimmin koulutettua kastia.

Akateeminen ura tietenkin vaati tohtorintutkinnon. Maalla on kuitenkin paljon korkeakoulutettua väkeä, kuten juuri lääkäreitä ja opettajia ,jotka ovat akateemisella alalla.  Herra paratkoon, jopa papit ovat maistereita, ja niitäkin siellä on.

Maalla on vain vähän korkeakoulutettua väkeä. Korkeakoulutus on maaseudulla asuvien keskuudessa harvinaista. Se on tilastollinen totuus.

Vähemmän kuin kaupungissa, muttei vähän. Pikkukunnistakin löytyy opettajat, papit, lääkärit, kunnanjohtajat ym. yliopistokoulutetut, puhumattakaan amk-väestä. Kannattaisi ehkä jättää ne Suomi-filmit isovanhempien katsottavaksi :)

Opettajia on todella vähän, täällä on vain yksi ala- ja yläaste. Pappeja on yksi. Lääkäreitä ei ole, koska ei ole mitään terveyskeskustakaan. Kunnanjohtajia on tasan yksi, hän on muualta tullut perheellinen.

Suomi-filmien aikaan maaseutu taisi olla elinvoimaisempi.

Ei aiheesta (OT), mutta miettikää, noin kuoleva kunta että siellä ei ole mi-tään, mutta pappi siellä silti on. Ehkä turhin ihminen kaikista. Aika outoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuoret ja jotkseennkin puoleensavetävät naiset pienillä paikkakunnilla saavat helposti fiksuja ja meneviä poikakavereita pyydystettyä  jo teininä, ja jos molemmat pystyvät opiskelemaaan lyhyessä ajassa perusammattiin ja saamaan töitä paikkakunnalla  ja pysymään erossa päihteistä, niin aika tavallista että perustetaan perhe jo melko nuorena.  Vanhempien, sukulaisten ja tuttavien verkosto yleensä auttaa kanssa.

Mutta aika paljon noilta pieniltä paikkakunnilta muuttaa nuoria pois eikä tule koskaan takaisin koska a) eivät saa kumppania sieltä b) eivät saa töitä.

Voisiko joku asiasta tietävä avata tätä, miksi pienillä paikkakunnilla saa helposti fiksun poikakaverin jo teininä? Onko siellä enemmän kivoja poikia vai vähemmän puoleensavetäviä tyttöjä? Olen huomannut että pienillä paikkakunnilla nuoret seurustelevat nuorempina kuin isoissa kaupungeissa. Johtuuko se siitä, että on pienet piirit ja kaikki tuntee toisensa hyvin, niin seurustelu saa alkunsa luontevammin kuin suurissa kaupungeissa?

Siellä on liian vähän puoleensavetäviä tyttöjä ja liikaa poikia. Puoleensavetävillä tytöillä on valinnanvaraa. 

Olet väärässä viimeisessä lauseessasi. Maaseudulla on todella vähän puoleensavetäviä poikia, joten tytöillä ei ole juuri ollenkaan valinnanvaraa.

Siellä on liikaa poikia yleisesti ottaen. Tytöillä on markkinat.

Sukupuolijakauma on ihan samanlainen maalla ja kaupungissa. Syntyvien lasten sukupuoleen ei asuinpaikka vaikuta.

Lapsissa ehkä, mutta puhe on pariutumisikäisistä. Tilanne muuttuu kun osa lähtee esimerkiksi opiskelemaan tai harrastustoimintaan oman kylän ulkopuolelle.

Maaseudulla pariutumisikä on lapsena (12-18-vuotiaana).

Tässä päästään siihen varsinaiseen otsikon aiheeseen. 

Eli maaseudulla pariudutaan jo rippikouluiässä. Mutta jotkut jäävät ilman paria, ja heistä enemmistö on poikia. Johtuu siitä että teinitytöt ovat kiinnostuneita myös vanhemmista , kakskymppistä  pojista ja heistä on ylitarjontaa pienellä paikkakunnalla, johtuen vinoutuneista työmarkkinoista. Kakskymppisillä pojilla on usein työpaikka, auto ja rahaa. He vievät näteimmät flikat finninaamaisten teinipoikien nenän edestä, jotka taas itse pistävät vahingon kiertämään kun ovat kaksymppisiä. Osa pojista jää ilman, ja se voi johtua siitä että ei ole urheilullinen, on epäsosiaalinenm käyttää liikaa päihteitä tai muuten huonot elämäntavat, tai homo.

Onko muuten muut mammat miettineet, miten ankea kohtalo on maalais(mies)homolla? Jos ihastut johonkuhun, hän on takuuvarmasti hetero. Muita homoja on ehkä sadan kilometrin säteellä, mutta sinun on käytännössä pakko muuttaa pois, jos aiot pariutua.

Eli vähän sama kuin naisella, joka haluaa säällisen miehen?