Olen antanut itselleni luvan olla tällä tavalla uskoton. Toiminko mielestänne oikein?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla sama, mutta en harrastele muiden kanssa mitään. Ennen narisin asiasta ja seksin vähyydestä mitä yhtäkkiä tuli suhteeseemme. Olen itse erittäin seksuaalinen ihminen ja olin narinoissani oikeasti täysin urpo. Nykyään se 1-2 kertaa on tosi ok ja kun sänkyyn mennään, niin sekin on jotenkin erilaista ja sillon jyystetään kunnolla. Ollaan 44v ja yhdessä oltu 24v. Jotenkin näin vanhempana olen herännyt ymmärtämään vaimoani enemmän ja aidosti ehkä kuuntelemaan häntä mitä hän sanoo. Kuulostaa hullulta ja vähän vaikea jotenkin yrittää selittää tätä asiaa, koska toi mitä kirjotin särisee monen korvaan.

Olen jotenkin löytänyt vaimoni uudelleen. Ihan siinäkin mielessä, että minua kiinnostaa aidosti mennä hänen kanssaan esim kerää sieniä. ennen menin väkisin. Ja näen vaimoni muutenkin erilailla nykyään. Haluan tehdä asioita hänen kanssaan aina vaan enemmän. Sanoin hänelle pari viikkoa sitten, että rakastan sinua. Hän alkoi itkemään. Olin hämmentynyt ja hän sanoi, että olet sanonut noin viimeksi minulle, kun täytin 36 vuotta. Tuli itelle karsee olo jotenkin. Pyysin anteeksi. Hän myös sanoi, että on huomannut minussa monta muutosta ja olen palannut sinne alkuun, kun tavattiin ja hän on tuntenut taas sen tunteen, että minä todella haluan olla hänen kanssaan. Ja en ole tehnyt tätä kaikkkea siksi, että on pakko vaan olen tehnyt tietoisen ajattelun itseni kanssa ja todella haluan olla.

Todella hienoa että olet vihdoin tajunnut että vaimosi on myös ihminen. Ihan oikeasti, en sano vittuillakseni. Vaan oikeasti on todella hienoa että tiedostat tälläisen asian ja olet sen vaimollekin tuonut ilmi. Ihminen kehittyy ikää myöden ja hyvä kun se on sun kohdalla hyvään suuntaan, parisuhteenkin kannalta.

Ja mitä tulee näihin naisten kerran pari kuussa haluihin, niin kuten tiedostattekin miehenä, tämä liittyy naisilla hormoneihin selkeästi. Naisilla vaikuttaa eri hormoni joka viikko kierron aikana, ja sitä sekoittaa tietysti hormonaalinen ehkäisy joka monelle on seksuaalisuuden kuolema.

Eli keski-ikäiset miehet, jos ette halua vaimonne seksihaluja hormonien pilaavan, menkää itse vasektomiaan ja päästäkää vaimonne vihdoin keinotekoisestahormonipiinasta, kun varmasti lapsetkin on jo tehtynä. Vasektomia ei vaikuta teidän seksuaalisuuteen mitenkään, jos ei sitä ongelmaa omassa päässään kehitä. 

Sitten tulee ne pelätyt vaihdevuodet jotka pikkuhiljaa muuttaa hormonitoimintaa, ja näitä oireitahan tulee usein myös miehillä, joten tarkkailkaa myös itseänne. Puhukaa avoimesti puolisonne kanssa näistä hormoniasioista, ei syyllistävästi tai vitsaillen vaan oikeasti teidän molempien elämään ja oloon vaikuttavana tekijänä, ja että jos siinä on jotain häikkää, että mitä sille voisi tehdä.

Seksimääriin vaikuttaa sekä miehillä että naisilla se henkilökohtainen "toipumisaika" siitä kun on saanut kunnolla, joillakin se aika voi olla viikon tai jopa pidempi. Se on toiselle toki ikävä juttu kun haluaisi useammin, mutta sekin pitää ottaa huomioon, että jos ei ole toipunut edellisestä kerrasta, voi olla erittäin vaikea saada orgasmia, ainakaan kunnollista. Näin naisen se juttu on kunnon "emätinorgasmi" siis yhdynnässä, joka tuntuu aivan taivaalliselta, kun on ollut vähintään viikko edellisestä kerrasta. Toki yhden yhdynnän aikana voi tulla monta orgasmia peräkkäin, mutta seuraavana päivänä ei olekaan sitten samanlaista kitkaa siellä alapäässä, ei vaikka yläpää niin haluaisi.

