Miksi kirurgeja arvostetaan niin paljon?

Niin, miksi pitkäaikaistyöttömiä ei arvosteta yhtä paljon? Ihmisiä hekin ovat. Missä ihmisoikeudet?

Miksi tämän palstan sisältö on nykyään lähinnnä tällaista provopaskaa?

Ne on ne suuret tulot jolla arvostus ostetaa

Vierailija kirjoitti:

Miksi tämän palstan sisältö on nykyään lähinnnä tällaista provopaskaa?

Mitä provoa on jos sanoo kuten asiat on. Rutiinityötä. Ei sydän näytä sadalta eri versiolta, ei aivotkaan. Sydänviat on tietynlaisia ja samoin aivokasvaimet.

Työtähän se on siinä missä muutkin työt.

Varmasti menee tylsäksi rutiiniksi vanhemmiten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi tämän palstan sisältö on nykyään lähinnnä tällaista provopaskaa?

Mitä provoa on jos sanoo kuten asiat on. Rutiinityötä. Ei sydän näytä sadalta eri versiolta, ei aivotkaan. Sydänviat on tietynlaisia ja samoin aivokasvaimet.

Jos se on samanlaista rutiinityötä kuin hitsaaminen, miksi siihen ei riitä toisen asteen koulutus, vaan pitää ensin opiskella lisensiaatiksi ja sitten vielä hakea erikoistumispaikkaa ja käyttää vuosia erikoistumiseen? Ja senkin jälkeen vielä jatkuvasti opetella uusia tekniikoita?

Hehän ovat kun ni a kan sa lai sia. Kolmen tonnin takuupalkka ja kaikki...

Kokeneelle rutiinileikkaukset ovat suhteellisen iisejä. Kanttia ja taitoa kysytään silloin, kun joskus hommat syystä tai toisesta alkaa kuseksia. 

Lääkäreiden ammattikunnassa tämä onkin oikeasti paradoksi. Todellisuudessa "vähiten arvostetut" pestit, kuten terveyskeskuslääkärin homma, ovat kaikkein kuormittavimpia ja ansaitsisivat eniten arvostusta. Useilla kirurgeilla on kapea erikoisala, jossa voi vuosien saatossa harjaantua ja rutinoitua. Terveyskeskuksissa on alati pahenevat aikataulupaineet, ja samalla pitäisi olla tietoinen määrättömästä määrästä harvinaisiakin sairauksia, sekä toimia kuntien kirstunvartijoina potilaiden vaatiessa tarpeettomia toimenpiteitä/hoitoja. Terveyskeskuksiin kasaantuvat myös kaikkein huonovointisimmat, mukaanlukien  mm. arvaamattomasti tai uhkaavasti käyttäytyviä mielenterveysongelmaisia, huumeidenkäyttäjiä ja dementikkoja. Terveyskeskuksessa iso osa työajasta on tällaisten potilaiden sosiaalista kohtaamista, josta kirurgit joutuvat vähemmälti kärsimään.

Mitä hienompi titteli,sitä vähemmän osaa leikata , ts. ei ole leikkauspöydän ääressä tarpeeksi että taidot pysyy.

Kamu sanoi tuon joskus, on ortopedi itse, ihan pöydän ääressä leikkomassa päivät ja on kuulemma ihan rutiinia melkeen aina. Vertaa itseään auton korjaajiin .

Vierailija kirjoitti:

Lääkäreiden ammattikunnassa tämä onkin oikeasti paradoksi. Todellisuudessa "vähiten arvostetut" pestit, kuten terveyskeskuslääkärin homma, ovat kaikkein kuormittavimpia ja ansaitsisivat eniten arvostusta. Useilla kirurgeilla on kapea erikoisala, jossa voi vuosien saatossa harjaantua ja rutinoitua. Terveyskeskuksissa on alati pahenevat aikataulupaineet, ja samalla pitäisi olla tietoinen määrättömästä määrästä harvinaisiakin sairauksia, sekä toimia kuntien kirstunvartijoina potilaiden vaatiessa tarpeettomia toimenpiteitä/hoitoja. Terveyskeskuksiin kasaantuvat myös kaikkein huonovointisimmat, mukaanlukien  mm. arvaamattomasti tai uhkaavasti käyttäytyviä mielenterveysongelmaisia, huumeidenkäyttäjiä ja dementikkoja. Terveyskeskuksessa iso osa työajasta on tällaisten potilaiden sosiaalista kohtaamista, josta kirurgit joutuvat vähemmälti kärsimään.

Terveyskeskuslääkärit ovat täysin turha ominaisuus koko järjestelmässä. Ei yksityiselläkään ensin mennä yleislääkärille, joka sitten lähettää erikoislääkärille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääkäreiden ammattikunnassa tämä onkin oikeasti paradoksi. Todellisuudessa "vähiten arvostetut" pestit, kuten terveyskeskuslääkärin homma, ovat kaikkein kuormittavimpia ja ansaitsisivat eniten arvostusta. Useilla kirurgeilla on kapea erikoisala, jossa voi vuosien saatossa harjaantua ja rutinoitua. Terveyskeskuksissa on alati pahenevat aikataulupaineet, ja samalla pitäisi olla tietoinen määrättömästä määrästä harvinaisiakin sairauksia, sekä toimia kuntien kirstunvartijoina potilaiden vaatiessa tarpeettomia toimenpiteitä/hoitoja. Terveyskeskuksiin kasaantuvat myös kaikkein huonovointisimmat, mukaanlukien  mm. arvaamattomasti tai uhkaavasti käyttäytyviä mielenterveysongelmaisia, huumeidenkäyttäjiä ja dementikkoja. Terveyskeskuksessa iso osa työajasta on tällaisten potilaiden sosiaalista kohtaamista, josta kirurgit joutuvat vähemmälti kärsimään.

