Miehen ystävät eivät välitä minusta
Olin kirjoittamassa että eivät pidä minusta, mutta ei kyse taida olla siitäkään. Minä olen vain heille täysin yhdentekevä. Olemme olleet miehen kanssa yhdessä kymmenisen vuotta, joten minulla ei ole kauheasti toivoa, että asia enää muuttuisi. Asia kuitenkin jostain syystä harmittaa. Yritän itse olla kaikille ystävällinen ja huomaavainen, mutta on kuitenkin myönnettävä, että en kai ole erityisen kiinnostava. Olen hiukan syrjäänvetäytyvä, enkä tuo itseäni oma-aloitteisesti esille. En ole myöskään mikään hurjapää tai muuta sellaista, mikä voisi ulkopuolisia kiinnostaa.
Kuitenkin aiemmassa parisuhteessani olen kokenut ihan toisenlaista: silloisen kumppanin kaverit pitivät minusta kovastikin, ja saatoin olla luontevana osana mukana vaikka jossain illanvietoissa. Tuntui, että minut "nähtiin" ja minua arvostettiin ystävänä siinä missä kumppaniniakin.
Omat ystäväni pitävät miehestäni todella paljon, ja siksikin tuntuu kummalliselta, että hänen ystäviensä suunnalta suhtautuminen on ihan eri. Ei kukaan siis ole minulle epäkohtelias, mutta minulle ei koskaan puhuta, vaikka olisin paikalla. Mielipiteeni ja juttuni eivät kiinnosta ketään.
Tämä voi kuulostaa pikkusieluiselta valituksen aiheelta, mutta ehkä on kuitenkin luonnollista toivoa hyväksyntää oman rakkaan läheisiltä? Ehkä on sentään parempi että minusta ei piitata, kuin että minua jostain syystä inhottaisiin, mutta siltikin tuntuu tylsältä etten voisi kuvitella lähteväni miehen kaveriporukan kanssa vaikka pyöräreissuille tai festareille. Mies kyllä tukisi minua, jos haluaisin olla mukana, mutta en oikein itse enää halua/uskalla, kun minulle ei vaan lämmetä. (Ja toki korona-aikana ei nyt voisikaan yrittää kohentaa tilannetta.)
Millainen suhde teillä on kumppaninne ystäviin? Onko kukaan kokenut samaa kuin minä?
Kommentit (151)
Meillä on sama juttu. Mekin ollaan oltu yhdessä kymmenisen vuotta. Miehen miespuolisten kavereiden kans tulen ihan ok juttuun, mutta heidän vaimonsa ovat aina murjottaneet vaiti, kun ollaan tavattu. Ollaan tehty miehen kanssa sopimus, että hän tapaa kavereitaan yksin tai lapsemme kanssa. Hänen kaverinsa eivät ole enää tervetulleita käymään meillä vaan mies tapaa heitä muualla. Surettaa ja en ymmärrä
mikä mussa on vialla. Mutta näillä mennään.
Kaikkien kanssa ei vaan kemiat kohtaa, minusta peruskohtelias käytös riittää.
Onko naisten pakko saada huomiota kaikilta miehiltä? Kuinka epävarmoja oikein osaatte olla?
Vierailija kirjoitti:
Meillä on sama juttu. Mekin ollaan oltu yhdessä kymmenisen vuotta. Miehen miespuolisten kavereiden kans tulen ihan ok juttuun, mutta heidän vaimonsa ovat aina murjottaneet vaiti, kun ollaan tavattu. Ollaan tehty miehen kanssa sopimus, että hän tapaa kavereitaan yksin tai lapsemme kanssa. Hänen kaverinsa eivät ole enää tervetulleita käymään meillä vaan mies tapaa heitä muualla. Surettaa ja en ymmärrä
mikä mussa on vialla. Mutta näillä mennään.
Kurjaa :( Naisten kesken vielä luulisi löytyvän helpommin jotain yhteistä keskusteltavaa. Minun mieheni kaverit ovat kaikki sinkkuja, että ehkä siinä on yksi mahdollinen selitys sille että olen ulkopuolinen. Mutta toisaalta, ei ystävyyden/kaveruuden pitäisi olla sukupuolestakaan kiinni. Ja sekin ehkä loukkaa, ettei edes yritetä. Itse olen yrittänyt vaikka mitä: olen lähtenyt mukaan ties minne, jopa muuttoavuksi, olen leiponut, laittanut ruuat, kysellyt kuulumiset, järjestänyt mukavaa tekemistä jos ovat vaikka tulleet meille jne. Ja antanut myös tilaa. Mutta rehellisesti en muista että minun kuulumisiani olisi koskaan kukaan kysynyt, saati että pääsisin vielä syvällisemmin mukaan keskusteluun.
