Loputon taistelu syömisestä anoreksiasta toipuvan teinin kanssa

Ymmärrän huolen, mutta mt-ongelmaiselle hössöttävä ja liian huolehtiva läheinen on myrkkyä.

Itselläni on vaikea anoreksia-tausta. Ja varsinkin siinä vaiheessa, kun merkkejä paranemisesta, syömisen kiinnostuksesta ulkopuolisille näkyi, painokin nousi, olin oikeasti vielä aivan pihalla. Odottelin vaan, että saan rauhan, valvominen loppuisi ja saisin taas itse päättää mitä syön tai jätän syömättä. Se, että pikkuhiljaa taas kaikkea huomaan välttelevän aivan kaikkea. Sehän se tähtäin "parantuneenakin" oli.

Isoäitini opetti, että ruoan täytyy tuoda elämään iloa. Ruoka ei saa aiheuttaa stressiä.

Anoreksia on todella vaikea sairaus hoitaa ammattilaisillekin. Osa toipuu ajan kanssa, kun nuoruuden ahdistus hellittää, osa jää sairauteen jumiin aikuisenakin. Tarvitsette apua ja hoitokontaktin. Tosiaan raskas kotiruoka voi olla anorektikolle liian raskasta ja aiheuttaa itseinhoa, joten suosi kevyemmän oloisia tarjottavia, joissa on kuitenkin energiaa. Esim. smoothiet ovat hyviä ja niihin saa piilotettua vähän energiapitoisempaa kuten banaania, pähkinää tai rahkaa.

Hyvä että syö edes jotakin, mutta saako lapsi päättää koskaan itse mitä haluaisi syödä?

Olin saman pituinen 17-vuotiaana ja painoin 47kg. Ei ollut anoreksiaa eli tuo paino tytöllä on täysin normaali.

Anorektikon maailmaa ei täysin ymmärrä muut kuin toiset anorektikot eivätkä hekään täysin, yksilöitä kun ollaan.

Jos anorektikon mielestä koskaan ei ole liian laiha, kannattaa katsoa Areenasta Self Portrait. Voi avata silmät

https://areena.yle.fi/1-50591762

T. Ex-anorektikko, aikoinaan 180/46

Onkos tytöllä menkat alkaneet? Jos on, niin se on yleensä aika hyvä merkki siitä että saa energiaa ja ravintoaineita tarpeeksi. Yleensä ne on nimittäin eka asia joka häiriintyy laihdutuksessakin. Tosin teininä on ihan tavallista että ovat aluksi todella epäsäännölliset useammankin vuoden ja voi olla puoli vuotta poiskin. Jos kuitenkin on alkaneet ja tulee vielä useammin kuin kerran puolessa vuodessa, niin syömiset on takuuvarmasti elimistölle riittävät.

Aikuisten kannattaa muistaa toimia itse myönteisen kehonkuvan mallina. Se tarkoittaa, että puhuu itse itsestään, omasta kehostaan ja kaikkien muidenkin kehoista myönteiseen sävyyn. Ei siis pilkkaa ja kritiikkiä kenenkään selän takana tai telkkaria katsottaessa.

Luulette tosiaan, että syömishäiriöisen saa juomaan jotain superkaloripirtelöitä? LOL. Itse aikoinaan vannoin sen nimeen, ettei kaloreita juoda ollenkaan. Hedelmäsmoothieta vaikka tilalla jugurttia ja siemeniä/kaurahiutaleita voi kokeilla, mutta nuo ehdotetut kaakaot ja vanukkaat kermavaahdolla voi unohtaa.

Muuten, onko oikeasti PAKKO tulla tänne kommentoimaan, "ei tuo ole syömishäiriöinen ellei paina 30 kiloa!!" "itse olin anorektikko ja painoin Xkg/Ycm, ei tuo vielä ole paha!"? Tajuatteko, mitä tuollaiset kommentit tekee syömishäiriöisille, vai ettekö välitä? Ap:n lapsi oireilee selvästi ja sillä selvä. Syömishäiriö ei ole painosta kiinni.

t. entinen syömishäiriöinen teini

Vierailija kirjoitti:

Luulette tosiaan, että syömishäiriöisen saa juomaan jotain superkaloripirtelöitä? LOL. Itse aikoinaan vannoin sen nimeen, ettei kaloreita juoda ollenkaan. Hedelmäsmoothieta vaikka tilalla jugurttia ja siemeniä/kaurahiutaleita voi kokeilla, mutta nuo ehdotetut kaakaot ja vanukkaat kermavaahdolla voi unohtaa.

Muuten, onko oikeasti PAKKO tulla tänne kommentoimaan, "ei tuo ole syömishäiriöinen ellei paina 30 kiloa!!" "itse olin anorektikko ja painoin Xkg/Ycm, ei tuo vielä ole paha!"? Tajuatteko, mitä tuollaiset kommentit tekee syömishäiriöisille, vai ettekö välitä? Ap:n lapsi oireilee selvästi ja sillä selvä. Syömishäiriö ei ole painosta kiinni.

t. entinen syömishäiriöinen teini

tilalla - tilkalla siis...

