Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen antanut itselleni luvan olla tällä tavalla uskoton. Toiminko mielestänne oikein?
17.02.2021 |
Olen 47-vuotias, perusteissaan onnellisessa parisuhteessa oleva perheellinen mies. Rakastan vaimoani todella paljon ja arvostan häntä monissa asioissa äärimmäisen paljon. Harrastamme myös intohimoista seksiä 1-2 kertaa kuukaudessa - silloin kun vaimo ovulaation aikaan haluaa. On kuitenkin yksi ongelma: muina aikoina seksi ei ole olemassakaan asiana meidän suhteessamme. Seksikertojen ulkopuolella välillämme ei ole minkäänlaista jännitettä. Näin on ollut koko suhteemme ajan eikä ole mihinkään muuttunut yrityksistä huolimatta. Syy tähän on se, että ovulaation ulkopuolella vaimoani ei vain yksinkertaisesti seksi kiinnosta. Omien sanojensa mukaan hän ei sitä välttämättä edes ajattele pitkiin aikoihin (kuulemma viikko saattaa helposti mennä). Hänestä myöskään seksi ei ole muutenkaan erityisen kiinnostava tai jännittävä asia.
Minä kärsin tästä tilanteesta paljon. Haluaisin tuntea itseni halutuksi ja haluaisin kokea seksuaalista jännitettä arkea piristämässä. Olen kuitenkin hyväksynyt sen, että omassa suhteessani en voi puolisoani muuttaa, vaan tämä on etsittävä muualta.
Tähän ratkaisuna olen löytänyt seksiä koskevan viestittelyn seksistä kiinnostuneiden naispuolisten kavereideni kanssa.
Onko mielestänne minulle lupa tähän tässä tilanteessa, kun tiedän ettei toista saa muutettua tässä mielessä itselleni sopivaksi enkä toisaalta missään nimessä halua erota rakastamastani naisesta?
Kommentit (67)
Mulla sama, mutta en harrastele muiden kanssa mitään. Ennen narisin asiasta ja seksin vähyydestä mitä yhtäkkiä tuli suhteeseemme. Olen itse erittäin seksuaalinen ihminen ja olin narinoissani oikeasti täysin urpo. Nykyään se 1-2 kertaa on tosi ok ja kun sänkyyn mennään, niin sekin on jotenkin erilaista ja sillon jyystetään kunnolla. Ollaan 44v ja yhdessä oltu 24v. Jotenkin näin vanhempana olen herännyt ymmärtämään vaimoani enemmän ja aidosti ehkä kuuntelemaan häntä mitä hän sanoo. Kuulostaa hullulta ja vähän vaikea jotenkin yrittää selittää tätä asiaa, koska toi mitä kirjotin särisee monen korvaan.
Olen jotenkin löytänyt vaimoni uudelleen. Ihan siinäkin mielessä, että minua kiinnostaa aidosti mennä hänen kanssaan esim kerää sieniä. ennen menin väkisin. Ja näen vaimoni muutenkin erilailla nykyään. Haluan tehdä asioita hänen kanssaan aina vaan enemmän. Sanoin hänelle pari viikkoa sitten, että rakastan sinua. Hän alkoi itkemään. Olin hämmentynyt ja hän sanoi, että olet sanonut noin viimeksi minulle, kun täytin 36 vuotta. Tuli itelle karsee olo jotenkin. Pyysin anteeksi. Hän myös sanoi, että on huomannut minussa monta muutosta ja olen palannut sinne alkuun, kun tavattiin ja hän on tuntenut taas sen tunteen, että minä todella haluan olla hänen kanssaan. Ja en ole tehnyt tätä kaikkkea siksi, että on pakko vaan olen tehnyt tietoisen ajattelun itseni kanssa ja todella haluan olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla sama, mutta en harrastele muiden kanssa mitään. Ennen narisin asiasta ja seksin vähyydestä mitä yhtäkkiä tuli suhteeseemme. Olen itse erittäin seksuaalinen ihminen ja olin narinoissani oikeasti täysin urpo. Nykyään se 1-2 kertaa on tosi ok ja kun sänkyyn mennään, niin sekin on jotenkin erilaista ja sillon jyystetään kunnolla. Ollaan 44v ja yhdessä oltu 24v. Jotenkin näin vanhempana olen herännyt ymmärtämään vaimoani enemmän ja aidosti ehkä kuuntelemaan häntä mitä hän sanoo. Kuulostaa hullulta ja vähän vaikea jotenkin yrittää selittää tätä asiaa, koska toi mitä kirjotin särisee monen korvaan.
