Pitääkö se mielestänne paikkansa, että äidin vanhemmat ovat usein läheisempiä isovanhempia kuin isän vanhemmat?
Siis ei tietenkään aina ja kaikissa tapauksissa, mutta onko asiassa mielestänne korrelaatio? Siis olettaen, että kaikki isovanhemmat ovat elossa, ja asuvat kutakuinkin yhtä kaukana/lähellä. Ja ollaanko tyttärien lasten kanssa keskimäärin enemmän tekemisissä kuin poikien lasten, mikäli isovanhemmilla on lapsenlapsia molempien kautta?
Kommentit (109)
Meillä piti mutta vain siksi että äidin vanhemmat asuivat vain puolentunnin päässä ja isän vanhemmat asuivat viiden tunnin päässä.
Pitää paikkansa. Tytärtä ja lapsiaan nähdään viikottain, pojan lasta en ole tavannut koskaan, vaikka välimatkaa on vain 30 km. Koronan takia ei ole päästy nimiäisiin, ei synttäreille. Lupailivat, että ehkä ensi kesän lopulla uskaltavat järjestää tapaamisen niin, että voidaan pihalla kohdata, kunhan etäisyyttä on tarpeeksi. Miniän vanhemmat ovat onneksi paikanneet tätä meidän poissaoloamme, he tapaavat tätä lapsenlasta päivittäin.
Meillä ei ainakaan pitänyt paikkansa. Äidin puolelta isovanhemmat jäivät mulle jotensakin etäisiksi hahmoiksi, isän vanhempien luona oli mummola. Veikkaan, että johtui ikä-erosta. Mun isä on kymmenen vuotta vanhempi mun äitiä. Kun olin siinä parhaassa mummola-iässä, 5-10wee, isän vanhemmat olivat jo eläkkeellä, äidin vanhemmat vielä työelämässä. Ei varmaan tartte suuremmin aprikoida kummassako mummolassa vietin enemmän aikaa?
Pitää paikkansa.
Onhan tästä tutkimusnäyttöäkin (en pysty linkittämään, kun en muista tarkkaan, mutta olen lukenut aiheesta tutkimusuutisia... olisiko ollut Turun, Helsingin yliopiston...?).
Joka tapauksessa lapsen läheisin isovanhempi on tutkimusten mukaan yleisimmin äidinäiti. Seuraavana tulee äidinisä ja vasta sen jälkeen isänäiti ja isänisä.
Ja toki sen yleinen elämänkokemuskin kertoo. Jos omassa perheessä ei noin satu olemaankaan, ei tarvitse kuin kääntää katseensa koko tuttavapiiriinsä.
Yksi selitys on, että nainen hoitaa sukulaissuhteita keskimäärin paljon tiiviimmin kuin mies. Ja loogisesti nainen pitää enemmän yhteyttä verisukulaisiinsa kuin miehensä sukulaisiin.
Kyllä. Meillä oli omassa ydinperheessä näin, muttei kamalan radikaalia eroa kuitenkaan. Nyt omat vanhempani ovat lapsilleni läheisempiä kuin miehen. Anopille tosin saa mennä kyläänkin vain neljä kertaa vuodessa. Myön miehen veljen lapset ovat läheisempiä äitinsä puolen isovanhempien kanssa. Miehen siskon poika taas on läheisempi miehen äidin kanssa.
Se riippuu hyvin paljon luonnollisesti ihmisten persoonista itselläni on läheiset välit kaikkien neljän isovanhemman kanssa mutta kyllä sanoisin että isän vanhemmat ovat sellaiset joiden kanssa enemmän aikaa tulee vietettyä koska ajatukset käyvät enemmän yksiin.
johtuu ihan siitä, että naiset alistavat miehiään ja koko perhettään. oliko muuta?
Tämä pitää ihan tutkitusti paikkansa. Tyttären lasten kanssa ollaan usein läheisempiä. Tämä johtuu siitä, että kun tyttäresi saa lapsen, voit olla varma olevasi sukua jälkeläiselle. Poikasi lapsen kohdalla et voi.
