Tipattomat, miten menee?

Hyvin menee. Ei ole hirveästi mieli tehnyt kun teki sen itselleen selväksi että sata päivää mennään selvin päin.

Ei ole tehnyt mieli lainkaan, vaikka yleensä perjantaisin tekee mieli ottaa olut. Saattaa jatkua tipaton helmikuullekin. 

Hyvin menee - 12 päivä kuppia menossa!

Eihän tuo sata päivää ole edes paha. Kesällä se olisikin vaikeampaa kun on enemmän houkutuksia ja menoa.

Itsekin mietin tuota helmikuutakin pitää, 100 päivää menee harkintaan. Olen kuitenkin suurkuluttaja ja juon joka viikonloppu niin kaikki kotiinpäin minulla. Ap

Lauantaina sorruin tissuttelemaan. Sunnuntaina huono olo ja pää särki. Päivä meni aivan hukkaan. Harmittelin, että sorruin juomaan, mutta sitten käänsin ajatuksen niin, että en halua sellaista oloa enää. En halua maata sohvalla koko vapaapäivää pahoinvoiden. En halua syödä possuruokaa krapuloissani. Enkä käyttää rahojani alkoon. Uskon loppukuun olevan täysin tipaton. Ja ehkä kauemminkin.

Nukuttaa kokoajan ja nukun huonosti vaikka yritän nukkua täysillä. Ei unilääkkeet auta, ei venyttely, ei lämmin maito. Hulluksi tulee selvinpäin. Onneksi tätä paskaa on jäljellä 14pv.

Tosi hyvin menee. Ei ole tehnyt edes mieli, kun aloin samalla pitämään budjettia menoistani, niin ei edes viitsi tuhlata turhaan... Tosi hyvin siis mennyt, mikä on minulle suuri asia, sillä olen todellinen suurkuluttaja. Kevyesti saattanut mennä pari viikkoa putkeen aamusta lähtien. 

Mulla ei ole nyt mitään määräaikaa, vaan toistaiseksi.

Menee ihan hyvin. Yhden kaljan tosin join viikonloppuna. Ihan normaali meininki.

En tarvi tipattomia kun en kärsi alkoholismista. Voin juoda tai olla juomatta silloin kun siltä tuntuu. Viime kerrasta 2-3 kuukautta.

Vahingossa olen tipaton. Yritin ottaa saunasiiderin, mutta unohdinkin sen pakastimeen jäätymään.

Vierailija kirjoitti:

En tarvi tipattomia kun en kärsi alkoholismista. Voin juoda tai olla juomatta silloin kun siltä tuntuu. Viime kerrasta 2-3 kuukautta.

En minäkään kärsi alkoholismista, mutta häppää menee paljon niin siksi on hyvä välillä olla ilman.

Jos kuukauden juomattomuuden aikana ihan oikeasti tekee mieli alkoholia ja tuntee tarvetta korkata, niin ei kahta sanaa: kyseessä on ongelma. Ei voi olla niin, että mikään asia elämässä on niskan päällä niin vahvasti, ettei edes kuukautta meinaa kestää ilman.

Tarkkailkaa nyt herranjestas itseänne tammikuun aikana. Jos tuollaisia korkkaamiseen liittyviä vahvoja tuntemuksia tulee, niin pelkkä tammikuu ilman alkoholia tuskin on riittävä. Kyllä silloin pitää koko elämäntapavalinnat laittaa puntariin ja miettiä mistä se elämän ilo itselle syntyy. Koska jos jo yhden kuukauden aikana tuntemukset on tuollaisia, niin aika vahvaa "elämänilon" määritelmää se viina silloin viitoittaa.

Dikki ei enään toimi ja lihaksiin sattuu. Olut sitten auttaa näihin helmikuussa, hyvä niin.

Menee hyvin!

Olen aiempina vuosina pitänyt juuri tammikuun tipattoman, mutta nyt jää korkki kokonaan kiinni. Viime vuonna tipattoman lopulla ajatus jo käväisi mielessä, mutta en silloin ollut vielä valmis päästämään myrkyistä irti ja viikoittainen parin illan "saunakaljatissuttelu" jatkui.

Kannattaa lukea tai kuunnella Allen Carrin Easy way to stop drinking. Minulle se ainakin iskosti tajuntaan ihan uudella tavalla oivalluksen, että alkoholi on elämäniloa ja terveyttä syövä myrkky, jonka "hyödyt" ovat yhteiskunnan ja mainonnan syöttämää valetta. Niin sitä vaan minäkin kerta toisensa jälkeen sorruin litkimään pahan makuista, mielialaa laskevaa, väsymystä lisäävää ja esim syöpäriskiä lisäävää turruttavaa myrkkyä, vaikka luulin nauttivani jotain rentouttavaa palkintoa.

Ei kiitos enää, mielummin palkitsen itseäni jatkossa jollain oikeasti hyvää mielelle ja keholle tekevällä asialla.

Niin hyvin menee, että ajattelin jatkaa vielä pitkällee kevääseen ja sen jälkeen otan vain seurassa enkä koskaan yksin kotona. Nyt on hyvä olla tipattomalla, kun koronan takia ei ole mitään menoja. 

Viime vuosina on tullut tissuteltua noin viitenä päivänä viikossa, joten olen todella yllättynyt miten helposti tämä on toistaiseksi mennyt. 

Yllättävän hyvin, ensimmäistä kertaa varmaan seitsemään vuoteen. Jos hyvä fiilis jatkuu niin jatkan helmikuussakin :D

Vierailija kirjoitti:

Jos kuukauden juomattomuuden aikana ihan oikeasti tekee mieli alkoholia ja tuntee tarvetta korkata, niin ei kahta sanaa: kyseessä on ongelma. Ei voi olla niin, että mikään asia elämässä on niskan päällä niin vahvasti, ettei edes kuukautta meinaa kestää ilman.

Tarkkailkaa nyt herranjestas itseänne tammikuun aikana. Jos tuollaisia korkkaamiseen liittyviä vahvoja tuntemuksia tulee, niin pelkkä tammikuu ilman alkoholia tuskin on riittävä. Kyllä silloin pitää koko elämäntapavalinnat laittaa puntariin ja miettiä mistä se elämän ilo itselle syntyy. Koska jos jo yhden kuukauden aikana tuntemukset on tuollaisia, niin aika vahvaa "elämänilon" määritelmää se viina silloin viitoittaa.

En välttämättä ole ihan noinkaan.

Kun pidin viime vuonna tipattoman niin alkoholi pyöri mielessä ihan koko ajan. Samaten kun pidin herkuttoman niin herkut oli mielessä koko ajan.

Itselleni ei jonkin asian kieltäminen kokonaan ole paras vaihtoehto.

Mainittakoon vielä, että olen ihan normaalipainoinen, että niin paljoa en herkuttele. Ja alkoholia voin olla juomatta jos ei tee mieli.

Hikoaako kämmenet kun tekee mieli viinaa? Naurattaa nämä jo viikko ilman alkoo eikä tunnu missään tekstit. Ei ole vaikeaa kuin aluksi muutaman viikon, siis todella vaikeaa jos on ongelmia ottamisen kanssa.

5 vuotta ilman alkoholia tai muita päihteitä. Toki nykyäänkin tulee välillä mielihaluja näihin mutta kun tietää ja muistaa mihin ne voi viedä niin ei kiits.

Terveisin, entinen alkoholisti narkkari.

Mun miehelläni menee ihan ok. Mitä nyt haukkui mut watsupin kautta juopoksi, kun otin lauantaina saunan jälkeen pari gluteenitonta peroni olutta. T. Ammattivalittaja