Lue keskustelun säännöt.
Pitääkö se mielestänne paikkansa, että äidin vanhemmat ovat usein läheisempiä isovanhempia kuin isän vanhemmat?
26.04.2021 |
Siis ei tietenkään aina ja kaikissa tapauksissa, mutta onko asiassa mielestänne korrelaatio? Siis olettaen, että kaikki isovanhemmat ovat elossa, ja asuvat kutakuinkin yhtä kaukana/lähellä. Ja ollaanko tyttärien lasten kanssa keskimäärin enemmän tekemisissä kuin poikien lasten, mikäli isovanhemmilla on lapsenlapsia molempien kautta?
Kommentit (109)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdenkään yksittäisen perheen tapaus ei ole kysymyksen osalta merkityksellinen.
Jokaisella perheellä on oma tilanteensa.
Mutta kun katsotaan asiaa väestötasolla, asia on toinen. Kuten täällä on jo todettu, läheisin isovanhempi on yleisimmin äidinäiti ja kaukaisin isänisä. Tästä on kiistatonta tutkimustietoa.
Käytännössä jokainen voi ymmärtää asian geneettisen perustan jo maalaisjärjelläänkin. Tytär ja tyttären lapset ovat naiselle sataprosenttisen varmasti sukua.
Mies taas ei periaatteessa voi olla varma sukulaisuudestaan lapsiin, jotka hänen vaimonsa on synnyttänyt, saati niihin, jotka tytär on synnyttänyt.
Ihan voi käytännössäkin olla varma. Vai etkö ole ikinä DNA-testeistä kuullut?
Varma keino luoda lämpöiset välit miniään on kiikuttaa vauva isineen geenitestiin kun pääsevät synnäriltä kotiin. :D
No eipä tuollaiselle täysijärkisissä perheissä ole ainakaan anopin puolelta tarvetta. Se kun ei kuulu hänelle pätkääkään. Mutta se on fakta, että tarvittaessa isyydenkin saa varmistettua hyvin helposti.
Osuit naulan kantaan. Anopilla ei todellakaan ole mitään mahdollisuutta selvittää sukulaisuussuhdettaan lapsenlapseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdenkään yksittäisen perheen tapaus ei ole kysymyksen osalta merkityksellinen.
Jokaisella perheellä on oma tilanteensa.
Mutta kun katsotaan asiaa väestötasolla, asia on toinen. Kuten täällä on jo todettu, läheisin isovanhempi on yleisimmin äidinäiti ja kaukaisin isänisä. Tästä on kiistatonta tutkimustietoa.
Käytännössä jokainen voi ymmärtää asian geneettisen perustan jo maalaisjärjelläänkin. Tytär ja tyttären lapset ovat naiselle sataprosenttisen varmasti sukua.
Mies taas ei periaatteessa voi olla varma sukulaisuudestaan lapsiin, jotka hänen vaimonsa on synnyttänyt, saati niihin, jotka tytär on synnyttänyt.
Ihan voi käytännössäkin olla varma. Vai etkö ole ikinä DNA-testeistä kuullut?
Varma keino luoda lämpöiset välit miniään on kiikuttaa vauva isineen geenitestiin kun pääsevät synnäriltä kotiin. :D
No eipä tuollaiselle täysijärkisissä perheissä ole ainakaan anopin puolelta tarvetta. Se kun ei kuulu hänelle pätkääkään. Mutta se on fakta, että tarvittaessa isyydenkin saa varmistettua hyvin helposti.
Osuit naulan kantaan. Anopilla ei todellakaan ole mitään mahdollisuutta selvittää sukulaisuussuhdettaan lapsenlapseen.
Anopilla on kyllä vintillä hyvin pimeää, jos lähtökohtaisesti epäilee poikansa isyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdenkään yksittäisen perheen tapaus ei ole kysymyksen osalta merkityksellinen.
Jokaisella perheellä on oma tilanteensa.
Mutta kun katsotaan asiaa väestötasolla, asia on toinen. Kuten täällä on jo todettu, läheisin isovanhempi on yleisimmin äidinäiti ja kaukaisin isänisä. Tästä on kiistatonta tutkimustietoa.
Käytännössä jokainen voi ymmärtää asian geneettisen perustan jo maalaisjärjelläänkin. Tytär ja tyttären lapset ovat naiselle sataprosenttisen varmasti sukua.
Mies taas ei periaatteessa voi olla varma sukulaisuudestaan lapsiin, jotka hänen vaimonsa on synnyttänyt, saati niihin, jotka tytär on synnyttänyt.
Ihan voi käytännössäkin olla varma. Vai etkö ole ikinä DNA-testeistä kuullut?