Olen jotenkin löytänyt vaimoni uudelleen. Ihan siinäkin mielessä, että minua kiinnostaa aidosti mennä hänen kanssaan esim kerää sieniä. ennen menin väkisin. Ja näen vaimoni muutenkin erilailla nykyään. Haluan tehdä asioita hänen kanssaan aina vaan enemmän. Sanoin hänelle pari viikkoa sitten, että rakastan sinua. Hän alkoi itkemään. Olin hämmentynyt ja hän sanoi, että olet sanonut noin viimeksi minulle, kun täytin 36 vuotta. Tuli itelle karsee olo jotenkin. Pyysin anteeksi. Hän myös sanoi, että on huomannut minussa monta muutosta ja olen palannut sinne alkuun, kun tavattiin ja hän on tuntenut taas sen tunteen, että minä todella haluan olla hänen kanssaan. Ja en ole tehnyt tätä kaikkkea siksi, että on pakko vaan olen tehnyt tietoisen ajattelun itseni kanssa ja todella haluan olla.
Todella hienoa että olet vihdoin tajunnut että vaimosi on myös ihminen. Ihan oikeasti, en sano vittuillakseni. Vaan oikeasti on todella hienoa että tiedostat tälläisen asian ja olet sen vaimollekin tuonut ilmi. Ihminen kehittyy ikää myöden ja hyvä kun se on sun kohdalla hyvään suuntaan, parisuhteenkin kannalta.
Ja mitä tulee näihin naisten kerran pari kuussa haluihin, niin kuten tiedostattekin miehenä, tämä liittyy naisilla hormoneihin selkeästi. Naisilla vaikuttaa eri hormoni joka viikko kierron aikana, ja sitä sekoittaa tietysti hormonaalinen ehkäisy joka monelle on seksuaalisuuden kuolema.
Eli keski-ikäiset miehet, jos ette halua vaimonne seksihaluja hormonien pilaavan, menkää itse vasektomiaan ja päästäkää vaimonne vihdoin keinotekoisestahormonipiinasta, kun varmasti lapsetkin on jo tehtynä. Vasektomia ei vaikuta teidän seksuaalisuuteen mitenkään, jos ei sitä ongelmaa omassa päässään kehitä.
Sitten tulee ne pelätyt vaihdevuodet jotka pikkuhiljaa muuttaa hormonitoimintaa, ja näitä oireitahan tulee usein myös miehillä, joten tarkkailkaa myös itseänne. Puhukaa avoimesti puolisonne kanssa näistä hormoniasioista, ei syyllistävästi tai vitsaillen vaan oikeasti teidän molempien elämään ja oloon vaikuttavana tekijänä, ja että jos siinä on jotain häikkää, että mitä sille voisi tehdä.
Seksimääriin vaikuttaa sekä miehillä että naisilla se henkilökohtainen "toipumisaika" siitä kun on saanut kunnolla, joillakin se aika voi olla viikon tai jopa pidempi. Se on toiselle toki ikävä juttu kun haluaisi useammin, mutta sekin pitää ottaa huomioon, että jos ei ole toipunut edellisestä kerrasta, voi olla erittäin vaikea saada orgasmia, ainakaan kunnollista. Näin naisen se juttu on kunnon "emätinorgasmi" siis yhdynnässä, joka tuntuu aivan taivaalliselta, kun on ollut vähintään viikko edellisestä kerrasta. Toki yhden yhdynnän aikana voi tulla monta orgasmia peräkkäin, mutta seuraavana päivänä ei olekaan sitten samanlaista kitkaa siellä alapäässä, ei vaikka yläpää niin haluaisi.
Ei ole lupaa. Vaikka kysyisit vaimoltasi, niin pettämistä tuo silti on. Olet oksettava.
