Lue keskustelun säännöt.
Miksi pienissä kaupungeissa ja maalla pariudutaan niin nuorena, ja tehdään paljon lapsia?
04.08.2021 |
Eikö siellä vaan ole muuta tekemistä kuin pariutuminen ja lisääntyminen? Muutin vasta pikkukaupunkiin, ja olen ihmisten mielestä suorastaan kummajainen, koska olen 28v sinkkunainen. Kaikki ihmettelee miten mulla ei ole miestä, lapsien tekokin alkaa olla pian myöhäistä. Moni täällä on mennyt naimisiin jo 19v ja omakotitalot ja pari autoa, pari koiraa, jne. Olen ihan hämilläni.
Kommentit (117)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä usko, että hirveesti on eroja kaupungin ja maaseudun välillä lasten hankintaiässä. Kouluttamattomat tietty hankkivat aiemmin, mutta kyllä kaupungeissakin on paljon amisporukkaa. Monet yliopistossa opiskelleet palaavat maaseudulle, kuten mekin. Täällä on paljon akateemisia, koska asunnot ovat edullisempia, koulut rauhallisempia ja lapsilla tilaa juosta ja temmeltää.
Oispa kiva löytää sellainen pikkukylä, jossa tosiaan on paljon akateemisia. Ei siinä, että mulla olisi mitään amiksia vastaan, mutta kyllähän ne puheenaiheet ja jutut on vaan usein ihan eri maailmoista ja olisihan se siellä pikkukylässäkin kivaa olla kaveri edes jonkun kanssa.
Varmaan vähän eroa myös sillä, asutko jossain Etelä-Suomen maalaiskunnassa vai jossain Kainuussa tai Lapin pikkukunnassa. Me asutaan Etelä-Suomessa ja kyllä täällä lukion ja yläkoulun opettajat ovat kaikki akateemisia. Naapurissa asuu lääkäri ja hammaslääkäri, pankin juristi ja kolme ekonomia sekä pappi. Heti tulee mieleen myös kolme hallintotieteen maisteria. Lähellä olevat tehtaat työllistävät diplomi-insinöörejä. Dippainsinöörejäkin on naapurustossa neljä. Ja kylällä tietysti liuta muita tuttuja: arkkitehtia, puheterapeuttia, agronomia, sosiaalityöntekijää jne. Ehkä sitä sitten jokainen hakeutuu myös kaltaiseensa seuraan.
Enpä kyllä laskisi että noista henkilöistä yksikään työskentelee akateemisella alalla. Ja ennen viisasteluita todettakoon että en laske myöskään omaa ammattiani siihen vaikka olenkin suorittanut maisterin tutkinnon.
Tai korkeintaan lääkäri on.
Ei maalla akateeminen saa koulutustaan vastaavaa työtä ellei joku vanhoista eläköidy niin että paikka vapautuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne jotka haluaa elämältään jotain muuta kuin tehdä lapsia ovat yleensä muuttaneet sieltä muualle opiskelemaan alle kaksikymppisinä. Nuo on ne mitä jäi jäljelle.
Iso osa kaupunkilaisista haluaa lapsia
En varmaan ole väittänytkään että vain maalla voisi tehdä lapsia? Sieltä vaan on pakko muuttaa muualle mikäli sitä ennen haluaa esimerkiksi kouluttautua. Ne maalle jäävät eivät aio, joten he usein myös saavat lapsia aikaisemmin.
Ei se aina ole noin. Omassa tuttavapiirissäni on lähdetty nuorena yliopistoon tai AMK:n (heti lukion ja / tai armeijan jälkeen), hommattu samoihin aikoihin (tai jopa lukiossa) parisuhde joka kestää, ja sitten kun koulutus on loppuvaiheessa / ohi, palataan takaisin maaseudulle ja perustetaan perhe. Silloin, kun valmistutaan ja aletaan tekemään lapsia, ollaan max. 25-vuotiaita. Ei sen ihmeempää.