Varma keino luoda lämpöiset välit miniään on kiikuttaa vauva isineen geenitestiin kun pääsevät synnäriltä kotiin. :D
No eipä tuollaiselle täysijärkisissä perheissä ole ainakaan anopin puolelta tarvetta. Se kun ei kuulu hänelle pätkääkään. Mutta se on fakta, että tarvittaessa isyydenkin saa varmistettua hyvin helposti.
Osuit naulan kantaan. Anopilla ei todellakaan ole mitään mahdollisuutta selvittää sukulaisuussuhdettaan lapsenlapseen.
Anopilla on kyllä vintillä hyvin pimeää, jos lähtökohtaisesti epäilee poikansa isyyttä.
Ei sen tietoisesti tarvitse tapahtuakaan.
Omalla kohdalla ei pidä paikkaansa, eikä lähipiirissäkään. Olin itse läheinen isäni äidin kanssa. Lapseni on läheisin isänsä äidin kanssa, ei vanhempieni. Siskoni lapset on läheisimpiä isänsä äidin kanssa. Ja kaikkien serkkujeni lapset. En itse edes tunne juuri äitini sukua. Eikä lapseni minun, siskoni perhettä lukuunottamatta.
Eli jostain syystä meillä näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu varmaan asuinpaikasta. Meille oli isän vanhemmat läheisempiä, koska asuttiin maaseudulla yhteistaloudessa. Omille lapsilleni taas minun vanhemmat, koska he asuvat paljon lähempänä kuin heidän isänsä vanhemmat.
Meillä mummo, isän äiti asui meillä yläkerrassa, kuoli syöpään kun olin 6-vuotias. Isänisä oli kuollut jo isän ollessa teini-ikäinen. Ei meillä asunut mummo ollut koskaan mitenkään läheinen, vaan vähän taidettiin jopa pelätä. Toinen mummo asui eri puolella Suomea, ei ollut läheinen, kun oli saanut äidin teini-iässä aviottomana lapsena ja äitikin oli ollut mummonsa hoidossa.
Meillä taas oma äitini kuoli lasten ollessa niin pieniä, että isompi muistaa hämärästi hautajaiset, nuorempi ei mitään. Isäni on aina ollut vähän etäinen. Miehen äiti oli läheisin, mutta ei hänkään kovin läheinen, hänellä kun mummotettavia riitti lähempänäkin paljon, mies isosta perheestä. Nyt ei lasten isovanhemmista enää kukaan elä. Miehen isä oli juoppo, mutta selvinpäin läheisempi kuin minun isäni, joskin lähinnä pelaili korttia lasten kanssa, ei muuta tehnyt. Mutta se oli enemmän kuin oma isäni teki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsuudessani oli näin, koska olin paljon hoidossa äitini vanhemmilla. Mutta teininä lähennyin isäni äidin kanssa, meillä kohtasi kemiat paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitää paikkansa.
Onhan tästä tutkimusnäyttöäkin (en pysty linkittämään, kun en muista tarkkaan, mutta olen lukenut aiheesta tutkimusuutisia... olisiko ollut Turun, Helsingin yliopiston...?).
Joka tapauksessa lapsen läheisin isovanhempi on tutkimusten mukaan yleisimmin äidinäiti. Seuraavana tulee äidinisä ja vasta sen jälkeen isänäiti ja isänisä.
Ja toki sen yleinen elämänkokemuskin kertoo. Jos omassa perheessä ei noin satu olemaankaan, ei tarvitse kuin kääntää katseensa koko tuttavapiiriinsä.
Yksi selitys on, että nainen hoitaa sukulaissuhteita keskimäärin paljon tiiviimmin kuin mies. Ja loogisesti nainen pitää enemmän yhteyttä verisukulaisiinsa kuin miehensä sukulaisiin.
Evoluutiopsykologian näkökulmasta läheisin isovanhempi on äidinäiti ja kaukaisin isänisä. Äidinäiti tietää varmuudella, että kyseessä on oma lapsi ja lapsenlapsi, kun taas isänisä ei voi olla 100% varma omasta isyydestään saati isovanhemmuudestaan.
Luonto on varmistanut asian huikealla tavalla. Usein (lähes aina?) vastasyntynyt on ainakin muutaman päivän täysin isänsä näköinen. Vai onko? Kaikki vastasyntyneet jotka olen nähnyt, ovat olleet isänsä näköisiä.
Peukkua ylös tai alas, jos on näkemys asiasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ja sitten niitä palstan naisasianaisten tilastoja, kiitos. ja ei, ne jenkkitutkimukset ei kelpaa.
Ihan looginen korrelaatiohan siinä on.
Kun ottaa huomioon keskimääräiset anoppi/miniäsuhteet, lapsen kiintymys kohdistuu herkemmin ihmiseen, jonka kanssa äidillä on läheisemmät ja toimivammat välit.