Miten ne naispuoliset kaverit suostuvat viestittelyyn, kun tietävät sun olevan perheellinen mies? Ovatko myös vaimosi kavereita?
No eikös tuollainen viestittely lisää vain turhautumista kun ei sitä oikea seksiä silti saa sen enempää vai onko tämä vain portti sitten todelliseen pettämiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et voi kysyä tosissasi tuollaista. Onko pettäminen ok, jos vaimo haluaa vähemmän kuin sinä? NO EI OLE. Luottamuksen pettäminen ei ole koskaan ok.
No nyt on kyllä kaikki kuultu, voihan sen oman pettämisen selittää itselleen miten vain, mutta ei se silti ole sen enempää hyväksyttävää kuin mikään muukaan pettäminen. Ääliö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet solminut omasta vaapasta tahdostasi parisuhteen vaimosi kanssa tietäen hänen taipumuksensa ja omat tarpeesi. Olet siis itse luonut tämän ongelman itsellesi, kun et yhtään harkinnut että tästä voisi tulla ongelma osaltasi suhteen edetessä.
Puhut yrityksistä muuttaa tilannetta, mutta et kerro että onko muutoksenhaku ollut yhteinen sopimus vai ei. Miten rehellisesti asiasta on keskusteltu ja mitä on sovittu? Ja miten tilannetta on yritetty muuttaa? Olet ilmeisesti yrittänyt pakottaa vaimoasi muuttumaan sellaiseksi kuin sinä haluat, mutta oletko ajatellut asiaa hänen kannaltaan? Oletko priorisoinut vain omat tarpeesi?
Parisuhteessa myös yleensä sovitaan säännöistä yhdessä. Itselle annettu lupa asiassa, joka koskee myös sitä toista osapuolta, ei vaikuta aikuisen ja rehellisen ihmisen toiminnalta. Miksi et ole keskustellut vaimosi kanssa asiasta?
Et myöskään rehellisesti ja suoraan kerro, mistä sinulla näitä "seksistä kiinnostuneita naispuolisia kavereita" löytyy ja mitä kaikkea viestittely sisältää. Oletko harkinnut miten tämä toiminta mahdollisesti vaikuttaa vaimoosi ja suhteeseenne?
Sanoisin että vaikutat itsekkäältä ja epärehelliseltä ihmiseltä. Teet mitä itse haluat ja syytät siitä vaimoasi, mutta et ota mitään vastuuta omista päätöksistäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No eihän tuo nyt oikein ole, mutta ei nyt niin hirmu pahasti väärinkään. Itse toimin vastaavalla tavalla ja perusteetkin on samat: koska vaimon haluttomuus tappaa minut sisältä pystyyn ja täyttää turhautumisella, haen nuo asiat muualta - ja olen tämän avulla huomattavasti parempi puoliso hänelle. Korostan, että ennen kuin annoin itselleni tähän luvan, yritimme kyllä 15 vuotta myös toisenlaista järjestelyä.
Tarinan opetus on siinä, että jos puolisoiden seksuaalisesti tarpeet ovat kovin kaukana toisistaan, tulee väistämättä ongelmia. Niiden ei kuitenkaan tarvitse muuten hyviä parisuhteita pilata.
Oma avioliittoni olisi voinut pelastua jos olisin riittävän aikaisin ymmärtänyt alkaa käydä vieraissa. Lopulta turhautuminen ja riitely meni liian pitkälle. M49
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pohdintaa. Yleensä naiset haluavat elää rehellisessä, PUHTAASSA parisuhteessa. Ja tietää "pahankin" totuuden + totuuden miehen tarpeista ja mihin hän aikoo tai haluaa. Ehkä kokemuksen puutteen ja maailmankuvan vuoksi hän ei hahmota tarpeitasi selvästi (tai ei vain tiedä), koska on miehiä jotka todella ovat uskollisia. Tekisi naisille hyvää että hahmottaa kuitenkin todellisuuden ja realismin noissa asioissa. Siitä voi sitten keskustella, toisen huutoa ei tarvitse jäädä kuuntelemaan tai painostusta. Ja päätät itse mitä teet aina.
