akateemisesta työttömyydestä ahdistusta

Valkokaulusväkeä jää taas enemmän ja enemmän työttömäksi. Tänäänkin tullut useita ilmoituksia irtisanomisista.



Totuus taitaa kuitenkin olla se, että nyt on työttömän monia hyvän työkokemuksen omaavia asiantuntijoita/ammattilaisia, joisa työnantajille on varaa valita. Vastavalmistuneet jäävät nuolemaan näppejään... Valitettavasti.

nyt tiukassa. Ihan rivihommiin on hakijoita tosi paljon ja joukossa todella kokeneitakin. Vastavalmistunutta ei ainakaan meille tällä hetkellä palkata, koska on kokenuttakin työvoimaa saatavilla. Kaverini, joka työskentelee valtionhallinnossa, sanoo ihan samaa heidän hakijoista. On kuulemma 3000 Euron kuukausipalkalle tulossa sellaisia hakijoita, jotka eivät parempana kautena alle 4500-5000 Euron edes katsoisi päin. Siinä jää kovin kokemattomat kyllä jalkoihin.

olet sekä jatko-opiskelija että opetustyössä. Mutta ei se tietysti lämmitä, kun reaalitodellisuus on se, ettei kokopäivätyötä ole. Hienoa että olet perustanut oman firman, voipi olla että siitä tulee oikein tuuhea leipäpuu:)

mä olin eräässä firmassa kolmena kesänä harjoittelijana ja lopuksi graduvaiheessa sain sijaisuuden samaan paikkaan. Kun valmistuin niin mulle tarjottiin vakkaripaikkaa tosin koulutusta vaatimattomampaan toimeen, mutta hyväksyin sen koska vakkarina olisin talon sisäistä väkeä ja olisin aina ensisijaisesti mukana uusissa hauissa. Vuoden päästä valmistumisestani niin sain koulutusta vastaavan paikan samasta firmasta ja olen siihen hyvin tyytyväinen.

(ainakin, toivottavasti ei tule tässä taloustilanteessa fuduja).



Mä olen opiskellut kansantaloustiedettä pääaineena ja olen töissä paikassa missä kaikki muut ovat KTM:a tai juristeja. Teen samaa hommaa kuin kauppiksen käyneet. Palkka on noin 50 000 € vuodessa ja työtehtävät mielenkiintoiset. Kolme lasta ja ikää 31.



Kannattaa muuten kaikkien miettiä voisitteko kuvitella myyvänne jotain. Hyvä myyjä saa aina töitä. Ja myyminenhän voi olla myös asiantuntijatyötä, jos myyt jotain mikä vaatii osaamista (esim. pankeissa ja vakuutusyhtiöissä).



Tsemppiä kaikille työnhakijoille. Hakekaa kaikkea mahdollista, ja tehkää hakemuksenne hyvin. Mulle kävi sellainen "moka" että pääsin paikkaan mihin en ollut kuvitellut pääseväni; olinkin sen vuoksi laittanut palkkatoiveeni hieman liian matalaksi verrattuna työtehtäviin. Ja kaikki jotka ovat työelämässä tietävät että liian matalaa palkkatasoa on vaikeaa korjata jälkikäteen, olen siis kärsinyt liian alhaisesta palkkatoivomuksestani useita tuhansia euroja:-/

Saanko kysyä onko sinulla lapsia. Arvostan koulutustasi tosi paljon.

Lapsia ei ole, valitettavasti. Yritys on ollut päällä jo monta vuotta. Varmaan hakeudumme hoitoihin, kunhan olen ollut jonkin aikaa töissä.

Kiva, kun joku arvostaa koulutustani.

27.04.2009



KUTSU



PikkuMyy kutsuu Muuminmamman kaffelle Helsingin Kauppatorille keskustelemaan aiheesta "akateemisesta työttömyydestä ahdistusta".



Mukaan saa ottaa omia maalauksia ja krokipiirustuksia sekä käsilaukun.