Keinotekoisesta hormonipiinasta?! En taatusti luovu ihanista minipillereistä, jotka poistivat PMS:n ja kuukautiset.

Näissä asioissa ei sen kummemmin tarvitse lupia kysellä.

Sen että tekeekö oikein vai ei voi selvittää yksinkertaisesti kysymällä itseltään:

"Tekisinkö näin jos puolisoni olisi läsnä?"

Vierailija kirjoitti:

Kysy siltä vaimoltasi, onko sinulla lupa vai ei.

Kyllähän tuota on jo vaimolta kysytty, mutta kun lupaa ei tullut se pitäisi saada jollakin muulla keinoin, jotta ei tarvitsisi potea huonoa omaatuntoa tai ainakin vastuu siirtyy muualle. "Kyllä mä voin kun av:llä asia hyväksyttiin."

Taas on kädetön ja selkärangaton liero hakemassa oikeutusta väärin toimimiselle ja toiset samanlaiset ovat yllyttämässä.

Olisiko sinulle ihan ok, jos vaimosi toimisi samoin kuin sinä nyt?

Juu, ei hän välttämättä toimi, kun hänellä (niin kuin monella muullakin naisella) on haluja silloin, kun luonto on sen niin järjestänyt eli ovulaation aikaan, mutta siis jos hän toimisi samoin kuin sinä,

niin eikö se sinua loukkaisi yhtään? 

Jos eroaminen ei ole vaihtoehto, niin suosittelen flesua tai muuta masturbaattoria, jota voi käyttää ilman käsiä. Jonkinlainen selkäranka lienee kuitenkin tarpeen kasvattaa.

Vaimoa varten samaan tilaukseen wand, satisfyer, liukkari ja ehkä vielä laadukas dildo (ei halvinta). 

Ei tarvitse vaatia häneltä niiden käyttöä, kerrot vain, että nämä on hankittu ja saa käyttää vapaasti omassa kivassa. 

Kaikki edellä mainitut sopivat yhteiskäyttöönkin, mutta kuulostaa siltä, että ei kannata mennä ehdottelemaan (painostamaan). 

Toimit yksiselitteisesti väärin. Lopeta tuollainen urpoilu. Naisia lakkaa seksi kiinnostamasta, koska uupuvat kaikkeen työntekoon ja arjen pyörittämiseen. Siinä ratkaisusi. Moraaliton s*ksiviestittely muiden kanssa ei ole mikään ratkaisu, vaan väärin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla sama, mutta en harrastele muiden kanssa mitään. Ennen narisin asiasta ja seksin vähyydestä mitä yhtäkkiä tuli suhteeseemme. Olen itse erittäin seksuaalinen ihminen ja olin narinoissani oikeasti täysin urpo. Nykyään se 1-2 kertaa on tosi ok ja kun sänkyyn mennään, niin sekin on jotenkin erilaista ja sillon jyystetään kunnolla. Ollaan 44v ja yhdessä oltu 24v. Jotenkin näin vanhempana olen herännyt ymmärtämään vaimoani enemmän ja aidosti ehkä kuuntelemaan häntä mitä hän sanoo. Kuulostaa hullulta ja vähän vaikea jotenkin yrittää selittää tätä asiaa, koska toi mitä kirjotin särisee monen korvaan.

Olen jotenkin löytänyt vaimoni uudelleen. Ihan siinäkin mielessä, että minua kiinnostaa aidosti mennä hänen kanssaan esim kerää sieniä. ennen menin väkisin. Ja näen vaimoni muutenkin erilailla nykyään. Haluan tehdä asioita hänen kanssaan aina vaan enemmän. Sanoin hänelle pari viikkoa sitten, että rakastan sinua. Hän alkoi itkemään. Olin hämmentynyt ja hän sanoi, että olet sanonut noin viimeksi minulle, kun täytin 36 vuotta. Tuli itelle karsee olo jotenkin. Pyysin anteeksi. Hän myös sanoi, että on huomannut minussa monta muutosta ja olen palannut sinne alkuun, kun tavattiin ja hän on tuntenut taas sen tunteen, että minä todella haluan olla hänen kanssaan. Ja en ole tehnyt tätä kaikkkea siksi, että on pakko vaan olen tehnyt tietoisen ajattelun itseni kanssa ja todella haluan olla.

