Lue keskustelun säännöt.
Kun toinen perheen vanhemmista on työssäkäyvä alkoholisti
29.07.2021 |
Kysyn teiltä, jotka elätte tai olette eläneet perheessä, jossa toinen vanhemmista on työssäkäyvä alkoholisti. Eli vanhempi käy töissä ja näennäisesti pärjää elämässä hyvin, mutta korkki on auki viikonloppuisin ja lomalla. Alkoholin käyttö voi näyttää ns asialliselta (vanhempi ei siis juo rähinäviinaa), mutta määrät ovat suuria ja ylittävät riskirajat. Vapaa-ajan juomisen vuoksi perhe-elämän pyöritys jää toiselle vanhemmalle ja kuormittaa tätä. Arjen jakaminen ei toteudu, vaikka alkoholisti niin luuleekin.
Olen varma, että joku tunnistaa kuvailemani tilanteen. Erityisen kiinnostunut olen siitä, miten tällainen tilanne vaikuttaa lapsiin. Riittääkö, että toinen vanhempi kannattelee perhettä ja huolehtii toisenkin vanhemman puolesta lapsista?
Kommentit (54)
Minun lapsuuteni. Iskä sai kasvatettua meistä ihan kunnollisia aikuisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikuttaahan se alkoholismi lapsiin totta kai. Tietysti mitä enemmän on vaikka väkivaltaa niin sitä pahempi mutta vaikka ei rähinäkunnossa olekaan niin kyllä alkoholisti on tunnetasolla etäinen, epäjohdonmukainen, epäluotettava ja haitaksi lapsille.
Lapsille riittää yksi kyllin hyvä vanhempi.
Riskirajat ovat ihmiskohtaisia. Et voi määritellä että Lassella 160 cm 48 kg on sama sietokyky alkoholin suhteen kuin Pertsalla 198 cm ja 130 kg.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Riskirajat ovat ihmiskohtaisia. Et voi määritellä että Lassella 160 cm 48 kg on sama sietokyky alkoholin suhteen kuin Pertsalla 198 cm ja 130 kg.
Riskirajat eivät ole ihmiskohtaisia vaan sellaisia yleisiä rajoja, koska se on aina yksilöllistä. Ei ole kovin hyödyllistä sanoa että isompi mies kestää enemmän viinaa vaikka se olisikin totta. Mitä enemmän juo, sitä pahempi. 24 annosta viikossa on korkean riskin raja miehellä mutta se ei tarkoita että 23 annosta olisi terveellistä tai että isompi mies voi juoda 27 annosta eikä siitä ole haittaa.
Lisäksi Kakella 170/65 voi olla paljon korkeampi sietokyky suuremmille määrille brenkkua kuin Hanskilla 190/85. Varsinkin jos Kake on alkoholisti. Sietokyky eli toleranssi ei myöskään ole sama asia kuin terveysriskien raja. Alkoholisti voi juoda todella paljon ja myrkyttää maksansa, haimansa ja muutkin sisuskalut, mutta olla koko ajan melko toimintakykyinen.
Vierailija kirjoitti:
Minun lapsuuteni. Iskä sai kasvatettua meistä ihan kunnollisia aikuisia.
Meillä se joka joi, oli iskä. Ei rähinäviinaa, ja töissä kävi ensin palkkatöissä, silloin korkki oli yleensä auki vain vkl ja lomilla, mutta ryhtyi sitten yrittäjäksi, sai enemmän vapauksia, oli joustavampaa juomisenkin suhteen ja tuli pitkiä poissaoloja, jossain kavereittensa kanssa reissuissa. Se aiheutti kyllä epävarmuutta kun ei tiennyt missä se oli, eikä lupaukset pitäneet. Sen kanssa ei voinut suunnitella mitään. Kyllä se ahdisti. Äiti hoiti kaiken yksin, ja kyllähän sitä vastuuta vieri meille lapsillekin aivan turhan paljon turhan aikaisin. Ihan hyvin ollaan silti elämässä kiinni. Olen päässyt siitä yli, mutta sisko ei edelleenkään puhu iskälle, kokee sen niin vaikeana asiana. Mitä iskän kanssa jutellut, niin ei se edelleenkään huomaa että olisi jotain voinut tehdä toisin, eikä hänellä omasta mielestään ole edes alkoholiongelmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riskirajat ovat ihmiskohtaisia. Et voi määritellä että Lassella 160 cm 48 kg on sama sietokyky alkoholin suhteen kuin Pertsalla 198 cm ja 130 kg.
