Lue keskustelun säännöt.
Loputon taistelu syömisestä anoreksiasta toipuvan teinin kanssa
09.04.2021 |
Minä vaadin, että 14v syö edes 1 desilitran puuroa tai vaihtoehtoisesi muroja.
Rasvattomalla maidolla.
Teini sanoo, ettei syö. Suostuu syömään yhden mandariinin, koska koulussa on ruokailu. Opettajan kanssa selvitetty, että syö koulussa useimmiten kuivan näkkileivän ja pari desiä salaattia. Poikkeuksena pinaattilettupäivänä ottaa 2-3 lettua. Juomana vesi.
Kun tulee kotiin, väittää syövänsä sitä mitä olen laittanutkin, ihan perusruokia, mutta olen löytänyt ruokia takapihalta, lautasliinoista roskiksessa ja kun vessan tukosta tutkittiin ihan eri asian yhteydessä, niin sieltä.
Iltapalalla syö ihan ok, ruisleivän täytteineen (ei voita/levitettä) ja marjasmoothien.
Huolestuisitteko muut vanhemmat näin vähästä tai yksipuolisesta ruuasta? Tyttö on 166cm/51kg ja paino noussut puolen vuoden sisään kolmisen kiloa.
Kommentit (140)
Miten niin ”toipuva”? Kovin sairaalta kuulostaa edelleen :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No huolestuisin!
Todella pian nyt apua pitää saada hänelle.
Voi hyvänen aika. Toinen toipuu kenties hengenvaarallisesta sairaudesta ja sitten syömistä kytätään noin. Ei ihme jos oireilee vieläkin. Anna tytön rauhassa totutella ruokamääriin ja erilaisiin ruokiin äläkä tuputa, hoputa tai uhkaile. Tuossa nyt kuitenkin teinisi syö ja ei ole nyt missään hengenvaarassa.
Hän ainoastaan ahdistuu jos joku mittailee tai punnitsee hänen syömisiään nyt kun paraneminen on lähtenyt selvästi hienosti nousuun.
T. Ex-anorektikon huoltaja.
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvänen aika. Toinen toipuu kenties hengenvaarallisesta sairaudesta ja sitten syömistä kytätään noin. Ei ihme jos oireilee vieläkin. Anna tytön rauhassa totutella ruokamääriin ja erilaisiin ruokiin äläkä tuputa, hoputa tai uhkaile. Tuossa nyt kuitenkin teinisi syö ja ei ole nyt missään hengenvaarassa.
Hän ainoastaan ahdistuu jos joku mittailee tai punnitsee hänen syömisiään nyt kun paraneminen on lähtenyt selvästi hienosti nousuun.
T. Ex-anorektikon huoltaja.
+ toki tuohon ammattiapu mukaan myös, mutta ei pakkosyöttöä!
BMI karvan verran yli 18.5 eli on just ja just normaalipainoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarvitsette edelleen apua.
Kyttäämiselläsi on toki rakastava tausta, mutta et edesauta tuolla tyttäresi toipumista.
Eihän tuo nyt ihan toipumiselta vielä kuulosta. Vai onko vasta alussa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti ei ole koko elinikäänsä syömishäiriöinen.
Anna syödä sitä mitä haluaa syödä, kunhan syö jotain. Paino kumminkin on jo normaalpainon rajoissa, joten "pakkosyöttämistä" ei kannata jatkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millainen ja kuinka pitkä sairaustausta hänellä on? Eikö hoitoon kuulunut mitään jälkitarkastuksia ja yhteystietoja hoitavalle taholle? Kuinka kauan parantumisesta/sairaalasta pääsystä on? Onko syöminen nyt vähentynyt uudestaan?
Kysy ammattilaisilta oikeat neuvot.
Kokemuksena, kun mieheni pikkusiskolla oli sama tilanne, syömisen vahtiminen ahdisti häntä kovasti. Parasta oli kiinnittää asiaan mahdollisimman vähän huomiota ja antaa hänelle ”ruokarauha”. Äitinsä oli huolesta sekaisin ja kyttäsi jokaisen suupalan - tyttö vietti meillä paljon aikaa ja halusi syödä mieluummin meillä. Että älä aja tyttöä pois liialla vahtimisella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole kokemusta anoreksiasta, mutta luulen, että ei ole hyvä koko ajan pyöriä asiat ruuan ympärillä.
Anorexia on äidin vika ja teillä se pitää tismalleen paikkansa! Sinä vaadit ja lapsen ainoa tapa puolustautua on tehdä ruuasta vihollinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan hoitokontakti edelleen olemassa? Tuo ruokien piilottelu ja koulussa syömisestä valehtelu on huolestuttavaa.
Lopeta kyylääminen. Tarjoa kierrekorkillista maitoa evääksi. Niin, ja ruoanlaitto voi olla hauskaa vaikkei syömistä ajattelisi joten voithan kokkailla eri makuja.
Mutta, älä kyylää.
Vierailija kirjoitti:
Anorexia on äidin vika ja teillä se pitää tismalleen paikkansa! Sinä vaadit ja lapsen ainoa tapa puolustautua on tehdä ruuasta vihollinen.
Mt-ongelmat voivat johtua vanhemmista, mutta ne voivat johtua monesta muustakin asiasta.
Vaikka olisikin normaalipainoinen, vahingolliset ajattelumallit on saatava muuttumaan. Ne aiheuttavat kärsimystä.
Ap, minun vanhempani saivat minut aikoinaan toipumaan maudsleyn menetelmällä. Halu parantua ei yleensä synny kuin vasta aivojen parannuttua eli ravitsemustilan korjautuminen >> elimet alkavat korjautua >> recovery >> elämä ilman syömishäiriötä (terveitä keinoja hallita ahdistusta ja kehonkuvaa).
http://maudsleyperheet.blogspot.com/ (Tässä tietoa suomeksi menetelmästä :) toivottavasti edes jotain apua)
Teini syö kyllä todella vähän ja yksipuolisesti. Mutta jos painoa kerran on tullut lisää, hänhän on nyt normaalipainossa, sinun kannattaisi ehkä hieman hellittää ja olla kiinnittämättä niin paljon huomiota ruokaan. Sitten jos syöminen vähenee nykyisestä tai paino alkaa taas laskea, on syytä huolestua. Huolehdi vain, että on säännölliset, rehelliset punnitukset ja koko ajan kontakti psykiatriseen hoitoon.
Totta kai tuossa on syytä huolestua. Ammattilaisavun piiriin asap.