Lue keskustelun säännöt.
Lapsi on saanut koulusta nyt päähänsä että hänen kanssaan pitää lukea ilta ja aamurukous
22.01.2021 |
On siis koulukavereiltaan tuon kuullut ja oppinut. Mutta miten tallaisessa tilanteessa kertoa lapselle lapsiystävällisen sävyyn että me olemme uskonnoton perhe ja että tässä talossa ei rukoilla?
Kommentit (279)
Keskustelisin lapsen kanssa, tietääkö, mitä se rukoilu on ja yleensäkin noista uskonasioista. Jos edelleen haluaa rukoilla, niin ihan olisi vapaa sen tekemään. Mutta perustelisin myös sen, että minulla on vapaus olla niin tekemättä.
Oma näkökantani on se, että itse ateistina kerron lapsilleni faktat, mutta kuten kaikissa muissakin asioissa, tässäkin lapsella on oikeus tehdä valintansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi saa rukoillessa ehkä jotain turvaa ja rutiinia sekä elämyksen, että kuuluu joukkoon. Sitä paitsi eri uskontoihin tutustuminen lisää yleistietoutta.
En itse kuulu kirkkoon, mutta minulla on uskontoni. Silti käyn hautausmailla, ihailen kirkkoja ja käyn kirkossa silloin tällöin laulamassa virsiä.
Vierailija kirjoitti:
Usko on henkilökohtaista. Ei siitä tapahdu mitään pahaa vaikka lukisit sen rukouksen lapsen kanssa. Minäkin lapsena rukoilin mummon kanssa iltarukouksen vaikka olen uskonnoton. Mummo kuitenkin uskoi eikä muutoin tuputtanut, halusi vain rukouksen varjellakseen minua yöllä.
Pikkuveljelleni sain pitää pienen esitelmän kristinuskosta kun naperona tuli kysymään Jumalasta ja ateismista. Silloin päätti, että alkaa uskomaan koska "kuulostaa paljon yksinkertaisemmalta kuin kriittinen ajattelu". :D Ei usko enää kun alkoi syyttää Jumalaa isänsä kuoltua hänen ollessa esiteini-iässä. Uskosta tosin voisi olla hänelle myös lohtua isänsä poismenon myötä, mutta itse tekee valintansa.
Paras ystäväni on myös uskova. Ei aiheuta mitään kitkaa ystävyydellemme. Usko on hänen asiansa ja minun uskottomuuteni minun.
T. ateisti
Eikö se muka tuota kitkaa teidän välillenne että toinen yrittää koko ajan aivopestä ja päkkokäännyttää sinut väkisin sekä on jatkuvasti tuomitsemassa sinua syvimpään helveettiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usko on henkilökohtaista. Ei siitä tapahdu mitään pahaa vaikka lukisit sen rukouksen lapsen kanssa. Minäkin lapsena rukoilin mummon kanssa iltarukouksen vaikka olen uskonnoton. Mummo kuitenkin uskoi eikä muutoin tuputtanut, halusi vain rukouksen varjellakseen minua yöllä.
Pikkuveljelleni sain pitää pienen esitelmän kristinuskosta kun naperona tuli kysymään Jumalasta ja ateismista. Silloin päätti, että alkaa uskomaan koska "kuulostaa paljon yksinkertaisemmalta kuin kriittinen ajattelu". :D Ei usko enää kun alkoi syyttää Jumalaa isänsä kuoltua hänen ollessa esiteini-iässä. Uskosta tosin voisi olla hänelle myös lohtua isänsä poismenon myötä, mutta itse tekee valintansa.
Paras ystäväni on myös uskova. Ei aiheuta mitään kitkaa ystävyydellemme. Usko on hänen asiansa ja minun uskottomuuteni minun.
T. ateisti
Eikö se muka tuota kitkaa teidän välillenne että toinen yrittää koko ajan aivopestä ja päkkokäännyttää sinut väkisin sekä on jatkuvasti tuomitsemassa sinua syvimpään helveettiin?