Kaunis kirjoitus fiksulta mieheltä. 

Kuten edellä huomattiin, ovat nämä paljolti arvovalintoja. Elän itse avioliitossa, joka on muuten täydellinen, mutta juuri seksihalujen aika totaalinen eriparisuus on johtanut minut uskottomuuteen. Olen pohtinut asiaa ja arvojani asian suhteen tarkoin oikeastaan koko 23-vuotisen parisuhteemme ajan. Aiemmin ajattelin, että uskollisuus itsessään on minulle arvona niin tärkeä, että olen siihen hammasta purren valmis sitoutumaan, vaikka parisuhteessani tarjolla olevan seksuaalisen energian ja jännitteen näivettyneisyys laskikin elämänhaluani suunnattomasti. Koska oma vaimonikin haluaa seksiä juuri sen kerran, pari kuukaudessa ja muuten asiaa ei hänelle käytännössä ole edes olemassa, olin aiemmin käytännössä monta viikkoa kuukaudessa äärimmäisen turhautunut. Tämä näkyi myös ulospäin vaimolleni ja lapsilleni laskien myös heidän elämänlaatuansa; olin huonompi puoliso ja isä. 

Kun paras ystäväni kaksi vuotta sitten kuoli pitkään sairastettuaan, muuttui elämässäni moni asia. Päätin, että elän loppuelämäni - ainoan elämäni - siten, että kuolinvuoteella mahdollisimman harva asia kaduttaisi. Päätin mm. seuraavat asiat: 

-teen lasteni kanssa joka päivä jotakin mukavaa ja osoitan heille rakkauttani

-minulla on oikeus saada palautetta miehisestä viehätysvoimastani enemmän kuin kaksi kertaa kuussa, yhteensä n. 1,5 tunnin ajan. Jos tätä en saa vaimoltani, haen sen muualta

-juon rakastamaani alkoholia pienen määrän (1-4 annosta) joka ilta, enkä pidä keinotekoisia tipattomia tammikuita ym.

Nyt olen puolisentoista vuotta pitänyt yllä erilaisia "harmaalla alueella" olevia viestittelyjä naispuolisten kavereideni (hekin tahoillaan naimisissa) kanssa ja olen kuin muuttunut mies. Olen hyväntuulinen, täynnä energiaa, saan aikaan asioita ja ennen kaikkea: olen huomattavasti parempi aviomies puolisolleni.

  

No et varmasti ole parempi aviomies. Mitäs sitten kun puolisolle selviää asia, pitkät salasuhteet kun jossain vaiheessa lähes aina paljastuu? Huono mies sinä olet, selittelet sitten mitä tahansa itsellesi.

Omasta nautinnostasi ja loppuelämästäsi välität, muttet siitä, että pilaat vaimosi loppuelämän ja teidän suhteenne. Tuollaisten moraalittomien saastakasojen sietäisi erota ja elää yksin. Sitten saa panna menemään miten haluaa ja voi vetää sitä viinaakin niin paljon kuin sielu sietää. Yök mikä "mies".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla sama, mutta en harrastele muiden kanssa mitään. Ennen narisin asiasta ja seksin vähyydestä mitä yhtäkkiä tuli suhteeseemme. Olen itse erittäin seksuaalinen ihminen ja olin narinoissani oikeasti täysin urpo. Nykyään se 1-2 kertaa on tosi ok ja kun sänkyyn mennään, niin sekin on jotenkin erilaista ja sillon jyystetään kunnolla. Ollaan 44v ja yhdessä oltu 24v. Jotenkin näin vanhempana olen herännyt ymmärtämään vaimoani enemmän ja aidosti ehkä kuuntelemaan häntä mitä hän sanoo. Kuulostaa hullulta ja vähän vaikea jotenkin yrittää selittää tätä asiaa, koska toi mitä kirjotin särisee monen korvaan.

