Mikä saa ihmisen antamaan niin suuren merkityksen kumppanin ulkonäölle?

Biologia.

Kyllä se varsinkin suhteen alussa on aika merkittävä tekijä. 

No ensinnäkin ihastunut ihminen näkee sen kumppaninsa ihanan näköisenä ihan vaan ihastuksensa vuoksi. Ja sitten jos vasta etsitään kumppania, niin silloin tuo selittyy sillä, että kaikilla meillä on jotain mieltymyksiä. Jotkut sitten vaan puhuvat niistä ääneen, ja joidenkin kohdalla on helpompi saada se omien mieltymystensä mukainen henkilö.

Mulla on yksi tollanen kaveri. Ja oma mieheni on miljardi kertaa kauniimpi sisältä mitä ulkoa. Ja tämä kaveri kysyi joskus ihan suoraan, miten pystyn olemaan mieheni kanssa, sytynkö sängyssä yms. Ja kyllä vähän loykkaannuin hänen kommenteista, vastasin kuitenkin kärsivällisesti, että sytyn luonteesta ja siitä tavasta, miten hän kohtelee mua. Ei tainnut tajuta. Saman illan aikana sanoi omalle miehelleen, että kyllä sun tarvii ruveta lenkkeilemään, kun pieni kumpu jo kasvaa... Meitä on niin erilaisia tässä maailmassa.

tuskin aloittajakaan rumia miehiä kelpuuttaa. 

Arvot. Kaunis naisystävä on statussymboli.

Biologiaa todellakin!

Jörn Donner sanoi joskus osuvasti, että tyhmät ihmiset näyttävät tyhmiltä.

Varsin tavallisen näköinen ihminen on komea / kaunis sekä puoleensa vetävä, kun huolehtii itsestään ja katseessa näkyy äly.

Minusta on itsestäänselvää, että kumppaniksi halutaan ihminen, joka koetaan puoleensavetäväksi.

Minä olen just tuollainen ihminen. En vaan koe fyysistä vetoa, jos ihmisen ulkonäkö ei miellytä. Onko tämä oikeasti jotenkin erikoista?

Samoin. Jos kumppanin ulkonäkö ei miellytä ei suhde tule onnistumaan.

En tarkoita, että täytyy olla kuin filmitähti. Mutta täytyy olla niitä piirteitä joihin tuntee vetoa.

Miehellä minuun vetoaa esimerkiksi kaunis nenä. Ei mikään nykerö tai pottunokka vaan suora ja kaunis sivuprofiili. En ymmärrä miksi juuri se, että mies näyttää sivuprofiililtaan miellyttävältä niin sytyn siitä.

Silmät, iloiset, tuikkivat ja älykkäät silmät, a vot.

Ei turhaan sanota, että pitää olla pilkettä silmissä.

En lainkaan ymmärrä sitä, että jotkut sanovat ettei ulkonäöllä ole merkitystä.

Käyttäjä370599 kirjoitti:

Kyllä se varsinkin suhteen alussa on aika merkittävä tekijä. 

Kyllä sillä on väliä vielä vuosienkin jälkeen, ei kukaan tahdo lässähtänyttä puolisoa ellei itse ole lässähtänyt samalla tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on yksi tollanen kaveri. Ja oma mieheni on miljardi kertaa kauniimpi sisältä mitä ulkoa. Ja tämä kaveri kysyi joskus ihan suoraan, miten pystyn olemaan mieheni kanssa, sytynkö sängyssä yms. Ja kyllä vähän loykkaannuin hänen kommenteista, vastasin kuitenkin kärsivällisesti, että sytyn luonteesta ja siitä tavasta, miten hän kohtelee mua. Ei tainnut tajuta. Saman illan aikana sanoi omalle miehelleen, että kyllä sun tarvii ruveta lenkkeilemään, kun pieni kumpu jo kasvaa... Meitä on niin erilaisia tässä maailmassa.

Hyvä pano on laihduttaessakin huonoa lenkkiä parempi.

Vierailija kirjoitti:

Samoin. Jos kumppanin ulkonäkö ei miellytä ei suhde tule onnistumaan.

En tarkoita, että täytyy olla kuin filmitähti. Mutta täytyy olla niitä piirteitä joihin tuntee vetoa.