Kertoiko vastaaja, että näin tapahtuu? Vai oletatko automaattisesti omien kokemustesi perusteella? Oletko muutenkin ajatuksiltasi putkinäköinen että osaa hahmottaa maailmaa laajemmin?
Itsekin olen uskovainen ja en tuputa enkä käännytä ketään. Vastaan, jos minulta (asiallisesti) kysytään uskostani. Tällä mennään, myös onnellisesti avioliitossa 10 vuotta ateistin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tää on tätä uutta ihanaa monikulttuuria lapselle on tullut varsin selväksi että uskonnottomilla ei ole mitään oikeuksia elämään tai muuhun.
Hän ei aio olla uskonnoton ja hänelle on valtava ylitsepääsemätön häpeä jos perheessä tällaisia on. Itseasiassa moinen kuuluisi hoitaa kunniaväkivallalla.
Fenomeeni on varsin tuttu Norjasta jossa lapset vaativat vanhempia uskonnollisiksi. Juuri jotta ei olisi yhteiskunnan ulkopuolinen. Hanki hänelle ihmeessä kannettava risti ja vaatteisiin olisi hyvä ommella ristejä ja vastaavia kristillisiä symboleja että varmasti näkyy kristillisyys.
No tuo on aika huonokin provo.
Mutta jos olisi tottakin, niin miksi et rukoilisi. Joku pieni lyhyt rukous teille tärkeistä asioista. Jos Jumalaa ei kerran ole, niin mitäpäi se haittaa? Mutta jos Jumala onkin olemassa, niin rukoushan voidaan kuulla. Mitä pahaa on pyytää vaikka varjelusta lapselle? Eiköhän jokainen vanhempi sitä toivo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usko on henkilökohtaista. Ei siitä tapahdu mitään pahaa vaikka lukisit sen rukouksen lapsen kanssa. Minäkin lapsena rukoilin mummon kanssa iltarukouksen vaikka olen uskonnoton. Mummo kuitenkin uskoi eikä muutoin tuputtanut, halusi vain rukouksen varjellakseen minua yöllä.
Pikkuveljelleni sain pitää pienen esitelmän kristinuskosta kun naperona tuli kysymään Jumalasta ja ateismista. Silloin päätti, että alkaa uskomaan koska "kuulostaa paljon yksinkertaisemmalta kuin kriittinen ajattelu". :D Ei usko enää kun alkoi syyttää Jumalaa isänsä kuoltua hänen ollessa esiteini-iässä. Uskosta tosin voisi olla hänelle myös lohtua isänsä poismenon myötä, mutta itse tekee valintansa.
Paras ystäväni on myös uskova. Ei aiheuta mitään kitkaa ystävyydellemme. Usko on hänen asiansa ja minun uskottomuuteni minun.
T. ateisti
Eikö se muka tuota kitkaa teidän välillenne että toinen yrittää koko ajan aivopestä ja päkkokäännyttää sinut väkisin sekä on jatkuvasti tuomitsemassa sinua syvimpään helveettiin?
Enkös minä sanonut, että hänen uskonsa on hänen asiansa? Ystäväni ei todellakaan tuputa minulle uskontoaan saati aivopese. Ei myöskään tuomitse koska se ei ole hänen asiansa. Ihan Raamatussa niin sanotaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usko on henkilökohtaista. Ei siitä tapahdu mitään pahaa vaikka lukisit sen rukouksen lapsen kanssa. Minäkin lapsena rukoilin mummon kanssa iltarukouksen vaikka olen uskonnoton. Mummo kuitenkin uskoi eikä muutoin tuputtanut, halusi vain rukouksen varjellakseen minua yöllä.
Pikkuveljelleni sain pitää pienen esitelmän kristinuskosta kun naperona tuli kysymään Jumalasta ja ateismista. Silloin päätti, että alkaa uskomaan koska "kuulostaa paljon yksinkertaisemmalta kuin kriittinen ajattelu". :D Ei usko enää kun alkoi syyttää Jumalaa isänsä kuoltua hänen ollessa esiteini-iässä. Uskosta tosin voisi olla hänelle myös lohtua isänsä poismenon myötä, mutta itse tekee valintansa.