Millä rahalla niitä lapsia aletaan tekemään 25-vuotiaana? Saako sieltä maaseudulta oikeasti töitä (ja vieläpä omaa koulutusta vastaavaa) niin helposti, että voi tuosta vaan palata perhettä perustamaan kun todistus on kädessä?
Ihan tosissaan kyselen sillä koko kuvio kuulostaa itselle niin mahdottomalta. Vielä 28-vuotiaana taistelen siitä, että pääsisin kiinni vakituiseen työsopimukseen vaikka opiskelin "hyvin työllistävälle alalle", huomattava opintolaina niskassa ei puhettakaan, että voisin alkaa perustamaan mitään perhettä seuraavan parin vuoden sisällä. Ja olen kyllä katsonut noita pienempiä kyliä ja niiden työpaikkailmoituksia eikä sieltä mulle mitään löytyisi kuitenkaan.
Se sinun "hyvin työllistävä ala" ei ehkä sitten kuitenkaan työllistä niin hyvin.
Kun sulla on jo suhteet kotiseudulla valmiina, ja palaat sinne koulutettuna ammattilaisena esim it-hommiin, sosiaali- ja terveysalalle tai hallintoon, kyllähän sut töihin halutaan.
Lisäksi, asuminen on maalla oikeasti halpaa, kaupunkilaiset ei käsitä.
Itse kouluttauduin juuri IT-alalle (tietojärjestelmätiede) eikä se todellakaan ole niin helppoa saada töitä vaikka sitä mainostetaankin hyvin työllistävänä alana. Huolitellun tehdyn GitHub-profiilin, monipuolisten vapaa-ajalla tehtyjen projektien, erinomaisesti sujuneiden opintojen ja kolmen työharjoittelun (yksi palkaton, kaksi palkallista) jälkeenkin voin edelleen todeta, että ei noita junior-tason hommia ole kovin paljoa tarjolla. Kaikkialla vaaditaan useita vuosia alan työkokemusta mitä minulla ei ole.
Ja joo ymmärrän, että siellä kotiseudulla saattaa ihmisillä olla kontakteja työelämään mikä tietenkin auttaa työllistymään. Kiva homma heille tietty.
Tarkoitatko siis että et saa pikkukaupungista töitä vai et saa Helsingistä, tai isoista yliopistokaupungeista IT- alan töitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne jotka haluaa elämältään jotain muuta kuin tehdä lapsia ovat yleensä muuttaneet sieltä muualle opiskelemaan alle kaksikymppisinä. Nuo on ne mitä jäi jäljelle.
Iso osa kaupunkilaisista haluaa lapsia
En varmaan ole väittänytkään että vain maalla voisi tehdä lapsia? Sieltä vaan on pakko muuttaa muualle mikäli sitä ennen haluaa esimerkiksi kouluttautua. Ne maalle jäävät eivät aio, joten he usein myös saavat lapsia aikaisemmin.
Ei se aina ole noin. Omassa tuttavapiirissäni on lähdetty nuorena yliopistoon tai AMK:n (heti lukion ja / tai armeijan jälkeen), hommattu samoihin aikoihin (tai jopa lukiossa) parisuhde joka kestää, ja sitten kun koulutus on loppuvaiheessa / ohi, palataan takaisin maaseudulle ja perustetaan perhe. Silloin, kun valmistutaan ja aletaan tekemään lapsia, ollaan max. 25-vuotiaita. Ei sen ihmeempää.
Millä rahalla niitä lapsia aletaan tekemään 25-vuotiaana? Saako sieltä maaseudulta oikeasti töitä (ja vieläpä omaa koulutusta vastaavaa) niin helposti, että voi tuosta vaan palata perhettä perustamaan kun todistus on kädessä?
Ihan tosissaan kyselen sillä koko kuvio kuulostaa itselle niin mahdottomalta. Vielä 28-vuotiaana taistelen siitä, että pääsisin kiinni vakituiseen työsopimukseen vaikka opiskelin "hyvin työllistävälle alalle", huomattava opintolaina niskassa ei puhettakaan, että voisin alkaa perustamaan mitään perhettä seuraavan parin vuoden sisällä. Ja olen kyllä katsonut noita pienempiä kyliä ja niiden työpaikkailmoituksia eikä sieltä mulle mitään löytyisi kuitenkaan.
