Olen antanut itselleni luvan olla tällä tavalla uskoton. Toiminko mielestänne oikein?

Tarpeeksi kun valehtelee itselleen, niin valhe muuttuu omassa mielessä todeksi. Sulle taitaa olla käymässä niin.

Minulle vaimona asia olisi ok. Puhu vaimosi kanssa. Pikku ”kilpailukin” voi herättää halut.

Se mitä ei oikeesti ole, ei ole aitoa vaikka kuinka vääntää.

Tämän saa tulkita kukin kuinka haluaa:).

Jos suhde on kestävä ja hyvä, on molempien tehtävä myönnytyksiä, ja opittava miten pitää homma käynnissä kummallekin iloksi.  Jos yksi määrää aina kaapin paikan, riitaa ja katkeruutta ei voi välttää. Puhukaa kunnes vastaukset löytyy, ja olkaa valmiit luopumaan jostain saadaksenne jotain.

Tyypillinen miehen omien halujen etusijalle asettaminen. Petät vaimoasi henkisesti, petät myös niitä muita naikkosiasi, koska olet naimisissa, etkä naikkosten kanssa. Naikkoset pettävät kanssasi omia puolisoitaan, koska ovat naimisissa.

Mikä sua oikeasti vaivaa? Hae apua psykologilta, terapiasta, koska ongelmasi enemmänkin jatkuva valehtelu itsellesi, vaimollesi ja muille naisille. Valehtelu on persoonallisuushäiriö ks. mietenterveystalo. fi

Rohkenenpa itsekin kantaa korteni kekoon tähän mielenkiintoiseen ja minusta tärkeään keskusteluun. Minä en ole koskaan pettyänyt puolisoani, edes tuolla tavalla. Mutta, teen sen VAIN sen takia etten halua rikkoa perhettä tai riskeerata sitä, että vaimoni jättää minut. Tämä ei muuta sitä faktaa, että vaimoni haluttomuus haavoittaa minua syvästi ja olen myös erittäin katkera siitä, että käytän miehuuteni parhaat päivät tässä suhteessa. Tämä on tietenkin oma valinta, mutta kaikki hyvässä ihmissuhteessa olevat ymmärtävät, että eroaminen ei ole helppoa päätös "vain seksin" takia. 

Toivoisin kuitenkin tässä keskustelussa nyt ymmärrystä myös AP:n suuntaan. Tiedän itse tarkalleen sen, miten paljon haavoittaa se, että joutuu elämään 99,5% kaverisuhteessa naisen kanssa, jota itse todella paljon haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Rohkenenpa itsekin kantaa korteni kekoon tähän mielenkiintoiseen ja minusta tärkeään keskusteluun. Minä en ole koskaan pettyänyt puolisoani, edes tuolla tavalla. Mutta, teen sen VAIN sen takia etten halua rikkoa perhettä tai riskeerata sitä, että vaimoni jättää minut. Tämä ei muuta sitä faktaa, että vaimoni haluttomuus haavoittaa minua syvästi ja olen myös erittäin katkera siitä, että käytän miehuuteni parhaat päivät tässä suhteessa. Tämä on tietenkin oma valinta, mutta kaikki hyvässä ihmissuhteessa olevat ymmärtävät, että eroaminen ei ole helppoa päätös "vain seksin" takia. 

Toivoisin kuitenkin tässä keskustelussa nyt ymmärrystä myös AP:n suuntaan. Tiedän itse tarkalleen sen, miten paljon haavoittaa se, että joutuu elämään 99,5% kaverisuhteessa naisen kanssa, jota itse todella paljon haluaa.

No ikä siinä nyt sitten niin kovasti haavoittaa? Eivätkö miehet osaa osoittaa sitä rakkauttaan millään muilla tavoilla kuin seksillä? Vai ne omien pallien kiristyskö on se, miksi niin sattuu? En tajua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rohkenenpa itsekin kantaa korteni kekoon tähän mielenkiintoiseen ja minusta tärkeään keskusteluun. Minä en ole koskaan pettyänyt puolisoani, edes tuolla tavalla. Mutta, teen sen VAIN sen takia etten halua rikkoa perhettä tai riskeerata sitä, että vaimoni jättää minut. Tämä ei muuta sitä faktaa, että vaimoni haluttomuus haavoittaa minua syvästi ja olen myös erittäin katkera siitä, että käytän miehuuteni parhaat päivät tässä suhteessa. Tämä on tietenkin oma valinta, mutta kaikki hyvässä ihmissuhteessa olevat ymmärtävät, että eroaminen ei ole helppoa päätös "vain seksin" takia. 