Paras ystäväni on myös uskova. Ei aiheuta mitään kitkaa ystävyydellemme. Usko on hänen asiansa ja minun uskottomuuteni minun.
T. ateisti
Eikö se muka tuota kitkaa teidän välillenne että toinen yrittää koko ajan aivopestä ja päkkokäännyttää sinut väkisin sekä on jatkuvasti tuomitsemassa sinua syvimpään helveettiin?
Mee ny tekeen vaikka sämpylätaikina ja siivoomaan vessa. Nämä sun muka ärsytysyritys-vastaukset on niin noloja ja kuluneita. Näitä on käytetty jo niin monta kertaa että lähinnä ärsyttää eikö ihmisen aivokapasiteetti riitä keksimään jotain tuoreempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Iltarukous on rituaali, niillä on syvä merkitys psyykeen, turvaan ja mielialaan. Älä ota sitä pois lapselta. Jos elämänkatsomuksesi ei salli turvan pyytämistä Jumalalta, niin voittehan lausua yhdessä sellaisen iltarunon, joka päättää päivän rukouksen tavoin. Vaikkapa:
Illan tullen silmät suljen,
kauniit unet nähdä saan.
Rauhassa nyt nykkukaamme,
aamulla taas tavataan.
sen runoilin teille ihan itse juuri tässä.
Siunausta teidän perheeseen!
-Uskis
Siis:
Illan tullen silmät suljen,
kauniit unet nähdä saan.
Rauhassa nyt nukkukaamme,
aamulla taas tavataan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö koululaisten värvääminen perussuomalaisten tiedottajiksi onnistunutkaan? Aloitus on vähän kömpelö yritys rakentaa vastakkainasettelua opettajien ja oppilaiden vanhempien välille, mutta mitäs muuta perussuomalaisten kuntavaalipuuhastelu nyt sisältäisikään.
Vierailija kirjoitti:
Siis:
Illan tullen silmät suljen,
kauniit unet nähdä saan.
Rauhassa nyt nukkukaamme,
aamulla taas tavataan.
Tämä on hyvä. Sopii kaikille maailmankatsomuksesta riippumatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
0/5. Ap on keksinyt jutun ihan omasta päästään. Järkevät lapset eivät rukoile eikä pyytele sellaisia vanhemmiltaan.
Vierailija kirjoitti:
Tuommoiset menee ohi. Voit sanoa että lapsi saa sängyssä itsekseen rukoilla, että hänet kyllä kuullaan niinkin vaikkei muut perheenjäsenet tee sitä hänen seuranaan.
Miten niin kuullaan? Ei ketään ole kuuntelemassa.
Kouluissa on jo pitkää harrastettu aivopesua. lapset pois kouluista.
Minä lapsi pienoinen.
illan tullen rukoilen.
Pienet kädet yhteen liitän,
taivaallista Isää kiitän.
Aamen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No siten, että me ollaan kuule uskonnoton perhe.
Niin ja muista oikea äänensävy. Sellainen oikein ylenkatseellinen ja pilkkaava. Kuule ME OLLAAN uskoonoton perhe ja siis MEILLÄ ei uskota tuollaiseen soopaan, koska ME ollaan Parempia Ihmisiä.
Ongelma ratkaistu (ja uusia laitettu alulle)
Tuollainen asenne siis sinulla uskonnottomia kohtaan. Tosi kristillistä. Vai mitä itse luulet?
Lopetat olemasta huono vanhempi ja rukoilet lapsesi kanssa. Onneksi omena näyttää teidän perheessä pudonneen kauas puusta.
Lapsi voi rukoilla, sinun ei tarvitse. Etkö ole hänelle kertonut, miksi hän käy ET:ssä?