Se sinun "hyvin työllistävä ala" ei ehkä sitten kuitenkaan työllistä niin hyvin.
Kun sulla on jo suhteet kotiseudulla valmiina, ja palaat sinne koulutettuna ammattilaisena esim it-hommiin, sosiaali- ja terveysalalle tai hallintoon, kyllähän sut töihin halutaan.
Lisäksi, asuminen on maalla oikeasti halpaa, kaupunkilaiset ei käsitä.
Itse kouluttauduin juuri IT-alalle (tietojärjestelmätiede) eikä se todellakaan ole niin helppoa saada töitä vaikka sitä mainostetaankin hyvin työllistävänä alana. Huolitellun tehdyn GitHub-profiilin, monipuolisten vapaa-ajalla tehtyjen projektien, erinomaisesti sujuneiden opintojen ja kolmen työharjoittelun (yksi palkaton, kaksi palkallista) jälkeenkin voin edelleen todeta, että ei noita junior-tason hommia ole kovin paljoa tarjolla. Kaikkialla vaaditaan useita vuosia alan työkokemusta mitä minulla ei ole.
Ja joo ymmärrän, että siellä kotiseudulla saattaa ihmisillä olla kontakteja työelämään mikä tietenkin auttaa työllistymään. Kiva homma heille tietty.
Tarkoitatko siis että et saa pikkukaupungista töitä vai et saa Helsingistä, tai isoista yliopistokaupungeista IT- alan töitä?
Asun Turussa ja täällä IT-alan töiden saaminen on ainakin minulle osoittautunut tuskalliseksi.
Höpsis ap.
Maaseudun ja pikkukaupungien ongelma on, ettei niitä 19v edes asu, vaan muuttavat opiskelun perässä isompiin kaupunkiin.
Vai löytyykö sinulta tutkittua tietoa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäpä muutakaan pikkukylissä tekisi?
Lisäksi noissa kylissä on ihan erilainen sosiaalinen paine pariutua. Tuollaisissa ympäristöissä varmasti monet palstaulitkin ja ikisinkkumammatkin olisivat pariutuneet sen ensimmäisen vastaantulijan kanssa.
Mitä tää sosiaalinen paine pariutumiseen on? Miten se näkyy jutuissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan tottahan ne puhuu. Sun parhaat lapsentekovuodet alkaa pikkuhiljaa olla jo takanapäin ja kaikki hyvät miehet on jo varattu. Mitä sun mielestä ihmisten pitäisi sit tehdä? Juoda viiniä ja matkustella nelikymppiseksi asti ja sit hoitojen avulla yksi lapsi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä usko, että hirveesti on eroja kaupungin ja maaseudun välillä lasten hankintaiässä. Kouluttamattomat tietty hankkivat aiemmin, mutta kyllä kaupungeissakin on paljon amisporukkaa. Monet yliopistossa opiskelleet palaavat maaseudulle, kuten mekin. Täällä on paljon akateemisia, koska asunnot ovat edullisempia, koulut rauhallisempia ja lapsilla tilaa juosta ja temmeltää.
Oispa kiva löytää sellainen pikkukylä, jossa tosiaan on paljon akateemisia. Ei siinä, että mulla olisi mitään amiksia vastaan, mutta kyllähän ne puheenaiheet ja jutut on vaan usein ihan eri maailmoista ja olisihan se siellä pikkukylässäkin kivaa olla kaveri edes jonkun kanssa.