Toivoisin kuitenkin tässä keskustelussa nyt ymmärrystä myös AP:n suuntaan. Tiedän itse tarkalleen sen, miten paljon haavoittaa se, että joutuu elämään 99,5% kaverisuhteessa naisen kanssa, jota itse todella paljon haluaa.

No ikä siinä nyt sitten niin kovasti haavoittaa? Eivätkö miehet osaa osoittaa sitä rakkauttaan millään muilla tavoilla kuin seksillä? Vai ne omien pallien kiristyskö on se, miksi niin sattuu? En tajua.

Miten luonnehtisit omaa seksiviettiäsi? Pidätkö itseäsi seksuaalisena olentona? Viestisi perusteella tuli nimittäin vähän sellainen kuva että seksi ei sinulle ole kovin tärkeä asia.

Vierailija kirjoitti:

Rohkenenpa itsekin kantaa korteni kekoon tähän mielenkiintoiseen ja minusta tärkeään keskusteluun. Minä en ole koskaan pettyänyt puolisoani, edes tuolla tavalla. Mutta, teen sen VAIN sen takia etten halua rikkoa perhettä tai riskeerata sitä, että vaimoni jättää minut. Tämä ei muuta sitä faktaa, että vaimoni haluttomuus haavoittaa minua syvästi ja olen myös erittäin katkera siitä, että käytän miehuuteni parhaat päivät tässä suhteessa. Tämä on tietenkin oma valinta, mutta kaikki hyvässä ihmissuhteessa olevat ymmärtävät, että eroaminen ei ole helppoa päätös "vain seksin" takia. 

Toivoisin kuitenkin tässä keskustelussa nyt ymmärrystä myös AP:n suuntaan. Tiedän itse tarkalleen sen, miten paljon haavoittaa se, että joutuu elämään 99,5% kaverisuhteessa naisen kanssa, jota itse todella paljon haluaa.

Oikein hyvä kirjoitus. Oletko yrittänyt ratkaista ongelmaa vaimosi kanssa? Tietääkö hän, kuinka vaikeaa sinulla on? Saat kaikki sympatiani, ymmärrystä riittää myös AP:lle, vaikkei hyväksyntää. Sinun ja AP:n välillä on suuri ero, ja arvostan sinua kovasti. Vaikka joudutkin suoraselkäisyydestäsi kärsimään.

Isossa mittakaavassa ei tuo AP:n rikos kovin suuri ole, ottaen huomioon että tilastojen valossa avioituneista naisista ja miehistä yli 20% pettää tai on pettänyt kumppaniaan. Eli merkittävä osa ihmisistä tekee paljon pahempaa kuin mitä AP.

Tuskin AP:n vaimo kuitenkaan kovin iloinen olisi jos saisi tietää....

Vierailija kirjoitti:

Isossa mittakaavassa ei tuo AP:n rikos kovin suuri ole, ottaen huomioon että tilastojen valossa avioituneista naisista ja miehistä yli 20% pettää tai on pettänyt kumppaniaan. Eli merkittävä osa ihmisistä tekee paljon pahempaa kuin mitä AP.

Tuskin AP:n vaimo kuitenkaan kovin iloinen olisi jos saisi tietää....

Pettäminen on silti väärin, vaikka muutkin tekisi niin. Ei se tilasto paljon petettyä lohduta. Ja tilastojen valossa 80 % ei petä, eli ihmiset on loppujen aika rehellisiä.

Minulle itselle avoin suhde on ollut itsestäänselvyys ja ajatus monogamiasta puolestaan naurettava, joten en ehkä ole oikeaa kohderyhmää tälle keskustelulle. Kysyisin kuitenkin miksi uskollisuus määritellään vain seksuaalisuuden kautta? Minä itse koen, että mieheni on minulle uskollinen rakastaessaan ja sitoutuessaan minuun siitä huolimatta, että hänellä on muita seksuaalisia suhteita.