ap
Vähän vaihtelevasti suhtautuvat. Miehelläni on laaja ystäväpiiri ja osasta on tullut munkin kavereita. On yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja samantyyppinen huumorintaju. Kyselevät kuulumisia ja huolehtivat muutenkin jos on joku vialla ja ovat iloisia kum on siihen aihetta. Toista osaa taas ei kiinnosta yhtään tutustua muhun, eivät kysele mitään ja puhuvat sen verran kun on pakko. En itsekään jaksa nähdä vaivaa sellaisten ihmisten kanssa joiden kanssa ei vaan klikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on sama juttu. Mekin ollaan oltu yhdessä kymmenisen vuotta. Miehen miespuolisten kavereiden kans tulen ihan ok juttuun, mutta heidän vaimonsa ovat aina murjottaneet vaiti, kun ollaan tavattu. Ollaan tehty miehen kanssa sopimus, että hän tapaa kavereitaan yksin tai lapsemme kanssa. Hänen kaverinsa eivät ole enää tervetulleita käymään meillä vaan mies tapaa heitä muualla. Surettaa ja en ymmärrä
mikä mussa on vialla. Mutta näillä mennään.
Aika tyly meininki ettei kaverit ole tervetulleita. Ja mistä tiedät että vaimot murjottaa, ehkä eivät vaan ole puheliaita? En minäkään sen erityisemmin tule juttuun kaikkien miehen kavereiden vaimojen kanssa, mutta ei tulis mieleenkään kieltää tulemasta vaikka käymään.
Vierailija kirjoitti:
Onko naisten pakko saada huomiota kaikilta miehiltä? Kuinka epävarmoja oikein osaatte olla?
Primadonna on tottunut olemaan aina keskipiste kaikkialla ja kun ei olekaan alkaa kiukuttelu.
Vierailija kirjoitti:
Onko naisten pakko saada huomiota kaikilta miehiltä? Kuinka epävarmoja oikein osaatte olla?
Tämä tuskin oli vakavissaan kirjoitettu kommentti, mutta vastataan varmuuden vuoksi: ei riipu sukupuolesta tämä asia. Jos miehellä sattuisi olemaan naispuolisia ystäviä, niin asia olisi aivan sama.
ap
Minunkin miesystävälläni on pari sellaista ystävää, jotka eivät ole huomaavinaankaan minua. Onneksi niitä ei ole enempää. Ehkä keski-ikäinen nainen alkaa olla näkymätön eivätkä kaikki osaa ottaa ihmistä ihmisenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko naisten pakko saada huomiota kaikilta miehiltä? Kuinka epävarmoja oikein osaatte olla?
Tämä tuskin oli vakavissaan kirjoitettu kommentti, mutta vastataan varmuuden vuoksi: ei riipu sukupuolesta tämä asia. Jos miehellä sattuisi olemaan naispuolisia ystäviä, niin asia olisi aivan sama.
ap
Ihan tosissani kirjoitin kommenttini ja jätit siihen vastaamatta. Onko sinun pakko olla huomion keskipisteenä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko naisten pakko saada huomiota kaikilta miehiltä? Kuinka epävarmoja oikein osaatte olla?
Tämä tuskin oli vakavissaan kirjoitettu kommentti, mutta vastataan varmuuden vuoksi: ei riipu sukupuolesta tämä asia. Jos miehellä sattuisi olemaan naispuolisia ystäviä, niin asia olisi aivan sama.
ap
Ihan tosissani kirjoitin kommenttini ja jätit siihen vastaamatta. Onko sinun pakko olla huomion keskipisteenä?
Ei. Ei se, että toivoo olevansa osa porukkaa, tarkoita keskipisteenä olemista.
ap
He kiusaavat sinua. Tee rikosilmoitus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on sama juttu. Mekin ollaan oltu yhdessä kymmenisen vuotta. Miehen miespuolisten kavereiden kans tulen ihan ok juttuun, mutta heidän vaimonsa ovat aina murjottaneet vaiti, kun ollaan tavattu. Ollaan tehty miehen kanssa sopimus, että hän tapaa kavereitaan yksin tai lapsemme kanssa. Hänen kaverinsa eivät ole enää tervetulleita käymään meillä vaan mies tapaa heitä muualla. Surettaa ja en ymmärrä
mikä mussa on vialla. Mutta näillä mennään.Kurjaa :( Naisten kesken vielä luulisi löytyvän helpommin jotain yhteistä keskusteltavaa. Minun mieheni kaverit ovat kaikki sinkkuja, että ehkä siinä on yksi mahdollinen selitys sille että olen ulkopuolinen. Mutta toisaalta, ei ystävyyden/kaveruuden pitäisi olla sukupuolestakaan kiinni. Ja sekin ehkä loukkaa, ettei edes yritetä. Itse olen yrittänyt vaikka mitä: olen lähtenyt mukaan ties minne, jopa muuttoavuksi, olen leiponut, laittanut ruuat, kysellyt kuulumiset, järjestänyt mukavaa tekemistä jos ovat vaikka tulleet meille jne. Ja antanut myös tilaa. Mutta rehellisesti en muista että minun kuulumisiani olisi koskaan kukaan kysynyt, saati että pääsisin vielä syvällisemmin mukaan keskusteluun.
ap
Syy on varmaan juuri se miksi ovat myös sinkkuja. Ei ole sosiaalisia taitoja, eikä nähdä naista ihmisenä.