Päivä ja aika??



Ystävällisin terveisin



PikkuMyy

Lapsettomuus? Roolittomuus? Osattomuus? Ja lopulta sairaus ja mielenterveysongelmat jos ei alko yms.



Ongelmat tuppaavat kasaantumaan!

ja selitellä työnantajalle sillä tätä kotonaolojaksoa. Mutta ei pääse mihinkään töihin, ei edes haastatteluihin. Olen hakenut toimistohommia, mutta ei niin ei.

että rekrytoijilla ei löydy ymmärrystä työttömyyteen.

Käytännössä varmast tosi moni vastavalmistunut joutuu olemaan työttömänä tässä taloustilaneessa ainakin jonkin aikaa.



90-luvun laman aikana työttömäksi valmistuneet kärsivät työttömyydestä. He eivät päässeet rakentamaan samalla lailla omaa uraansa kuin noususuhdanteessa valmistuneet eivätkä siten saavuttaneet samaa urakehitystä edes myöhempinä vuosina. Tästä oli joku tutkimus, josta luin muistaakseni Taloussanomista (talouslehtien seiska).



Uuden tutkimuksen mukaan ei ainakaan heti kannattaisi ottaa vastaan koulutusta vastaamatonta työtä. Sekin vaikuttaa tulevaan urakehitykseen. Toisaalta minusta tuntuu, että nyt on ihan turhaa puhua mistää urakehityksestä kun töitä ei millään tahdo löytyä. Ota nyt tästä sitten jotain selvää...

Osalle tyhjä aukko ansioluettelossa on paha juttu, joku toinen osaa kääntää senkin myöhemmin positiiviseksi asiaksi (=paljon itsensä kehittämistä tms. esim. avoimessa).



T. kohta työtön ktm

ja jo nyt näin valtiotieteiden yo:na saa tuntea kun kaikki kesätyötkin menee nenän edestä :(

vaikka mihinkään toimitusjohtajaksi en ole tähtäämässä, joku vaatimaton virka kelpaisi mulle:) Syksyllä vielä mietin että miten käy jos nyt "tyydyn" sihteerinhommiin, pääseekö siitä eteenpäin (se ettei ole työlle nirso pitäisi olla rekrytoijan silmissä plussaa mun mielestä:) mutta kun niihin sihteerinhommiinkaan en pääse.



Kai sitä pitää mennä takaisin koulun penkille vaikka juuri sieltä pääsi.

opiskelen valtio-oppia kolmatta vuotta ja aion vaihtaa alaa, tuntuu niin täysin hyödyttömältä tämä koulutus työmarkkinoilla. Kauppakorkean pääsykokeisiin luen parhaillaan, ja tradenominakin varmasti työllistyisin helpommin kuin VTM:na.

työkkärin sivuja katselee, niin sairaanhoitajilla sun muilla näyttää kysyntää olevan. Vaan ei kyllä olisi mun alani yhtään, mutta kyllä tässä on kaikenlaisia uranvaihtosuunnitelmia jo mielessä käynyt. Mitäs luulette, olisi ruoho vihreämpää ulkomailla? Kannattaisiko lähteä hakemaan töitä muualta Euroopasta?

Toki perheellinenkin voi lähteä, mutta silloin se vaatii hieman enemmän järjestelyjä.

Minäkin olen miettinyt työskentelyä ulkomailla. Harmi vaan, että mies ei ole innokas lähtemään. Toki lähteminen kolmen lapsen kanssa ei olisi kovin yksinkertaista, muttei toki mahdotontakaan.



Se kohta työtön ktm.

