Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Liian herkkä työkaveri
02.03.2021 |
Apua auttakaa.
Miten ihmeessä tulette toimeen työkaverin kanssa joka on aivan uskomattoman herkkä. Olen tehnyt ihan kaikkeni, että hän kokisi olonsa hyväksi, arvostetuksi ja luottaisi itseensä.
Muistan kehua, annan tehdä työnsä omalla tyylillään, en puutu hänen tekemisiinsä ja itseasiassa en edes sano jos olisi jotain mitä voisi tehdä paremmin. Jos nyt olisi oikeasti mokaamassa niin toki hienovaraisesti neuvoisin oikeaan, mutta kun ei ole edes mokannut missään. Ihan täysin normaalisti ja hyvin tekee työnsä, silti ei luota itseensä yhtään ja tämä heijastuu kaikkeen.
Viikko sitten sain uskomattoman itkun sekaisen raivopuuskan häneltä niskaani koska kuulemma en pidä hänestä ja kohtelen häntä huonosti. Tähän päätelmään hän oli tullut siksi, koska en puhunut tarpeeksi hänen kanssaan. Kuuntelin kolme minuuttia putkeen miten minut haukutaan pohjalukemiin ja esitetään sellaisia syytöksiä että en oikeasti edes tajunnut mistä puhutaan. En osannut tehdä muuta kuin poistua tilanteesta koska työkaveri oli oikeasti hysteerisessä tilassa, vartin päästä tuli itkien pyytämään anteeksi ja sanoin että olen kyllä aidosti pahoillani jos olen vaikuttanut jotenkin ilkeältä tai saanut hänelle pahan olon, sanoin silti myös että asioita ei todellakaan selvitetä niin että aletaan haukkumaan toista ilman mitään syytä, siksi että itsellä on mielikuva jostain mitä toinen ei todellakaan edes tajua.
Tämä tilanne on ollut jokaisessa työpaikassa missä hän on ollut tiimityöskentelyssä. Kaikissa paikoissa hän on kokenut jäävänsä jyrätyksi tai kiusatuksi, todellisuudessa niissä hetkissä hänelle on annettu täysin normaalia palautetta mitä annetaan JOKAISELLE työntekijälle.
Olen keskustellut tästä esimiehen kanssa ja esimies sanoi että kyseinen henkilö on todella haastava työkaveri, juuri sen takia että se tekee aivan omia päätelmiä sanotuista ja sanomattomista asioista. Kummissakaan päätelmissä ei ole käytännössä mitään totuuspohjaa vaan päätelmät kumpuavat siitä että henkilö on aidosti sitä mieltä että kaikki ajattelevat hänestä pahinta. Työkaverilla on todella huono itseluottamus ja olen omalta osaltani yrittänyt koko ajan kannustaa ja tukea, en kuitenkaan ole ikinä "tuputtanut" mitään omia neuvojani vaan nimenomaan kannustanut niissä asioissa missä työkaveri on hyvä. Nyt en enää tiedä että mitä seuraavaksi keksin.
Alkaa itsellä olemaan takki aivan tyhjä ja oikeasti tulee sellainen olo että ei huvita mennä edes töihin kun saa vahtia koko päivän omia sanoja, ilmeitä, eleitä ja jopa nyt sitä että ei voi olla hiljaa ja keskittyä omaan tekemiseen kun toinen ottaa sen loukkauksena. En oikeasti jaksa edes puhua kahdeksaa tuntia putkeen yhdenkään työkaverin kanssa.
Onko kenelläkään kokemuksia vastaavasta ja mikä tässä edes voisi olla oikea tyyli toimia? En halua hänelle pahaa mieltä mutta en kyllä kestä sitäkään että esitän koko päivän jotain äiti Teresaa ettei toinen vahingossakaan pahoita mieltään.