Varmaan vähän eroa myös sillä, asutko jossain Etelä-Suomen maalaiskunnassa vai jossain Kainuussa tai Lapin pikkukunnassa. Me asutaan Etelä-Suomessa ja kyllä täällä lukion ja yläkoulun opettajat ovat kaikki akateemisia. Naapurissa asuu lääkäri ja hammaslääkäri, pankin juristi ja kolme ekonomia sekä pappi. Heti tulee mieleen myös kolme hallintotieteen maisteria. Lähellä olevat tehtaat työllistävät diplomi-insinöörejä. Dippainsinöörejäkin on naapurustossa neljä. Ja kylällä tietysti liuta muita tuttuja: arkkitehtia, puheterapeuttia, agronomia, sosiaalityöntekijää jne. Ehkä sitä sitten jokainen hakeutuu myös kaltaiseensa seuraan.
Enpä kyllä laskisi että noista henkilöistä yksikään työskentelee akateemisella alalla. Ja ennen viisasteluita todettakoon että en laske myöskään omaa ammattiani siihen vaikka olenkin suorittanut maisterin tutkinnon.
Yleensä "akateemisella alalla" tarkoitetaan alaa, joka vaatii harjoittajaltaan akateemisen tutkinnon. Maisteri on akateeminen tutkinto. Oletko nyt ihan varma omastasi?
No yleensä akateeminen ura tehdään yliopistomaailmassa, mutta toki maalla se ammattikoulun käynytkin on sitä korkeimmin koulutettua kastia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan tottahan ne puhuu. Sun parhaat lapsentekovuodet alkaa pikkuhiljaa olla jo takanapäin ja kaikki hyvät miehet on jo varattu. Mitä sun mielestä ihmisten pitäisi sit tehdä? Juoda viiniä ja matkustella nelikymppiseksi asti ja sit hoitojen avulla yksi lapsi?
Miksi ap:n lasten hankkiminen ylipäätään pitäisi olla koko kylän asia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä usko, että hirveesti on eroja kaupungin ja maaseudun välillä lasten hankintaiässä. Kouluttamattomat tietty hankkivat aiemmin, mutta kyllä kaupungeissakin on paljon amisporukkaa. Monet yliopistossa opiskelleet palaavat maaseudulle, kuten mekin. Täällä on paljon akateemisia, koska asunnot ovat edullisempia, koulut rauhallisempia ja lapsilla tilaa juosta ja temmeltää.
Oispa kiva löytää sellainen pikkukylä, jossa tosiaan on paljon akateemisia. Ei siinä, että mulla olisi mitään amiksia vastaan, mutta kyllähän ne puheenaiheet ja jutut on vaan usein ihan eri maailmoista ja olisihan se siellä pikkukylässäkin kivaa olla kaveri edes jonkun kanssa.
Varmaan vähän eroa myös sillä, asutko jossain Etelä-Suomen maalaiskunnassa vai jossain Kainuussa tai Lapin pikkukunnassa. Me asutaan Etelä-Suomessa ja kyllä täällä lukion ja yläkoulun opettajat ovat kaikki akateemisia. Naapurissa asuu lääkäri ja hammaslääkäri, pankin juristi ja kolme ekonomia sekä pappi. Heti tulee mieleen myös kolme hallintotieteen maisteria. Lähellä olevat tehtaat työllistävät diplomi-insinöörejä. Dippainsinöörejäkin on naapurustossa neljä. Ja kylällä tietysti liuta muita tuttuja: arkkitehtia, puheterapeuttia, agronomia, sosiaalityöntekijää jne. Ehkä sitä sitten jokainen hakeutuu myös kaltaiseensa seuraan.
Enpä kyllä laskisi että noista henkilöistä yksikään työskentelee akateemisella alalla. Ja ennen viisasteluita todettakoon että en laske myöskään omaa ammattiani siihen vaikka olenkin suorittanut maisterin tutkinnon.
Yleensä "akateemisella alalla" tarkoitetaan alaa, joka vaatii harjoittajaltaan akateemisen tutkinnon. Maisteri on akateeminen tutkinto. Oletko nyt ihan varma omastasi?
No yleensä akateeminen ura tehdään yliopistomaailmassa, mutta toki maalla se ammattikoulun käynytkin on sitä korkeimmin koulutettua kastia.