Et ole ap kertonut, miten itse kohtelet vaimoasi ja mitä olet tehnyt sen eteen että halut syttyisivät?

Tänään meillä saatiin nukkua pitkään ja mun mies herätti mut ottamalla kainaloon ja pussailemalla niskaa pitkään, kunnes siirtyi nuolemaan orgasmin, on ihan fantastinen sängyssä eikä tosiaan joudu olemaan puutteessa. Huomioi ja auttaa arjessa muutoinkin ja tunnen itseni arvostetuksi. Tuommosta miestä on ihana miellyttää, hän antaa mulle niin paljon nautintoa.

Yks exä nuoli varmaan kerran vuodessa ja seksi oli vain hänen tarpeitaan varten. Alussa koetin miellyttää mutta ei sitä yksipuolisuutta pitkään jaksanut, sit se oli vaan ankea velvollisuus muiden joukossa.

En usko, että nainen joka saa itsekin nauttia kokee tarvetta pihtaukseen.

Ainakin meillä mä oon se jolle "annetaan" ja mies "pihtaa" koska käyn niin kuumana tuohon, se vaan tuntuu niin hyvältä.

Et tarvitse lupaa, olet aikuinen. Pettäminen on elämän suola.

Olen 50-kymppinen mies ja meillä on vaimon kaa enää seksiä vain viikonloppuisin, koska viikolla vaimo ei jaksa....on niin väsynyt töiltään. Jos seksiä on vain kerta viikkoon.....niin minulle itselleni olisi helpompaa, että sitä ei olisi lainkaan. Olenkin ajatellut, että alan kieltäytymään seksistä kokonaan.....suuntaan energiani ihan muihin asioihin. Tässä ei ole mitään mielenosoitusta seksin suhteen....vaan oikeasti mulle sopii paremmin, että seksiä joko on paljon tai sitä ei ole lainkaan.  Jos vaimolla on oikeus valita, että seksiä ei ole viikolla, niin varmaan minä voin sitten antaa koko homman olla.....koska se sopii minulle. Eiks mullakin oo oikeus päättää omasta kehostani?

Tiedän etten ole monessakaan asiassa valtavirran kulkija, mutta kyllähän tämä keskustelu hieman huvittaa. Miksi niin monet haluavat epäterveellä tavalla omistaa puolisonsa? Eikös parisuhteen nyt pidä vapaaehtoisuuteen perustua? 

Itse olen aina kannustanut vaimoa flirttailemaan niin paljon kuin sielu sietää ja sanonut, että myös muuta saa tehdä, jos itsestä siltä tuntuu. Ei ole minulta millään muotoa poissa ja oikeastaan päinvastoin, jos sillä lisäpotkua omaan suhteeseen saadaan.

No jos pakko on viestitellä kenenkään kanssa, niin valitse nyt edes tuntemattomia naisia niiden tuttujen sijaan. Tuollainenhan on hirveän loukkaavaa.

Mutta joo, kysäisepä vaimolta että onko lupaa tuollaiseen touhuun. Ällötys.

Olen nainen ja muutamia vuosia sitten antanut miehelleni vapaat kädet touhuta muiden kanssa mitä haluaa. Tuntuu kuin iso kivi olisi vierähtänyt hartioilta ja kaikki se vuosia ollut painostava syylisyys ja kireä tunnelma kotona on kadonnut. Mieheni panostaa suhteeseemme enemmän kuin koskaan ja on muutenkin hyvin rakastava.  Oma seksielämä on laadullisesti parantunut myös paljon.

Siinäpä varmaan sitten taas ihmettelemistä monille.

