Miksi pienissä kaupungeissa ja maalla pariudutaan niin nuorena, ja tehdään paljon lapsia?

On paljon terveemmät arvot, kun ei juhlita kolmekymppiseksi saakka ja lapset voivat rauhassa liikkua ulkona, kun vaaralliset ihmiset ajetaan tavalla tai toisella pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enpä usko, että hirveesti on eroja kaupungin ja maaseudun välillä lasten hankintaiässä. Kouluttamattomat tietty hankkivat aiemmin, mutta kyllä kaupungeissakin on paljon amisporukkaa. Monet yliopistossa opiskelleet palaavat maaseudulle, kuten mekin. Täällä on paljon akateemisia, koska asunnot ovat edullisempia, koulut rauhallisempia ja lapsilla tilaa juosta ja temmeltää.

Oispa kiva löytää sellainen pikkukylä, jossa tosiaan on paljon akateemisia. Ei siinä, että mulla olisi mitään amiksia vastaan, mutta kyllähän ne puheenaiheet ja jutut on vaan usein ihan eri maailmoista ja olisihan se siellä pikkukylässäkin kivaa olla kaveri edes jonkun kanssa.

Muuta tänne meille, tässä pikkukylässä on noin 100 aikuista asukasta ja 32 meistä on akateemisia ja 26 on suorittanut AMK-tutkinnon. Matkaa Helsinkiin alle 100 km. Mutta ei meillä oikein ole aikaa keskenämme jutella, päivät kuluvat töissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuoret ja jotkseennkin puoleensavetävät naiset pienillä paikkakunnilla saavat helposti fiksuja ja meneviä poikakavereita pyydystettyä  jo teininä, ja jos molemmat pystyvät opiskelemaaan lyhyessä ajassa perusammattiin ja saamaan töitä paikkakunnalla  ja pysymään erossa päihteistä, niin aika tavallista että perustetaan perhe jo melko nuorena.  Vanhempien, sukulaisten ja tuttavien verkosto yleensä auttaa kanssa.

Mutta aika paljon noilta pieniltä paikkakunnilta muuttaa nuoria pois eikä tule koskaan takaisin koska a) eivät saa kumppania sieltä b) eivät saa töitä.

Voisiko joku asiasta tietävä avata tätä, miksi pienillä paikkakunnilla saa helposti fiksun poikakaverin jo teininä? Onko siellä enemmän kivoja poikia vai vähemmän puoleensavetäviä tyttöjä? Olen huomannut että pienillä paikkakunnilla nuoret seurustelevat nuorempina kuin isoissa kaupungeissa. Johtuuko se siitä, että on pienet piirit ja kaikki tuntee toisensa hyvin, niin seurustelu saa alkunsa luontevammin kuin suurissa kaupungeissa?

Siellä on liian vähän puoleensavetäviä tyttöjä ja liikaa poikia. Puoleensavetävillä tytöillä on valinnanvaraa. 

Olet väärässä viimeisessä lauseessasi. Maaseudulla on todella vähän puoleensavetäviä poikia, joten tytöillä ei ole juuri ollenkaan valinnanvaraa.

Siellä on liikaa poikia yleisesti ottaen. Tytöillä on markkinat.

Sukupuolijakauma on ihan samanlainen maalla ja kaupungissa. Syntyvien lasten sukupuoleen ei asuinpaikka vaikuta.

Lapsissa ehkä, mutta puhe on pariutumisikäisistä. Tilanne muuttuu kun osa lähtee esimerkiksi opiskelemaan tai harrastustoimintaan oman kylän ulkopuolelle.

Maaseudulla pariutumisikä on lapsena (12-18-vuotiaana).

Tässä päästään siihen varsinaiseen otsikon aiheeseen. 

Eli maaseudulla pariudutaan jo rippikouluiässä. Mutta jotkut jäävät ilman paria, ja heistä enemmistö on poikia. Johtuu siitä että teinitytöt ovat kiinnostuneita myös vanhemmista , kakskymppistä  pojista ja heistä on ylitarjontaa pienellä paikkakunnalla, johtuen vinoutuneista työmarkkinoista. Kakskymppisillä pojilla on usein työpaikka, auto ja rahaa. He vievät näteimmät flikat finninaamaisten teinipoikien nenän edestä, jotka taas itse pistävät vahingon kiertämään kun ovat kaksymppisiä. Osa pojista jää ilman, ja se voi johtua siitä että ei ole urheilullinen, on epäsosiaalinenm käyttää liikaa päihteitä tai muuten huonot elämäntavat, tai homo.

Onko muuten muut mammat miettineet, miten ankea kohtalo on maalais(mies)homolla? Jos ihastut johonkuhun, hän on takuuvarmasti hetero. Muita homoja on ehkä sadan kilometrin säteellä, mutta sinun on käytännössä pakko muuttaa pois, jos aiot pariutua.

Eli vähän sama kuin naisella, joka haluaa säällisen miehen?

Kuvittelisin että maalla asuva homo voi käyttää muita avujaan ja esim ryhtyä muusikoksi tai vastaavaksi taiteilijaksi ja kierrellä myös muualla ja hankkia sillä tavalla seuraa itselleen. Jari Sillanpääkin taitaa asua jossain Lapin perukoilla. Muussa tapauksessa joutuu kyllä muuttamaan suurkaupunkiin. 