Terveyskeskuslääkärit ovat täysin turha ominaisuus koko järjestelmässä. Ei yksityiselläkään ensin mennä yleislääkärille, joka sitten lähettää erikoislääkärille.

Mä oon kyllä saanut terveyskeskuslääkäriltä avun aika moneen vaivaan, en ole turhaksi kokenut. Ei ole tarvinnut kauheasti erikoislääkäreillä käydä, silmälääkärillä jonkin verran.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääkäreiden ammattikunnassa tämä onkin oikeasti paradoksi. Todellisuudessa "vähiten arvostetut" pestit, kuten terveyskeskuslääkärin homma, ovat kaikkein kuormittavimpia ja ansaitsisivat eniten arvostusta. Useilla kirurgeilla on kapea erikoisala, jossa voi vuosien saatossa harjaantua ja rutinoitua. Terveyskeskuksissa on alati pahenevat aikataulupaineet, ja samalla pitäisi olla tietoinen määrättömästä määrästä harvinaisiakin sairauksia, sekä toimia kuntien kirstunvartijoina potilaiden vaatiessa tarpeettomia toimenpiteitä/hoitoja. Terveyskeskuksiin kasaantuvat myös kaikkein huonovointisimmat, mukaanlukien  mm. arvaamattomasti tai uhkaavasti käyttäytyviä mielenterveysongelmaisia, huumeidenkäyttäjiä ja dementikkoja. Terveyskeskuksessa iso osa työajasta on tällaisten potilaiden sosiaalista kohtaamista, josta kirurgit joutuvat vähemmälti kärsimään.

Terveyskeskuslääkärit ovat täysin turha ominaisuus koko järjestelmässä. Ei yksityiselläkään ensin mennä yleislääkärille, joka sitten lähettää erikoislääkärille.

Kuten mainittu, yksi terveyskeskuslääkärin hommista on toimia kirstunvartijana. Tarpeettomia erikoislääkärille pyrkijöitä riittää julkisella puolella runsaasti, ja erikoislääkärin vastaanotto on pääsääntöisesti kalliimpi. Puhumattakaan siitä, että hiukankaan hankalammassa ongelmassa keskivertokansalaiselta ei löydy kompetenssia valita ongelmaansa oikeaa erikoisalaa, eikä tätä myöskään voida edellyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi tämän palstan sisältö on nykyään lähinnnä tällaista provopaskaa?

Mitä provoa on jos sanoo kuten asiat on. Rutiinityötä. Ei sydän näytä sadalta eri versiolta, ei aivotkaan. Sydänviat on tietynlaisia ja samoin aivokasvaimet.

Jos se on samanlaista rutiinityötä kuin hitsaaminen, miksi siihen ei riitä toisen asteen koulutus, vaan pitää ensin opiskella lisensiaatiksi ja sitten vielä hakea erikoistumispaikkaa ja käyttää vuosia erikoistumiseen? Ja senkin jälkeen vielä jatkuvasti opetella uusia tekniikoita?

On myös "hitsaajia" ja sitten hitsaajia. Pieni osa hitsaajista oppii koulussa hitsaajaksi. Vähissä on hitsarit mitkä pystyy ydinvoimalaa ja painekattiloita hitsaamaan.

Enpä osaa kyllä 'arvostaa' kirurgeja yhtään sen enempää kuin ketä tahansa muutakin pitkään opiskellutta ja alansa parhaimmistoa. Minusta ei olisi edes haavan umpeen ompeliaksi, saati lääkäriksi, mutta silti en pidä kirurgeja minään jumalina. Päteviä ihmisiä on joka alalla, niin lääkäreinä, autonasentajina, lentäjinä, johtajina ja taiteilijoina. Jotkut on hyviä ja menestyviä, ja niitä vähemmän hyviä on sitten hieman enemmän.

Tavallinen lääketieteen tohtori opiskelee vaikkapa kuusi vuotta. Siihen viisi vuotta erikoistumista kirurgiaan. Kuulemma plastiikkakirurgilla voi olla jopa 15 vuoden opinnot (työssä samalla). Sydänkirurgit ja aivokirurgit sekä meidän urheilulääkärimme Orava tekevät uskomattoman vaativaa työtä, josta ovat palkkansa ansainneet.

Ihan tavallinen terveyskeskuslääkäri, tk vuodeosastolta täällä, korjailemassa potilaiden kokonaistilannetta kirurgien ja leikkauksen jäljiltä. Kirurgi osaa kyllä leikata jos on oppinsa omaksunut. Muu lääkärin työ ei sitten sujukaan. Potilaan kotilääkitykset sairaalassa sekoitettu, vaarallisia lääkeyhdistelmiä aloitettu, perussairauksien kannalta oleelliset seikat retuperällään. Kirurgin työ oli aikanaan parturien hommaa ja ymmärrän kyllä miksi.