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsi kieltäytyy syömästä, minä korjaan ruuat pois pöydästä. Ihan kylmästi ja eleettömästi. Jos lapsi ei tahdo syödä, se on hänen ongelmansa. Sama sääntö pätee jokaiseen ihmiseen meidän perheessä.

Lapsi voi minun puolestani olla nälkälakossa vaikka 4 viikkoa. Sittenpähän joutuu pakkohoitoon sairaalaan. Tarpeeksi monta pakkohoitojaksoa kun käy läpi, niin sitten alkaa lapsella "turnauskestävyys" loppua. Hän joutuu ihan itse päättämään, haluaako ruveta syömään kiltisti (kuten lääkäri määrää) vai haluaako jatkaa pelleilyä (aterioista kieltäytyminen, ruokien piilottelu roskikseen).

Jos lapsi päättää tehdä itsarin, niin se oli sitten siinä. Ei minun elämäni siihen kaadu, että joku muu tekee itsarin. Ei ole minun tehtäväni "pelastaa" itsetuhoista ihmistä. Se "pelastaminen" on lääkäreiden, hoitajien ja terapeuttien työtä. Myös potilas itse on vastuussa siitä, että hän sitoutuu hoitoon ja ottaa vastuun omasta syömisestään.

Usein lapsen syömishäiriö loppuu siihen, että sossutantat (lastensuojeluviranomaiset) alkavat puhua huostaanotosta. Lapsen vanhemmat eivät ole psykiatreja, joten vanhempien kyky puuttua lapsen ongelmiin on hyvin rajallinen. Vanhemmat voivat vain tarjota lapselle ruokaa. Lapsi päättää itse, haluaako hän syödä. Jos ei syö, niin seurauksena on pakkohoito (sairaalassa) ja mahdollisesti huostaanotto (lapsi siirtyy sairaalajakson jälkeen lastensuojelyviranomaisten päätösvallan alaisuuteen). Usein käy niin, että lapsi alkaakin yllättäen syödä ruokansa kunnolla, koska hän ei halua päätyä huostaanotetuksi.

Anoreksia on aivan täysin eri asia kuin se, kun taapero ei tykkÄÄÄÄÄ ruuasta. Nirsoiluun voi auttaa se, että ruoka kerätään pöydästä ja sitten saa olla seuraavaan ateriaan asti nälissään, anorektikolle se on palkinto, ei rangaistus.

Nyt otat takapakkia ja annat päätäntävaltaa tytölle. Mitä tyttösi haluaa syödä? Ilmeisesti pinaattilettuja niitä tarjolle usein. Tyttö saa ainakin kerran viikossa päättää ruuan. Ei painostusta. Myös mäcci tvs noutoruoka peliin. Suklaata saataville. Pikkuhiljaa tyttö voi auttaa ruuanlaitossa/leipomisessa. Mutta älä vahdi noin paljon, anna aikaa ja syömisrauhaa.

Kehopositiivisuus!

Toivottavasti luet tämän. Lopeta ahdistelu ja kyttääminen. Se ainoastaan saa sairauden puhkeamaan. :( Lasta ahdistaa kun ei saa omaa rauhaa. Anna keskustella ammattilaisen kanssa, älä änkeä väliin. Ole rakastava ja aina rauhallinen. Anna luottamusta.

Ethän puhu koskaan omista syömisistäsi tai painostasi lapselle, ei siis ikinä.

Siideristä saa hyvin kaloreita. T. siideripissis. Harmi että lapsi on alaikäinen.

Eikö se suostunut pääsiäisenäkään herkuttelemaan suklaamunilla jne. Vappuna sitten syötät sille paljon munkkia ja simaa.

Ihan sairaita kommentteja täällä tytön painosta. Juu, minunkin painoindeksi oli teininä tuon verran ja välillä ollut aikuisenakin ihan ilman syömishäiriötä, mutta minä olenkin luonnostaan hoikka ja söin paljon. Ap:n kertoma tytön käytöksestä ei todellakaan kerro normaalista teinistä ja hänellä todellakin voi olla anoreksia vaikka painoindeksi onkin nyt lähellä normaalipainoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

166/51?

Hänen ihannepainonsa olisi 46. Oletko itse ihan terve? Mikä sinua vaivaa? Kyttäät lapsesi syömisiä ja teet hänestä syömishäiriöisen. Hän voisi aivan hyvin pudottaa viisi kiloa.

Hyi, millainen äiti.

Minä painoin samassa iässä 49 kiloa, ja olin 168 cm (pituuskavu kesken). Ja pidettiin normaalina.

Syömishäiriöt, mukaan lukien anoreksia, ei aina tarkoita, että sairastunut olisi luuta ja nahkaa. Se on se mihin sairaus pahimmassa tapauksessa voi johtaa. 

Vierailija kirjoitti:

Aikuisten kannattaa muistaa toimia itse myönteisen kehonkuvan mallina. Se tarkoittaa, että puhuu itse itsestään, omasta kehostaan ja kaikkien muidenkin kehoista myönteiseen sävyyn. Ei siis pilkkaa ja kritiikkiä kenenkään selän takana tai telkkaria katsottaessa.

päinvastoin voisi olla puhumatta. Usein vanhemmat nimenomaan aiheuttavat ongelmia kiinnittämällä liikaa huomiota kehoon. Antakaa lapsille edes rauha.