Täällä ei mene aikaa Hesanpelle Spedeilyyn

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enpä usko, että hirveesti on eroja kaupungin ja maaseudun välillä lasten hankintaiässä. Kouluttamattomat tietty hankkivat aiemmin, mutta kyllä kaupungeissakin on paljon amisporukkaa. Monet yliopistossa opiskelleet palaavat maaseudulle, kuten mekin. Täällä on paljon akateemisia, koska asunnot ovat edullisempia, koulut rauhallisempia ja lapsilla tilaa juosta ja temmeltää.

Oispa kiva löytää sellainen pikkukylä, jossa tosiaan on paljon akateemisia. Ei siinä, että mulla olisi mitään amiksia vastaan, mutta kyllähän ne puheenaiheet ja jutut on vaan usein ihan eri maailmoista ja olisihan se siellä pikkukylässäkin kivaa olla kaveri edes jonkun kanssa.

Muuta tänne meille, tässä pikkukylässä on noin 100 aikuista asukasta ja 32 meistä on akateemisia ja 26 on suorittanut AMK-tutkinnon. Matkaa Helsinkiin alle 100 km. Mutta ei meillä oikein ole aikaa keskenämme jutella, päivät kuluvat töissä.

Teidän kylä on siinä tapauksessa joku "hippiyhteisö". Ja moniko on vielä työelämässä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enpä usko, että hirveesti on eroja kaupungin ja maaseudun välillä lasten hankintaiässä. Kouluttamattomat tietty hankkivat aiemmin, mutta kyllä kaupungeissakin on paljon amisporukkaa. Monet yliopistossa opiskelleet palaavat maaseudulle, kuten mekin. Täällä on paljon akateemisia, koska asunnot ovat edullisempia, koulut rauhallisempia ja lapsilla tilaa juosta ja temmeltää.

Oispa kiva löytää sellainen pikkukylä, jossa tosiaan on paljon akateemisia. Ei siinä, että mulla olisi mitään amiksia vastaan, mutta kyllähän ne puheenaiheet ja jutut on vaan usein ihan eri maailmoista ja olisihan se siellä pikkukylässäkin kivaa olla kaveri edes jonkun kanssa.

Varmaan vähän eroa myös sillä, asutko jossain Etelä-Suomen maalaiskunnassa vai jossain Kainuussa tai Lapin pikkukunnassa. Me asutaan Etelä-Suomessa ja kyllä täällä lukion ja yläkoulun opettajat ovat kaikki akateemisia. Naapurissa asuu lääkäri ja hammaslääkäri, pankin juristi ja kolme ekonomia sekä pappi. Heti tulee mieleen myös kolme hallintotieteen maisteria. Lähellä olevat tehtaat työllistävät diplomi-insinöörejä. Dippainsinöörejäkin on naapurustossa neljä. Ja kylällä tietysti liuta muita tuttuja: arkkitehtia, puheterapeuttia, agronomia, sosiaalityöntekijää jne. Ehkä sitä sitten jokainen hakeutuu myös kaltaiseensa seuraan.

Enpä kyllä laskisi että noista henkilöistä yksikään työskentelee akateemisella alalla. Ja ennen viisasteluita todettakoon että en laske myöskään omaa ammattiani siihen vaikka olenkin suorittanut maisterin tutkinnon.

Yleensä "akateemisella alalla" tarkoitetaan alaa, joka vaatii harjoittajaltaan akateemisen tutkinnon. Maisteri on akateeminen tutkinto. Oletko nyt ihan varma omastasi?

No yleensä akateeminen ura tehdään yliopistomaailmassa, mutta toki maalla se ammattikoulun käynytkin on sitä korkeimmin koulutettua kastia.

Akateeminen ura tietenkin vaati tohtorintutkinnon. Maalla on kuitenkin paljon korkeakoulutettua väkeä, kuten juuri lääkäreitä ja opettajia ,jotka ovat akateemisella alalla.  Herra paratkoon, jopa papit ovat maistereita, ja niitäkin siellä on.

Maalla on vain vähän korkeakoulutettua väkeä. Korkeakoulutus on maaseudulla asuvien keskuudessa harvinaista. Se on tilastollinen totuus.

Mikä tilasto? Alle 60v maanviljelijäthän ovat korkeakoulutetuin väestöryhmä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne jotka haluaa elämältään jotain muuta kuin tehdä lapsia ovat yleensä muuttaneet sieltä muualle opiskelemaan alle kaksikymppisinä. Nuo on ne mitä jäi jäljelle.

Iso osa kaupunkilaisista haluaa lapsia

En varmaan ole väittänytkään että vain maalla voisi tehdä lapsia? Sieltä vaan on pakko muuttaa muualle mikäli sitä ennen haluaa esimerkiksi kouluttautua. Ne maalle jäävät eivät aio, joten he usein myös saavat lapsia aikaisemmin.

Moni kouluttautuu muualla ja palaa takaisin, jos kotikunnasta löytyy töitä eivätkä muistot ole kovin katkeria. Turvaverkosto on aina plussaa.

Mitä muute; pidätte pikkukaupunkina tai maaseutuna? Onko Rovaniemi tai Nurmijärvi sitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enpä usko, että hirveesti on eroja kaupungin ja maaseudun välillä lasten hankintaiässä. Kouluttamattomat tietty hankkivat aiemmin, mutta kyllä kaupungeissakin on paljon amisporukkaa. Monet yliopistossa opiskelleet palaavat maaseudulle, kuten mekin. Täällä on paljon akateemisia, koska asunnot ovat edullisempia, koulut rauhallisempia ja lapsilla tilaa juosta ja temmeltää.