Itsekäs geeni ja sitä rataa.
Onhan tätä tutkittu ja juuri noin se on. On selvästi yleisempää, että läheisimmät isovanhemmat tulevat äidin puolelta kuin isän puolelta.
Ja ennen kuin joku huutaa, että ei meillä ainakaan, korostan, että on luonnollisesti vastakkaisiakin tapauksia.
Siitä huolimatta äidin vanhemmat ovat keskimäärin läheisempiä lapsenlapsille kuin isän vanhemmat.
Vierailija kirjoitti:
Pitää paikkansa.
Onhan tästä tutkimusnäyttöäkin (en pysty linkittämään, kun en muista tarkkaan, mutta olen lukenut aiheesta tutkimusuutisia... olisiko ollut Turun, Helsingin yliopiston...?).
Joka tapauksessa lapsen läheisin isovanhempi on tutkimusten mukaan yleisimmin äidinäiti. Seuraavana tulee äidinisä ja vasta sen jälkeen isänäiti ja isänisä.
Ja toki sen yleinen elämänkokemuskin kertoo. Jos omassa perheessä ei noin satu olemaankaan, ei tarvitse kuin kääntää katseensa koko tuttavapiiriinsä.
Yksi selitys on, että nainen hoitaa sukulaissuhteita keskimäärin paljon tiiviimmin kuin mies. Ja loogisesti nainen pitää enemmän yhteyttä verisukulaisiinsa kuin miehensä sukulaisiin.
Evoluutiopsykologian näkökulmasta läheisin isovanhempi on äidinäiti ja kaukaisin isänisä. Äidinäiti tietää varmuudella, että kyseessä on oma lapsi ja lapsenlapsi, kun taas isänisä ei voi olla 100% varma omasta isyydestään saati isovanhemmuudestaan.
Kyllä on, siis korrelaatio.
Eikä tämä ole mielipidekysymys, vaan asiasta on tutkimustietoa. Tilastollisesti äidin vanhemmat ovat ne läheisimmät isovanhemmat. Syyt ovat sekä geneettiset että sosiaaliset.
ja sitten niitä palstan naisasianaisten tilastoja, kiitos. ja ei, ne jenkkitutkimukset ei kelpaa.
Kelpaisiko sinulle Turun yliopiston miesprofessorin tutkimus...? :)
Ehkä on tilastollisesti hieman yleisempää että niin on, mutta ei siinä mitään valtavan suurta eroa ole. Minulle läheisin isovanhempi oli isän äiti, hän asui lähellä ja oli eläkkeellä, joten hän oli meidän kanssamme todella paljon. Äidin suku asui kauempana. Kavereitakin kun miettii niin monella ne isän puolen isovanhemmat oli ne, jotka asui lähempänä ja siten läheisempiä. Asettuuko/asettuiko perheet ennemmin isän vanhempien lähelle asumaan kuin äidin? En tiedä, näin vaan on omassa tuttavapiirissäni. Meidän lapsille läheisin isovanhempi kyllä on äitini, sitten miehen vanhemmat ja oma isäni varmasti kaukaisin. Äitini asuu suht lähellä yksin, joten hänellä on aikaa lapsenlapsilleen (vaikka onkin töissä vielä). Hän on myös hyvin lapsirakas. Miehen vanhemmat ovat paljon nuorempia kiireisiä uraihmisiä, vaikka mielellään hekin lasten kanssa on aina kun joutavat. Oma isäni jää kohta eläkkeelle, mutta hänellä oma ura ajoi meidän omienkin lasten edelle, lapsenlapsista kyllä tykkää, mutta suht harvoin tavataan.
Omalla kohdalla pitää paikkaansa.
Vierailija kirjoitti:
ja sitten niitä palstan naisasianaisten tilastoja, kiitos. ja ei, ne jenkkitutkimukset ei kelpaa.
Niitä tutkimuksia ja tilastoja ei siis tule?
Vaikka kolme kirjoittajaa väittää niitä löytyvän?
Kyllä!