Lue keskustelun säännöt.
Tyttären elämä on sekaisin, miten auttaisin?
20.03.2021 |
18-vuotias tyttäreni on viimeisen vuoden oirehtinut voimakkaasti mielenterveytensä osalta. Hän on yrittänyt itsemurhaa kerran "tosissaan" ja kerran "show'n vuoksi" ja viettänyt aikaa osastohoidossa masennuksen ja muiden diagnoosiensa vuoksi.
Koska hän on täysi-ikäinen, emme voi pakottaa häntä asumaan kotona. Yksin asuessaan hän kuitenkin juo päivittäin, ei käy töissä ja opinnotkin etenevät vähän niin ja näin. Koska hänellä on lääkitys mm. masennukseen, joidenkin lähettämiensä ääniviestien ja viestien perusteella olemme alkaneet isänsä kanssa pelätä, että tyttö käyttää jo sekaisin alkoholia ja lääkkeitä.
Tyttö pyörii huonossa seurassa, kaveripiiri vaihtuu muutaman kuukauden välein ja aina vain epämääräisempään.
Meillä on kaksi muuta lasta, toinen vanhempi ja toinen vähän nuorempi, eikä kummallakaan ole ollut mitään samanlaisia ongelmia. Perheessä ei ole ollut alkoholismia tai muutakaan traumaattista, ja minun ja mieheni avioliitto on kestänyt jo 23 vuotta, tasaista ja turvallista elämää.
Olen ihan hukassa, en tiedä ollenkaan, mitä voisin tehdä. Miten saan otteen tyttärestä? Miten täysi-ikäisen elämään voi vaikuttaa, jos nuori ei kuuntele ketään? En jaksa enää tätä, että joka kerta puhelimen soidessa sydän alkaa hakkaamaan kun pelkään, mistä tyttö pitää taas hakea ja missä kunnossa. Työssä jaksaminen alkaa heikentyä ja tuntuu, etten jaksa enää olla iloinen, turvallinen ja jaksava äiti kahdelle muulle kun olen täynnä huolta aamusta yöhön.
Vertaistukea?
Kommentit (168)
Olikohan Päihdelinkki tms jossa vertaistukea saa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyttäresi on itse vastuussa itsesään PAITSI JOS KRITEERIT pakkohoitoon täyttyvät. Silloin voidaan ottaa osastolle tahdonvastaiseen hoitoon.
Sinusta alkaa tulla läheisriippuvainen. Tyttäresi on vakavasti sairas, etkä voi häntä juurikaan auttaa. Tuet hoitoon hakeutumisessa. Tämä ei kuitenkaan taida ihan yllätys olla, jos kerta on useita diagnooseja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oliko tytär siis ihan normaali itsensä ekat 17 vuotta ja sitten sairastui? Onko sinulla tietoa, mitä masennuksen taustalla on?
Tytär on aina ollut niin sanotusti tunteikas, eli reagoi helposti hyviin ja huonoihin asioihin "nollasta sataan". Jonkin verran koulukiusattu vuosien aikana ja kouluaikanakin kaveriporukka vaihtunut tiuhaan.
Mutta jos näin typistää, niin oli normaali, kunnes pääsi aikuisen elämän makuun. Siitä lähti kova alamäki.
Hae itsellesi keskusteluapua, jotta jaksat. Ongelmanuorten vanhemmille on vertaistukiryhmiä. Suosittelen lämpimästi! 893
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä seurasta tekee huonoa?
Kaikki yhteinen tekeminen kuulostaa olevan ryyppäämistä, porukan ulkonäöstäkin voi päätellä jotain. Haisevat tupakalle, vaatteet ovat likaisia ja naama ruvella.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä seurasta tekee huonoa?
Kaikki yhteinen tekeminen kuulostaa olevan ryyppäämistä, porukan ulkonäöstäkin voi päätellä jotain. Haisevat tupakalle, vaatteet ovat likaisia ja naama ruvella.
AP
Jotkut nuoret kasvaessaan viettävät railakkaampaa elämää kuin vanhempansa haluaisivat, ei se silti tarkoita, että elämä olisi hänellä pilalla mahdollisen alkoholin käytön vuoksi. Enemmän mä kuitenkin olisin huolissani hänen mielenterveydestään, onko hoito tasapainossa?
Ja yksi vinkki, tuntuu pahalta, mutta yritä lopettaa pelkääminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko tytär siis ihan normaali itsensä ekat 17 vuotta ja sitten sairastui? Onko sinulla tietoa, mitä masennuksen taustalla on?
Tytär on aina ollut niin sanotusti tunteikas, eli reagoi helposti hyviin ja huonoihin asioihin "nollasta sataan". Jonkin verran koulukiusattu vuosien aikana ja kouluaikanakin kaveriporukka vaihtunut tiuhaan.