Sitten on parisuhteita jotka ovat avoimia, säännöillä, alusta saakka. TAI osa miehistä tekee ehkä itsekseen ilman muita naisia kotona (päätös, kuinka kauan se toimii?) TAI eroaa +muu kumppani jossa seksi toimii, jos toteaa ettei vaimo ja muut naiset sovi vain samaan yhtälöön.
On naisia jotka haluavat miehen valehtelevan, kun eivät kestä kohdata totuutta tai se ei kiinnosta. En tiedä mikä heitä vaivaa? Ehkä ovat itsesuojeluvaiheessa ja aivot eivät ota vastaan dataa, vielä. Prosesseja käynnissä.
Riippuu paljon itsestäsi oletko valmis tekemään vain itseksesi (kärsitkö siitä) vai kuuluisiko elämääsi ensisijassa fyysinen seksuaalisuus jonkun muun kanssa. Pettäminen ei usein toimi parisuhteessa, ja rehellisyyden puute. Siinä mennään sokkona side silmillä metsässä, vähän kuin kokeillen sitä ja tätä, joku päivä tieto voi kulkeutua vaimolle - jos naiset etsivätkin parisuhdetta s*ksipuheiden ja objektina olemisen sijaan.
Monilla on tämä sama kysymys tai tulee joku päivä. Et ole ainoa. Parisuhteessa on kaksi osapuolta. Ei tarvitse liikaa suojella todellisuudelta toista, koska myöhemmin se lennähtää kasvoille kuitenkin. Mikä on maailmankuvasi ja mitä haluat elämääsi itse todella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla sama, mutta en harrastele muiden kanssa mitään. Ennen narisin asiasta ja seksin vähyydestä mitä yhtäkkiä tuli suhteeseemme. Olen itse erittäin seksuaalinen ihminen ja olin narinoissani oikeasti täysin urpo. Nykyään se 1-2 kertaa on tosi ok ja kun sänkyyn mennään, niin sekin on jotenkin erilaista ja sillon jyystetään kunnolla. Ollaan 44v ja yhdessä oltu 24v. Jotenkin näin vanhempana olen herännyt ymmärtämään vaimoani enemmän ja aidosti ehkä kuuntelemaan häntä mitä hän sanoo. Kuulostaa hullulta ja vähän vaikea jotenkin yrittää selittää tätä asiaa, koska toi mitä kirjotin särisee monen korvaan.
Olen jotenkin löytänyt vaimoni uudelleen. Ihan siinäkin mielessä, että minua kiinnostaa aidosti mennä hänen kanssaan esim kerää sieniä. ennen menin väkisin. Ja näen vaimoni muutenkin erilailla nykyään. Haluan tehdä asioita hänen kanssaan aina vaan enemmän. Sanoin hänelle pari viikkoa sitten, että rakastan sinua. Hän alkoi itkemään. Olin hämmentynyt ja hän sanoi, että olet sanonut noin viimeksi minulle, kun täytin 36 vuotta. Tuli itelle karsee olo jotenkin. Pyysin anteeksi. Hän myös sanoi, että on huomannut minussa monta muutosta ja olen palannut sinne alkuun, kun tavattiin ja hän on tuntenut taas sen tunteen, että minä todella haluan olla hänen kanssaan. Ja en ole tehnyt tätä kaikkkea siksi, että on pakko vaan olen tehnyt tietoisen ajattelun itseni kanssa ja todella haluan olla.
Tämä oli todella kaunis kirjoitus, kiitos siitä!
Vierailija kirjoitti:
Pohdintaa. Yleensä naiset haluavat elää rehellisessä, PUHTAASSA parisuhteessa. Ja tietää "pahankin" totuuden + totuuden miehen tarpeista ja mihin hän aikoo tai haluaa. Ehkä kokemuksen puutteen ja maailmankuvan vuoksi hän ei hahmota tarpeitasi selvästi (tai ei vain tiedä), koska on miehiä jotka todella ovat uskollisia. Tekisi naisille hyvää että hahmottaa kuitenkin todellisuuden ja realismin noissa asioissa. Siitä voi sitten keskustella, toisen huutoa ei tarvitse jäädä kuuntelemaan tai painostusta. Ja päätät itse mitä teet aina.