Oispa kiva löytää sellainen pikkukylä, jossa tosiaan on paljon akateemisia. Ei siinä, että mulla olisi mitään amiksia vastaan, mutta kyllähän ne puheenaiheet ja jutut on vaan usein ihan eri maailmoista ja olisihan se siellä pikkukylässäkin kivaa olla kaveri edes jonkun kanssa.

Muuta tänne meille, tässä pikkukylässä on noin 100 aikuista asukasta ja 32 meistä on akateemisia ja 26 on suorittanut AMK-tutkinnon. Matkaa Helsinkiin alle 100 km. Mutta ei meillä oikein ole aikaa keskenämme jutella, päivät kuluvat töissä.

Teidän kylä on siinä tapauksessa joku "hippiyhteisö". Ja moniko on vielä työelämässä? 

Me olemme kaikki työelämässä, tosin osa tutkinoista apurahalla ja osa on yrittäjiä. Hippiyhteisöstä olemme aika lailla kaukana ellei sitten juristi ja rahoitusanalyytikko edusta sinulle hippejä. Tai hammaslääkäri ja opettaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuoret ja jotkseennkin puoleensavetävät naiset pienillä paikkakunnilla saavat helposti fiksuja ja meneviä poikakavereita pyydystettyä  jo teininä, ja jos molemmat pystyvät opiskelemaaan lyhyessä ajassa perusammattiin ja saamaan töitä paikkakunnalla  ja pysymään erossa päihteistä, niin aika tavallista että perustetaan perhe jo melko nuorena.  Vanhempien, sukulaisten ja tuttavien verkosto yleensä auttaa kanssa.

Mutta aika paljon noilta pieniltä paikkakunnilta muuttaa nuoria pois eikä tule koskaan takaisin koska a) eivät saa kumppania sieltä b) eivät saa töitä.

Voisiko joku asiasta tietävä avata tätä, miksi pienillä paikkakunnilla saa helposti fiksun poikakaverin jo teininä? Onko siellä enemmän kivoja poikia vai vähemmän puoleensavetäviä tyttöjä? Olen huomannut että pienillä paikkakunnilla nuoret seurustelevat nuorempina kuin isoissa kaupungeissa. Johtuuko se siitä, että on pienet piirit ja kaikki tuntee toisensa hyvin, niin seurustelu saa alkunsa luontevammin kuin suurissa kaupungeissa?

Siellä on liian vähän puoleensavetäviä tyttöjä ja liikaa poikia. Puoleensavetävillä tytöillä on valinnanvaraa. 

Olet väärässä viimeisessä lauseessasi. Maaseudulla on todella vähän puoleensavetäviä poikia, joten tytöillä ei ole juuri ollenkaan valinnanvaraa.

Siellä on liikaa poikia yleisesti ottaen. Tytöillä on markkinat.

Sukupuolijakauma on ihan samanlainen maalla ja kaupungissa. Syntyvien lasten sukupuoleen ei asuinpaikka vaikuta.

Lapsissa ehkä, mutta puhe on pariutumisikäisistä. Tilanne muuttuu kun osa lähtee esimerkiksi opiskelemaan tai harrastustoimintaan oman kylän ulkopuolelle.

Maaseudulla pariutumisikä on lapsena (12-18-vuotiaana).

Tässä päästään siihen varsinaiseen otsikon aiheeseen. 

Eli maaseudulla pariudutaan jo rippikouluiässä. Mutta jotkut jäävät ilman paria, ja heistä enemmistö on poikia. Johtuu siitä että teinitytöt ovat kiinnostuneita myös vanhemmista , kakskymppistä  pojista ja heistä on ylitarjontaa pienellä paikkakunnalla, johtuen vinoutuneista työmarkkinoista. Kakskymppisillä pojilla on usein työpaikka, auto ja rahaa. He vievät näteimmät flikat finninaamaisten teinipoikien nenän edestä, jotka taas itse pistävät vahingon kiertämään kun ovat kaksymppisiä. Osa pojista jää ilman, ja se voi johtua siitä että ei ole urheilullinen, on epäsosiaalinenm käyttää liikaa päihteitä tai muuten huonot elämäntavat, tai homo.

Osa jää ilman, koska naiset helpommin lähtevät muualle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuoret ja jotkseennkin puoleensavetävät naiset pienillä paikkakunnilla saavat helposti fiksuja ja meneviä poikakavereita pyydystettyä  jo teininä, ja jos molemmat pystyvät opiskelemaaan lyhyessä ajassa perusammattiin ja saamaan töitä paikkakunnalla  ja pysymään erossa päihteistä, niin aika tavallista että perustetaan perhe jo melko nuorena.  Vanhempien, sukulaisten ja tuttavien verkosto yleensä auttaa kanssa.

Mutta aika paljon noilta pieniltä paikkakunnilta muuttaa nuoria pois eikä tule koskaan takaisin koska a) eivät saa kumppania sieltä b) eivät saa töitä.

Voisiko joku asiasta tietävä avata tätä, miksi pienillä paikkakunnilla saa helposti fiksun poikakaverin jo teininä? Onko siellä enemmän kivoja poikia vai vähemmän puoleensavetäviä tyttöjä? Olen huomannut että pienillä paikkakunnilla nuoret seurustelevat nuorempina kuin isoissa kaupungeissa. Johtuuko se siitä, että on pienet piirit ja kaikki tuntee toisensa hyvin, niin seurustelu saa alkunsa luontevammin kuin suurissa kaupungeissa?