Olen jotenkin löytänyt vaimoni uudelleen. Ihan siinäkin mielessä, että minua kiinnostaa aidosti mennä hänen kanssaan esim kerää sieniä. ennen menin väkisin. Ja näen vaimoni muutenkin erilailla nykyään. Haluan tehdä asioita hänen kanssaan aina vaan enemmän. Sanoin hänelle pari viikkoa sitten, että rakastan sinua. Hän alkoi itkemään. Olin hämmentynyt ja hän sanoi, että olet sanonut noin viimeksi minulle, kun täytin 36 vuotta. Tuli itelle karsee olo jotenkin. Pyysin anteeksi. Hän myös sanoi, että on huomannut minussa monta muutosta ja olen palannut sinne alkuun, kun tavattiin ja hän on tuntenut taas sen tunteen, että minä todella haluan olla hänen kanssaan. Ja en ole tehnyt tätä kaikkkea siksi, että on pakko vaan olen tehnyt tietoisen ajattelun itseni kanssa ja todella haluan olla.

Kaunis kirjoitus fiksulta mieheltä. 

Kuten edellä huomattiin, ovat nämä paljolti arvovalintoja. Elän itse avioliitossa, joka on muuten täydellinen, mutta juuri seksihalujen aika totaalinen eriparisuus on johtanut minut uskottomuuteen. Olen pohtinut asiaa ja arvojani asian suhteen tarkoin oikeastaan koko 23-vuotisen parisuhteemme ajan. Aiemmin ajattelin, että uskollisuus itsessään on minulle arvona niin tärkeä, että olen siihen hammasta purren valmis sitoutumaan, vaikka parisuhteessani tarjolla olevan seksuaalisen energian ja jännitteen näivettyneisyys laskikin elämänhaluani suunnattomasti. Koska oma vaimonikin haluaa seksiä juuri sen kerran, pari kuukaudessa ja muuten asiaa ei hänelle käytännössä ole edes olemassa, olin aiemmin käytännössä monta viikkoa kuukaudessa äärimmäisen turhautunut. Tämä näkyi myös ulospäin vaimolleni ja lapsilleni laskien myös heidän elämänlaatuansa; olin huonompi puoliso ja isä. 

Kun paras ystäväni kaksi vuotta sitten kuoli pitkään sairastettuaan, muuttui elämässäni moni asia. Päätin, että elän loppuelämäni - ainoan elämäni - siten, että kuolinvuoteella mahdollisimman harva asia kaduttaisi. Päätin mm. seuraavat asiat: 

-teen lasteni kanssa joka päivä jotakin mukavaa ja osoitan heille rakkauttani

-minulla on oikeus saada palautetta miehisestä viehätysvoimastani enemmän kuin kaksi kertaa kuussa, yhteensä n. 1,5 tunnin ajan. Jos tätä en saa vaimoltani, haen sen muualta

-juon rakastamaani alkoholia pienen määrän (1-4 annosta) joka ilta, enkä pidä keinotekoisia tipattomia tammikuita ym.

Nyt olen puolisentoista vuotta pitänyt yllä erilaisia "harmaalla alueella" olevia viestittelyjä naispuolisten kavereideni (hekin tahoillaan naimisissa) kanssa ja olen kuin muuttunut mies. Olen hyväntuulinen, täynnä energiaa, saan aikaan asioita ja ennen kaikkea: olen huomattavasti parempi aviomies puolisolleni.

  

No, onko tämä oikein vai ei riippuu yhdestä asiasta:

- onko se, mitä viestittelet muiden kanssa, määritelty parisuhteessanne seksiksi tai tarkemmin ottaen parisuhteen sisäiseksi asiaksi, jota teette vain toistenne kanssa

Mikään 'tämä tekee minusta paremman ihmisen vaimolleni ja en halua katua elämätöntä elämää kuolinvuoteella' lässyn lässyn ei poista sitä asiaa, että jos olet luvannut jotain kumppanillesi ja nyt teet lupauksesi vastaisesti, petät toisen luottamuksen todella, todella pahasti. Ihan riippumatta siitä, jäätkö 'kiinni' vai et. Luottamus on petetty ja se on kuin rautalanka, taitettua ei takaisin suoraksi saa.

Jos ette ole sopineet näistä asioista suhteen alussa / myöhemmin niin nyt olisi hyvä hetki käydä keskustelu suhdesopimuksesta. Jos haluat vapauden tällaisiin keskusteluihin, kerro siitä avoimesti, se on aina parempi kuin valehtelu. Kumppanisi sitten päättää, haluaako hän olla suhteessa, jonka suhdesopimukseen kuuluu tällainen kohta.