Miehellä minuun vetoaa esimerkiksi kaunis nenä. Ei mikään nykerö tai pottunokka vaan suora ja kaunis sivuprofiili. En ymmärrä miksi juuri se, että mies näyttää sivuprofiililtaan miellyttävältä niin sytyn siitä.

Silmät, iloiset, tuikkivat ja älykkäät silmät, a vot.

Ei turhaan sanota, että pitää olla pilkettä silmissä.

En lainkaan ymmärrä sitä, että jotkut sanovat ettei ulkonäöllä ole merkitystä.

Minä kaiketi vetoan sinun miespuoleisiin vastineisiin. Minulla on kunnon nokka, suora kuin viivottimella tehty. Ja jokainen seurustelukumppanini on sitä tykännyt hipelöidä ja kehua.

Olen aina pitänyt vähän outona kiinnostusta nenääni kohtaan mutta totta kai kaikilla on mieltymyksensä.

Ja minkähä takii ei sais vaatii, et nainen pitäisi huolta ulkonäöstään ja terveydestään, jos itekki tekee samoin? :D Harva pitkä nainen jaksaa kattoo lyhyttä miestä, nii ei luulis haittaavan ketään, jos mies tykkää lyhyistä naisista. Ylipaino vaikuttaa muuhunki kui vaa ulkonäköön, vaikka joku muuta väittäisiki. Ite en ainakaa haluu tulla pakotetuks suhteesee esimerkiks ylipainoisen naisen takii, koska, you know, "pinnallisuus" on paha juttu ja on mukamas väärin haluta oman tasose kumppanin.

Olen juuri ap:n kuvaileman kaltainen ihminen. Minulle tärkein yksittäinen kriteeri kumppanin valinnassa on ulkonäkö.

Jos kumppani ei ole hyvännäköinen, ei koko hommasta tuu yhtään mitään, vaikka olisi sydän kuinka puhdasta kultaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen juuri ap:n kuvaileman kaltainen ihminen. Minulle tärkein yksittäinen kriteeri kumppanin valinnassa on ulkonäkö.

Jos kumppani ei ole hyvännäköinen, ei koko hommasta tuu yhtään mitään, vaikka olisi sydän kuinka puhdasta kultaa.

Sama. Miellyttävä ulkonäkö on lähtökohta, että voin kuvitella ihmisen muutenkin kuin kaverina. Ihanalla luonteella ei ikävä kyllä pysty kompensoimaan.

Luulenpa että on todella vähän ihmisiä, jotka voivat rehellisesti sanoa ettei ulkonäöllä ole mitään merkitystä.

Mä valitsen ystäväni luonteen perusteella, ja seurustelukumppanit ulkonäön perusteella.

Toki sillä varauksella, että seurustelukumppanilla ei kuitenkaan saa siis olla mitään kovin merkittäviä persoonallisuushäiriöitä tai muita vakavia mielenterveysongelmia.

M30

Olen urheillut koko ikäni eri tavoin jo lapsesta lähtien ja vaikka nykyisin työn ja perheen vuoksi aikaa ei enää niin paljoa olekaan, niin kyllä kunnosta huolehtiminen on edelleen minulle tärkeää. Vaimollani on hyvin pitkälle samanlainen tausta ja suhtautuminen omasta kunnosta huolehtimiseen.

Minun olisi täysin mahdotonta nähdä rinnallani naista joka ei jakaisi samaa liikunnallista arvomaailmaa. Toki ihmisessä on useita kerroksia, mutta kokemukseni mukaan itsestä huolehtiminen korreloi myös muille elämänalueille.

Minustakin ulkonäkö on tärkeää, mutta minusta suurin osa ihmisistä näyttää ihan miellyttäviltä, joten ulkonäkö ei kyllä itselläni useinkaan olisi este ihastumiselle. Minulle siis riittää ihan keskinkertainenkin ulkonäkö.

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä370599 kirjoitti:

Kyllä se varsinkin suhteen alussa on aika merkittävä tekijä. 

Kyllä sillä on väliä vielä vuosienkin jälkeen, ei kukaan tahdo lässähtänyttä puolisoa ellei itse ole lässähtänyt samalla tavalla.

Moro lässähtänyt Antti!