Mutta jos näin typistää, niin oli normaali, kunnes pääsi aikuisen elämän makuun. Siitä lähti kova alamäki.
Millaista tukea hän silloin sai ja keneltä/miltä taholta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päihteet aiheuttaa tuollaista, vaikka olisi ihan normaali ollut ennen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
FinnFamista saat vertaistukea.
Kriisikeskuksedta saat apua itsellesi.
Mieli ry järjestää myös kursseja ym.
Puuttuisin kyllä kaikin tavoin tyttären elämään. Itse tuossa iässä kärsin mielenterveysongelmista (masennus, ahdistuneisuus, sosiaalisten tilanteiden pelko) ja vaikka yritin hakea apua terveydenhuollosta, jäin vaille tukea. Luulin, ettei apua vain ole saatavilla. Eikä ollut voimia yksin yrittää hakea uudelleen ja eri paikoista. Oireilut jatkuivat pidempään. Olisin tuolloin ehdottomasti kaivannut aikuismaisempaa näkemystä elämääni, opiskeluihini ja ihmissuhteisiini. Moni 18-vuotias voi olla todella pihalla itsestään, arvoistaan, unelmistaan...
Tämä on näitä lasten teon huonoja puolia joita harva ajattelee. Että vaikka vanhemmat olisivat täydellisiä (=ydinperhe ja antavat perus hyvän lapsuuden) niin lapsesta ei välttämättä tule onnellista menestyjää joka menee naimisiin, saa vakityön ja hankkii lapsia silloin kun normaalisti (teidän mielestä) kuuluu. Tukea voi mutta pitää hyväksyä ettei se elämä aina mene niin kuin strömsössä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä seurasta tekee huonoa?
Kaikki yhteinen tekeminen kuulostaa olevan ryyppäämistä, porukan ulkonäöstäkin voi päätellä jotain. Haisevat tupakalle, vaatteet ovat likaisia ja naama ruvella.
AP
Jotkut nuoret kasvaessaan viettävät railakkaampaa elämää kuin vanhempansa haluaisivat, ei se silti tarkoita, että elämä olisi hänellä pilalla mahdollisen alkoholin käytön vuoksi. Enemmän mä kuitenkin olisin huolissani hänen mielenterveydestään, onko hoito tasapainossa?
Ja yksi vinkki, tuntuu pahalta, mutta yritä lopettaa pelkääminen.
Railakas ja menevä elämä on ok, vanhempi lapsemmekin on toki tuota käynyt läpi, mutta siinä oli aina järki mukana. Kävi töissä eikä antanut rilluttelun häiritä töitä tai opiskeluja, ja elämässä oli muutakin sisältöä. Toki nyt kun on korona ja "kaikki" on suljettu tai kielletty, voi elämänpiiri kutistua.
Mielenterveydestäänkään ei saada koppia, kun on täysi-ikäinen eikä meillä ole oikeuksia nähdä tai kysellä hänen hoidostaan. Olemme hänen kertomansa varassa, mutta valitettavasti tässäkin olemme monesti saaneet pettyä kun on käynyt ilmi, että tyttö on valehdellut. Eli emme tiedä ollenkaan, syökö lääkkeitään tai käykö keskustelemassa terapiassa.
Laskut kyllä aina muistaa toimittaa kotiin...
AP
Taitaa olla huumeetkin mukana kuviossa. Voimia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko tytär siis ihan normaali itsensä ekat 17 vuotta ja sitten sairastui? Onko sinulla tietoa, mitä masennuksen taustalla on?
Tytär on aina ollut niin sanotusti tunteikas, eli reagoi helposti hyviin ja huonoihin asioihin "nollasta sataan". Jonkin verran koulukiusattu vuosien aikana ja kouluaikanakin kaveriporukka vaihtunut tiuhaan.
Mutta jos näin typistää, niin oli normaali, kunnes pääsi aikuisen elämän makuun. Siitä lähti kova alamäki.
Millaista tukea hän silloin sai ja keneltä/miltä taholta?
Perheen sisällä ollaan asiasta keskusteltu ja oli ennen hyvin läheinen vanhemman sisaruksensa kanssa. Oltiin myös yhteydessä kouluun ja sai sieltä keskusteluapua sen verran, kun halusi. Onneksi kiusaaminen oli sentään nykymittapuulla lievää (vaikka varmasti jättää jälkiä ja pahaa mieltä millä tasolla tahansa), eli mitään fyysistä pahoinpitelyä tai vainoamista ei ollut.
AP
Oliko tytär siis ihan normaali itsensä ekat 17 vuotta ja sitten sairastui? Onko sinulla tietoa, mitä masennuksen taustalla on?