Sitten on parisuhteita jotka ovat avoimia, säännöillä, alusta saakka. TAI osa miehistä tekee ehkä itsekseen ilman muita naisia kotona (päätös, kuinka kauan se toimii?) TAI eroaa +muu kumppani jossa seksi toimii, jos toteaa ettei vaimo ja muut naiset sovi vain samaan yhtälöön.
On naisia jotka haluavat miehen valehtelevan, kun eivät kestä kohdata totuutta tai se ei kiinnosta. En tiedä mikä heitä vaivaa? Ehkä ovat itsesuojeluvaiheessa ja aivot eivät ota vastaan dataa, vielä. Prosesseja käynnissä.
Riippuu paljon itsestäsi oletko valmis tekemään vain itseksesi (kärsitkö siitä) vai kuuluisiko elämääsi ensisijassa fyysinen seksuaalisuus jonkun muun kanssa. Pettäminen ei usein toimi parisuhteessa, ja rehellisyyden puute. Siinä mennään sokkona side silmillä metsässä, vähän kuin kokeillen sitä ja tätä, joku päivä tieto voi kulkeutua vaimolle - jos naiset etsivätkin parisuhdetta s*ksipuheiden ja objektina olemisen sijaan.
Monilla on tämä sama kysymys tai tulee joku päivä. Et ole ainoa. Parisuhteessa on kaksi osapuolta. Ei tarvitse liikaa suojella todellisuudelta toista, koska myöhemmin se lennähtää kasvoille kuitenkin. Mikä on maailmankuvasi ja mitä haluat elämääsi itse todella.
En ymmärtänyt sun höpötyksestä oikein mitään.
Sinusta siis realismi on sitä että miehet tarvitsevat seksiä enemmän kuin naiset. Kumminkin miehet muka tietävät tämän ja silti menevät naimisiin naisten kanssa vaikka tietävät etteivät tule "saamaan seksiä tarpeeksi". Avaisitko ihan miten realistista tämä on mieheltä? Eikö hän osaa pohtia asiaa etukäteen ennen kuin sitoutuu vaan onko pakko asettaa se vaimo tilanteeseen, jossa häntä painostetaan seksiin (muuten rikos lakiemme mukaan toim. huom.)?
Ja sitten siihen että eikä parisuhde ole sellainen, jossa kummankin pitää tehdä kompromisseja? Miksi vain miehen halu ja tarve on sinusta tärkeä?
Oletko ajatellut myös että naisten haluttomuus parisuhteessa ei ole sen naisen oma yksilöllinen piirre, vaan kenties tulos sen miehen painostamisesta? Tai muista ongelmista parisuhteessa? On jotenkin hölmöä puhua "realismista" kun olet itse jossain kuplassa, jossa PARIsuhteessa vain sinä ja sun tarpeet ja näkemykset ovat merkittäviä, ja se vaimo vain kuin rikkäinen tai huonosti toimiva esine, eikö totta?
Teepä tällainen järjestely: kävele kaupungilla tunti ja katsele ihmisiä. Heistä enemmän kuin joka kolmas on pettänyt tai pettää parhaillaan puolisoaan jollakin tavalla. Sitten mieti onko toimintasi jollakin tavalla erityisen tuomittavaa.
No ethän sinä todellakaan rakasta vaimoasi. Uskon että tämä ongelma tuli teillä esille jo seurustelu aikana, mutta punnitsit yksin olemisen ja tämän välillä etkä tohtinut olla yksin koska tiesit että voit tarvittaessa pettää koska sellainen sinä olet.
Sikamainen ihminen kerta kaikkiaan.
Vierailija kirjoitti:
Mulla sama, mutta en harrastele muiden kanssa mitään. Ennen narisin asiasta ja seksin vähyydestä mitä yhtäkkiä tuli suhteeseemme. Olen itse erittäin seksuaalinen ihminen ja olin narinoissani oikeasti täysin urpo. Nykyään se 1-2 kertaa on tosi ok ja kun sänkyyn mennään, niin sekin on jotenkin erilaista ja sillon jyystetään kunnolla. Ollaan 44v ja yhdessä oltu 24v. Jotenkin näin vanhempana olen herännyt ymmärtämään vaimoani enemmän ja aidosti ehkä kuuntelemaan häntä mitä hän sanoo. Kuulostaa hullulta ja vähän vaikea jotenkin yrittää selittää tätä asiaa, koska toi mitä kirjotin särisee monen korvaan.
