Mulla ja mun miehellä ei ole yhtään tosiystävää. Ollaan toistemme parhaat kaverit. Outoa?
Meillä on todella suuret suvut ja läheisimmät "ystävät", joiden kanssa vietetään aikaa, on siskot ja veljet ja niiden lapset. Työpaikoilla kummallakin on tosi hyviä työkavereita, mutta kumpikaan meistä ei vapaa-ajalla vietä heidän kanssa aikaa.
Minulla on yksi lapsuudenkaveri, jota näen ehkä kerran vuodessa. Miehellä ei ole sitäkään.
Minä en tästä kärsi, olisin mieluusti enemmänkin yksinäni. Nyt tuntuu siltä, että on liikaa sosiaalisia kontakteja koko ajan, kun lapsetkin ovat koko ajan kotona. Mies kaipaa enemmän kaveriseuraa.
Ollaan nelikymppisiä. Muita meidän kaltaisia?
Kommentit (4)
Vierailija kirjoitti:
On koska lasten ei tulisi olla ollenkaan mikään riesa!!! Jotain on pielessä.
Ei lapset ole riesa, päinvastoin. Ovat nyt teini-ikäisiä. Tämän pandemian takia ovat olleet aika lailla 24/7 kotona viimeiset kuukaudet ja siksi välillä kaipaan aikaa olla vain ihan itseni kanssa. Töissä on paljon ihmisiä ja sosiaalisia kontakteja koko ajan ja ennen pandemiaa kotona pystyi edes välillä olemaan ihan omissa ajatuksissa. Nyt kun lapset ovat kotona, niin jollain on jatkuvasti minulle koko ajan asiaa. Hyvähän se on, että teinit puhuvat asioistaan, mutta kyllä lapsiaan rakastavakin siihen jossain välissä väsyy.
ap
Ihan normaalia. Ei ne kaikki lapsuuden kaverit ja opiskelukaverit pysy vierellä koko elämää, ihmiset muuttavat eri paikkoihin suhteiden, työn, koulun jne. perässä. Ja tunnetusti uusien kaverien hankkiminen ruuhkavuosien aikana ei ole erityisen helppoa.
Meillä vähän saman tyyppinen tilanne. En kyllä jaksaisi mitään aktiivista sosiaalista elämää. Viihdyn näin.
On koska lasten ei tulisi olla ollenkaan mikään riesa!!! Jotain on pielessä.