Kun toinen perheen vanhemmista on työssäkäyvä alkoholisti
Kysyn teiltä, jotka elätte tai olette eläneet perheessä, jossa toinen vanhemmista on työssäkäyvä alkoholisti. Eli vanhempi käy töissä ja näennäisesti pärjää elämässä hyvin, mutta korkki on auki viikonloppuisin ja lomalla. Alkoholin käyttö voi näyttää ns asialliselta (vanhempi ei siis juo rähinäviinaa), mutta määrät ovat suuria ja ylittävät riskirajat. Vapaa-ajan juomisen vuoksi perhe-elämän pyöritys jää toiselle vanhemmalle ja kuormittaa tätä. Arjen jakaminen ei toteudu, vaikka alkoholisti niin luuleekin.
Olen varma, että joku tunnistaa kuvailemani tilanteen. Erityisen kiinnostunut olen siitä, miten tällainen tilanne vaikuttaa lapsiin. Riittääkö, että toinen vanhempi kannattelee perhettä ja huolehtii toisenkin vanhemman puolesta lapsista?
Kommentit (54)
Mulle sanottiin, että lapsille riittää yksi hyvä vanhempi. Mies siis oli yhteiskunnan silmissä kelpo kansalainen, kotona joi.
Sinnittelin, erosimme. Luulin, että lapset eivät olisi kärsineet sitä alkoholista, luulin että olin ollut se puskuri siinä välissä.
Ensimmäisen viikon aikana tajusin, etteivät lapseni olleetkaan hiljaisia, vaan niillä riitti juttua, vitsejä, puhe ja laulu täyttivät vuokra-asunnon ja tekivät kodin.
Ei mies paha ollut. Mutta me kaikki osasimme varoa aamuja, oltiin hiljaa. Me olimme varovaisia humalaisen seurassa jonka mieliala saattoi muuttua hetkessä (ei milloinkaan raivoon, lähinnä itsesääliin) ja joka tarttui iloon ahneesti, niin ettei siitä jäänyt muille mitään (jos joku vaikka kertoi hauskan jutun, hän halusi kertoa lisää hauskoja juttuja jotka eivät oikeastaan olleet hauskoja mutta poiskaan ei voinut lähteä, koska se itsesääli vaani taustalla)
Joten ole sinä se hyvä vanhempi ja tee oikein. Kuningas Alkoholi ei päästä alamaisiaan helpolla.
Vierailija kirjoitti:
Kumpi sitten on lapsen kannalta parempi: pitää ydinperhe kasassa vai erota, kun alkoholistivanhemman juomisongelma aktivoituu juuri vapaa-ajalla?
Eroaminen.
Vierailija kirjoitti:
On se nähty että sitä keskikaljaa voi lipittää iltakaudet, käydä töissä ja saada kunnollisia lapsia.
En vain ymmärrä mitä juoppo lapsilla tekee. Päihteet ja lapset eivät kuulu yhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se nähty että sitä keskikaljaa voi lipittää iltakaudet, käydä töissä ja saada kunnollisia lapsia.
En vain ymmärrä mitä juoppo lapsilla tekee. Päihteet ja lapset eivät kuulu yhteen.
Exän suvussa on työssäkäyviä alkoholisteja kolmannessa polvessa. Ilmeisesti lapsia on pakko tehdä, kun ei muuten elämässä menesty. Ehkä toiveena on, että lasten menestyksellä pääsisi keulimaan.
Vakuutuitko ap, että kannattaa ehdottomasti jäädä alkoholistin kanssa yhteen?
Miksi ap et pelasta itseäsi ja lapsia ja jätä sitä juoppoa? Tee palvelus teille kaikille ja jättäkää juoppo.
Näitä perheitä on yllättävän paljon. Työni takia tiedän. Itseäni on mietityttänyt miten muu perhe jaksaa sitä, että viikonloppuisin yksi on jatkuvasti enemmän tai vähemmän kännissä.
Lapsena olin raittiille äidille vihainen, mutta nykyään suhtaudun lempeämmin ja pikkuisen arvostankin sitä että on estänyt isää ajautumasta syvemmälle. Nyt isäkin jo niin vanha ettei enää juopottele.
Mutta ei elämä lasisina vuosina mitään herkkua ollut. Surullista se oli.
Vierailija kirjoitti:
Näitä perheitä on yllättävän paljon. Työni takia tiedän. Itseäni on mietityttänyt miten muu perhe jaksaa sitä, että viikonloppuisin yksi on jatkuvasti enemmän tai vähemmän kännissä.
Ei ne jaksakaan. Ap on itsekäs jos antaa lasten katsella sitä menoa. Se on heidän ainoa lapsuus ja se ap:n pitää pilata se roikkumalla alkoholistissa.
T. Työssäkäyvän alkoholistin aikuinen lapsi
Vierailija kirjoitti:
Äiti loppuun palanut eli ei yhtään vanhemmuuteen kykenevää aikuista kotona. Kaikki lapset oli aluksi absolutisteja, kunnes yksi ratkesi alkoholismiin. Kaikilla lapsilla vaikeita mielenterveysongelmia ja yhteisymmärrys siitä että nyt korjataan kodin aiheuttamia vammoja jälkikäteen.
Alkoholismiin ei ratketa, vaan alkoholistiksi synnytään. Alkohlisti voi itse vain päättää, juoko alkoholia vai ei. Jos suvussa on alkoholismia paljon, olisi parempi jättää alkoholi kokonaan pois mahdollisimman varhain.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu lapsista ja vanhemmista. Oma äitini on juoppo ja meistä kolmesta lapsesta kaksi kärsivät erilaisista ongelmista. Liittyy tunnepuoleen. Isä kyllä piti meistä lapsista omalla tavallaan huolta, mutta jatkuvat riidat äidin juopottelusta ja vanhempien tunnekylmä avioliitto on kyllä vaikuttanut omaan kykyyni solmia kunnon lämpimiä parisuhteita. Muuten olen kyllä pärjännyt elämässä ihan hyvin.
Tämä ja moni muukin kommentti kertoo siitä, että ulkoisesti voi pärjätä elämässä, mutta sisäisesti voi olla vaurioitunut jollain tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äiti loppuun palanut eli ei yhtään vanhemmuuteen kykenevää aikuista kotona. Kaikki lapset oli aluksi absolutisteja, kunnes yksi ratkesi alkoholismiin. Kaikilla lapsilla vaikeita mielenterveysongelmia ja yhteisymmärrys siitä että nyt korjataan kodin aiheuttamia vammoja jälkikäteen.
Alkoholismiin ei ratketa, vaan alkoholistiksi synnytään. Alkohlisti voi itse vain päättää, juoko alkoholia vai ei. Jos suvussa on alkoholismia paljon, olisi parempi jättää alkoholi kokonaan pois mahdollisimman varhain.
Tämä on joillekin totta, mutta kyllä alkoholi aiheuttaa riippuvuutta geneettisesti taviksissakin jos ne tarpeeksi sitä kurkustaan alas kaatavat.
Olen itse ollut työssäkäyvä alkoholisti. Saatoin käydä kesken työpäivän oksentamassa ja myöhästelin paljon. Monta työpaikkaa menetin juomiseni takia.
Nykyään juon erittäin harvoin. Lapseni ovat jo aikuisia. Olen ollut heille huono äiti ja paljon olemme asiasta keskustelleetkin. Kadun juomistani ja pyrin kohti raittiutta ja käyn AA:ssa.
Kumpi sitten on lapsen kannalta parempi: pitää ydinperhe kasassa vai erota, kun alkoholistivanhemman juomisongelma aktivoituu juuri vapaa-ajalla?