Siellä on liian vähän puoleensavetäviä tyttöjä ja liikaa poikia. Puoleensavetävillä tytöillä on valinnanvaraa. 

Olet väärässä viimeisessä lauseessasi. Maaseudulla on todella vähän puoleensavetäviä poikia, joten tytöillä ei ole juuri ollenkaan valinnanvaraa.

Siellä on liikaa poikia yleisesti ottaen. Tytöillä on markkinat.

Sukupuolijakauma on ihan samanlainen maalla ja kaupungissa. Syntyvien lasten sukupuoleen ei asuinpaikka vaikuta.

Lapsissa ehkä, mutta puhe on pariutumisikäisistä. Tilanne muuttuu kun osa lähtee esimerkiksi opiskelemaan tai harrastustoimintaan oman kylän ulkopuolelle.

Maaseudulla pariutumisikä on lapsena (12-18-vuotiaana).

Tässä päästään siihen varsinaiseen otsikon aiheeseen. 

Eli maaseudulla pariudutaan jo rippikouluiässä. Mutta jotkut jäävät ilman paria, ja heistä enemmistö on poikia. Johtuu siitä että teinitytöt ovat kiinnostuneita myös vanhemmista , kakskymppistä  pojista ja heistä on ylitarjontaa pienellä paikkakunnalla, johtuen vinoutuneista työmarkkinoista. Kakskymppisillä pojilla on usein työpaikka, auto ja rahaa. He vievät näteimmät flikat finninaamaisten teinipoikien nenän edestä, jotka taas itse pistävät vahingon kiertämään kun ovat kaksymppisiä. Osa pojista jää ilman, ja se voi johtua siitä että ei ole urheilullinen, on epäsosiaalinenm käyttää liikaa päihteitä tai muuten huonot elämäntavat, tai homo.

Onko muuten muut mammat miettineet, miten ankea kohtalo on maalais(mies)homolla? Jos ihastut johonkuhun, hän on takuuvarmasti hetero. Muita homoja on ehkä sadan kilometrin säteellä, mutta sinun on käytännössä pakko muuttaa pois, jos aiot pariutua.

Eli vähän sama kuin naisella, joka haluaa säällisen miehen?

Kuvittelisin että maalla asuva homo voi käyttää muita avujaan ja esim ryhtyä muusikoksi tai vastaavaksi taiteilijaksi ja kierrellä myös muualla ja hankkia sillä tavalla seuraa itselleen. Jari Sillanpääkin taitaa asua jossain Lapin perukoilla. Muussa tapauksessa joutuu kyllä muuttamaan suurkaupunkiin. 

niin kai. mutta kuinka monella on jotain musiikillisia tai muita taiteellisia lahjoja?

ei varmaan kauhean monella. siksi varmaan homot, kuten naisetkin, joutuu muuttamaan pois kotikylästään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuoret ja jotkseennkin puoleensavetävät naiset pienillä paikkakunnilla saavat helposti fiksuja ja meneviä poikakavereita pyydystettyä  jo teininä, ja jos molemmat pystyvät opiskelemaaan lyhyessä ajassa perusammattiin ja saamaan töitä paikkakunnalla  ja pysymään erossa päihteistä, niin aika tavallista että perustetaan perhe jo melko nuorena.  Vanhempien, sukulaisten ja tuttavien verkosto yleensä auttaa kanssa.

Mutta aika paljon noilta pieniltä paikkakunnilta muuttaa nuoria pois eikä tule koskaan takaisin koska a) eivät saa kumppania sieltä b) eivät saa töitä.

Voisiko joku asiasta tietävä avata tätä, miksi pienillä paikkakunnilla saa helposti fiksun poikakaverin jo teininä? Onko siellä enemmän kivoja poikia vai vähemmän puoleensavetäviä tyttöjä? Olen huomannut että pienillä paikkakunnilla nuoret seurustelevat nuorempina kuin isoissa kaupungeissa. Johtuuko se siitä, että on pienet piirit ja kaikki tuntee toisensa hyvin, niin seurustelu saa alkunsa luontevammin kuin suurissa kaupungeissa?

Siellä on liian vähän puoleensavetäviä tyttöjä ja liikaa poikia. Puoleensavetävillä tytöillä on valinnanvaraa. 

Olet väärässä viimeisessä lauseessasi. Maaseudulla on todella vähän puoleensavetäviä poikia, joten tytöillä ei ole juuri ollenkaan valinnanvaraa.

Siellä on liikaa poikia yleisesti ottaen. Tytöillä on markkinat.

Sukupuolijakauma on ihan samanlainen maalla ja kaupungissa. Syntyvien lasten sukupuoleen ei asuinpaikka vaikuta.

Lapsissa ehkä, mutta puhe on pariutumisikäisistä. Tilanne muuttuu kun osa lähtee esimerkiksi opiskelemaan tai harrastustoimintaan oman kylän ulkopuolelle.

Maaseudulla pariutumisikä on lapsena (12-18-vuotiaana).

Tässä päästään siihen varsinaiseen otsikon aiheeseen. 

