Pitääkö se mielestänne paikkansa, että äidin vanhemmat ovat usein läheisempiä isovanhempia kuin isän vanhemmat?
Siis ei tietenkään aina ja kaikissa tapauksissa, mutta onko asiassa mielestänne korrelaatio? Siis olettaen, että kaikki isovanhemmat ovat elossa, ja asuvat kutakuinkin yhtä kaukana/lähellä. Ja ollaanko tyttärien lasten kanssa keskimäärin enemmän tekemisissä kuin poikien lasten, mikäli isovanhemmilla on lapsenlapsia molempien kautta?
Kommentit (109)
Itselleni äitini äiti oli läheisin isovanhempi - koska muut olivat vainajia ennen kuin täytin neljä.
Omille lapsilleni minun (äidin) vanhemmat ovat läheisempiä, koska he asuvat naapurissa, mutta kyllä isänkin puolen isovanhempia käydään viikoittain tapaamassa.
Yhdenkään yksittäisen perheen tapaus ei ole kysymyksen osalta merkityksellinen.
Jokaisella perheellä on oma tilanteensa.
Mutta kun katsotaan asiaa väestötasolla, asia on toinen. Kuten täällä on jo todettu, läheisin isovanhempi on yleisimmin äidinäiti ja kaukaisin isänisä. Tästä on kiistatonta tutkimustietoa.
Käytännössä jokainen voi ymmärtää asian geneettisen perustan jo maalaisjärjelläänkin. Tytär ja tyttären lapset ovat naiselle sataprosenttisen varmasti sukua.
Mies taas ei periaatteessa voi olla varma sukulaisuudestaan lapsiin, jotka hänen vaimonsa on synnyttänyt, saati niihin, jotka tytär on synnyttänyt.
Itse lapsena olin läheisempi isän vanhempien kanssa. Koko perheemme vietti paljon aikaa mummolassa ja minä ja veljeni olimme ainoat lapsenlapset. Äidin vanhemmilla oli pienempi asunto ja paljon muitakin lastenlapsia.
Nykyisessä aikuisuuteni perheessä mieheni vanhemmat ovat enemmän meidän kanssa tekemisissä, koska asuvat lähellä ja heillä ei ole muuta elämää kuin lapset ja heidän perheensä.
Meillä on ollut ehkä (ex) miehen vanhemmat läheisempiä. Johtuu varmaan paljon siitäkin, etteivät ole enää työelämässä, kuten minun äitini. Ja äitini asui myös kauempana kun lapset oli pienempiä. Nyt tilanne on tasoittunut, kun äitini asuu yhtä lähellä kuin toiset isovanhemmat. Tosin lapset on edelleen useammin yökylässä eksän vanhemmilla. Toisaalta minun hyvin harvoin tarvitsee viedä lapsia hoitoon. Omalla kohdalla äidinäiti oli ehkä läheisempi, mutta asuikin samassa kaupungissa.
Pitää paikkansa. Tytär voi yleensä luottaa omaan äitiinsä ja äidinäiti voi toimia tilapäisenä lastenhoitajana. Jos äidinäiti ei siis ole joku juopporetku tai muistisairas sekopää. Äidinäiti hoitaa lapsia yleensä niin kuin tytär äidille ohjeistaa. Toki tässäkin on poikkeuksia eli lasta /lapsia ei voi antaa äidinäidille hetkeksikään hoitoon. Syitä voivat olla isoäidin alkoholismi, luonnehäiriö, perheväkivalta tai sairaus.
Anoppi taas yleensä vihaa miniäänsä ja näyttää sen sulkemalla korvansa miniän ohjeilta. Anoppi on epäluotettava ja juonitteleva lastenhoitaja ja kiero kuin korkkiruuvi. Anoppi hoitaa lapsenlasta ihan miten sattuu ja pilaa lapsen päivärytmin. Lasta ei voi antaa anopille hoitoon, koska lapsen turvallisuus on vaarassa anopin seurassa. Miniä taas inhoaa anoppiaan eivätkä lapset ole sen takia anopin hoidossa.
Joskus appiukko on se pahin osapuoli. Anopin kanssa tullaan vielä jotenkin toimeen, mutta appiukko käyttäytyy erittäin hankalasti suhteessa miniään tai vävyyn. Appiukko voi äkkipikaisena hermostua, huutaa, kiroilla, uhata ja jopa lyödä lasta. Appivanhempien seura ei ole hyväksi lapsille, joten lapsia ei anneta heille hoitoon.