Ahaa. Sinä puhutkin akateemisesta urasta. Kyse oli siitä, mikä on akateeminen ala.
Eipä mitään, jatkakaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne jotka haluaa elämältään jotain muuta kuin tehdä lapsia ovat yleensä muuttaneet sieltä muualle opiskelemaan alle kaksikymppisinä. Nuo on ne mitä jäi jäljelle.
Iso osa kaupunkilaisista haluaa lapsia
En varmaan ole väittänytkään että vain maalla voisi tehdä lapsia? Sieltä vaan on pakko muuttaa muualle mikäli sitä ennen haluaa esimerkiksi kouluttautua. Ne maalle jäävät eivät aio, joten he usein myös saavat lapsia aikaisemmin.
Ei se aina ole noin. Omassa tuttavapiirissäni on lähdetty nuorena yliopistoon tai AMK:n (heti lukion ja / tai armeijan jälkeen), hommattu samoihin aikoihin (tai jopa lukiossa) parisuhde joka kestää, ja sitten kun koulutus on loppuvaiheessa / ohi, palataan takaisin maaseudulle ja perustetaan perhe. Silloin, kun valmistutaan ja aletaan tekemään lapsia, ollaan max. 25-vuotiaita. Ei sen ihmeempää.
Millä rahalla niitä lapsia aletaan tekemään 25-vuotiaana? Saako sieltä maaseudulta oikeasti töitä (ja vieläpä omaa koulutusta vastaavaa) niin helposti, että voi tuosta vaan palata perhettä perustamaan kun todistus on kädessä?
Ihan tosissaan kyselen sillä koko kuvio kuulostaa itselle niin mahdottomalta. Vielä 28-vuotiaana taistelen siitä, että pääsisin kiinni vakituiseen työsopimukseen vaikka opiskelin "hyvin työllistävälle alalle", huomattava opintolaina niskassa ei puhettakaan, että voisin alkaa perustamaan mitään perhettä seuraavan parin vuoden sisällä. Ja olen kyllä katsonut noita pienempiä kyliä ja niiden työpaikkailmoituksia eikä sieltä mulle mitään löytyisi kuitenkaan.
Se sinun "hyvin työllistävä ala" ei ehkä sitten kuitenkaan työllistä niin hyvin.
Kun sulla on jo suhteet kotiseudulla valmiina, ja palaat sinne koulutettuna ammattilaisena esim it-hommiin, sosiaali- ja terveysalalle tai hallintoon, kyllähän sut töihin halutaan.
Lisäksi, asuminen on maalla oikeasti halpaa, kaupunkilaiset ei käsitä.
Itse kouluttauduin juuri IT-alalle (tietojärjestelmätiede) eikä se todellakaan ole niin helppoa saada töitä vaikka sitä mainostetaankin hyvin työllistävänä alana. Huolitellun tehdyn GitHub-profiilin, monipuolisten vapaa-ajalla tehtyjen projektien, erinomaisesti sujuneiden opintojen ja kolmen työharjoittelun (yksi palkaton, kaksi palkallista) jälkeenkin voin edelleen todeta, että ei noita junior-tason hommia ole kovin paljoa tarjolla. Kaikkialla vaaditaan useita vuosia alan työkokemusta mitä minulla ei ole.
Ja joo ymmärrän, että siellä kotiseudulla saattaa ihmisillä olla kontakteja työelämään mikä tietenkin auttaa työllistymään. Kiva homma heille tietty.
Tarkoitatko siis että et saa pikkukaupungista töitä vai et saa Helsingistä, tai isoista yliopistokaupungeista IT- alan töitä?
Asun Turussa ja täällä IT-alan töiden saaminen on ainakin minulle osoittautunut tuskalliseksi.
Oletko kokeillut Tamperetta? Turku on, vaikka on iso yliopistokaupunki, aika humanistivetoinen ja sisäänpäinlämpiävä.