Itse valmistuin humanistiselta puolelta FM:ksi viime keväänä ja työkokemustakin oli silloin jo omalta alata ihan kivasti. Hakemuksia lähettelin, kävin kaikki työhakemusklinikat ja muut läpi ja ajalla huhtikuu-joulukuu pääsin tasan yhteen haastatteluun, mutta siihen paikkaan mua ei valittu. Fiilikset oli kyllä tosi epätoivoiset ... Jokaiseen paikkaan, joista ilmoittelivat valinnoista oli 40-300 hakijaa. Sitten kuin ihmeen kaupalla tammikuussa pääsin unelmapaikkaan haastatteluun. Olin jo haastattelukutsusta ihan ihmeissäni ja menin haastatteluun vähän sillä asenteella, etten kuitenkaan pääse. No, mut kuitenkin jostain kumman syystä valittiin, vaikka hakijoita oli lähemmäs 200. Ja nyt onnellisesti vakityössä, tosin koeajalla vielä, mutta kuitenkin.



Työttömyysaikana en uskonut, kun ihmiset vannotti, että kyllä vielä jotain löytyy. Silloin en siis kelvannut mihinkään työhön, vaikka hain kaikkea laidasta laitaan ja olin varma, että tässä ollaan loppuelämä katkera työtön tai sitten on hankittava joku muu ammatti.

Kiva kuulla, että olet onnistunut työhaussa. Jospa minäkin saisin joskus mielekkäään työn.

lama, työttömyyttä, perhettä, nyt enää jotain pätkiä työttömyyden välissä. Ikää on jo sen verran, että ura olisi pitänyt luoda kunnolla ja työllisyyden olevan vakaa. Mulla on käynyt koko ajan todella huono tuuri töiden suhteen ja nyt voisi kuvitella mussa olevan jotain pahasti vikaa ja mun ryssineen lupaavan uran, jos CV:tä katsoo. Olen teknisellä alalla, todella kapea-alainen koulutus miesvaltaisella alalla.



Miksiköhän sitä uudelleenkouluttautuisi, kun enää ei voi vain ottaa ja lähteä kuten lapsettomana? Kyllä stressaa ja ahdistaa!

Valmistuin, tein lapset ja olin kotona monta vuotta. Se oli virhe työuran kannalta. Yritän kääntää voitokseni sen, että nuo kotivuodet olivat elämäni parasta aikaa ja että omien lasten hoitaminen palkitsee läheisenä suhteena lapsiin toivoakseni läpi elämän. Työllistymisen kannalta asia on ongelmallinen, koska tunnen ajan käyneen ohitseni. Minua nuoremmat ja lapsettomat työllistyvät hetimmiten, samoin työkokemusta omaavat. Jos olisinkin toteuttanut haaveeni ja opiskellut sairikseksi sen sijaan, että hinguin akateemista tutkintoa. Nyt mietin, että mihin seuraavaksi. Uusi koulutus olisi hankittava, jos taloudellinen tilanne antaisi myöten. Pääasia olisi, että saisin elannon. Muun ilon osaan nykyisin ottaa harrastuksista, perheestä, ystävistä ja matkustelusta. Rutiininomainen työ ei sinällään ole ehdoton elämisen ilon kannalta, mutta rahaa olisi jostain saatava tuohon kaikkeen muuhun edellä mainitsemaani. (FM)

Opiskelin ja tein lapset samaan aikaan. Kun valmistuin, minulla oli jo lasten pikkulapsivaihe ohitse, mutta ei juuri lainkaan työkokemusta = paha virhe. Onneksi olen saanut sekalaisia taloushallinnon hommia ja siten hieman työkokemusta. Aika ihme pitäisi tapahtua, että pääsisin oman alan hommiin. Haen kyllä niitä koko ajan ja lisäksi opiskelen avoimessa ainetta, jonka voin yhdistää aiempaan koulutukseeni. Taloushallinno hommissa olen pärjännyt hyvin ja tiedän, että pärjäisin myös muissa hommissa. En ole työvieroksuja vaikka opiskeluvuosien kesät vietinkin pienten lasteni kanssa. Jälkeenpäin olen ajatellut, että ehkä nekin kesät olisi pitänyt olla töissä. No, enää en voi noille valinnoilleni mitään.