Omalla kohdallani ei pidä, todellakaan, mutta tilastollisesti pitää paikkansa kyllä.
Kyllä kai, yleisellä tasolla. Omalla kohdalla ei. Molemmat isovanhemmat on itsekkäitä paskapäitä jotka ei välitä lapsistaan saati lapsenlpsistaan yhtään. Eivät soittele, käy, pidä yhteyttä, eivät halua tavata.
Appivanhemmat soittaa kerran vuodessa. Omat vanhemmat ehkä joskus 6v sitten ja nuorinta lastani eivät ole koskaan nähneet.
Eli appivanhemmat on ”altiivisemmat” kun soittavat kerta vuoteen! Omat ei tee sitäkään.
Tällaista tuo isovanhemmuus nykyään, monella muulla on samanlaista.
Vierailija kirjoitti:
Yhdenkään yksittäisen perheen tapaus ei ole kysymyksen osalta merkityksellinen.
Jokaisella perheellä on oma tilanteensa.
Mutta kun katsotaan asiaa väestötasolla, asia on toinen. Kuten täällä on jo todettu, läheisin isovanhempi on yleisimmin äidinäiti ja kaukaisin isänisä. Tästä on kiistatonta tutkimustietoa.
Käytännössä jokainen voi ymmärtää asian geneettisen perustan jo maalaisjärjelläänkin. Tytär ja tyttären lapset ovat naiselle sataprosenttisen varmasti sukua.
Mies taas ei periaatteessa voi olla varma sukulaisuudestaan lapsiin, jotka hänen vaimonsa on synnyttänyt, saati niihin, jotka tytär on synnyttänyt.
No niin on kyllä poika ja pojan lapsetkin. Äitiys on hyvin helppo todistaa sekä tyttöjen että poikien kohdalla. Ja niille pojan lapsillehan se pojan äiti on isän vanhempi.
Vierailija kirjoitti:
Yhdenkään yksittäisen perheen tapaus ei ole kysymyksen osalta merkityksellinen.
Jokaisella perheellä on oma tilanteensa.
Mutta kun katsotaan asiaa väestötasolla, asia on toinen. Kuten täällä on jo todettu, läheisin isovanhempi on yleisimmin äidinäiti ja kaukaisin isänisä. Tästä on kiistatonta tutkimustietoa.
Käytännössä jokainen voi ymmärtää asian geneettisen perustan jo maalaisjärjelläänkin. Tytär ja tyttären lapset ovat naiselle sataprosenttisen varmasti sukua.
Mies taas ei periaatteessa voi olla varma sukulaisuudestaan lapsiin, jotka hänen vaimonsa on synnyttänyt, saati niihin, jotka tytär on synnyttänyt.
Ihan voi käytännössäkin olla varma. Vai etkö ole ikinä DNA-testeistä kuullut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ja sitten niitä palstan naisasianaisten tilastoja, kiitos. ja ei, ne jenkkitutkimukset ei kelpaa.
Niitä tutkimuksia ja tilastoja ei siis tule?
Vaikka kolme kirjoittajaa väittää niitä löytyvän?
https://link.springer.com/referenceworkentry/10.1007%2F978-3-319-16999-…
Mirkka Danielsbacka on näemmä ainakin tutkinut aihetta, ja varmaan joku sieltä Turustakin, jos vähän enemmän googlaisin.
Vierailija kirjoitti:
ja sitten niitä palstan naisasianaisten tilastoja, kiitos. ja ei, ne jenkkitutkimukset ei kelpaa.
Jos Maaseudun tulevaisuuskin kirjoittaa asiasta, ei sen pitäisi kovin salaista tietoa olla. Ensimmäinen Google-tulos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdenkään yksittäisen perheen tapaus ei ole kysymyksen osalta merkityksellinen.
Jokaisella perheellä on oma tilanteensa.
Mutta kun katsotaan asiaa väestötasolla, asia on toinen. Kuten täällä on jo todettu, läheisin isovanhempi on yleisimmin äidinäiti ja kaukaisin isänisä. Tästä on kiistatonta tutkimustietoa.
Käytännössä jokainen voi ymmärtää asian geneettisen perustan jo maalaisjärjelläänkin. Tytär ja tyttären lapset ovat naiselle sataprosenttisen varmasti sukua.
Mies taas ei periaatteessa voi olla varma sukulaisuudestaan lapsiin, jotka hänen vaimonsa on synnyttänyt, saati niihin, jotka tytär on synnyttänyt.