Vierailija kirjoitti:
Nuoret ja jotkseennkin puoleensavetävät naiset pienillä paikkakunnilla saavat helposti fiksuja ja meneviä poikakavereita pyydystettyä jo teininä, ja jos molemmat pystyvät opiskelemaaan lyhyessä ajassa perusammattiin ja saamaan töitä paikkakunnalla ja pysymään erossa päihteistä, niin aika tavallista että perustetaan perhe jo melko nuorena. Vanhempien, sukulaisten ja tuttavien verkosto yleensä auttaa kanssa.
Mutta aika paljon noilta pieniltä paikkakunnilta muuttaa nuoria pois eikä tule koskaan takaisin koska a) eivät saa kumppania sieltä b) eivät saa töitä.
Voisiko joku asiasta tietävä avata tätä, miksi pienillä paikkakunnilla saa helposti fiksun poikakaverin jo teininä? Onko siellä enemmän kivoja poikia vai vähemmän puoleensavetäviä tyttöjä? Olen huomannut että pienillä paikkakunnilla nuoret seurustelevat nuorempina kuin isoissa kaupungeissa. Johtuuko se siitä, että on pienet piirit ja kaikki tuntee toisensa hyvin, niin seurustelu saa alkunsa luontevammin kuin suurissa kaupungeissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä usko, että hirveesti on eroja kaupungin ja maaseudun välillä lasten hankintaiässä. Kouluttamattomat tietty hankkivat aiemmin, mutta kyllä kaupungeissakin on paljon amisporukkaa. Monet yliopistossa opiskelleet palaavat maaseudulle, kuten mekin. Täällä on paljon akateemisia, koska asunnot ovat edullisempia, koulut rauhallisempia ja lapsilla tilaa juosta ja temmeltää.
Oispa kiva löytää sellainen pikkukylä, jossa tosiaan on paljon akateemisia. Ei siinä, että mulla olisi mitään amiksia vastaan, mutta kyllähän ne puheenaiheet ja jutut on vaan usein ihan eri maailmoista ja olisihan se siellä pikkukylässäkin kivaa olla kaveri edes jonkun kanssa.
Varmaan vähän eroa myös sillä, asutko jossain Etelä-Suomen maalaiskunnassa vai jossain Kainuussa tai Lapin pikkukunnassa. Me asutaan Etelä-Suomessa ja kyllä täällä lukion ja yläkoulun opettajat ovat kaikki akateemisia. Naapurissa asuu lääkäri ja hammaslääkäri, pankin juristi ja kolme ekonomia sekä pappi. Heti tulee mieleen myös kolme hallintotieteen maisteria. Lähellä olevat tehtaat työllistävät diplomi-insinöörejä. Dippainsinöörejäkin on naapurustossa neljä. Ja kylällä tietysti liuta muita tuttuja: arkkitehtia, puheterapeuttia, agronomia, sosiaalityöntekijää jne. Ehkä sitä sitten jokainen hakeutuu myös kaltaiseensa seuraan.
Enpä kyllä laskisi että noista henkilöistä yksikään työskentelee akateemisella alalla. Ja ennen viisasteluita todettakoon että en laske myöskään omaa ammattiani siihen vaikka olenkin suorittanut maisterin tutkinnon.
Yleensä "akateemisella alalla" tarkoitetaan alaa, joka vaatii harjoittajaltaan akateemisen tutkinnon. Maisteri on akateeminen tutkinto. Oletko nyt ihan varma omastasi?
No yleensä akateeminen ura tehdään yliopistomaailmassa, mutta toki maalla se ammattikoulun käynytkin on sitä korkeimmin koulutettua kastia.
Akateeminen ura tietenkin vaati tohtorintutkinnon. Maalla on kuitenkin paljon korkeakoulutettua väkeä, kuten juuri lääkäreitä ja opettajia ,jotka ovat akateemisella alalla. Herra paratkoon, jopa papit ovat maistereita, ja niitäkin siellä on.