Kommentit (126)
Meillä töissä vastaava tapaus, hänellä on mielenterveysongelmia, joten hän ei ymmärrä omaa käytöstään muita kohtaan epäreiluksi, näissä tilanteissa kun hän on suuttunut, ollaan pyritty keskustelemaan asiallisesti siitä että samat säännöt ovat kaikilla, silti hänestä jatkuvasti tuntuu että ihmiset ovat puolueellisia häntä kohtaan ja hän yrittää saada ihmisiltä itselleen tukea haukkumalla sitten näitä muita työ kavereita, näihin tilanteisiin ei pidä lähteä mukaan, vaan kehoittaa sanomaan huolensa henkilökohtaisesti sille ketä tämä koskee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työkaveriltasi on luultavasti pershäiriötason itsetunto-ongelmia. En osaa muuta sanoa kuin että yrittäkää mahdollisimman avointa viestintää jossa sanoitetaan hänelle näitä asioita joista hän saa hepulin ja laitetaan kontekstiin. Tyyliin että yritetään kritiikin yhteydessä ilmaista juurikin jotenkin että kaikkia kritisoidaan joskus tms.
Apua. Kuulostaa että tuossa on jo jotain psyykkistä ongelmaa oikeasti eikä vain "herkkyyttä". Suoraan sanottuna työkaverisi on itsekäs mutta ei tajua sitä itse. Ihan varmasti raskas kuin tonnin kivi niskassa.
Mietin että mitä itse tekisin ja miten toimisin, varmaankin jonain rauhallisena hetkenä istuttaisin alas vastapäätä ja pomo myös paikalle. Sitten kertoisin että mulla ei ole mitään tätä työkamua vastaan mutta käytöksensä on raskasta kun olettaa ihan päättömiä asioita. Jos/kun ei ymmärtäisi ja vetäisi itkukilarit niin ystävällisesti ilmoittaisin että en halua enää puhua enkä jutella mitään ylimääräistä, tilanne käy liian epämukavaksi.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että hän oikeastaan haluaa olla sun kaveri, mutta pelkää että et pidä hänestä ja että häntä ei oteta mukaan juttuihin.
Olet vaan ihan ok, valkkaat itse teetkö niin, että pysyttelet hänestä erossa ja teet vaan omaa hommaasi ja välttämättöminä yhteydenpitohetkinänne olet hänelle ok, vai teetkö niin että yrität puhua hänelle yhtä paljon kuin puhut muillekin kollegoille mutta pidät vaan muistissa hänen itkuherkkyyden niin et lähde sanomaan mitään huonosti.
Mietintänä myssyyn toi, että miten paljon puhut muille kollegoille ja onko hän ulkona siitä. Jos et puhu juuri kelleen kummempaa, sunhan on helppo sanoa sille, että sä et juuri sosialisoi paljoa muidenkaan kanssa että kaikki on ihan ok.
Jos hän tulee uudestaan ja uudestaan haukkumaan sua vaikka olet oikeasti ollut mukavaa, niin sitten sanot sille, että miltä siitä itsestään tuntuisi tommoinen. Että hän itse kohtelee sua huonosti, ja sitten voit sanoa että sen ei kannata liikaa tarkkailla ympäristöä ja ihmisiä, koska ihmisillä on erilaisia päiviä ja huonot ilmeet voi johtua mistä vaan eikä liity siihen mitenkään. Siis loogisesti ja mukavasti vähän selität maailmanmenoa sille ja sanot että ei ole mitään ongelmaa.
Kiitos viestistä, tässä on paljon totta. Tiedän että hän haluaisi olla varmaan enemmänkin ystäväni, on muutaman kerran pyrkinyt viemään keskustelua siihen suuntaan että vietettäisiin aikaa yhdessä ihan vapaa-ajallakin. Minulla ei ole mitään tätä ihmistä vastaan ja pidän hänestä, silti mulla on töiden ulkopuolella oma kaveripiiri enkä suoraan sanoen ole ikinä ystävystynyt sen enempää työkavereihin. Kaikista pidän kyllä, mutta ei meistä kukaan töiden ulkopuolella "liiku yhdessä." Tämä työkaveri ei myöskään ole yksinäinen, hänellä on ystäviä ja selvästi hänelle on tärkeää että kaikki pitävät hänestä. En oikein osaa suhtautua sellaiseen ajattelutapaan kun itse olen sitä mieltä että jos en kelpaa tälläisenä niin sitten en kelpaa. Tietenkin tarkkailen omaa käytöstä ja pyrin tulemaan kaikkien kanssa toimeen, varsinkin töissä.
