Lue keskustelun säännöt.
Mikä saa ihmisen antamaan niin suuren merkityksen kumppanin ulkonäölle?
23.01.2021 |
Tiedättekö kun on niitä ihmisiä, jotka puhuvat aina jonkun potentiaalisen kumppaniehdokkaansa kauniista/komeasta ulkonäöstä. Nämä ihmiset ovat usein myös hyvin tarkkoja omasta ulkonäöstään ja stressaavat siitä, etteivät mielestään ole tarpeeksi kauniita/komeita.
Mikä saa ihmisen antamaan niin suuren painoarvon ulkonäköseikoille?
Kommentit (115)
Eri ihmisille on eri asiat tärkeitä. Yksi hakee sielujen yhteyttä, toinen lempeyttä, kolmas älykkyyttä, neljäs varakkuutta, viidennelle on tärkeää lihaksikkuus ja urheilullisuus, kuudennelle lapsirakkaus.
Koska kenenkään ei ole pakko solmia parisuhdetta jonkun tietyn tyypin kanssa, on ihan ok omata jotain kynnyskriteerejä. Silti useimmilla kyse on kokonaisuudesta eli yksi ainoa asia ei ratkaise kaikkea.
Kukaan ei kelpuuta ketä tahansa, ja hyvä niin, koska kukaan ei itsekään sovi kenelle tahansa. Vakka kantensa valitsee, eikös niin...
Ja koska parisuhteessa on kyse isosti myös seksuaalisesta vetovoimasta, ulkonäöllä on useimmille ainakin jossakin määrin väliä. Se, MIKÄ ulkonäkötekijä miellyttää, sen sijana vaihtelee kovasti. Ei kaikkia miellytä samat asiat!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pinnallisuus, se ettei itsellekään ole muita annettavaa kuin ulkokuori.
Nuorena parikymppisenä se voi herättää mielenkiinnon. Myöhemmin luonne merkitsee. Ehkä silti on toiveita ulkoiselle olemukselle vähän tai onko samantyyppinen habitus tai samoja kiinnostuksia /harrastuksia.
Kyllä se on ulkonäkö/ olemus, mikä herättää kiinnostuksen. Ei kai kukaan valitse itselleen vastenmielisen näköistä kumppania, oli luonne miten kultainen hyvänsä? Ystäviä voi olla vaikka minkänäköisiä, mutta kyllä sillä omalla kumppanilla täytyy olla edes jokin piirre, mitä pitää kiinnostavana.
Vierailija kirjoitti:
Nuorena parikymppisenä se voi herättää mielenkiinnon. Myöhemmin luonne merkitsee. Ehkä silti on toiveita ulkoiselle olemukselle vähän tai onko samantyyppinen habitus tai samoja kiinnostuksia /harrastuksia.
Jännää miten joillain ihmisillä iän myötä ulkonäkökriteerit höllenee mutta luonteen merkitys kasvaa. Omalla kohdalla noin ei ole tapahtunut, olen edelleen yhtä ulkonäkökeskeinen kuin olin parikymppisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaupallinen toiminta luo ihmisille mielikuvia siitä, minkä näköinen tulisi olla ja miten pukeutua. Tätä ovat nuorten- naisten- ja muotilehdet pullollaan. Näin synnytetään helposti ohjattaville yksilöille tarve kuluttaa rahansa alan tuottteisiin. Business rules.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä370599 kirjoitti:
Kyllä se varsinkin suhteen alussa on aika merkittävä tekijä.
Kyllä sillä on väliä vielä vuosienkin jälkeen, ei kukaan tahdo lässähtänyttä puolisoa ellei itse ole lässähtänyt samalla tavalla.
Moro lässähtänyt Antti!
Moro vaan ittelles, tais osua pahaan paikkaan, vai? En ole Antti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se vielä mieli muuttuu...😆 Olen 35-vuotias nainen, ollut mieheni kanssa 20 vuotta.. täytyy sanoa, että sen olen oppinut ettei puolisoa kannata valikoida ulkonäön perusteella. Aiemmin ajattelin minäkin, että pitää olla sitä ja tätä. Nyt kun yhteiselo ja sen kiemurat on tuttuja, sanoisin, että isompi merkitys on esim. arvoilla ja asenteilla.
Toni82 kirjoitti:
Olen urheillut koko ikäni eri tavoin jo lapsesta lähtien ja vaikka nykyisin työn ja perheen vuoksi aikaa ei enää niin paljoa olekaan, niin kyllä kunnosta huolehtiminen on edelleen minulle tärkeää. Vaimollani on hyvin pitkälle samanlainen tausta ja suhtautuminen omasta kunnosta huolehtimiseen.