Samat kokemukset, mies nelikymppinen ja yhdessä 4 v. Ainoat miehen kaverit jotka ovat olleet aidosti kivoja mulle, ovat kaksi naista. Miespuoliset kaverit ovat jostain syystä just tuollaisia, että eivät edes yritä smalltalkata. Itse kun yritän olla kohtelias ja ystävällinen, ja tuntuu hassulta ettei minua kohtaan vaivauduta näkemään samaa vaivaa.
Kummallista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko naisten pakko saada huomiota kaikilta miehiltä? Kuinka epävarmoja oikein osaatte olla?
Tämä tuskin oli vakavissaan kirjoitettu kommentti, mutta vastataan varmuuden vuoksi: ei riipu sukupuolesta tämä asia. Jos miehellä sattuisi olemaan naispuolisia ystäviä, niin asia olisi aivan sama.
ap
Ihan tosissani kirjoitin kommenttini ja jätit siihen vastaamatta. Onko sinun pakko olla huomion keskipisteenä?
Ei. Ei se, että toivoo olevansa osa porukkaa, tarkoita keskipisteenä olemista.
ap
He ovat miehesi kavereita, miksi sinun pitäisi tulla heidän kanssa niin loistavasti toimeen? Hommaa oikeita ongelmia.
Kuten moneen kertaan todettu, aina ei kemiat kohtaa. Eikä kukaan pakota passaamaan ja viihdyttämään vieraita. Mielestäni analysoit tilannetta liikaa. Jos sinulla on kuitenkin hyvä suhde niin en lähtisi tekemään tällaisesta asiasta ongelmaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko naisten pakko saada huomiota kaikilta miehiltä? Kuinka epävarmoja oikein osaatte olla?
Tämä tuskin oli vakavissaan kirjoitettu kommentti, mutta vastataan varmuuden vuoksi: ei riipu sukupuolesta tämä asia. Jos miehellä sattuisi olemaan naispuolisia ystäviä, niin asia olisi aivan sama.
ap
Ihan tosissani kirjoitin kommenttini ja jätit siihen vastaamatta. Onko sinun pakko olla huomion keskipisteenä?
Ei. Ei se, että toivoo olevansa osa porukkaa, tarkoita keskipisteenä olemista.
ap
He ovat miehesi kavereita, miksi sinun pitäisi tulla heidän kanssa niin loistavasti toimeen? Hommaa oikeita ongelmia.
Ihan aloituksessanikin käsittelen näitä asioita mitä ihmettelet. Ei ole maailman isoin ongelma, mutta minulle ihan todellinen ongelma, kun olisi kiva että tulisi hyvin toimeen oman kumppanin läheisten kanssa. Murheensa kullakin, eikö vain?
ap
Vierailija kirjoitti:
Samat kokemukset, mies nelikymppinen ja yhdessä 4 v. Ainoat miehen kaverit jotka ovat olleet aidosti kivoja mulle, ovat kaksi naista. Miespuoliset kaverit ovat jostain syystä just tuollaisia, että eivät edes yritä smalltalkata. Itse kun yritän olla kohtelias ja ystävällinen, ja tuntuu hassulta ettei minua kohtaan vaivauduta näkemään samaa vaivaa.
Kummallista.
Juuri tuollainen epäsuhta tuntuu oudolta, että yksi yrittää nähdä vaivaa ja toiset eivät. Toki ihmiset ovat kaikki erilaisia, mutta itse kun yritän aina huomioida muut ja olla kohtelias ja kiinnostunut, niin oudolta tuntuu ettei kaikkia kiinnosta.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko naisten pakko saada huomiota kaikilta miehiltä? Kuinka epävarmoja oikein osaatte olla?
Tämä tuskin oli vakavissaan kirjoitettu kommentti, mutta vastataan varmuuden vuoksi: ei riipu sukupuolesta tämä asia. Jos miehellä sattuisi olemaan naispuolisia ystäviä, niin asia olisi aivan sama.
ap
Ihan tosissani kirjoitin kommenttini ja jätit siihen vastaamatta. Onko sinun pakko olla huomion keskipisteenä?
Ei. Ei se, että toivoo olevansa osa porukkaa, tarkoita keskipisteenä olemista.
ap
He ovat miehesi kavereita, miksi sinun pitäisi tulla heidän kanssa niin loistavasti toimeen? Hommaa oikeita ongelmia.
Alan ymmärtää miksi ihmisten parisuhteet ei toimi. Ei riitä että ollaan samalla aaltopituudella sen oman kumppanin kanssa, kumppanin kavereidenkin kanssa pitäisi synkata.
Joskus ei vaan olla samalla aaltopituudella, eikä se välttämättä tarkoita mitään sen kummempaa. Tuskin asia kovin paljon enää muuttuu.