Ihan voi käytännössäkin olla varma. Vai etkö ole ikinä DNA-testeistä kuullut?
Varma keino luoda lämpöiset välit miniään on kiikuttaa vauva isineen geenitestiin kun pääsevät synnäriltä kotiin. :D
Mun ex-mies on läheisempi mun vanhempien kuin omien vanhempiensa kanssa, joten kyllähän ne isänpuoleiset isovanhemmat ovat mun lapsille etäiseksi jääneet.
Tutkimusten mukaan siihen vaikuttaa myös se, ovatko isovanhemmat eronneet vai edelleen naimisissa. Varsinkin isoisien kohdalla ero on huomattava, eronneet isoisät ovat keskimäärin huomattavasti vähemmän tekemisissä lastenlastensa kanssa kuin heidän isoäitiensä kanssa naimisissa olevat. Ja tämä ei tarkoita, että näin olisi aina ja kaikissa tapauksissa, mutta tilastollisesti keskimäärin kyllä.
Tyttäret vaikuttavat useammin olevan enemmän sidoksissa vanhempiinsa. Äidin vanhemmat ovat lastenlapsilleen läheisempiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ja sitten niitä palstan naisasianaisten tilastoja, kiitos. ja ei, ne jenkkitutkimukset ei kelpaa.
Niitä tutkimuksia ja tilastoja ei siis tule?
Vaikka kolme kirjoittajaa väittää niitä löytyvän?
https://link.springer.com/referenceworkentry/10.1007%2F978-3-319-16999-…
Mirkka Danielsbacka on näemmä ainakin tutkinut aihetta, ja varmaan joku sieltä Turustakin, jos vähän enemmän googlaisin.
juuhjooh. eli mitään tilastoja ei ole
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdenkään yksittäisen perheen tapaus ei ole kysymyksen osalta merkityksellinen.
Jokaisella perheellä on oma tilanteensa.
Mutta kun katsotaan asiaa väestötasolla, asia on toinen. Kuten täällä on jo todettu, läheisin isovanhempi on yleisimmin äidinäiti ja kaukaisin isänisä. Tästä on kiistatonta tutkimustietoa.
Käytännössä jokainen voi ymmärtää asian geneettisen perustan jo maalaisjärjelläänkin. Tytär ja tyttären lapset ovat naiselle sataprosenttisen varmasti sukua.
Mies taas ei periaatteessa voi olla varma sukulaisuudestaan lapsiin, jotka hänen vaimonsa on synnyttänyt, saati niihin, jotka tytär on synnyttänyt.
Ihan voi käytännössäkin olla varma. Vai etkö ole ikinä DNA-testeistä kuullut?
Varma keino luoda lämpöiset välit miniään on kiikuttaa vauva isineen geenitestiin kun pääsevät synnäriltä kotiin. :D
No eipä tuollaiselle täysijärkisissä perheissä ole ainakaan anopin puolelta tarvetta. Se kun ei kuulu hänelle pätkääkään. Mutta se on fakta, että tarvittaessa isyydenkin saa varmistettua hyvin helposti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdenkään yksittäisen perheen tapaus ei ole kysymyksen osalta merkityksellinen.
Jokaisella perheellä on oma tilanteensa.
Mutta kun katsotaan asiaa väestötasolla, asia on toinen. Kuten täällä on jo todettu, läheisin isovanhempi on yleisimmin äidinäiti ja kaukaisin isänisä. Tästä on kiistatonta tutkimustietoa.
Käytännössä jokainen voi ymmärtää asian geneettisen perustan jo maalaisjärjelläänkin. Tytär ja tyttären lapset ovat naiselle sataprosenttisen varmasti sukua.
Mies taas ei periaatteessa voi olla varma sukulaisuudestaan lapsiin, jotka hänen vaimonsa on synnyttänyt, saati niihin, jotka tytär on synnyttänyt.
No niin on kyllä poika ja pojan lapsetkin. Äitiys on hyvin helppo todistaa sekä tyttöjen että poikien kohdalla. Ja niille pojan lapsillehan se pojan äiti on isän vanhempi.
Pojankaan äiti ei voi täysin varma siitä, että poika on lastensa isä. Ainoa varma asia on, että pojan äiti on poikansa äiti.
Läheisyyteen vaikuttaa ihan muut asiat kuin sukupuoli. Eli ei pidä paikkaansa eikä korreloi.