Eli maaseudulla pariudutaan jo rippikouluiässä. Mutta jotkut jäävät ilman paria, ja heistä enemmistö on poikia. Johtuu siitä että teinitytöt ovat kiinnostuneita myös vanhemmista , kakskymppistä  pojista ja heistä on ylitarjontaa pienellä paikkakunnalla, johtuen vinoutuneista työmarkkinoista. Kakskymppisillä pojilla on usein työpaikka, auto ja rahaa. He vievät näteimmät flikat finninaamaisten teinipoikien nenän edestä, jotka taas itse pistävät vahingon kiertämään kun ovat kaksymppisiä. Osa pojista jää ilman, ja se voi johtua siitä että ei ole urheilullinen, on epäsosiaalinenm käyttää liikaa päihteitä tai muuten huonot elämäntavat, tai homo.

Onko muuten muut mammat miettineet, miten ankea kohtalo on maalais(mies)homolla? Jos ihastut johonkuhun, hän on takuuvarmasti hetero. Muita homoja on ehkä sadan kilometrin säteellä, mutta sinun on käytännössä pakko muuttaa pois, jos aiot pariutua.

Eli vähän sama kuin naisella, joka haluaa säällisen miehen?

Meillä on naapurissa homopariskunta, toinen täältä kotoisin ja toinen muutti Helsingistä maalle. Tapasivat paikallisessa pubissa. Homoja täällä on runsaasti muitakin, kaupunkilaiset vain kuvittelevat, että homot olisivat jotenkin erityisen urbaani ilmiö.

Miten sinkkuihin 25-35v ihmisiin oikeasti suhtaudutaan näissä pikkukylissä?:D Olisinko ihan kummajainen. Mä oon 29v sinkkunainen ja iso osa mun kavereista on myös about saman ikäisiä sinkkunaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuoret ja jotkseennkin puoleensavetävät naiset pienillä paikkakunnilla saavat helposti fiksuja ja meneviä poikakavereita pyydystettyä  jo teininä, ja jos molemmat pystyvät opiskelemaaan lyhyessä ajassa perusammattiin ja saamaan töitä paikkakunnalla  ja pysymään erossa päihteistä, niin aika tavallista että perustetaan perhe jo melko nuorena.  Vanhempien, sukulaisten ja tuttavien verkosto yleensä auttaa kanssa.

Mutta aika paljon noilta pieniltä paikkakunnilta muuttaa nuoria pois eikä tule koskaan takaisin koska a) eivät saa kumppania sieltä b) eivät saa töitä.

Voisiko joku asiasta tietävä avata tätä, miksi pienillä paikkakunnilla saa helposti fiksun poikakaverin jo teininä? Onko siellä enemmän kivoja poikia vai vähemmän puoleensavetäviä tyttöjä? Olen huomannut että pienillä paikkakunnilla nuoret seurustelevat nuorempina kuin isoissa kaupungeissa. Johtuuko se siitä, että on pienet piirit ja kaikki tuntee toisensa hyvin, niin seurustelu saa alkunsa luontevammin kuin suurissa kaupungeissa?

Siellä on liian vähän puoleensavetäviä tyttöjä ja liikaa poikia. Puoleensavetävillä tytöillä on valinnanvaraa. 

Olet väärässä viimeisessä lauseessasi. Maaseudulla on todella vähän puoleensavetäviä poikia, joten tytöillä ei ole juuri ollenkaan valinnanvaraa.

Siellä on liikaa poikia yleisesti ottaen. Tytöillä on markkinat.

Sukupuolijakauma on ihan samanlainen maalla ja kaupungissa. Syntyvien lasten sukupuoleen ei asuinpaikka vaikuta.

Lapsissa ehkä, mutta puhe on pariutumisikäisistä. Tilanne muuttuu kun osa lähtee esimerkiksi opiskelemaan tai harrastustoimintaan oman kylän ulkopuolelle.

Maaseudulla pariutumisikä on lapsena (12-18-vuotiaana).

Tässä päästään siihen varsinaiseen otsikon aiheeseen. 

Eli maaseudulla pariudutaan jo rippikouluiässä. Mutta jotkut jäävät ilman paria, ja heistä enemmistö on poikia. Johtuu siitä että teinitytöt ovat kiinnostuneita myös vanhemmista , kakskymppistä  pojista ja heistä on ylitarjontaa pienellä paikkakunnalla, johtuen vinoutuneista työmarkkinoista. Kakskymppisillä pojilla on usein työpaikka, auto ja rahaa. He vievät näteimmät flikat finninaamaisten teinipoikien nenän edestä, jotka taas itse pistävät vahingon kiertämään kun ovat kaksymppisiä. Osa pojista jää ilman, ja se voi johtua siitä että ei ole urheilullinen, on epäsosiaalinenm käyttää liikaa päihteitä tai muuten huonot elämäntavat, tai homo.

Onko muuten muut mammat miettineet, miten ankea kohtalo on maalais(mies)homolla? Jos ihastut johonkuhun, hän on takuuvarmasti hetero. Muita homoja on ehkä sadan kilometrin säteellä, mutta sinun on käytännössä pakko muuttaa pois, jos aiot pariutua.

Eli vähän sama kuin naisella, joka haluaa säällisen miehen?

Meillä on naapurissa homopariskunta, toinen täältä kotoisin ja toinen muutti Helsingistä maalle. Tapasivat paikallisessa pubissa. Homoja täällä on runsaasti muitakin, kaupunkilaiset vain kuvittelevat, että homot olisivat jotenkin erityisen urbaani ilmiö.

En tiedä minkä kokoinen teidän kylä on, mutta tilastollisesti on harvinaista, että esim. tuhannen populaatiossa olisi useampia homoja, jotka vieläpä kokisivat toisensa puoleensavetäväksi ja haluaisivat pariutua keskenään. Jos ajatellaan, että vaikkapa 4 prosenttia kaikista ihmisistä olisi homoseksuaaleja, mikä on ehkä nykyinen paras arvaus.