Kyseisen työntekijän kanssa en keskustele yhtään sen enempää tai vähempää kuin muidenkaan. Hänen viimekertainen kohtaus lähti siitä, että tein pienessä kiireessä omia töitä ja keskityin niihin. Enkä omiin töihini keskittyessä kyllä keskity toisten kanssa puhumiseen, enkä tajua että miten niin voidaan edes olettaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työkaverillasi on todella huono itsetunto ja terapian tarpeessa. Seurustelin pari kuukautta tuollaisen miehen kanssa ja siinä ajassa tuli samat tuntemukset mitä sinulla. Eli ei kannata liikaa sekaantua tyyppiin vaan ilmoita asiasta esimiehelle ja anna tämän hoitaa asia. Pidä yhtä etäiset välit mitä muihinkin työkavereihin ja jos tulee taas raivoamaan sinulle niin mene esimiehen puheille.
Vierailija kirjoitti:
Ei jaksa lukee.
Lukeminen kannattaa aina, kuten edesmennyt Jörkka tapasi eräässä mainoksessa sanoa. Ja se on ihan totta: kannattaisi jaksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Apua. Kuulostaa että tuossa on jo jotain psyykkistä ongelmaa oikeasti eikä vain "herkkyyttä". Suoraan sanottuna työkaverisi on itsekäs mutta ei tajua sitä itse. Ihan varmasti raskas kuin tonnin kivi niskassa.
Mietin että mitä itse tekisin ja miten toimisin, varmaankin jonain rauhallisena hetkenä istuttaisin alas vastapäätä ja pomo myös paikalle. Sitten kertoisin että mulla ei ole mitään tätä työkamua vastaan mutta käytöksensä on raskasta kun olettaa ihan päättömiä asioita. Jos/kun ei ymmärtäisi ja vetäisi itkukilarit niin ystävällisesti ilmoittaisin että en halua enää puhua enkä jutella mitään ylimääräistä, tilanne käy liian epämukavaksi.
Luulen että tämä voisi tosiaan olla hyvä ajatus. Sen taakan lisäksi alkaa olla tosi kiusaantunut olo olla tämän henkilön kanssa töissä. Jotenkin tuntuu että pitäisi koko ajan olla selostamassa että mitä teen ja miksi.
Ja huomaa itsestä että alkaa vaan ärsyttämäänkin niin paljon koko tilanne että ei jaksa keskittyä enää kunnolla töihinkään kun pitää tarkkailla että olenko nyt kiva ja reilu ja rento tyyppi koko ajan.
Esimiehelle palautetta että henkilö ominaisuuksillaan häiritsee työntekoa. Parasta kanssa olla jotain kättäpidempää esittää asiasta. Jos valintaa joutuu tekemään epävakaan työkaverin ja oman mielenterveyden väliltä, niin ainakin itsellä valinta on harvinaisen selvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäydyt vaan normaalisti, ihan niinkuin muidenkin kanssa. Jos työkaveri kilahtelee, pyydät häntä kääntymään esimiehen puoleen. Esimies voi ohjata työterveyshuoltoon
Oisko tuo tunne-elämältään epävakaa... Luulis että netistä löytyy ohjeita ja vinkkejä näiden työkavereille. Epävakailta itseltään ja psykologeilta jne. Monasti esim YouTuben kanavissa tosin on se ongelma, että tuon kaltaisiin ihmisiin suhtaudutaan demonisoiden. Kun kuitenkin työkaverikaan ei taatusti yritä tahallaan olla ongelma. Paniikki ja kauhu ovat hänen perusolotilojaan joissa yrittää selvitä niin hyvin kuin kykenee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oisko tuo tunne-elämältään epävakaa... Luulis että netistä löytyy ohjeita ja vinkkejä näiden työkavereille. Epävakailta itseltään ja psykologeilta jne. Monasti esim YouTuben kanavissa tosin on se ongelma, että tuon kaltaisiin ihmisiin suhtaudutaan demonisoiden. Kun kuitenkin työkaverikaan ei taatusti yritä tahallaan olla ongelma. Paniikki ja kauhu ovat hänen perusolotilojaan joissa yrittää selvitä niin hyvin kuin kykenee.
Eli AP:n ja muiden työkaverien pitäisi elää koko ajan pelossa kun yksi vetää kilarit ihan milloin vain? Ymmärtämiselläkin on rajansa.