Miksi seksistä pitävä ihminen ryhtyy parisuhteeseen sellaisen kanssa, joka ei pidä seksistä? En vaan kertakaikkiaan tajua.

Te, joiden vaimoa ei seksi kiinnosta, niin kuinka paljon kehutte vaimojenne ulkonäköä, seksikkyyttä, haluttavuutta? Kuinka paljon vaimonne saa seksitöntä läheisyyttä ja pikku flirttiä? Kuinka paljon teidän puheissa ja teoissa näkyy se, että arvostatte vaimoanne?

Joo, niin arvelinkin!

Joka päivä siis pitäisi osata näyttää, että se oma vaimosi on sinun elämän ihanin ihminen ja sinun halut kohdistuu vain häneen ja haluat nimenomaan juuri vaimoasi, etkä muita. Arkisissa tilanteissa vaimon täytyy saada tietää olevansa kaunis, seksikäs ja haluttava. Nämä asiat täytyy mainita myös niissä tilanteissa, jotka eivät johda seksiin.

Tottakai! Pientä flirttiä pitää aina olla ja vähän jollain reissulla seksiäkin. Kun olette muuten hyvässä suhteessa pelkkä seksi ei ole pettämistä.

Jos suhteesta puuttuu kemia niin se on aika työlästä hommaa. Olen kokenut tuon ja odottanut että toisesta tulisi aktiivisempi. Ei ole tullut ja seksi on aika konemaista. Itse haluaisin seksiä arkeen myös... Katseita ja kiinnostusta. En ymmärrä onko monet ihmiset seksuaalisesti kuolleita vai jostain muusta kuin kumppanista nauttivia. Miksi siis suhteessa?

Vierailija kirjoitti:

Mulla sama, mutta en harrastele muiden kanssa mitään. Ennen narisin asiasta ja seksin vähyydestä mitä yhtäkkiä tuli suhteeseemme. Olen itse erittäin seksuaalinen ihminen ja olin narinoissani oikeasti täysin urpo. Nykyään se 1-2 kertaa on tosi ok ja kun sänkyyn mennään, niin sekin on jotenkin erilaista ja sillon jyystetään kunnolla. Ollaan 44v ja yhdessä oltu 24v. Jotenkin näin vanhempana olen herännyt ymmärtämään vaimoani enemmän ja aidosti ehkä kuuntelemaan häntä mitä hän sanoo. Kuulostaa hullulta ja vähän vaikea jotenkin yrittää selittää tätä asiaa, koska toi mitä kirjotin särisee monen korvaan.

Olen jotenkin löytänyt vaimoni uudelleen. Ihan siinäkin mielessä, että minua kiinnostaa aidosti mennä hänen kanssaan esim kerää sieniä. ennen menin väkisin. Ja näen vaimoni muutenkin erilailla nykyään. Haluan tehdä asioita hänen kanssaan aina vaan enemmän. Sanoin hänelle pari viikkoa sitten, että rakastan sinua. Hän alkoi itkemään. Olin hämmentynyt ja hän sanoi, että olet sanonut noin viimeksi minulle, kun täytin 36 vuotta. Tuli itelle karsee olo jotenkin. Pyysin anteeksi. Hän myös sanoi, että on huomannut minussa monta muutosta ja olen palannut sinne alkuun, kun tavattiin ja hän on tuntenut taas sen tunteen, että minä todella haluan olla hänen kanssaan. Ja en ole tehnyt tätä kaikkkea siksi, että on pakko vaan olen tehnyt tietoisen ajattelun itseni kanssa ja todella haluan olla.

Naisen kirjoittama fantasia?

"Ennen erittäin seksuaalinen" "oli narinoissani oikea urpo" "1-2 kertaa kuukaudessa ok" "löysin uudelleen".

Noin 30-50% ihmisistä ovat uskottomia puolisoilleen. Voisiko tämä kertoa siitä, että uskollisuus ei ole luontaista ihmiselle?

Asia on meidänkin suhteessa ollut kipeä vuosikausia ja kirjoittaisin mielelläni pidemminkin ajatuksiani, mutta kiireessä totean vain, että meillä vuosia jumissa ollut tilanne helpotti sillä, kun ymmärsin aidosti, että en pysty mieheni tarpeita täysin tällä saralla täyttämään enkä toisaalta halua niitä häneltä riistää. Annoin miehelleni luvan toteuttaa itseänsä haluamallaan tavalla, mutta en halua niistä mitään tietää. Suhteemme on ollut paljon parempi tuon jälkeen. 

