Lue keskustelun säännöt.
Lapsi on saanut koulusta nyt päähänsä että hänen kanssaan pitää lukea ilta ja aamurukous
22.01.2021 |
On siis koulukavereiltaan tuon kuullut ja oppinut. Mutta miten tallaisessa tilanteessa kertoa lapselle lapsiystävällisen sävyyn että me olemme uskonnoton perhe ja että tässä talossa ei rukoilla?
Kommentit (279)
No siten, että me ollaan kuule uskonnoton perhe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskonto on minun mielestä henkilökohtainen asia, eikä vanhempien kuulu päättää lapsen puolesta, että tämä on uskonnoton talo.
Käytte läpi lapsen kanssa, että uskonto on jokaisen oma asia, ettekä itse ole uskossa. Ja, että lapsi saa halutessaan rukoilla itsenäisesti yms. Luultavasti vain vaihe tai koska kaveri tekee näin, niin haluaa itsekin.
Tuommoiset menee ohi. Voit sanoa että lapsi saa sängyssä itsekseen rukoilla, että hänet kyllä kuullaan niinkin vaikkei muut perheenjäsenet tee sitä hänen seuranaan.
Jos lapsi kokee tärkeäksi jonkun ilta- ja aamurituaalin niin kehittäkää ihan omat uskonnottomat "rukoukset". Illalla vaikka toivotatte hyvää yötä ja kauniita unia tutuille, isovanhemmille, kavereille jne.
Ja aamulla taas sitten lähetätte mukavan päivän toivotukset samoille.
"Ihmiset on erialisia, kaikki eivät usko Jumalaan ja toiset uskoo eri tavoilla. Minun mielestäni Jumalaa ei ole olemassa. Meillä kaikilla on kuitenkin uskonnonvapaus ja olemme silti kaikki yhtä arvokkaita ja meidän pitää arvostaa erilaisia näkemyksiä ja tapoja. Sinullakin rakas lapseni on uskonnonvapaus ja sinä saat rukoilla jos koet sen oikeaksi. Minä en niin kuitenkaan koe"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole uskovainen tai uskon lähinnä Darwinismiin, mutta silti joka ikinen ilta rukoilen iltarukouksen. Näin olen toiminut jo ihan pienestä pitäen enkä koe muuttaa tapaani
Lapsella saa olla lapsen usko.
Kyllä hän uskoistaan pääsee irti, pääsihän hän joulupukkiin uskomisestakin.
Ja onko vanhempien asia kieltää lapselta tuollaistet jutut, sillä sehän on yhtä väärin kuin uskonnon väkisin tyrkyttämine lapselle.
Kyllä oli tympeä provo tuo ap:n aloitus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No mitä se haittaa vaikka pienen iltarukouksen lukisikin?
Rukoilu on turhaa sillä on 100% tieteellisen varmaa että mitään jumalia tai Jumalaa ei ole olemassa. Voihan sitä toki silti vaikka kuinka rukoilla että pihaan uutta tuliterää Mersua ja naapurin ärsyttävälle Penalle salamaiskua, mutta mitään ei tapahdu.
Vierailija kirjoitti:
Tuommoiset menee ohi. Voit sanoa että lapsi saa sängyssä itsekseen rukoilla, että hänet kyllä kuullaan niinkin vaikkei muut perheenjäsenet tee sitä hänen seuranaan.
Eihän kuulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän siitä mitään haittaakaan ole. Itse muistan, että lapsena pelkäsin esim. kuolemaa kovasti ja rukoilin itseksi, koska se helpotti oloa. Aikuisena toki näen maailman eri tavalla, mutta lapsena lapsen mieli.
Itseäni iltarukous on lohduttanut ja tukenut pienestä pitäen. En oo uskovainen, ja ihmetyttää sun asenne. Olisko meditaatio muodikkaampaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä se haittaa vaikka pienen iltarukouksen lukisikin?
Rukoilu on turhaa sillä on 100% tieteellisen varmaa että mitään jumalia tai Jumalaa ei ole olemassa. Voihan sitä toki silti vaikka kuinka rukoilla että pihaan uutta tuliterää Mersua ja naapurin ärsyttävälle Penalle salamaiskua, mutta mitään ei tapahdu.
Huoh miten lapsellista. Minä uskon että Jumala on olemassa, mutta en minä tuollaisiin asioihin rukouksella pysty vaikuttamaan.
Vierailija kirjoitti:
En ole uskovainen tai uskon lähinnä Darwinismiin, mutta silti joka ikinen ilta rukoilen iltarukouksen. Näin olen toiminut jo ihan pienestä pitäen enkä koe muuttaa tapaani
Heh, luulevaisen hämäys. "Uskon darwinismiin"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirkon teettämän takavuosien tutkimuksen mukaan noin 60% suomalaisista koki ettei uskonnoista tarvitse puhua ja noin 80% piti uskontoa yksityisasiana.
Usko on henkilökohtaista. Ei siitä tapahdu mitään pahaa vaikka lukisit sen rukouksen lapsen kanssa. Minäkin lapsena rukoilin mummon kanssa iltarukouksen vaikka olen uskonnoton. Mummo kuitenkin uskoi eikä muutoin tuputtanut, halusi vain rukouksen varjellakseen minua yöllä.
Pikkuveljelleni sain pitää pienen esitelmän kristinuskosta kun naperona tuli kysymään Jumalasta ja ateismista. Silloin päätti, että alkaa uskomaan koska "kuulostaa paljon yksinkertaisemmalta kuin kriittinen ajattelu". :D Ei usko enää kun alkoi syyttää Jumalaa isänsä kuoltua hänen ollessa esiteini-iässä. Uskosta tosin voisi olla hänelle myös lohtua isänsä poismenon myötä, mutta itse tekee valintansa.
Paras ystäväni on myös uskova. Ei aiheuta mitään kitkaa ystävyydellemme. Usko on hänen asiansa ja minun uskottomuuteni minun.
T. ateisti
Vierailija kirjoitti:
Itseäni iltarukous on lohduttanut ja tukenut pienestä pitäen. En oo uskovainen, ja ihmetyttää sun asenne. Olisko meditaatio muodikkaampaa?
Älä ny luulevainen yritä.
Vierailija kirjoitti:
No siten, että me ollaan kuule uskonnoton perhe.
Niin ja muista oikea äänensävy. Sellainen oikein ylenkatseellinen ja pilkkaava. Kuule ME OLLAAN uskoonoton perhe ja siis MEILLÄ ei uskota tuollaiseen soopaan, koska ME ollaan Parempia Ihmisiä.
Ongelma ratkaistu (ja uusia laitettu alulle)
Voi kun söpöä, tottakai otatte iltarukouksen tavaksi. Istu sängyn laidalle ja sano vaikka, että "Hyvä Jumala, suojele meitä, amen. Oikein hyvää yötä ja kauniita unia." Se on lapselle luultavasti rauhoittava rutiini.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä se haittaa vaikka pienen iltarukouksen lukisikin?
Rukoilu on turhaa sillä on 100% tieteellisen varmaa että mitään jumalia tai Jumalaa ei ole olemassa. Voihan sitä toki silti vaikka kuinka rukoilla että pihaan uutta tuliterää Mersua ja naapurin ärsyttävälle Penalle salamaiskua, mutta mitään ei tapahdu.
Mielenkiintoista, laitappa tähän linkki tämmöseen tieteelliseen tutkimukseen.
Lapsellinen provovastaus tämä sun heitto.
No mitä se haittaa vaikka pienen iltarukouksen lukisikin?