Pakko olla melko harvinaista. Tai sitten tulemme siihen naisen "löydä kumppani tai itke ja löydä" -tilanteeseen, jossa vain kelpuutetaan se jossain määrin siedettävä.

Mutta kiva että näin on. 

Vierailija kirjoitti:

Alhainen koulutustaso, suvussa ei ole ennenkään osattu tehdä muuta kuin lisääntyä parikymppisenä, mahdollisesti myös alhainen ÄO syynä.

Onko normaali perhe-elämä jotenkin luonnotonta tai ei tavoittelemisen arvoista mielestäsi?

Ikävää on, kun ympyrät ovat niin pieniä. Jos seurustelet jonkun kanssa ja päätät lopettaa, kaikki tietää sinun seurustelleen sen tyypin kanssa. Jos seurustelet vaikka 5 eri miehen kanssa, on maineesi naisena jo hyvinkin kyseenalainen. Tapailet tahtomattasikin entisiä exiäsi useinkin, kun ympyrät on niin pieniä. Harrastusmahdollisuuksia on, mutta niissäkin pyörii samat tyypit. Opiskelumahdollisuudet ovat rajoitetut. Kaikista ei myöskään ole opiskelemaan pitkälle. Kaupungin vuokra-asunnon saa helposti ja nuorena helposti uskoo rakkauteen. Ympäristön painekin on valtava.  Jos olet naimaton, se johtuu ainoastaan siitä, että et ole saanut ketään. Pikkukaupungissa on silti mukavampaa kuin Hesassa. 

Vierailija kirjoitti:

Alhainen koulutustaso, suvussa ei ole ennenkään osattu tehdä muuta kuin lisääntyä parikymppisenä, mahdollisesti myös alhainen ÄO syynä.

Tämä kommentti ei nyt järin huikeaa ÄO:ta osoita.

Ilmiöhän on kulttuurinen, ei juuri mitenkään älykkyyteen liittyvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne jotka haluaa elämältään jotain muuta kuin tehdä lapsia ovat yleensä muuttaneet sieltä muualle opiskelemaan alle kaksikymppisinä. Nuo on ne mitä jäi jäljelle.

Iso osa kaupunkilaisista haluaa lapsia

En varmaan ole väittänytkään että vain maalla voisi tehdä lapsia? Sieltä vaan on pakko muuttaa muualle mikäli sitä ennen haluaa esimerkiksi kouluttautua. Ne maalle jäävät eivät aio, joten he usein myös saavat lapsia aikaisemmin.

Ei se aina ole noin. Omassa tuttavapiirissäni on lähdetty nuorena yliopistoon tai AMK:n (heti lukion ja / tai armeijan jälkeen), hommattu samoihin aikoihin (tai jopa lukiossa) parisuhde joka kestää, ja sitten kun koulutus on loppuvaiheessa / ohi, palataan takaisin maaseudulle ja perustetaan perhe. Silloin, kun valmistutaan ja aletaan tekemään lapsia, ollaan max. 25-vuotiaita. Ei sen ihmeempää.

Millä rahalla niitä lapsia aletaan tekemään 25-vuotiaana? Saako sieltä maaseudulta oikeasti töitä (ja vieläpä omaa koulutusta vastaavaa) niin helposti, että voi tuosta vaan palata perhettä perustamaan kun todistus on kädessä?

Ihan tosissaan kyselen sillä koko kuvio kuulostaa itselle niin mahdottomalta. Vielä 28-vuotiaana taistelen siitä, että pääsisin kiinni vakituiseen työsopimukseen vaikka opiskelin "hyvin työllistävälle alalle", huomattava opintolaina niskassa ei puhettakaan, että voisin alkaa perustamaan mitään perhettä seuraavan parin vuoden sisällä. Ja olen kyllä katsonut noita pienempiä kyliä ja niiden työpaikkailmoituksia eikä sieltä mulle mitään löytyisi kuitenkaan.

Kyllä Suomessa pystyy lapset kasvattamaan hyvin vaikka ei omia tuloja olisikaan. Sen takia ei kannata lasten tekemistä lykätä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuoret ja jotkseennkin puoleensavetävät naiset pienillä paikkakunnilla saavat helposti fiksuja ja meneviä poikakavereita pyydystettyä  jo teininä, ja jos molemmat pystyvät opiskelemaaan lyhyessä ajassa perusammattiin ja saamaan töitä paikkakunnalla  ja pysymään erossa päihteistä, niin aika tavallista että perustetaan perhe jo melko nuorena.  Vanhempien, sukulaisten ja tuttavien verkosto yleensä auttaa kanssa.

Mutta aika paljon noilta pieniltä paikkakunnilta muuttaa nuoria pois eikä tule koskaan takaisin koska a) eivät saa kumppania sieltä b) eivät saa töitä.

Voisiko joku asiasta tietävä avata tätä, miksi pienillä paikkakunnilla saa helposti fiksun poikakaverin jo teininä? Onko siellä enemmän kivoja poikia vai vähemmän puoleensavetäviä tyttöjä? Olen huomannut että pienillä paikkakunnilla nuoret seurustelevat nuorempina kuin isoissa kaupungeissa. Johtuuko se siitä, että on pienet piirit ja kaikki tuntee toisensa hyvin, niin seurustelu saa alkunsa luontevammin kuin suurissa kaupungeissa?

