Pitääkö se mielestänne paikkansa, että äidin vanhemmat ovat usein läheisempiä isovanhempia kuin isän vanhemmat?

Meillä oli näin lapsuuden perheessä sekä nyt, kun itselläni on perhe. Oma tytär on läheisin minun äitini kanssa. Toiseksi läheisin on tätini, joka asuu vain parin kilometrin päässä meiltä ja toimii miehensä kanssa extra-isovanhempana.

Miehelläni on aika olematon suhde vanhempiinsa eikä lapsemme ole oikein koskaan oppinut olemaan heidän kanssaan täysin rennosti. Isänisän kanssa tyttärellä ei ole käytännössä mitään suhdetta. Isänäidin kanssa viihtyy välillä, mutta välit ovat silmiinpistävän erilaiset verrattuna minun puolen sukulaisiin.

Vierailija kirjoitti:

"Pitääkö se mielestänne paikkansa, että äidin vanhemmat ovat usein läheisempiä isovanhempia kuin isän vanhemmat?"

Pitää. Jos lapsille tarvitaan tilapäinen lastenhoitaja, niin oma äiti ja isä ovat luotettavampia lastenhoitajia kuin anoppi ja appiukko. Appivanhemmat juonittelevat eivätkä he toimi lastenlasten kanssa niin kuin heille sanotaan vaan miten heitä sattuu huvittamaan.

Miniä ei yleensä pidä anopistaan ja/tai anoppi ei pidä miniästään. Anoppi on mustasukkainen pojastaan ja suhtautuu omistushaluisesti poikansa lapsiin. Miniä ei halua anoppia lastenhoitajaksi, koska anoppiin ei voi luottaa missään asiassa.

Tyttären on helppo sanoa äidilleen suorat sanat, jos äidin tavat eivät miellytä. Anoppi on katala ja hän juonittelee lastenlasten kanssa: "Eikö äitisi ja isäsi anna sitä ja tätä, tulepas tänne niin mummo antaa periksi". Tämä epärehellisyys ja juonittelu lastenlasten kanssa pilaa miniän ja anopin välit lopullisesti!

Ja lapsen isä on täysin tahdoton lapanen joka jättää lasten hoidon, hoitopaikkojen järjestämisen ja jopa omien vanhempiensa kanssa kommunikoinnin vaimonsa vastuulle? Oikeasti mikä juttu se on että miehillä ei ajatella olevan mitään vastuuta lastensa hoidosta?

Meillä oma äidinäiti asui toisella puolella Suomea ja isän äiti yläkerrassa, mutta ei isän äiti kovin läheinen ollut. Kumpikin jäi etäiseksi. Isoisiä minulla ei ole syntyessäni ollut enää elossa kummaltakaan puolelta. Tai ehkä toinen on ollut, mutta mummoni oli jätetty ja äitini isästä ei ollut kuulunut mitään sittemmin. Ei tietoa, onko mummo pitänyt mitään yhteyttä tai saanut ruokkoja. 

Oma äitini kuoli lasten ollessa aika pieniä, joten esikoinen muistaa hautajaisista jotain hämärästi, kuopus ei mitään. Isäni eli vielä 20 vuotta sen jälkeen ja appi kuoli lasten ollessa alakouluiässä. Mutta kyllä se appi, joka ei ollut erityisen lapsirakas, ja oli juoppokin, jäi heille läheisemmäksi. Appi pelasi  - selvin päin ollessaan  lasten kanssa pelejä, kun oma isä vain istui eikä tehnyt mitään.  Appi just  tykkäsi niistä lapsista, jotka pelasivat hänen kanssaan ja olivat vähän pikkuvanhoja, meidän kuopus taisi olla se suosikki kaikista lapsenlapsista. 

Nyt kun miettii niin noinhan se oli. 

Ei ainakaan meidän kohdalla.

Joku muuten puhui isovanhemmista lastenhoitajina: meillä sekin on erittäin kaukana totuudesta, meillä kun ei kukaan ole ollut ”vahtimassa” lapsia.

Nyt nuorin jo 12v, ihan itse on lapsemme tähänkin asti hoidettu.

Riippuu niistä isovanhemmista.

Me emme ole tekemisissä äitini kanssa, miehen vanhemmat on ihania!

Vierailija kirjoitti:

Kunnilla ja kaupungeilla ei ole siivouspalvelua eläkeläisille.

Eläkeläinen joutuu ostamaan kodin siivouksen yksityiseltä siivousyritykseltä.

Eläkeläinen ei myöskään saa avustajaa. Kaikille eläkeläisille tulee sairauksia, joten avustaja on rajattu heiltä pois.

Tulee yksinäinen vanhuus, jos ilkeilee

Sinä menet sinne takaisin ja teet osuutesi. Piste. 

Tosiaan monelta tuntuu unohtuvan, että oma kokemus ei ole sama asia kuin yleinen tilanne. Kyllä, minullekin isän vanhemmat olivat läheisemmät kuin äidin. Siitä huolimatta on mielestäni aivan ilmiselvää, että naiset panostavat sosiaalisiin suhteisiin keskimäärin enemmän kuin miehet.

Omassa elämässäni tämä näkyy nyt erityisen selvästi, kun omat ja puolison vanhemmat ovat eronneet. Isoäitien läsnäolo on aivan eri luokassa kuin isoisien, kun isoisien pitäisi ihan itse osallistua kontaktien ylläpitoon.

Riippuu ihan lasten isästä. Oma mieheni on hyvin läheinen lapsuuden perheensä kanssa "asuvat pohjoisessa, me etelässä" puhuvat viikossa useita pitkiä puheluita useamman perheen jäsenen kanssa, siihen videopuheluita ja yhteisiä lomia vielä. Lapset tietysti huomiodaan puheluissa.

Oma sukuni asuu lähellä, muttemme ole näin läheisiä. Olen yrittänyt lämmitellä välejä lasten syntymien jälkeen, ja välit ovatkin hyvät, mutten silti osaisi viettää vaikka lomaa oman perheeni kanssa, tai edes soittaa heille pitkää puhelua kenellekään edes omille vanhemmilleni.

Jos yhteydenpito miehen sukuun jäisi minulle eivät välit olisi näin luontevat ja ihanat.