Vierailija kirjoitti:
Oisko tuo tunne-elämältään epävakaa... Luulis että netistä löytyy ohjeita ja vinkkejä näiden työkavereille. Epävakailta itseltään ja psykologeilta jne. Monasti esim YouTuben kanavissa tosin on se ongelma, että tuon kaltaisiin ihmisiin suhtaudutaan demonisoiden. Kun kuitenkin työkaverikaan ei taatusti yritä tahallaan olla ongelma. Paniikki ja kauhu ovat hänen perusolotilojaan joissa yrittää selvitä niin hyvin kuin kykenee.
Hyvä vinkki, kiitos. Voisin tutustua ja katsoa että jos löytyisi jotain neuvoja tilanteeseen.
Myönnän kyllä, että hermot ovat tällä hetkellä aika koetuksella henkilön kanssa. Mutta en myöskään missään nimessä oleta, että hän tahallaan toimisi näin. Osittain tunnen sääliä ja myötätuntoa tilanteesta, koska ei varmasti ole helppoa elää siinä uskossa, että työkaverit automaattisesti inhoaa jos eivät toimi juuri niin kuin itse odottaa niiden toimivan. Tämä työkaveri painottaa paljon sitä, että ihmisiä on monenlaisia, silti hän tuntuu itse unohtavan sen täysin. Tilanne on yksinkertaisesti se, että mistään ei voi sanoa, koska toinen poistuu itkien paikalta tai nieleskelee kyyneleitä työnteon lomassa. Muiden työntekijöiden suhtautuminen tälläisiin sanomisiin on se "ok, kiitti kun sanoit." Ja onhan se ihan kauheaa itsellekin katsoa kun toinen ottaa kaikesta itseensä, olen tosi kiltti ja itsekin herkkä ihminen, tottakai tuntuu kamalalta jos tahattomasti loukkaan toista.
Pohjimmiltaan kuitenkaan ei vaan jaksa kannatella toista joka päivä töissä, pakko varmaan keskustella esimiehen kanssa kunnolla tästä tilanteesta jos ei rauhoitu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuo ole herkkyyttä, herkkänahkaisuutta korkeintaan, kun ottaa itseensä jopa kuvitelluista asioista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oisko tuo tunne-elämältään epävakaa... Luulis että netistä löytyy ohjeita ja vinkkejä näiden työkavereille. Epävakailta itseltään ja psykologeilta jne. Monasti esim YouTuben kanavissa tosin on se ongelma, että tuon kaltaisiin ihmisiin suhtaudutaan demonisoiden. Kun kuitenkin työkaverikaan ei taatusti yritä tahallaan olla ongelma. Paniikki ja kauhu ovat hänen perusolotilojaan joissa yrittää selvitä niin hyvin kuin kykenee.
Eli AP:n ja muiden työkaverien pitäisi elää koko ajan pelossa kun yksi vetää kilarit ihan milloin vain? Ymmärtämiselläkin on rajansa.
Tottakai, ja jos kyseessä olisi joku hyvänpäiväntuttu, niin ap voisi ottaa etäisyyttä. Mutta kun tää on työkaveri jonka kanssa pitää pärjätä joka päivä. Tässä yksi pätkä jossa puhutaan siitä miten validointi toimii paremmin strategiana kuin vääntäminen siitä mikä on kohtuullista tai järkevää.
Käyttäytyykö hän muiden työkavereiden kanssa vastaavasti eli aloittaa ryöpytyksen, sitten itketään ja halataan? Minun mielestäni myös esimiehen pitäisi puuttua tuohon eli jutella työkaverin kanssa ja sanoa asiallisesti, että täytyy koittaa hillitä itseään eli ei voi laulaa toista suohon ja 15 minuutin päästä katua ja perua kaikki puheet. Sinuna kysyisin työkaverilta, että kuinka hänellä menee tai kuinka voi? Esimies voi ohjata sitten keskusteluavun piiriin. On todella raskasta olla koko ajan varpaillaan.
Kyl ihmisten kuuluu olla työpaikalla töissä eikä missään hoidossa. Työkaverit ansaitsevat asiallisen kohtelun, oli sitten diagnoosi mikä tahansa. Jos ei psyty kohtelemaan työtovereitaan asiallisesti kuuluu hoitoon.