Siellä on liian vähän puoleensavetäviä tyttöjä ja liikaa poikia. Puoleensavetävillä tytöillä on valinnanvaraa. 

Olet väärässä viimeisessä lauseessasi. Maaseudulla on todella vähän puoleensavetäviä poikia, joten tytöillä ei ole juuri ollenkaan valinnanvaraa.

Siellä on liikaa poikia yleisesti ottaen. Tytöillä on markkinat.

Sukupuolijakauma on ihan samanlainen maalla ja kaupungissa. Syntyvien lasten sukupuoleen ei asuinpaikka vaikuta.

Lapsissa ehkä, mutta puhe on pariutumisikäisistä. Tilanne muuttuu kun osa lähtee esimerkiksi opiskelemaan tai harrastustoimintaan oman kylän ulkopuolelle.

Maaseudulla pariutumisikä on lapsena (12-18-vuotiaana).

Tässä päästään siihen varsinaiseen otsikon aiheeseen. 

Eli maaseudulla pariudutaan jo rippikouluiässä. Mutta jotkut jäävät ilman paria, ja heistä enemmistö on poikia. Johtuu siitä että teinitytöt ovat kiinnostuneita myös vanhemmista , kakskymppistä  pojista ja heistä on ylitarjontaa pienellä paikkakunnalla, johtuen vinoutuneista työmarkkinoista. Kakskymppisillä pojilla on usein työpaikka, auto ja rahaa. He vievät näteimmät flikat finninaamaisten teinipoikien nenän edestä, jotka taas itse pistävät vahingon kiertämään kun ovat kaksymppisiä. Osa pojista jää ilman, ja se voi johtua siitä että ei ole urheilullinen, on epäsosiaalinenm käyttää liikaa päihteitä tai muuten huonot elämäntavat, tai homo.

Onko muuten muut mammat miettineet, miten ankea kohtalo on maalais(mies)homolla? Jos ihastut johonkuhun, hän on takuuvarmasti hetero. Muita homoja on ehkä sadan kilometrin säteellä, mutta sinun on käytännössä pakko muuttaa pois, jos aiot pariutua.

Eli vähän sama kuin naisella, joka haluaa säällisen miehen?

Meillä on naapurissa homopariskunta, toinen täältä kotoisin ja toinen muutti Helsingistä maalle. Tapasivat paikallisessa pubissa. Homoja täällä on runsaasti muitakin, kaupunkilaiset vain kuvittelevat, että homot olisivat jotenkin erityisen urbaani ilmiö.

Täällä on myös homopariskunnan ravintola, hyvin suosittu pikkukuntalaisten keskuudessa. Kaikenlaisia ennakkoluuloja sitä kaupunkilaisilla onkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuoret ja jotkseennkin puoleensavetävät naiset pienillä paikkakunnilla saavat helposti fiksuja ja meneviä poikakavereita pyydystettyä  jo teininä, ja jos molemmat pystyvät opiskelemaaan lyhyessä ajassa perusammattiin ja saamaan töitä paikkakunnalla  ja pysymään erossa päihteistä, niin aika tavallista että perustetaan perhe jo melko nuorena.  Vanhempien, sukulaisten ja tuttavien verkosto yleensä auttaa kanssa.

Mutta aika paljon noilta pieniltä paikkakunnilta muuttaa nuoria pois eikä tule koskaan takaisin koska a) eivät saa kumppania sieltä b) eivät saa töitä.

Voisiko joku asiasta tietävä avata tätä, miksi pienillä paikkakunnilla saa helposti fiksun poikakaverin jo teininä? Onko siellä enemmän kivoja poikia vai vähemmän puoleensavetäviä tyttöjä? Olen huomannut että pienillä paikkakunnilla nuoret seurustelevat nuorempina kuin isoissa kaupungeissa. Johtuuko se siitä, että on pienet piirit ja kaikki tuntee toisensa hyvin, niin seurustelu saa alkunsa luontevammin kuin suurissa kaupungeissa?

Siellä on liian vähän puoleensavetäviä tyttöjä ja liikaa poikia. Puoleensavetävillä tytöillä on valinnanvaraa. 

Olet väärässä viimeisessä lauseessasi. Maaseudulla on todella vähän puoleensavetäviä poikia, joten tytöillä ei ole juuri ollenkaan valinnanvaraa.

Siellä on liikaa poikia yleisesti ottaen. Tytöillä on markkinat.

Sukupuolijakauma on ihan samanlainen maalla ja kaupungissa. Syntyvien lasten sukupuoleen ei asuinpaikka vaikuta.

Lapsissa ehkä, mutta puhe on pariutumisikäisistä. Tilanne muuttuu kun osa lähtee esimerkiksi opiskelemaan tai harrastustoimintaan oman kylän ulkopuolelle.

Maaseudulla pariutumisikä on lapsena (12-18-vuotiaana).

Tässä päästään siihen varsinaiseen otsikon aiheeseen. 

Eli maaseudulla pariudutaan jo rippikouluiässä. Mutta jotkut jäävät ilman paria, ja heistä enemmistö on poikia. Johtuu siitä että teinitytöt ovat kiinnostuneita myös vanhemmista , kakskymppistä  pojista ja heistä on ylitarjontaa pienellä paikkakunnalla, johtuen vinoutuneista työmarkkinoista. Kakskymppisillä pojilla on usein työpaikka, auto ja rahaa. He vievät näteimmät flikat finninaamaisten teinipoikien nenän edestä, jotka taas itse pistävät vahingon kiertämään kun ovat kaksymppisiä. Osa pojista jää ilman, ja se voi johtua siitä että ei ole urheilullinen, on epäsosiaalinenm käyttää liikaa päihteitä tai muuten huonot elämäntavat, tai homo.