Minun olisi täysin mahdotonta nähdä rinnallani naista joka ei jakaisi samaa liikunnallista arvomaailmaa. Toki ihmisessä on useita kerroksia, mutta kokemukseni mukaan itsestä huolehtiminen korreloi myös muille elämänalueille.
Sinä puhut arvomaailmasta ja elämäntavasta, et ulkonäöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se vielä mieli muuttuu...😆 Olen 35-vuotias nainen, ollut mieheni kanssa 20 vuotta.. täytyy sanoa, että sen olen oppinut ettei puolisoa kannata valikoida ulkonäön perusteella. Aiemmin ajattelin minäkin, että pitää olla sitä ja tätä. Nyt kun yhteiselo ja sen kiemurat on tuttuja, sanoisin, että isompi merkitys on esim. arvoilla ja asenteilla.
Eli jos joskus eroamme, seuraava mieheni osaa esimerkiksi puhua/ilmaista itseään enemmän kuin nykyiseni.
Nykyiseni on todella komea, naiset piirittäneet aina. Siihen itsekin ihastuin, luonteemme eivät vaan valitettavasti istu yksiin hirveän hyvin.. sitä tässä nyt koitetaan opetella puolin ja toisin....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se vielä mieli muuttuu...😆 Olen 35-vuotias nainen, ollut mieheni kanssa 20 vuotta.. täytyy sanoa, että sen olen oppinut ettei puolisoa kannata valikoida ulkonäön perusteella. Aiemmin ajattelin minäkin, että pitää olla sitä ja tätä. Nyt kun yhteiselo ja sen kiemurat on tuttuja, sanoisin, että isompi merkitys on esim. arvoilla ja asenteilla.
Eli jos joskus eroamme, seuraava mieheni osaa esimerkiksi puhua/ilmaista itseään enemmän kuin nykyiseni.
Nykyiseni on todella komea, naiset piirittäneet aina. Siihen itsekin ihastuin, luonteemme eivät vaan valitettavasti istu yksiin hirveän hyvin.. sitä tässä nyt koitetaan opetella puolin ja toisin....
Hyvännäköiseltä kumppanilta jaksan sietää todella paljon negatiivisia luonteenpiirteitä ja ongelmallista käytöstä.
Epäviehättävältä kumppanilta en sen sijaan katselisi hetkeäkään huonoa käytöstä tai draamailua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se vielä mieli muuttuu...😆 Olen 35-vuotias nainen, ollut mieheni kanssa 20 vuotta.. täytyy sanoa, että sen olen oppinut ettei puolisoa kannata valikoida ulkonäön perusteella. Aiemmin ajattelin minäkin, että pitää olla sitä ja tätä. Nyt kun yhteiselo ja sen kiemurat on tuttuja, sanoisin, että isompi merkitys on esim. arvoilla ja asenteilla.
Eli jos joskus eroamme, seuraava mieheni osaa esimerkiksi puhua/ilmaista itseään enemmän kuin nykyiseni.
Nykyiseni on todella komea, naiset piirittäneet aina. Siihen itsekin ihastuin, luonteemme eivät vaan valitettavasti istu yksiin hirveän hyvin.. sitä tässä nyt koitetaan opetella puolin ja toisin....
Hyvännäköiseltä kumppanilta jaksan sietää todella paljon negatiivisia luonteenpiirteitä ja ongelmallista käytöstä.
Epäviehättävältä kumppanilta en sen sijaan katselisi hetkeäkään huonoa käytöstä tai draamailua.
Eron jälkeen ihminen yleensä tajuaa ettei se "hyvännäköinen" ollut niiiin hyvännäköinen, vaan rakastuneena se näytti kauhean hyvältä. On kuin aivopesty koko hommaan, aivojen oksitosiini. Jos se on todella SE OIKEA niin hienoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä370599 kirjoitti:
Kyllä se varsinkin suhteen alussa on aika merkittävä tekijä.
Kyllä sillä on väliä vielä vuosienkin jälkeen, ei kukaan tahdo lässähtänyttä puolisoa ellei itse ole lässähtänyt samalla tavalla.
Moro lässähtänyt Antti!
Moro vaan ittelles, tais osua pahaan paikkaan, vai? En ole Antti.
Olet sä. Se hillitön läski joka laihdutti ja nahka jäi roikkumaan kuin vanhalla papalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä haluan kumppanin olevan hyvännäköinen. Olen itsekin.