Riskirajat eivät ole ihmiskohtaisia vaan sellaisia yleisiä rajoja, koska se on aina yksilöllistä. Ei ole kovin hyödyllistä sanoa että isompi mies kestää enemmän viinaa vaikka se olisikin totta. Mitä enemmän juo, sitä pahempi. 24 annosta viikossa on korkean riskin raja miehellä mutta se ei tarkoita että 23 annosta olisi terveellistä tai että isompi mies voi juoda 27 annosta eikä siitä ole haittaa.
Lisäksi Kakella 170/65 voi olla paljon korkeampi sietokyky suuremmille määrille brenkkua kuin Hanskilla 190/85. Varsinkin jos Kake on alkoholisti. Sietokyky eli toleranssi ei myöskään ole sama asia kuin terveysriskien raja. Alkoholisti voi juoda todella paljon ja myrkyttää maksansa, haimansa ja muutkin sisuskalut, mutta olla koko ajan melko toimintakykyinen.
Maksasta ja haimasta monesti puhutaan, mutta alkoholi altistaa muillekin sairauksille, esim. monille syöville. Mun äitipuoli joi paljon ja kuoli melko nuorena rintasyöpään. Mun kaverin äiti joi kans tosi paljon ja kuoli melko nuorena keuhkokuumeeseen niinku Armi Aavikko. Alkoholistilla usein immuunijärjestelmä niin heikko, että se ei kestä keuhkokuumetta, vaikka muuten se on harvoin normaalille hyväkuntoiselle mitenkään hengenvaarallinen tauti.
Itse olen keski-ikäinen, alkoholistiperheen lapsi. Nyt olen aloittamassa psykoterapiaa. Koko elämä ollut taistelua. Olen menestynyt ihan hyvin, on hyvä työ ja palkka, ihanat lapset jne, mutta kyllä on ollut vaikka mitä elämässä. Vääristä syistä solmittu avioliitto, syömishäiriötä, masennusta, avioero. Ei riittänyt toinen vanhempi, lapsuus oli ahdistava, samoin teini-ikä. Vihasin äitiäni, kun ei eronnut alkoholistista. Vihaan edelleen. Mielestäni tämä kaikki oli äitini syytä. Isä oli sairas. Äiti vain idiootti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen keski-ikäinen, alkoholistiperheen lapsi. Nyt olen aloittamassa psykoterapiaa. Koko elämä ollut taistelua. Olen menestynyt ihan hyvin, on hyvä työ ja palkka, ihanat lapset jne, mutta kyllä on ollut vaikka mitä elämässä. Vääristä syistä solmittu avioliitto, syömishäiriötä, masennusta, avioero. Ei riittänyt toinen vanhempi, lapsuus oli ahdistava, samoin teini-ikä. Vihasin äitiäni, kun ei eronnut alkoholistista. Vihaan edelleen. Mielestäni tämä kaikki oli äitini syytä. Isä oli sairas. Äiti vain idiootti.
No ei sun äiti varmaan idiootti ole, mutta ymmärrän tunteen. Mustakin tuntuu että mun äiti oli vähintäänkin liian sinisilmäinen, koska yleensäkään oli alkanut alkoholistin kanssa perustamaan perhettä. Mun vanhemmat erosi aivan liian myöhään, mutta ei se ero mikään helppo juttu ollut, eikä muuttanut iskää raittiiksi, päin vastoin, pahensi sen juomista ja aiheutti meille lapsille lisää ahdistusta kun äiti heitti sen pihalle (kuvaannollisesti) eikä me edes tiedetty missä se on. Edelleenkin mä luulen, että se on ollut asunnottomana jonkin aikaa, mutta se ei puhu siitä. T. sama kirjoittaja kuin numero 8
Riippuu lapsista ja vanhemmista. Oma äitini on juoppo ja meistä kolmesta lapsesta kaksi kärsivät erilaisista ongelmista. Liittyy tunnepuoleen. Isä kyllä piti meistä lapsista omalla tavallaan huolta, mutta jatkuvat riidat äidin juopottelusta ja vanhempien tunnekylmä avioliitto on kyllä vaikuttanut omaan kykyyni solmia kunnon lämpimiä parisuhteita. Muuten olen kyllä pärjännyt elämässä ihan hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parisuhde on väistämättä huono jos toinen ei kanna vastuutaan. Se heijastuu lapsiin riitaisuutena ja huonona parisuhteen mallina.
