Lue keskustelun säännöt.
Lapsi on saanut koulusta nyt päähänsä että hänen kanssaan pitää lukea ilta ja aamurukous
22.01.2021 |
On siis koulukavereiltaan tuon kuullut ja oppinut. Mutta miten tallaisessa tilanteessa kertoa lapselle lapsiystävällisen sävyyn että me olemme uskonnoton perhe ja että tässä talossa ei rukoilla?
Kommentit (279)
alkis karaoke äityli vasta huomannut että koulut loppuivat jo 3vk sitten. tehnyt tänään jo 5 eri aloitusta ongelmasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rukouksessa on voimaa, kun se on osoitettu Jumalalle. Se että pelkäät ja ahdistut aiheesta kertoo pienen rukouksen ja uskon voimasta. Tämä liittyy sun omaantuntoon kasvattajana. Et omista lapsesi sielua. Kun hän kuolee, hän menee taivaaseen Isän luo. Sinä et, vaat pääset sinne missä epäuskoiset ovat iankaikkisuuden. Totta kai tämä hämmentää aikuisen mieltä, ettei kaikki elämän ja kuoleman asiat ole kontrollissasi. Sinä et voida osaa tarjota kaikkia vastauksia koska tiedät, uskot ja olet kokenut liian vähän, liian kapeasti.
Rukous on oikeastaan vain ääneen sanottu toive (tai ääneti ilmaistu toive, koska toki voi rukoilla myös ilman ääntä) ja ateistikin voivat tuossa mielessä rukoilla. Esimerkiksi parkkipaikkaa etsiessään voivat toivoa, että parkkipaikka löytyisi. Jos haluaa tuoda lapselleen mitään omia ismejään/aatesuuntiaan, niin kannattaa tuoda ne lapselle pakottomasti eikä tyyliin "meidän perhe on uskonnoton". Se lapsi voikin kokea joku päivä ettei olekaan uskonnoton ja voikin olla sitten vaikea sanoa vanhemmilleen että hän uskoo siihen ja siihen.
Meillä ollaan myös uskonnoton perhe, mutta ei olla kielletty lasta tutkimasta eri uskomusjärjestelmiä ja meillä on kirjahyllyssäkin useiden eri uskontojen kirjoja. Lapsikin on omkasunut meidän uskonnottomaan asenteemme kaikesta uskonnollisesta materiaalista huolimatta ja sen lisäksi on tietoinen eri uskonnoista. Meitä ei haittaisi, vaikka hän alkaisikin uskovaiseksi. Oma valintansa. Koitetaan vain siihen asti opettaa lasta vastustamaan sosiaalistakin painetta, jota uskonnoissa on.
ateisti voi vaikka lapselleen opettaa, että rukouksessa mainittu luoja merkitsee evoluutiota. Sillä luomistyötähän evoluutio nimenomaan tekee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin halusin kotona lukea ruokarukouksen päiväkodista opittuani. Se kausi meni sitten aikanaan ohi.
Valitettavan monella ei mene, joten aivopesu on onnistunut.
Miten niin "valitettavan monella"? Mitä se sinuun kuuluu ja vaikuttaa, vaikka kuinka moni tulisi uskoon?
Sinähän saat itse vapaasti olla uskonnoton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä siinä rukouksessa on ateistille noin pelottavaa, jos kerran kukaan ei rukouksia näe eikä kuule? Asian pitäisi olla yhdentekevä ellei sillä ole merkitystä. Mutta näemmä sydän kyllä kertoo ihmiselle, että näillä asioilla on merkitys
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No siten, että me ollaan kuule uskonnoton perhe.
Eli et anna lapsesi valita vapaasti suhdettaan uskontoon, koska sä olet eri mieltä?
Juuri samaa tekevät kristityt. Oletko kuullut lapsikasteesta eli pakkoliittämisestä seurakuntaan? Entä pyhäkouluista tai koulun pakollisesta uskonnon opetuksesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa on uskonnon vapaus. Ei voi kieltää lasta rukoilemasta mutta ei ole tarpeen hänen kanssaan rukoilla jos ei itse usko eikä halua. Sehän olisi tekopyhää. Siitä voi keskustella lapsen kanssa koska hän on jo kouluikäinen. Mutta ei myöskään saa pakottaa rukoilemaan tai uskomaan Jumalaan. Lapsi voi itse valita rukoileeko vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä rukouksessa on ateistille noin pelottavaa, jos kerran kukaan ei rukouksia näe eikä kuule? Asian pitäisi olla yhdentekevä ellei sillä ole merkitystä. Mutta näemmä sydän kyllä kertoo ihmiselle, että näillä asioilla on merkitys
Pelottavaa on se, että lapsille valehdellaan. Kyllä normaalijärkinen on sellaisesta huolissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On olemassa asia nimeltä uskonnonvapaus. Uskonnonvapaus kuuluu ihan perus ihmisoikeuksiin. Ja kyllä, tuo koskee ihan jokaista, myös lapsia.