Ehkä sulla ei ole tarpeeksi tekemistä, kerta seksi on aina mielessä.

Joten alappa hoitamaan kaikki kotityöt ja lasten hoito oman työsi lisäksi.

Enpä tiijjä.

Kinkkinen juttu.

Vaimon kanssa ei voi tehdä diiliä, että voisitte jollain tasolla seksiä useammin?

Voisiko tuosta puhua, että oikeasti kärsit.

Voisihan se olla kalenterin kanssa aluksi... onhan se nytkin, kun kerran on ovulaatio kalenterina.

Hitsi, pettääköhän minunkin mies tuolla lailla. Meilläkään ei seksiä niin kovin usein ole ja mies siitä enempi kärsii.

On niiin vaikea aihe ittelle puhua, vaikka ymmärrän että miehen tarpeet on erit.

Ehkäpä puhun oman mieheni kanssa.

Käsipelillä yhdessä vaikka ja on se niin, että voisi sitä seksiä useammin olla. Se voisi tosiaan olla ihan tietoista suhteen hoitoa.

Tänä iltana otan tuon aiheen puheeksi.

Kiitos, ap, hyvästä ajatuksia herättävästä.

Ja kiitos se yksi, joka lähti marjaan vaimon kanssa.

Meillä olisi varmaan seksin lisäys ja marjastus (se jaettu yhteinen aika) molemmat hyväksi.

Kehtaatkin kysellä hyväksyntää, lipevä liero, vai että ihan 'Olet antanut itselleni luvan'..hirveetä paskaa, et arvosta vaimoasi pätkääkään, luuseri, petturi!

Haluaisin 1-2krt viikkoon. Miehelle riittää kerran kuussa, jos silloinkaan.. naimisissa 5v. Ja ei, en ole lihonut vaan samoissa mitoissa kun tavattiin 9v sitten.

Kysy lupa vaimoltasi, älä meiltä.

Vierailija kirjoitti:

Mulla sama, mutta en harrastele muiden kanssa mitään. Ennen narisin asiasta ja seksin vähyydestä mitä yhtäkkiä tuli suhteeseemme. Olen itse erittäin seksuaalinen ihminen ja olin narinoissani oikeasti täysin urpo. Nykyään se 1-2 kertaa on tosi ok ja kun sänkyyn mennään, niin sekin on jotenkin erilaista ja sillon jyystetään kunnolla. Ollaan 44v ja yhdessä oltu 24v. Jotenkin näin vanhempana olen herännyt ymmärtämään vaimoani enemmän ja aidosti ehkä kuuntelemaan häntä mitä hän sanoo. Kuulostaa hullulta ja vähän vaikea jotenkin yrittää selittää tätä asiaa, koska toi mitä kirjotin särisee monen korvaan.

Olen jotenkin löytänyt vaimoni uudelleen. Ihan siinäkin mielessä, että minua kiinnostaa aidosti mennä hänen kanssaan esim kerää sieniä. ennen menin väkisin. Ja näen vaimoni muutenkin erilailla nykyään. Haluan tehdä asioita hänen kanssaan aina vaan enemmän. Sanoin hänelle pari viikkoa sitten, että rakastan sinua. Hän alkoi itkemään. Olin hämmentynyt ja hän sanoi, että olet sanonut noin viimeksi minulle, kun täytin 36 vuotta. Tuli itelle karsee olo jotenkin. Pyysin anteeksi. Hän myös sanoi, että on huomannut minussa monta muutosta ja olen palannut sinne alkuun, kun tavattiin ja hän on tuntenut taas sen tunteen, että minä todella haluan olla hänen kanssaan. Ja en ole tehnyt tätä kaikkkea siksi, että on pakko vaan olen tehnyt tietoisen ajattelun itseni kanssa ja todella haluan olla.

Kääk. En muista milloin olis viimeksi tullut kyyneleet silmiin av:n kirjoituksen takia.

No et toimi oikein. Kun kerran seksuaalinen jännite on sun elämäsi tärkein asia, ota ero siitä naisesta jonka kanssa sitä et saa ja lähde muille metsästysmaille.