Onko muuten muut mammat miettineet, miten ankea kohtalo on maalais(mies)homolla? Jos ihastut johonkuhun, hän on takuuvarmasti hetero. Muita homoja on ehkä sadan kilometrin säteellä, mutta sinun on käytännössä pakko muuttaa pois, jos aiot pariutua.

Eli vähän sama kuin naisella, joka haluaa säällisen miehen?

Miten homojen pariutuminen liittyy lasten tekemiseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuoret ja jotkseennkin puoleensavetävät naiset pienillä paikkakunnilla saavat helposti fiksuja ja meneviä poikakavereita pyydystettyä  jo teininä, ja jos molemmat pystyvät opiskelemaaan lyhyessä ajassa perusammattiin ja saamaan töitä paikkakunnalla  ja pysymään erossa päihteistä, niin aika tavallista että perustetaan perhe jo melko nuorena.  Vanhempien, sukulaisten ja tuttavien verkosto yleensä auttaa kanssa.

Mutta aika paljon noilta pieniltä paikkakunnilta muuttaa nuoria pois eikä tule koskaan takaisin koska a) eivät saa kumppania sieltä b) eivät saa töitä.

Voisiko joku asiasta tietävä avata tätä, miksi pienillä paikkakunnilla saa helposti fiksun poikakaverin jo teininä? Onko siellä enemmän kivoja poikia vai vähemmän puoleensavetäviä tyttöjä? Olen huomannut että pienillä paikkakunnilla nuoret seurustelevat nuorempina kuin isoissa kaupungeissa. Johtuuko se siitä, että on pienet piirit ja kaikki tuntee toisensa hyvin, niin seurustelu saa alkunsa luontevammin kuin suurissa kaupungeissa?

Siellä on liian vähän puoleensavetäviä tyttöjä ja liikaa poikia. Puoleensavetävillä tytöillä on valinnanvaraa. 

Olet väärässä viimeisessä lauseessasi. Maaseudulla on todella vähän puoleensavetäviä poikia, joten tytöillä ei ole juuri ollenkaan valinnanvaraa.

Siellä on liikaa poikia yleisesti ottaen. Tytöillä on markkinat.

Sukupuolijakauma on ihan samanlainen maalla ja kaupungissa. Syntyvien lasten sukupuoleen ei asuinpaikka vaikuta.

Lapsissa ehkä, mutta puhe on pariutumisikäisistä. Tilanne muuttuu kun osa lähtee esimerkiksi opiskelemaan tai harrastustoimintaan oman kylän ulkopuolelle.

Maaseudulla pariutumisikä on lapsena (12-18-vuotiaana).

Tässä päästään siihen varsinaiseen otsikon aiheeseen. 

Eli maaseudulla pariudutaan jo rippikouluiässä. Mutta jotkut jäävät ilman paria, ja heistä enemmistö on poikia. Johtuu siitä että teinitytöt ovat kiinnostuneita myös vanhemmista , kakskymppistä  pojista ja heistä on ylitarjontaa pienellä paikkakunnalla, johtuen vinoutuneista työmarkkinoista. Kakskymppisillä pojilla on usein työpaikka, auto ja rahaa. He vievät näteimmät flikat finninaamaisten teinipoikien nenän edestä, jotka taas itse pistävät vahingon kiertämään kun ovat kaksymppisiä. Osa pojista jää ilman, ja se voi johtua siitä että ei ole urheilullinen, on epäsosiaalinenm käyttää liikaa päihteitä tai muuten huonot elämäntavat, tai homo.

Onko muuten muut mammat miettineet, miten ankea kohtalo on maalais(mies)homolla? Jos ihastut johonkuhun, hän on takuuvarmasti hetero. Muita homoja on ehkä sadan kilometrin säteellä, mutta sinun on käytännössä pakko muuttaa pois, jos aiot pariutua.

Eli vähän sama kuin naisella, joka haluaa säällisen miehen?

Meillä on naapurissa homopariskunta, toinen täältä kotoisin ja toinen muutti Helsingistä maalle. Tapasivat paikallisessa pubissa. Homoja täällä on runsaasti muitakin, kaupunkilaiset vain kuvittelevat, että homot olisivat jotenkin erityisen urbaani ilmiö.

En tiedä minkä kokoinen teidän kylä on, mutta tilastollisesti on harvinaista, että esim. tuhannen populaatiossa olisi useampia homoja, jotka vieläpä kokisivat toisensa puoleensavetäväksi ja haluaisivat pariutua keskenään. Jos ajatellaan, että vaikkapa 4 prosenttia kaikista ihmisistä olisi homoseksuaaleja, mikä on ehkä nykyinen paras arvaus.

Pakko olla melko harvinaista. Tai sitten tulemme siihen naisen "löydä kumppani tai itke ja löydä" -tilanteeseen, jossa vain kelpuutetaan se jossain määrin siedettävä.

Mutta kiva että näin on. 

Tunnen töölöläisiä, jotka eivät ole koskaan asuneet muualla kuin Töölössä. Ja tunne pihtiputaalaisia, jotka ovat asuneet Berliinissä tai Brysselissä. Mistä keksit, että maalaiset ei saa tai osaa poistua kotikuntansa ulkopuolelle?