Ottaisin lapsen kanssa asian puheeksi, kuinka on ihmisiä jotka uskovat jumalaan ja ihmisiä jotka eivät usko ja kuinka rukoilu yms on jokaisen oma ja henkilökohtainen asia.
Jos lapsi haluaa rukoilla (ilman painostusta esim kavereilta), niin anna rukoilla. Mutta voit selittää asiallisesti messuamisen sijaan, että sinua ei rukoillut kiinnosta ja minkä takia olet näin päättänyt.
Näin jos vahvasti kertoo omia periaatteitaan, niin samalla ohjailee lasta samaan suuntaan. Jos haluaa vain tarjota vaihtoehdot se tulisi tehdä neutraalimmin.
No meillä koulussa kyllä kiitettiin ruuasta kädet ristissä ennenkuin alettiin syödä. Ja aamulla oli välillä hartaus kuin juhlissa joskus oli jotain isämeitää anna leipää rukousta kuin kotona levolle laske rukous illalla . Radiosta kuunneltiin siivotessa hengellisiä ja paaviakin. Lapset harrasti liikuntaa kovasti voimistelua hiihtoa ja luistelua . Uima koulut käytiin. Kyllä katoliset toi evankeliumin aikanaan . Sittemmin muut. Kiitetään siitä . Iloa ja rauhaa .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole uskovainen tai uskon lähinnä Darwinismiin, mutta silti joka ikinen ilta rukoilen iltarukouksen. Näin olen toiminut jo ihan pienestä pitäen enkä koe muuttaa tapaani
Eli onko Darwinismi uskon asia?
Jumala siunatkoon lastasi ja koko teidän perhettä. Siunausta kaikille ja tulkaa osallisiksi Hänen armostaan ja rakkaudestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä se haittaa vaikka pienen iltarukouksen lukisikin?
Rukoilu on turhaa sillä on 100% tieteellisen varmaa että mitään jumalia tai Jumalaa ei ole olemassa. Voihan sitä toki silti vaikka kuinka rukoilla että pihaan uutta tuliterää Mersua ja naapurin ärsyttävälle Penalle salamaiskua, mutta mitään ei tapahdu.
Ei ole 100% tieteellisen varmaa. Tiede ei pysty todistamaan suuntaan eikä toiseen tätä asiaa. Tietäisit tämän itsekin, jos olisit perehtynyt tieteeseen.
Yst. terv. tieteen suuri ystävä
Vierailija kirjoitti:
Rukouksessa on voimaa, kun se on osoitettu Jumalalle. Se että pelkäät ja ahdistut aiheesta kertoo pienen rukouksen ja uskon voimasta. Tämä liittyy sun omaantuntoon kasvattajana. Et omista lapsesi sielua. Kun hän kuolee, hän menee taivaaseen Isän luo. Sinä et, vaat pääset sinne missä epäuskoiset ovat iankaikkisuuden. Totta kai tämä hämmentää aikuisen mieltä, ettei kaikki elämän ja kuoleman asiat ole kontrollissasi. Sinä et voida osaa tarjota kaikkia vastauksia koska tiedät, uskot ja olet kokenut liian vähän, liian kapeasti.
Mutta samaan aikaan sinä koet olevaasi niin suunnattoman kypsä ja kokenut, että voit kertoa kaikille muille miten asiat on sekä täällä että tuonpuoleisessa ja vielä senkin, että kenen sielu menee minnekin. Hyi tuota ylimielisyyttä, kas kun et vielä sano olevasi itse Jumala. Nöyrä mieli on tuollaisesta asenteesta kaukana, ylpeyttä ja ylimielisyyttä ovat täynnä monet ns. tosiuskovat, eivät nöyriä kuten Jeesus oli.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on uskonnon vapaus. Ei voi kieltää lasta rukoilemasta mutta ei ole tarpeen hänen kanssaan rukoilla jos ei itse usko eikä halua. Sehän olisi tekopyhää. Siitä voi keskustella lapsen kanssa koska hän on jo kouluikäinen. Mutta ei myöskään saa pakottaa rukoilemaan tai uskomaan Jumalaan. Lapsi voi itse valita rukoileeko vai ei.
Voit kuitenkin liittää lapsesi uskonnollisen yhteisön jäseneksi ja estää häntä eroamasta siitä ennen täysi-ikäisyyden saavuttamista. Samalla voit pakottaa hänet osallistumaan kyseisen uskonnon opetukseen koko oppivelvollisuuden ajaksi. Varsinaista vapautta...
Ei pidä! Eli ei siihen pidä pakottaa eikä käskeä eikä lapsen sen paremmin kuin kenenkään muunkaan mitenkään PIDÄ rukoilla. Siihen ei ole sellaista syytä, mikä vaatisi rukoilemista.
Se oli vastaus tähän vastakysymykseesi.
Mutta alkuperäinen kysymys oli, että miksi lapsi ei saa rukoilla.
Osaatko vastata siihen? Kas kun sitä kysyttiin.
Minä voin omasta puolestani vastata, mutta vain omasta puolestani. Vastaukseni on, että en tiedä. En tiedä yhtään syytä siihen, miksi lapsi ei saa rukoilla.