Anopeille myös miettimistä.
Sekin voi vaikuttaa, että jos äidillä ja tyttärellä on hyvin läheiset ja lämpimät välit, niin tytär tukeutuu helposti äitiinsä jo raskausaikana kysyen neuvoja ja saa tarvittavaa henkistä tukea ja keskusteluapua. Tämä myös lapsen synnyttyä. Harvemmin miehet keskustelee tällaisia asioita omien vanhempiensa kanssa ja haluaa vertaistukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdenkään yksittäisen perheen tapaus ei ole kysymyksen osalta merkityksellinen.
Jokaisella perheellä on oma tilanteensa.
Mutta kun katsotaan asiaa väestötasolla, asia on toinen. Kuten täällä on jo todettu, läheisin isovanhempi on yleisimmin äidinäiti ja kaukaisin isänisä. Tästä on kiistatonta tutkimustietoa.
Käytännössä jokainen voi ymmärtää asian geneettisen perustan jo maalaisjärjelläänkin. Tytär ja tyttären lapset ovat naiselle sataprosenttisen varmasti sukua.
Mies taas ei periaatteessa voi olla varma sukulaisuudestaan lapsiin, jotka hänen vaimonsa on synnyttänyt, saati niihin, jotka tytär on synnyttänyt.
Ihan voi käytännössäkin olla varma. Vai etkö ole ikinä DNA-testeistä kuullut?
Eipä ollut Itä-Afrikan savannilla geenitestejä sata tuhatta vuotta sitten, joten tuo mahdollisuus ei ohjaa vaistojamme, jotka ovat evoluutiossa muokkautuneet.
Järkeenkäyvää. Perinteisesti äiti hoitaa lapsia enemmän kuin isä. Äiti tukeutuu omaan äitiinsä luontevammin kuin oudompaan anoppiin.
Tietysti voi olla toisin, jos isä on tavallista hoitavampi, ja hänen vanhempansa ovat helposti saatavilla ja halukkaita, ja äidin vanhemmat kaukana ja töissä.
Minulla itselläni äiti on vähän kylmä ja kontrolloiva ja oli vielä töissä, miehen äiti oli ok mutta liian vanha ja kaukana. Joten molemmat jäivät etäiseksi ja jäätiin aika yksin. Että mieluummin tilanne, jossa kummatkin vähän kisaavat lasten hoitamisesta kuin ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä ihme viiraa tällä, joka jankkaa, ettei voi tietää kenen lapset on. Kyllä se on yleensä ihan selvää. Monella jopa näkee ihan päältä.
Jokainen mies voisi miettiä, kumpaan hänellä on läheisemmät välit, omaan isään vai appiukkoon?
Omat isän puoleiset isovanhemmat kuolivat lapsuudessani, joten olin läheisempi äidin puolen isovanhempien kanssa. Näin olisi kyllä voinut olla vaikka isänäiti asuikin naapurissa. Osittain tähän vaikuttaa myös luonne-erot mutta äidinäidin luona olimme yökylässä ja hän vei meitä eri paikkoihin mukanaan.
Oman lapsen kohdalla äidin puolen isovanhemmat ja etenkin äidinäiti olisi ollut se läheisin isovanhempi, jo ihan siitä syystä, että hän piti enemmän yhteyttä meihin päin kuin puolisoni vanhemmat. Äitini tosin ehti kuolla ennenkuin lapsenlapset syntyivät, jolloin isänvanhemmat ottivat suuremman roolin. Äidinisä jää todennäköisesti kaikkein vieraimmaksi isovanhemmaksi.
Yleisesti varmaan yhteydenpito omiin vanhempiin määrittelee sen, kuinka läheiset suhteet heihin muodostuu. Toisaalta myös raskausaikana omalta äidiltä olisi enemmän kysyttävää kuin anopilta, koska osa raskausoireista kulkee suvussa.
Ei pidä. Riippuu ihan että missä asuu ja muutenkin.
Meillä ei pidä, koska lapsen isän vanhemmat asuu samassa maassa ja äidin vanhemmat maapallon toisella puolella. Poikien on tärkeämpää asua lähellä vanhempiaan.
Olen syntynyt 70-luvulla ja mun havainnot kaveripiiristä silloin oli, että isän vanhemmat oli useimmille läheisempiä. Asuivat lähempänä ja pidettiin yhteyttä enemmän. Ja ihan kaupunkilaisia oltiin, ei siis ollut mikään poika jatkaa samaa maatilaa -juttu.
Mutta nykyään taas sitten tuntuu siltä, että äidin puolen isovanhemmat on monille läheisimpiä.