Vierailija kirjoitti:
Ihan tottahan ne puhuu. Sun parhaat lapsentekovuodet alkaa pikkuhiljaa olla jo takanapäin ja kaikki hyvät miehet on jo varattu. Mitä sun mielestä ihmisten pitäisi sit tehdä? Juoda viiniä ja matkustella nelikymppiseksi asti ja sit hoitojen avulla yksi lapsi?
Eikö avioliitoista puolet pääty eroon? Varmaan pienillä paikkakunnilla erotaan myös. Niin ne parhaat miehet ja naiset vapautuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan tottahan ne puhuu. Sun parhaat lapsentekovuodet alkaa pikkuhiljaa olla jo takanapäin ja kaikki hyvät miehet on jo varattu. Mitä sun mielestä ihmisten pitäisi sit tehdä? Juoda viiniä ja matkustella nelikymppiseksi asti ja sit hoitojen avulla yksi lapsi?
Eikö avioliitoista puolet pääty eroon? Varmaan pienillä paikkakunnilla erotaan myös. Niin ne parhaat miehet ja naiset vapautuu.
Juu voi saada sit toisella kierroksella olevan puolison nelikymppisenä jolla muksuja edellisestä liitosta. Ei kiva homma.
Vierailija kirjoitti:
Äläpä yleistä. Tuo on vain sinun kokemuksesi.
Toisaalta, itse teen ostokset mieluummin pienessä tutussa kaupassa. Kun on vähemmän valinnanvaraa ei tule seistyä puolta päivää kilometrin pituisen hyllyn edessä pohtimassa minkähän valitsisi. Ehkä sama pätee tässäkin.
IDIOOTTI!
Se on ihan tilastollinen fakta, että maaseudulla pariudutaan nuorina ja tehdään paljon lapsia. Tämä fakta pätee niin Suomessa, Afganistanissa kuin Afrikassakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoret ja jotkseennkin puoleensavetävät naiset pienillä paikkakunnilla saavat helposti fiksuja ja meneviä poikakavereita pyydystettyä jo teininä, ja jos molemmat pystyvät opiskelemaaan lyhyessä ajassa perusammattiin ja saamaan töitä paikkakunnalla ja pysymään erossa päihteistä, niin aika tavallista että perustetaan perhe jo melko nuorena. Vanhempien, sukulaisten ja tuttavien verkosto yleensä auttaa kanssa.
Mutta aika paljon noilta pieniltä paikkakunnilta muuttaa nuoria pois eikä tule koskaan takaisin koska a) eivät saa kumppania sieltä b) eivät saa töitä.
Voisiko joku asiasta tietävä avata tätä, miksi pienillä paikkakunnilla saa helposti fiksun poikakaverin jo teininä? Onko siellä enemmän kivoja poikia vai vähemmän puoleensavetäviä tyttöjä? Olen huomannut että pienillä paikkakunnilla nuoret seurustelevat nuorempina kuin isoissa kaupungeissa. Johtuuko se siitä, että on pienet piirit ja kaikki tuntee toisensa hyvin, niin seurustelu saa alkunsa luontevammin kuin suurissa kaupungeissa?
Voin avata, itse 3000 asukkaan kunnasta lähteneenä (huom. lähteneenä). Ensinnäkin, siellä EI ole juuri lainkaan kunnollisia poikaystäväehdokkaita. Tytöt on kyllä kauniita ja ihania, niin kuin tytöt nyt on ihan missä tahansa päin maailmaa. Heidän pitää olla, se on sääntö. Kuten jo aiemmin sanottiin, sitten pitää vaan tyytyä siihen urheilullisimpaan ja kestää se.