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo ole herkkyyttä, herkkänahkaisuutta korkeintaan, kun ottaa itseensä jopa kuvitelluista asioista.
Niin ja vaikka ihminen on herkkä, voi hän silti pystyä hillitsemään itsensä. Monesti oikein herkät ja ujot nimenomaan eivät saa mitään kohtauksia vaan ajattelvat asiat itse mielessään.
Vierailija kirjoitti:
Käyttäytyykö hän muiden työkavereiden kanssa vastaavasti eli aloittaa ryöpytyksen, sitten itketään ja halataan? Minun mielestäni myös esimiehen pitäisi puuttua tuohon eli jutella työkaverin kanssa ja sanoa asiallisesti, että täytyy koittaa hillitä itseään eli ei voi laulaa toista suohon ja 15 minuutin päästä katua ja perua kaikki puheet. Sinuna kysyisin työkaverilta, että kuinka hänellä menee tai kuinka voi? Esimies voi ohjata sitten keskusteluavun piiriin. On todella raskasta olla koko ajan varpaillaan.
Tietääkseni olen ainoa, jolle on antanut oikein kunnon ryöpytyksen. Uskon vahvasti, että tämä johtuu siitä että olen tosi rauhallinen ja kiltti töissä. En ole mitenkään "tallottavissa" tai kynnysmatto kuitenkaan. Perusluonteeni on kuitenkin ymmärtäväinen, ja tuli tunne että olin turvallinen henkilö, mille avautua, koska en ala huutamaan takaisin. Ilmeisesti hän odotti että olisin siinä hetkessä alkanut pyytämään anteeksi ja halailemaan, poistuin kuitenkin paikalta ja ilmoitin että mun ei tarvitse kuunnella tälläistä.
Hänellä on mennyt sukset ristiin suhteellisen monen kanssa, nimenomaan siksi että häntä on neuvottu, tai annettu palautetta. Yleensä silloin on hakeutunut uuteen seuraan ja kertonut miten huonosti joku on häntä kohdellut, tilanteen rauhoituttua unohtanut koko homman.
Pahimmat "kiusaajat" hänen mielestään ovat olleet niitä, joiden tiedän olevan suorasanaisia. Reiluja kyllä, mutta tyyliltään sellaisia että eivät varo sanojaan. Nämä henkilöt ovat hänen mielestään inhonneet häntä ja halunneet hänelle vain pahaa. Itse olen työskennellyt samojen henkilöiden kanssa ja tiedän että asiat ei tosiaan ole menneet niin.
Alue: Aihe vapaa
Kuulostaa siltä, että hän oikeastaan haluaa olla sun kaveri, mutta pelkää että et pidä hänestä ja että häntä ei oteta mukaan juttuihin.
Olet vaan ihan ok, valkkaat itse teetkö niin, että pysyttelet hänestä erossa ja teet vaan omaa hommaasi ja välttämättöminä yhteydenpitohetkinänne olet hänelle ok, vai teetkö niin että yrität puhua hänelle yhtä paljon kuin puhut muillekin kollegoille mutta pidät vaan muistissa hänen itkuherkkyyden niin et lähde sanomaan mitään huonosti.
Mietintänä myssyyn toi, että miten paljon puhut muille kollegoille ja onko hän ulkona siitä. Jos et puhu juuri kelleen kummempaa, sunhan on helppo sanoa sille, että sä et juuri sosialisoi paljoa muidenkaan kanssa että kaikki on ihan ok.
Jos hän tulee uudestaan ja uudestaan haukkumaan sua vaikka olet oikeasti ollut mukavaa, niin sitten sanot sille, että miltä siitä itsestään tuntuisi tommoinen. Että hän itse kohtelee sua huonosti, ja sitten voit sanoa että sen ei kannata liikaa tarkkailla ympäristöä ja ihmisiä, koska ihmisillä on erilaisia päiviä ja huonot ilmeet voi johtua mistä vaan eikä liity siihen mitenkään. Siis loogisesti ja mukavasti vähän selität maailmanmenoa sille ja sanot että ei ole mitään ongelmaa.