Vierailija kirjoitti:

Rohkenenpa itsekin kantaa korteni kekoon tähän mielenkiintoiseen ja minusta tärkeään keskusteluun. Minä en ole koskaan pettyänyt puolisoani, edes tuolla tavalla. Mutta, teen sen VAIN sen takia etten halua rikkoa perhettä tai riskeerata sitä, että vaimoni jättää minut. Tämä ei muuta sitä faktaa, että vaimoni haluttomuus haavoittaa minua syvästi ja olen myös erittäin katkera siitä, että käytän miehuuteni parhaat päivät tässä suhteessa. Tämä on tietenkin oma valinta, mutta kaikki hyvässä ihmissuhteessa olevat ymmärtävät, että eroaminen ei ole helppoa päätös "vain seksin" takia. 

Toivoisin kuitenkin tässä keskustelussa nyt ymmärrystä myös AP:n suuntaan. Tiedän itse tarkalleen sen, miten paljon haavoittaa se, että joutuu elämään 99,5% kaverisuhteessa naisen kanssa, jota itse todella paljon haluaa.

Kuuleppa. Joskus pitää hyväksyä että tulee takkiin ja toinen ei halua sua. Ihmissuhteessa kuin ihmissuhteessa. Toi ei ole ok. Petät itseäsi ja niitä toisia ja vaimoa koska teet sen salassa. Tällaiset salailut tulee aina ilmi, trust me. Kun tässä asiassa menet sieltä missä se aita matalin (eropäätös ei sanojesi mukaan helppo), se korkeampi aita tai seinä tulee sitten vain myöhemmin vastaan. Ja se teidän luottamus ja suhde on jo pilattu, vaikkei vaimosi raukka sitä vielä tiedäkään. Ja mitä pidempään sitä pimität sitä suurempi pommi se tulee olemaan.

Miksi uhraat oman elämäsi? Oletko koskaan miettinyt jos olisit itsellesi ja toisille rehellinen, mitä elämäsi voisi olla?

Miksi tapella kotitöistä? Miksi lakata arvostamasta kumppania? Miksi olla huono ihminen ja valehdella? Kukaan ei kohta luota. Miksi seksiäkin pitää suorittaa kuin joku kotityö? Väkisin tai puoliväkisin. Voi v***u sanon. Kuka haluaa puolisolta säälistä seksiä tai käsihoitoa? Tuu nyt vaan niin pääsen jatkaan muita hommia. Jep jep. Herätys ihmiset. Räjähtää pää tuollaisen nössöilyn ja vastuuttomuuden kanssa.

Miten te menette näihin provoihin? Jos ap on oikeasti mies, syön vanhat villahousuni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla sama, mutta en harrastele muiden kanssa mitään. Ennen narisin asiasta ja seksin vähyydestä mitä yhtäkkiä tuli suhteeseemme. Olen itse erittäin seksuaalinen ihminen ja olin narinoissani oikeasti täysin urpo. Nykyään se 1-2 kertaa on tosi ok ja kun sänkyyn mennään, niin sekin on jotenkin erilaista ja sillon jyystetään kunnolla. Ollaan 44v ja yhdessä oltu 24v. Jotenkin näin vanhempana olen herännyt ymmärtämään vaimoani enemmän ja aidosti ehkä kuuntelemaan häntä mitä hän sanoo. Kuulostaa hullulta ja vähän vaikea jotenkin yrittää selittää tätä asiaa, koska toi mitä kirjotin särisee monen korvaan.

Olen jotenkin löytänyt vaimoni uudelleen. Ihan siinäkin mielessä, että minua kiinnostaa aidosti mennä hänen kanssaan esim kerää sieniä. ennen menin väkisin. Ja näen vaimoni muutenkin erilailla nykyään. Haluan tehdä asioita hänen kanssaan aina vaan enemmän. Sanoin hänelle pari viikkoa sitten, että rakastan sinua. Hän alkoi itkemään. Olin hämmentynyt ja hän sanoi, että olet sanonut noin viimeksi minulle, kun täytin 36 vuotta. Tuli itelle karsee olo jotenkin. Pyysin anteeksi. Hän myös sanoi, että on huomannut minussa monta muutosta ja olen palannut sinne alkuun, kun tavattiin ja hän on tuntenut taas sen tunteen, että minä todella haluan olla hänen kanssaan. Ja en ole tehnyt tätä kaikkkea siksi, että on pakko vaan olen tehnyt tietoisen ajattelun itseni kanssa ja todella haluan olla.