Jos tyttö ei halua lähteä maailmalle, hän hyväksyy jonkun niistä pojista. Tässä on historian siipien havinaa: nainen on aina joutunut hyväksymään vain jonkun, jos meinaa pariutua. Vai luuleeko joku, että siellä takahikiällä muka on jotain superyksilömiehiä? Juu, ei. Ehkä yksi vuosikymmenessä, ja siitä ei riitä kaikille.
t. n 30, Sveitsi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoret ja jotkseennkin puoleensavetävät naiset pienillä paikkakunnilla saavat helposti fiksuja ja meneviä poikakavereita pyydystettyä jo teininä, ja jos molemmat pystyvät opiskelemaaan lyhyessä ajassa perusammattiin ja saamaan töitä paikkakunnalla ja pysymään erossa päihteistä, niin aika tavallista että perustetaan perhe jo melko nuorena. Vanhempien, sukulaisten ja tuttavien verkosto yleensä auttaa kanssa.
Mutta aika paljon noilta pieniltä paikkakunnilta muuttaa nuoria pois eikä tule koskaan takaisin koska a) eivät saa kumppania sieltä b) eivät saa töitä.
Voisiko joku asiasta tietävä avata tätä, miksi pienillä paikkakunnilla saa helposti fiksun poikakaverin jo teininä? Onko siellä enemmän kivoja poikia vai vähemmän puoleensavetäviä tyttöjä? Olen huomannut että pienillä paikkakunnilla nuoret seurustelevat nuorempina kuin isoissa kaupungeissa. Johtuuko se siitä, että on pienet piirit ja kaikki tuntee toisensa hyvin, niin seurustelu saa alkunsa luontevammin kuin suurissa kaupungeissa?
Siellä on liian vähän puoleensavetäviä tyttöjä ja liikaa poikia. Puoleensavetävillä tytöillä on valinnanvaraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan tottahan ne puhuu. Sun parhaat lapsentekovuodet alkaa pikkuhiljaa olla jo takanapäin ja kaikki hyvät miehet on jo varattu. Mitä sun mielestä ihmisten pitäisi sit tehdä? Juoda viiniä ja matkustella nelikymppiseksi asti ja sit hoitojen avulla yksi lapsi?
Eikö avioliitoista puolet pääty eroon? Varmaan pienillä paikkakunnilla erotaan myös. Niin ne parhaat miehet ja naiset vapautuu.
Juu voi saada sit toisella kierroksella olevan puolison nelikymppisenä jolla muksuja edellisestä liitosta. Ei kiva homma.
Eiköhän ihmisiä eroa ihan joka iässä. Avioliittojen lisäksi kun katsotaan avoliittoja, niin eroaahan ihmisiä jatkuvasti. Ennen lasten tekemistä myös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoret ja jotkseennkin puoleensavetävät naiset pienillä paikkakunnilla saavat helposti fiksuja ja meneviä poikakavereita pyydystettyä jo teininä, ja jos molemmat pystyvät opiskelemaaan lyhyessä ajassa perusammattiin ja saamaan töitä paikkakunnalla ja pysymään erossa päihteistä, niin aika tavallista että perustetaan perhe jo melko nuorena. Vanhempien, sukulaisten ja tuttavien verkosto yleensä auttaa kanssa.
Mutta aika paljon noilta pieniltä paikkakunnilta muuttaa nuoria pois eikä tule koskaan takaisin koska a) eivät saa kumppania sieltä b) eivät saa töitä.
Voisiko joku asiasta tietävä avata tätä, miksi pienillä paikkakunnilla saa helposti fiksun poikakaverin jo teininä? Onko siellä enemmän kivoja poikia vai vähemmän puoleensavetäviä tyttöjä? Olen huomannut että pienillä paikkakunnilla nuoret seurustelevat nuorempina kuin isoissa kaupungeissa. Johtuuko se siitä, että on pienet piirit ja kaikki tuntee toisensa hyvin, niin seurustelu saa alkunsa luontevammin kuin suurissa kaupungeissa?
Siellä on liian vähän puoleensavetäviä tyttöjä ja liikaa poikia. Puoleensavetävillä tytöillä on valinnanvaraa.
Oikeasti? Mistä johtuu?
Yleensä "akateemisella alalla" tarkoitetaan alaa, joka vaatii harjoittajaltaan akateemisen tutkinnon. Maisteri on akateeminen tutkinto. Oletko nyt ihan varma omastasi?