Olen jotenkin löytänyt vaimoni uudelleen. Ihan siinäkin mielessä, että minua kiinnostaa aidosti mennä hänen kanssaan esim kerää sieniä. ennen menin väkisin. Ja näen vaimoni muutenkin erilailla nykyään. Haluan tehdä asioita hänen kanssaan aina vaan enemmän. Sanoin hänelle pari viikkoa sitten, että rakastan sinua. Hän alkoi itkemään. Olin hämmentynyt ja hän sanoi, että olet sanonut noin viimeksi minulle, kun täytin 36 vuotta. Tuli itelle karsee olo jotenkin. Pyysin anteeksi. Hän myös sanoi, että on huomannut minussa monta muutosta ja olen palannut sinne alkuun, kun tavattiin ja hän on tuntenut taas sen tunteen, että minä todella haluan olla hänen kanssaan. Ja en ole tehnyt tätä kaikkkea siksi, että on pakko vaan olen tehnyt tietoisen ajattelun itseni kanssa ja todella haluan olla.
Kaunis kirjoitus fiksulta mieheltä.
Kuten edellä huomattiin, ovat nämä paljolti arvovalintoja. Elän itse avioliitossa, joka on muuten täydellinen, mutta juuri seksihalujen aika totaalinen eriparisuus on johtanut minut uskottomuuteen. Olen pohtinut asiaa ja arvojani asian suhteen tarkoin oikeastaan koko 23-vuotisen parisuhteemme ajan. Aiemmin ajattelin, että uskollisuus itsessään on minulle arvona niin tärkeä, että olen siihen hammasta purren valmis sitoutumaan, vaikka parisuhteessani tarjolla olevan seksuaalisen energian ja jännitteen näivettyneisyys laskikin elämänhaluani suunnattomasti. Koska oma vaimonikin haluaa seksiä juuri sen kerran, pari kuukaudessa ja muuten asiaa ei hänelle käytännössä ole edes olemassa, olin aiemmin käytännössä monta viikkoa kuukaudessa äärimmäisen turhautunut. Tämä näkyi myös ulospäin vaimolleni ja lapsilleni laskien myös heidän elämänlaatuansa; olin huonompi puoliso ja isä.
Kun paras ystäväni kaksi vuotta sitten kuoli pitkään sairastettuaan, muuttui elämässäni moni asia. Päätin, että elän loppuelämäni - ainoan elämäni - siten, että kuolinvuoteella mahdollisimman harva asia kaduttaisi. Päätin mm. seuraavat asiat:
-teen lasteni kanssa joka päivä jotakin mukavaa ja osoitan heille rakkauttani
-minulla on oikeus saada palautetta miehisestä viehätysvoimastani enemmän kuin kaksi kertaa kuussa, yhteensä n. 1,5 tunnin ajan. Jos tätä en saa vaimoltani, haen sen muualta
-juon rakastamaani alkoholia pienen määrän (1-4 annosta) joka ilta, enkä pidä keinotekoisia tipattomia tammikuita ym.
Nyt olen puolisentoista vuotta pitänyt yllä erilaisia "harmaalla alueella" olevia viestittelyjä naispuolisten kavereideni (hekin tahoillaan naimisissa) kanssa ja olen kuin muuttunut mies. Olen hyväntuulinen, täynnä energiaa, saan aikaan asioita ja ennen kaikkea: olen huomattavasti parempi aviomies puolisolleni.
Vierailija kirjoitti:
No ethän sinä todellakaan rakasta vaimoasi. Uskon että tämä ongelma tuli teillä esille jo seurustelu aikana, mutta punnitsit yksin olemisen ja tämän välillä etkä tohtinut olla yksin koska tiesit että voit tarvittaessa pettää koska sellainen sinä olet.
Sikamainen ihminen kerta kaikkiaan.
Niin mistä tuosta pystyikään päättelemään ettei ap rakasta puolisoaan?
Alue: Aihe vapaa
Kysy siltä vaimoltasi, onko sinulla lupa vai ei.