Kaunis kirjoitus fiksulta mieheltä. 

Kuten edellä huomattiin, ovat nämä paljolti arvovalintoja. Elän itse avioliitossa, joka on muuten täydellinen, mutta juuri seksihalujen aika totaalinen eriparisuus on johtanut minut uskottomuuteen. Olen pohtinut asiaa ja arvojani asian suhteen tarkoin oikeastaan koko 23-vuotisen parisuhteemme ajan. Aiemmin ajattelin, että uskollisuus itsessään on minulle arvona niin tärkeä, että olen siihen hammasta purren valmis sitoutumaan, vaikka parisuhteessani tarjolla olevan seksuaalisen energian ja jännitteen näivettyneisyys laskikin elämänhaluani suunnattomasti. Koska oma vaimonikin haluaa seksiä juuri sen kerran, pari kuukaudessa ja muuten asiaa ei hänelle käytännössä ole edes olemassa, olin aiemmin käytännössä monta viikkoa kuukaudessa äärimmäisen turhautunut. Tämä näkyi myös ulospäin vaimolleni ja lapsilleni laskien myös heidän elämänlaatuansa; olin huonompi puoliso ja isä. 

Kun paras ystäväni kaksi vuotta sitten kuoli pitkään sairastettuaan, muuttui elämässäni moni asia. Päätin, että elän loppuelämäni - ainoan elämäni - siten, että kuolinvuoteella mahdollisimman harva asia kaduttaisi. Päätin mm. seuraavat asiat: 

-teen lasteni kanssa joka päivä jotakin mukavaa ja osoitan heille rakkauttani

-minulla on oikeus saada palautetta miehisestä viehätysvoimastani enemmän kuin kaksi kertaa kuussa, yhteensä n. 1,5 tunnin ajan. Jos tätä en saa vaimoltani, haen sen muualta

-juon rakastamaani alkoholia pienen määrän (1-4 annosta) joka ilta, enkä pidä keinotekoisia tipattomia tammikuita ym.

Nyt olen puolisentoista vuotta pitänyt yllä erilaisia "harmaalla alueella" olevia viestittelyjä naispuolisten kavereideni (hekin tahoillaan naimisissa) kanssa ja olen kuin muuttunut mies. Olen hyväntuulinen, täynnä energiaa, saan aikaan asioita ja ennen kaikkea: olen huomattavasti parempi aviomies puolisolleni.

  

No, onko tämä oikein vai ei riippuu yhdestä asiasta:

- onko se, mitä viestittelet muiden kanssa, määritelty parisuhteessanne seksiksi tai tarkemmin ottaen parisuhteen sisäiseksi asiaksi, jota teette vain toistenne kanssa

Mikään 'tämä tekee minusta paremman ihmisen vaimolleni ja en halua katua elämätöntä elämää kuolinvuoteella' lässyn lässyn ei poista sitä asiaa, että jos olet luvannut jotain kumppanillesi ja nyt teet lupauksesi vastaisesti, petät toisen luottamuksen todella, todella pahasti. Ihan riippumatta siitä, jäätkö 'kiinni' vai et. Luottamus on petetty ja se on kuin rautalanka, taitettua ei takaisin suoraksi saa.

Jos ette ole sopineet näistä asioista suhteen alussa / myöhemmin niin nyt olisi hyvä hetki käydä keskustelu suhdesopimuksesta. Jos haluat vapauden tällaisiin keskusteluihin, kerro siitä avoimesti, se on aina parempi kuin valehtelu. Kumppanisi sitten päättää, haluaako hän olla suhteessa, jonka suhdesopimukseen kuuluu tällainen kohta.

Se keskustelu on jo tässä kohtaa myöhässä. Luottamus on paskottu niin sanotusti. Nuo asiat olisi pitänyt miettiä jo. Ja kaikki tulee aina ilmi, ellei jo ole useamman tiedossa. Luuleeko aloittaja tai muut että nämä naiset ei puhu kenellekään kaverilleen (vaikka muuta väittäisivät) tai keskenään? Tai että puhelimen näytöllä väärällä hetkellä vilahtaakin aloittajan viesti. Kaikenlaista voi sattua.