Jos vastuunkantaja väsyy hän alkaa jakaa taakkaa lapsille. Siitä seuraa pärjäämättömyyttä aikuisena vaikkei lapsista vielä huomaisi mitään.
Miehen isä oli työssä käyvä alkoholisti. Molemmat lapset traumatisoituneet. Miehellä hyvin huonot välit vanhempiinsa, katkera lapsuudestaan ja muutenkin ylisuorittaja. Miehen sisko on täysin epäitsenäinen ja keski-ikäisenäkin vanhemmissaan roikkuva mielenterveysongelmainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naapurissa asui aikanaan henkilö, joka oli aikanaan todella korkeassa asemassa valtion virastossa. Olivat naapurissa kovia ottamaan kuppia. Aamulla meni bussilla töihin, ja oksenti matkalla bussipysäkille krapulassa.
Puhun ihan henkilöstä tasoa liikenneministeriön johtaja. (ei ollut Liikenneministeriö).
Onhan noita aivan joka ammatissa. Eduskunnassa on varmuudella muutama alkoholisti. Lääkärit, lakimiehet, toimarit... Päihdeongelma ei katso ammattia.
Vierailija kirjoitti:
Riskirajat ovat ihmiskohtaisia. Et voi määritellä että Lassella 160 cm 48 kg on sama sietokyky alkoholin suhteen kuin Pertsalla 198 cm ja 130 kg.
Ei se ihan noin mene. Alkoholin käyttö voi karata käsistä, vaikka sitä kuinka hyvin iso mies kestäisi.
Meillä mies oli työssä käyvä alkoholisi ja kyllä se rassasi perhettä. Lapset oli silloin pieniä, eivätkä ihan kaikkea onneksi käsittäneet. Eivät sitä, miksi iskä vain yhtäkkiä katosi jonnekin ja sitten konttaili myöhemmin pihassa. Ei sitä, miksi rahat oli loppu, kun iskä oli tilipäivänä juonut kaikki rahat (ja kaverit tietenkin olleet apuan. )
Jatkuva epävarmuus oli läsnä, kun koskaan ei tiennyt, koska mies häipyi juomaan.
Kyllä alkoholismi vaikuttaa lapsiin, vaikka toinen vanhempi ei joisikaan. Alkoholisti sairattuttaa koko perheen.
Juominen väkisinkin pilaa vanhempien välit, koska ei kukaan jaksa katsella kännistä puolisoa, joka jättää vastuun kaikesta toisen kannettavaksi. Lapset kyllä aistii kireän ilmapiirin kotona. Ei kännäävää puolisoa jaksa kunnioittaa ja se kyllä näkyy.
Itse tulin siihen tulokseen, että en halua lasteni kasvavan alkoholisti perheessä ja hain eroa.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu lapsista ja vanhemmista. Oma äitini on juoppo ja meistä kolmesta lapsesta kaksi kärsivät erilaisista ongelmista. Liittyy tunnepuoleen. Isä kyllä piti meistä lapsista omalla tavallaan huolta, mutta jatkuvat riidat äidin juopottelusta ja vanhempien tunnekylmä avioliitto on kyllä vaikuttanut omaan kykyyni solmia kunnon lämpimiä parisuhteita. Muuten olen kyllä pärjännyt elämässä ihan hyvin.
Avoiliitto on väkisinkin kylmä, jos siinä toinen juo. Se pilaa ihmissuhteen ihan varmasti.
Mitä tollasia poraa joka toisessa perheessähän vähä häppää otetaa.
Äiti loppuun palanut eli ei yhtään vanhemmuuteen kykenevää aikuista kotona. Kaikki lapset oli aluksi absolutisteja, kunnes yksi ratkesi alkoholismiin. Kaikilla lapsilla vaikeita mielenterveysongelmia ja yhteisymmärrys siitä että nyt korjataan kodin aiheuttamia vammoja jälkikäteen.
Riittää jos sen toisen vanhemman voimavarat siihen riittävät.