Olen varmaan pinnallinen ja mitä kaikkea mut sitten olen. Tykkään katsella miestä , pelkkä katselu riittää jo että alan haluamaan seksiä hänen kanssa. Sellainen iso ja miehekäs, voimakas....ja hyvännäköiset kasvot, tykkään. On vaatimattomasti komea, tuskim edes uhraa itse ajatustakaan sille sen kummemmim miltä näyttää. En haluaisi pitkään peilailevaa miestä.
Ei se ulkonäkö ainoa valintakriteeri ole mutta yksi niistä kyllä. Ainakin se kunnossa ollessaan pitää huolen siitä että seksiä tekee mieli ... ja toki senkin takia että kemiat kohtaa sängyssä muutenkin.
Vierailija kirjoitti:
Minä haluan kumppanin olevan hyvännäköinen. Olen itsekin.
Olen varmaan pinnallinen ja mitä kaikkea mut sitten olen. Tykkään katsella miestä , pelkkä katselu riittää jo että alan haluamaan seksiä hänen kanssa. Sellainen iso ja miehekäs, voimakas....ja hyvännäköiset kasvot, tykkään. On vaatimattomasti komea, tuskim edes uhraa itse ajatustakaan sille sen kummemmim miltä näyttää. En haluaisi pitkään peilailevaa miestä.
Ei se ulkonäkö ainoa valintakriteeri ole mutta yksi niistä kyllä. Ainakin se kunnossa ollessaan pitää huolen siitä että seksiä tekee mieli ... ja toki senkin takia että kemiat kohtaa sängyssä muutenkin.
Aika samat täällä. Haluan miehen joka näyttää MIEHELTÄ: Pitkä, leveät hartiat, vahvat kädet, komeat ja voimakaspiirteiset kasvot.
Haluan miehen joka on niin hyvän näköinen että pelkästään häneen päin katsominen aiheuttaa jo mielihyvän tunteita ja himojen heräämisen.
Vaikka minua onkin paljon kehuttu nätiksi, en osaa antaa suurta painoarvoa ulkonäölle parisuhdetta etsittäessä. Hyvä luonne ja älykkyys saavat minut syttymään. Silti pidän itsestä huolehtimista (fyysisesti ja henkisesti) tärkeänä arvona, kuten aiemmin joku sanoi se on paljon monitasoisempi asia.
Vierailija kirjoitti:
Biologia.
5-kymppisenä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä haluan kumppanin olevan hyvännäköinen. Olen itsekin.
Olen varmaan pinnallinen ja mitä kaikkea mut sitten olen. Tykkään katsella miestä , pelkkä katselu riittää jo että alan haluamaan seksiä hänen kanssa. Sellainen iso ja miehekäs, voimakas....ja hyvännäköiset kasvot, tykkään. On vaatimattomasti komea, tuskim edes uhraa itse ajatustakaan sille sen kummemmim miltä näyttää. En haluaisi pitkään peilailevaa miestä.
Ei se ulkonäkö ainoa valintakriteeri ole mutta yksi niistä kyllä. Ainakin se kunnossa ollessaan pitää huolen siitä että seksiä tekee mieli ... ja toki senkin takia että kemiat kohtaa sängyssä muutenkin.Aika samat täällä. Haluan miehen joka näyttää MIEHELTÄ: Pitkä, leveät hartiat, vahvat kädet, komeat ja voimakaspiirteiset kasvot.
Haluan miehen joka on niin hyvän näköinen että pelkästään häneen päin katsominen aiheuttaa jo mielihyvän tunteita ja himojen heräämisen.
Ja ikää on..?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se vielä mieli muuttuu...😆 Olen 35-vuotias nainen, ollut mieheni kanssa 20 vuotta.. täytyy sanoa, että sen olen oppinut ettei puolisoa kannata valikoida ulkonäön perusteella. Aiemmin ajattelin minäkin, että pitää olla sitä ja tätä. Nyt kun yhteiselo ja sen kiemurat on tuttuja, sanoisin, että isompi merkitys on esim. arvoilla ja asenteilla.
Eihän ne sulje toisiaan pois. Minulle on tärkeää sekä arvot ja asenteet, mutta myös fyysinen vetovoima. Olen yrittänyt olla suhteessa ihmisen kanssa, jota kohtaan en tuntenut fyysistä vetoa, ja kyllähän se tuntui lähinnä hyvältä ystävyyssuhteelta seksillä höystettynä. Mitään intohimoa ei todellakaan ollut.
Lisääntyminen. Mikäli lapsia halutaan, niin on tärkeää mitkä geenit lapselle haluaa.